Viestin lähetti vlad
Tässä kohdin tarkoitin kulttuurilainoja kokonaisuuksina joihin myös lainaus ylösnousemusperinteestä liittyy olennaisena tapaa. On syytä huomioida se, että kertomukset ylösnousemuksista olivat tavallisia tuon ajan välimerellisissä uskomusjärjestelmissä, kristinusko oli eräs näistä ja siihen suodattui monista aiemmista uskomusjärjestelmistä kertomuksia ja kuvauksia joista yksi kertomusperintö on kertomus jumalallisesta ylösnousemuksesta, näin tulkitsen asian kun perehdyn alueen muihin kulttuureihin ja uskontoihin ja niiden perimätietoon ja kun tutkin ja tarkastelen kertomaperinteitä joita raamattuun on koottu.
Käsitteellä "ylösnousemus" on juutalais-kristillisessä kontekstissa tietty merkityssisältö, ja olen nyt aika varma siitä, että yrityksesi löytää ylösnousemuksia tuon ajan välimeren uskonnollisista kertomuksista perustuu siihen samaan temppuun, mitä tässä yhteydessä hyvin usein käytetään, eli määritellään "ylösnousemukseksi" suurin piirtein mikä tahansa sellainen tapahtuma, johon liittyy elämän jatkuminen jossain muodossa kuoleman jälkeen, ja ehkä jonkinlainen tähän maailmaankin näkyvä manifestaatio siitä, että näin tapahtui. Näin ainakin oletan siihen saakka, kunnes annat konkreettisia esimerkkejä, etkä viittaa vain ylimalkaisesti "tuon ajan välimerellisiin uskomusjärjestelmiin".
Viestin lähetti vlad
Egyptiläisestä kertomaperinnästä löytyy juuri kuolleista ylösnousemuksia tms.
Tämä vahvistaa epäilystäni siitä, että määrittelet ylösnousemuksen käsitteen nyt hyvin väljästi. Mielessäsi ovat nyt varmaan tarinat Osiriksesta ja Horuksesta. Kumpikaan ei sisällä ylösnousemusta. Mutta jos haluat kutsua ylösnousemukseksi sitä, että Isis kokoaa tuonelassa Osiriksen ruumiin kappaleet (tai suurimman osan niistä) yhteen ja Osiris herää henkiin, jääden pysyvästi kuolleiden maailmaan, niin siitä vaan.
Viestin lähetti vlad
Otin esimerkiksi neitseelliset syntymät merkeistä jotka on varhaisina aikoina liitetty hallitsijoihin tai muulla tapaa merkityksellisiin henkilöihin, tietenkään kukaan ei ota niitä todesta, koska, kuten tiedettyä, neitseellistä syntymää ei tapahdu.
Raamattu voi kertoa sellaisen tapahtuneen mutta yhtälailla tuolloin voimme sanoa, että mikä tahansa uskonnollinen tai jumalallinen kirjoitus mikä kertoo neitseellisestä syntymästä on totta jos siihen niin haluaa uskoa, näöinhän ei kuitenkaan ole, mikään ei muutu todeksi sillä, että me uskomme sen olevan totta.
Neitseellinen syntymä onkin taas asia, jota ei voida historiallisesti perustella Jeesuksen kohdallakaan sellaisenaan. Voidaan tietenkin argumentoida niin, että jos ylösnousemus on osoitettavissa historialliseksi, niin sitten neitseellinen syntymäkään ei liene mikään ongelma.
Viestin lähetti vlad
Mielestäni kyseessä ei todellakaan ole pitkä tie vaan hyvin johdonmukainen polku joka johtaa väistämättä tähän johtopäätökseen koskapa kyseinen tapa ylösnousemus tai "kirkastaminen" on liitetty yleisestikin välimerellisellä alueella jumalolentoihin tai muulla tapaa merkityksellisiin henkilöihin.
Jaa että oikein väistämättä? No miksiköhän sitten juuri kukaan kriittinen Uuden Testamentin tutkija ei nykypäivänä pidä laajamittaisia vaikutteita tällaisista kertomuksista uskottavana selityksenä kristillisen ylösnousemususkon synnylle? Tuo ajatus oli vielä 1900-luvun alkupuoliskolla ihan suosittu, mutta sittemmin se on ansaitusti kuollut pois.
Ensinnäkin täytyy huomata se oleellinen ero, mitä edellisessä viestissä antamasi esimerkitkin korostavat, että näiden tarinoiden lähteiden arvo on historiallisesti aika mitätön, kun kysymyksessä on milloin sata ja milloin useita satoja vuosia itse tapahtuman jälkeen kirjoitettu kuvaus tapahtumasta, mikä on aika lailla eri asia kuin useista itsenäisistä ja melko varhaisista lähteistä löytyvät vastaavat kertomukset UT:ssa.
