Viestin lähetti vlad
Eivät juutalaiset todellakaan ole eläneet missään tyhjiössä kansana johon muiden kansojen kertomukset eivät ole vaikuttaneet, vaan yksittäisiin juutalaisheimoihin (ja nidien myötä juutalaiseen kansaan) ovat antaneet leimansa ja vaikutuksensa niin sumerilainen kuin egyptiläinen kulttuuri muista alueen varhaiskulttuureista puhumattakaan ja juutalaisuudesta nämä vaikutukset ovat sitten levinneet kristilliseen kertomaperinteeseen.
Ilmeisesti en onnistunut tekemään tarpeeksi selväksi sitä, että viittasin nimenomaan siihen juutalaiseen kulttuuriin, mikä vallitsi ajanlaskumme alun tienoilla, mikä on tietenkin täysin eri asia kuin koko juutalaisuuden historia. Itsekin sanoin, että Juutalaiset eivät sillä tavalla "eläneet tyhjiössä", että mitään vaikutteita ei muilta kansoilta olisi tullut, mutta faktaa on myös se, että uskontoonsa vakavasti suhtautuva 1. vuosidadan juutalainen ei todellakaan halunnut olla missään tekemisissä pakanallisten uskonnollisten perinteiden kanssa. Olet varmaan tietoinenkin siitä, miten pitkälle monet tuon ajan juutalaiset olivat valmiita menemään mieluummin kuin sallisivat mitään pakanallista epäjumalanpalvelusta yms keskuudessaan. Siksi tuo esittämäsi ajatus siitä, että juutalaisessa kulttuuriympäristössä syntynyt kristinusko olisi perustunut ensisijaisesti noihin pakanallisiin vaikutteisiin on lähtökohtaisesti hyvin epäuskottava, ja siksi tarvitset teesisi todistamiseen paljon muutakin kuin sen, että osoitat jotain samanlaisia piirteitä erinäisistä tarinoista joita välimeren alueella liikkui.
Viestin lähetti vlad
Periaate lähtökohdiltaan on täysin sama, "herätään" kuoleman jälkeen henkiin ja jäädään tämän heräämisen jälkeen "kuolleiden maailmaan" joko pysyvästi tai joksikin aikaa.
Tällaiset alueelliset kertomukset ovat vaikuttaneet ilmeisellä tapaa juutalaiseen ja sen myötä kristilliseen kertomaperinteeseen jossa kertomus on hitusen muokkautunut ja muovautunut mutta perusidea kokonaisuudessaan on sama.
Kuollaan - herätään tai herätetään henkiin - siirrytään "kuolleiden maahan".
Edellä asia yksinkertaistettuna, toisiasiassa kertomukset olivat sitten monivivahteisempia ja moniulotteisempia mutta perusidea on löydettävissä.
Nimenomaan ne ovat samanlaisia kun ne yksinkertaistetaan ja pelkistetään tuolla tavalla. Kun asiaa tutkitaan vähänkin syvällisemmin, niin havaitaan että erot ovat huomattavia. Esim. Osiriksen kohdalla siksi, että hän ei lainkaan palannut tähän maailmaan, vaan heräsi henkiin tuonpuoleisessa, ja jäi elämään siellä. Samoin hänen ruumiinsa oli pikemminkin epätäydellisessä alennustilassa, eikä juutalais-kristillisen perinteen mukaisesti paljon edeltäjäänsä täydellisempi kunniaan ja kuolemattomuuteen verhoiltu ylösnousemusruumis. Jos tämä on mielestäsi merkittävä yhtäläisyys, niin ihan yhtä hyvin voisit sitten väittää, että mikä tahansa uskonnollinen kertomus, joka sisältää ajatuksen elämän jatkumisesta kuoleman jälkeen jossain muodossa, on jotenkin huikean samanlainen kristinuskon kanssa. On olemassa vain rajattu määrä vaihtoehtoja siitä, miten tätä elämän jatkumista voidaan pääpiirteissään kuvata: se on joko ruumiillista tai ei-ruumiillista (sielun/hengen kuolemattomuus), se tapahtuu joko tuonpuoleisessa, tai paluuna elämään tässä maailmassa. Jne. Jos puhtaasti ei-ruumiillinen hengen siirtyminen jumalien luo (Krishna) ja ruumiillinen henkiinherääminen tuonpuoleisessa (Osiris) on mielestäsi selkeän samankaltainen kuin kristinuskon esittämä Jeesuksen ruumiillinen ylösnousemus esimakuna tulevasta yleisestä ylösnousemuksesta, jotka molemmat esitetään tapahtumiksi nimenomaan tässä maailmassa, niin täytyy kyllä ihmetellä, että millainen sen kristinuskon käsityksen elämän jatkumisesta kuoleman tuolle puolen olisi pitänyt olla, jotta se ei olisi mielestäsi selvästi jostain muualta kopioitu.
