Noniin...
sampio kirjoitti:
Ei, vaan siinä, että et kuitenkaan osaa tehdä eroa kirkkolaitoksen ja uskovista yksilöistä koostuvan yhteisön välille. Tämä on oleellista käsite-erojen minimoimiseksi.
Mutta sinä tunnut kieltävän kaiken _uskontojen_ vastuun vedoten aina siihen, että kyse on milloin yksilöistä, milloin vääräuskoisista laitoskirkoista.
Nimenomaan. Siksipä olisikin tärkeää tuntea Ut:a, jos heittelee syytösksiä uskovia kohtaan yleisesti. Minä painotin erityisesti sitä, että kristinuskon tärkeimmät opinkappaleet ovat luettavissa esim. Jeesuksen puheista ilman sen kummempaa tulkintaa.
Kuka ne Jeesuksen puheet sinne kirjoitti?
Onko sinulla jotain dataa siitä, ettei niitä puheita ole tulkittu, tehty käännösvirheitä tai lisäilty omiaan kirjoittajien taholta. Minä kyllä tunnen raamatun syntyhistorian...
Jos jo alkuteksti on avoin tulkinnoille, niin ei vahvasti mene.
Itseasiassa hupaisasti samoista käännös/tulkintaongelmista on juuri keskustelua tuolla nyyssien puolella, kun eräs fundamentalisti yrittää selittää luonnontieteitä raamatun säkeitten avulla.
Minä puhun vain omasta puolestani, enkä mielestäni ole fundamentalisti, joka kikkailee epäolennaisuuksilla. Siksi ihmettelen noita möläyksiäsi. Lue oma kirjoituksesi uudestaan, ja mieti, mitä kirjoitit; Jeesus ei kirjoittanut Ut:a jne... ei kovin olennaista kamaa miltään osin.
Mutta kysehän on siitä, että jos vain myönnät olevasi yksi tulkitsija toisten joukossa, mikä tekee sinun näkemyksistäsi yhtään sen oikeampia kuin muittenkaan.
Oikea vastaus ei muuten enää ole "mormonit", vaan jumala joutui muuttamaan pääsyvaatimuksiaan hieman saadakseen sinne muutakin väkeä.
Paavin asema on "kiistaton" vain katolilaisten keskuudessa. On täysin irrelavanttia tuoda häntä mukaan tähän keskusteluun.
Jumalallinen mandaatti lällällää, minkäs teet kerettiläinen.
Joko alat ymmärtää niitä kaksoisstandardeja joista puhuin?
Katolisen kirkon tulkinta on "väärää", koska sinä tulkitset raamattua toisin.
Mitä muuten ajat takaa noilla pommi-iskuilla ja murhayrityksillä? Mielestäni ne ovat tuomittavia tekoja, eikä ne saa pienintäkään siunausta kristinuskon opetuksista.
Sitä, että tiettyä uskoa tunnustavat ihmiset tuntuvat aikakaudesta riippumatta tekevän päätöksiä kuullessaan jumalan äänen päässään jne.
Kun omatkin jumalkokemuksesi vaikuttavat maallikon näkökannalta lähinnä antennikerroksen jutuilta, niin oletko sinä valmis kieltämään McVeighin "jumalallisen ilmoituksen" yms.
Suurin kristillinen kirkko eli enemmistö päättä, mitä Raamattu opettaa? Tieteessä enemmistö ei ole välttämättä oikeassa, mutta teologiassa on, vai?
Teologia on tiedettä, mutta uskonmääreet tuntuvat olevan enemmänkin "miljoona kärpästä"-periaatteen juttuja.
Paavihan on erehtymätön teologisissa asioissa (tämänkin katolinen kirkko tosin muokkasi vasta muistaakseni 1900-luvulla koskemaan vain uskonnollisia asioita jne.), joten...
Pappien selibaatille ei ole pakottavia perusteita Uudessa testamentissa, ja ellei niitä sieltä löydy, on aivan sama, mitä joku hiippajamppa kehittelee perinnäissäännöksi.
Ei siellä selibaattia kielletäkään ja hommahan taitaa perustua siihen, ettei Jeesuksella Raamatussa mainita olevan seksisuhteita.
Eikö tällöin selibaatin voisi _tulkita_ Jeesuksen opetukseksi, opetukseksi esimerkin kautta.
Wikipediasta löytyi seuraavaa, koska asia ei ole niin merkityksellinen, en jaksa tarkistaa säkeitä raamatusta, koska mitä todennäköisimmin kyse on taas epäselvästä tulkintakikkailusta
"Foremost in the theological realm are the desire to follow the teachings of Jesus with regard to chastity and the sacrifice of married life for the "sake of the Kingdom" (Luke 18:28-30, Matthew 19:27-30; Mark 10:20-21
...
Also of import are the teachings of St. Paul that chastity is the superior state of life, and his desire expressed in I Corinthians 7:7-8, "I would that all men were even as myself [celibate]—but every one has his proper gift from God; one after this manner, and another after that. But I say to the unmarried and the widows. It is good for them if they so continue, even as I"
On asioita, joita ei tarvitse hyväksyä, mutta silti tulee kunnioittaa toisten kantaa. Ainoastaan hallaa nuo riekkujat tekivät muille kristityille, vaikka ehkä itse tunsivat itsensä koviksikin uskon sotureiksi.
Vai viekö tuo myöntyilevä tie sittenkin helvettiin...
Puhuin omaista kokemuksistani siksi, että halusin tuoda ilmi sen että myös vapaiden suuntien piirissä voidaan asioista p u h u a ilman luopion leimaa tai yhteisöstä eristämistä. Minä edelleenkin painottaisin vähemmistön osaa enemmistön leimaajana.
Vai satutko vain olemaan jossain kohtalaisen vapaamielisessä vapaassa suunnassa?
Entä onko kyse enemmänkin henkilöeroista, yleensä kun lahkojen normit riippuvat paljolti paikallisjohtajien henkkoht näkemyksistä.
Jos taas puhutaan yhteisön paineesta yksittäistä henkilöä kohtaan, ei tällaista saisi yksinkertaisesti ilmetä kristillisessä yhteisössä. Jos painostusta, uhkailua tms. kiistatta ilmenee, voi ko. yhteisön arvot kyseenalaistaa vakavasti. Usko on loppujen lopuksi yksityinen asia, eikä esim. minun ratkaisuni pitäisi kuulua kenellekää, jos häipyisin seurakunnasta. Toki on ymmärrettävää, että pastori kysyy kadulla, notta miksi sampio lähdit ryyppäämään ja potkiman neekereitä kaduille, mutta mihinkään painostukseen tai saartoon en löydä perusteluja mistään kohdin Raamattua. Seurakunnan periaatteita vastaan toimiva yksilö on perusteltua erottaa seurakunnasta, mutta tämä ei tarkoita maallisten ystävyyssuhteiden katkeamista. Tällaiseen minä olen tottunut, mutta toki voit yleistää lähteistäsi saamasi tiedot muutenkin.
"ei saisi ilmetä"...niinjoo, ei murhia ja raiskauksiakaan saisi ilmetä sivistyneissä yhteiskunnissa, mutta kappas vain, ihminen nyt on aika kiero eläin ja harrastaa sellaisia.
Kannattaa myös huomioida, että olet 25-vuotias(?) mies, joten sinun painostuksesi on paljon vaikeampaa kuin 18-vuotiaan tytön.
Entäpä, jos yhteisö onnistuisikin kaappaamaan vaimosi puolelleen?