Toiseksi, välimeren alueen uskonnot yleisesti ottaen olivat paljon synkretistisempiä (taipuvaisia lainailemaan aineksia muualta) kuin tuonaikaiset juutalaiset. Et voi perusteetta olettaa, että juutalaiset olisivat toimineet samoin.
Kolmanneksi, mitkään esikristillisen ajan "ylösnousemustarinat" eivät ole siinä määrin samanlaisia kristinuskon esittämän kanssa, että olisi syytä ajatella niiden edes tarjonneen kristinuskon kannalta mitään oleellista lisää siihen ylösnousemususkoon, joka jo oli olemassa juutalaisessa uskonnollisessa perinteessä.
Viestin lähetti vlad
Veikkaanpa, että esitän minä minkä tahansa uskonnollisen kertomuksen ohitat sen olkaa kohauttaen tai vähätellen sen todistusarvoa. Olen aiemmissa viesteissä nostanut esille nimiä jotka olet mitätöinyt uskonnollishenkiselle keskustelijalle tyypillisellä tapaa joten miksi hakata päätä enää seinään?
Ihmettelen kriittisen ajattelukyvyn puutettasi tässä asiassa, kun monesta muusta keskustelusta olen saanut sinusta kuvan fiksuna tyyppinä. Tilanne, jossa sadan tai useiden satojen vuosien kuluessa kehittyy legenda jonkin kauan sitten eläneen historiallisen hahmon ympärille, ei nyt vain ole riittävän samankaltainen verrattuna kristinuskon syntyhistoriaan. Olen mielestäni selittänyt aivan tarpeeksi perusteellisesti sen, miksi asia on näin, joten vaikka olisit ehkä eri mieltä perustelujeni riittävyydestä, niin tuskin "ohittaminen olankohautuksella" ainakaan on sopiva kuvaus minun reaktiolleni.
Viestin lähetti vlad
Kehoitan sinua jälleen kerran tutustumaan välimerellisten kulttuureiden kertomaperinteeseen, mieluiten vieläpä avartamalla tarkastelua ulottamalla se itään persialaiseen kulttuuriin ja jopa vielä pidemmäs itään. Sieltäkin löytyy samansuuntaisia uskonnollisia kertomuksia joissa uskonnollisen liikkeen merkkihenkilö kuoltuaan "kirkastetaan" (kuten Khrishna) ja "nostetaan taivaaseen" (jälleen Khrisna).
Luuletko siis, etten ole näistä mitään ennen kuullut?
Voisin taas tässäkin yhteydessä alkaa selittää sitä, miten Krishan irtaantuminen ruumiistaan ja siirtyminen jumalien luo, sisältää vähänkin syvemmin tutkittuna aivan erilaisen uskonnollis-käsitteellisen taustan kuin kristinuskon kertomus Jeesuksen taivaaseenastumisesta ylösnousemuksensa jälkeen, mutta olkoon. Yritän lähestyä tätä vähän eri tavalla:
Kun otat noita esimerkkejä milloin Intiasta, milloin Egyptistä, ja milloin välimeren alueen kulttuureista (ja varmaan päädyttäisiin vielä Meksikoon Quetzalcoatlia tutkimaan, jos tätä tarpeeksi kauan jatkettaisiin), niin oletko miettinyt sitä, että mikä on näiden muiden myyttien vaikutussuhde toisiinsa?
Jätetään nyt hetkeksi kristinusko pois kuvasta, ja keskitytään näihin muihin. Otetaan lähtökohdaksi seuraavat aika itsestäänselvät asiat:
- Erilaisten uskontojen ja myyttien määrä kautta maailmanhistorian on valtava.
- On olemassa ainakin joitain yleisinhimillisiä ominaisuuksia ja tarpeita, joihin uskonnot pyrkivät vastaamaan.
- Ihmisten ajattelua ja elämää koskettavat ainakin jotkut melko lailla universaalisti esiintyvät ja siten kaikille yhteiset teemat ja kysymykset.
Onko mielestäsi todellakin niin, että jos tässä lukuisassa uskonnollisten kertomusten ja symboliikan kirjossa esiintyy toistuvasti samankaltaisia elementtejä eri kulttuureissa, niin tämä todistaa, että nämä uskonnot ovat kaikki kopioineet sisältönsä toisiltaan? Kun otetaan huomioon nuo mainitut yhteiset lähtökohdat, jotka eri uskontojen taustalta löytyvät, niin minusta olisi kyllä suoranainen ihme, jos mitään yhteisiä piirteitä ei kehittyisi ihan toisistaan riippumattakin.
Viestin lähetti vlad
Jeesuksen kuoleman voimme kyllä rekonstruoida mutta ylösnousemus onkin sitten samaa uskonnollista kertomusperinnettä mitä muutkin uskonnot tarjoavat merkkihenkilöistään - omin sanakääntein tosin ja erilaisissa variaatioissa mutta aina tähän merkkihenkilön kuoleman jälkeisiin tapahtumiin liittyy jotain merkittävää ja tavanomaisuudesta poikkeavaa.
Näiden muiden uskonnollisten merkkihenkilöiden kohdalla vain nuo tarinat ovat paljon myöhäisemmistä lähteistä, eivätkä siten historiallisesti uskottavia. Kristinuskon osalta tiedämme, että Paavali kirjoitti parinkymmenen vuoden jälkeen Jeesuksen kuolemasta, ja siteerasi kirjeessään traditiota Jeesuksen ylösnousemuksesta, ja kertoi "välittäneensä sen eteenpäin" niinkuin oli itse sen "vastaanottanut", käyttäen aikansa teknisiä termejä suullisen tradition välityksestä. Ja koska kyseisessä 1. Korinttilaiskirjeen 15. luvusta löytyvässä traditiossa on selviä merkkejä siitä, että sen alkuperäinen kieli on aramea, eikä kreikka, niin meillä on hyvä syy pitää sitä Jerusalemin alkuseurakunnasta lähtöisin olevana. Paavali kertoo toisaalla kirjeissään siitä, miten kävi Jerusalemissa tapaamassa apostoleja, joten kaikella todennäköisyydellä kyseinen traditio on lähtöisin tuolta ajalta. Puhumme siis traditiosta, joka todistettavasti oli olemassa viimeistäänmuutaman vuoden sisällä väitetystä ylösnousemuksesta, ja juuri sillä maantieteellisellä alueella, missä sen väitettiin tapahtuneen.
Viestin lähetti vlad
Aivan yhtä subjektiivisina voidaan pitää raamattuun kirjoitettuja tapahtumia Jeesuksen ylösnousemuksesta
Ne sisälsivät hyvin paljon objektiivisemman väitteen. Juutalainen käsitys ylösnousemuksesta edellytti ruumiillista ylösnousemusta, ja siten kysymys siitä, että oliko ruumis yhä haudassaan, olisi tullut ajankohtaiseksi, jos joku olisi kokenut subjektiivisen hallusinaatiokokemuksen Jeesuksen ilmestymisestä tms.
Ero on siis siinä, että Augustuksen hengen väitettyä taivaaseennousemista ei voinut edes sen näkijä itse enää jälkeenpäin mitenkään tutkia, muista väitteen kuulleista nyt puhumattakaan. Tällöin joku hiukan epätavallinen näköhavainto polttohautauksen savun keskeltä tulee helposti tulkituksi hengen taivaaseennousemiseksi. Eli tällainen selittyisi hyvin helposti vilpittömäksi erehdykseksi jo siinäkin tapauksessa, jos kyseinen väite todella palautuisi silminnäkijöihin saakka. Siitäkään ei kuitenkaan ole mitään varmuutta, kun tapahtumasta kirjoitetaan vasta satakunta vuotta sen jälkeen.
Viestin lähetti vlad
ottaen vieläpä huomioon ettemme voi tarkistaa alkuperäisiä evankeliumeja vaan joudumme tarkastamaan tietomme loputtoman kerran kopioiduista kirjoituksista, emme siis tiedä mitä alkuperäisiin oli kirjoitettu vaan tiedämme mitä näihin kopioihin on kirjoitettu mistä johtuen emme voi tietää kuinka laajoja muutoksia teksteihin on tehty tai kuinka paljon subjektiiviset mielipiteet ja mielikuvat ovat värittäneet tekstiä.
Mielenkiintoinen väite sen valossa, että Uuden Testamentin tekstit ovat tuon ajan kirjallisuudesta ylivoimaisesti parhaiten säilyneitä niin kopioiden määrän kuin laadunkin suhteen. Etpä taida löytää koko maailmasta montaakaan akateemista UT:n tekstikriittistä tutkijaa, jotka pitäisivät uskottavana kommenttiisi ilmeisesti sisältyvää vihjausta siitä, että jotain hyvin laajamittaisia ja nykyisisistä rekonstruktioista tuntemattomiksi jääviä muutoksia voisi hyvinkin olla tapahtunut.