Viestin lähetti vlad
Niinpä. Miksi toinen tarina olisi otta mutta toinen sitten olisikin epätosi?
Jos raamatusta löytyy näin merkityksellinen kertomuksen kohta, neitseellinen syntymä siis, mikä ei pidä paikkaansa niin mikä vaikutus sillä on sitten raamatulliseen kertomaperinteeseen? Miksi mikään muukaan olisi enää totta kun tämäkään ei ole totta? Mihin katoaa kristittyjen vakuuttelut raamatun luotettavuudesta pyhänä kirjoituksena?
Tämähän on nyt sinulta juuri senkaltaista kaikki-tai-ei-mitään ajattelua, josta fundamentalisteja yleensä syytetään, eikä suotta. Minun tarkoitukseni oli nyt kyllä ihan lähestyä tätä ylösnousemusasiaa historialliselta kannalta, jolloin Raamatulle ei oleteta mitään pyhien kirjoitusten statusta, mutta vastaavasti ei voida myöskään todeta, että jos sieltä löytyy jotain mikä ei pidä paikkaansa, niin koko kirja (tai siis kokoelma toisistaan erillisiä historiallisia lähteitä) tulee sen seurauksena hylätä.
Kuten jo olen todennutkin, niin ero ylösnousemuksen ja neitseellisen syntymän välillä on juuri siinä, että ensinmainitun historiallisuudelle on huomattavasti paremmat perusteet. Varhaisin kristillinen lähde, eli Paavali, ei mainitse neitseellisestä syntymästä ainakaan suorasanaisesti mitään, kuten ei Markuksen evankeliumikaan, joten Matteuksen ja Luukkaan evankeliumit ovat varhaisimmat lähteet tälle väitteelle. Ja tietenkin Jeesuksen syntymä tapahtui kolmisenkymmentä vuotta aiemmin kuin hänen julkiseen toimintaansa liittyvät tapahtumat, joten riippuen evankeliumien ajoituksesta, aikaa tapahtuman ja ensimmäisten asiasta mainitsevien lähteiden välillä oli kulunut n. 60-80 vuotta. Ajatus siitä, että ylösnousemususko oli se ratkaiseva kipinä, joka sai ensimmäiset kristityt näkemään Jeesuksen jumalallisena, ja tämän seurauksena myöhemmässä kristillisessä perinteessä kehittyi ajatus siitä, että Jeesuksen syntymäkään ei siten voinut olla ihan tavallinen, on täysin uskottava historiallinen selitys tapahtumienkululle. Se taas, että ensimmäiset kristityt olisivat päätyneet ylösnousemususkoonsa ilman, että jotain hyvin konkreettista tapahtui, ei ole historiallisesti uskottavaa, ei varsinkaan siinä tapahtumienkulussa, mikä Jeesuksen elämän viimeisiin vaiheisiin liittyi. Vaikkei tuolloisilla juutalaisilla yleisestikään ollut tapana tehdä arvostetuistakaan uskonnollisista opettajista tai profeetoista jumalallisia keksimällä joku vastaavanlainen tarina, kuin nuo mihin itse olet viittannut, niin vielä vähemmän sellaista olisi tehty messiaanisen liikkeen johtajalle, joka päätyi ristiinnaulituksi. Ristille päätyivät juutalaisessa ajatusmaailmassa nimenomaan messiasteeskentelijät (eikä pelkästään abstraktissa ajatusmaailmassa, vaan tästä oli lukuisia tosielämän esimerkkejä), kun taas oikean messiaan piti olla sotilaallinen vapauttaja ja kuningas. Ajatus messiaan kuolemasta olisi ollut täysin outo, ja ajatus messiaan ylösnousemuksesta vielä oudompi.
Siis kaikki yllä kirjoittamani on sitä puhtaasti historiallista osuutta. Pointtini siitä, että JOS ylösnousemus tapahtui, niin neitseestäsyntymisen tapahtuminenkaan ei olisi mitenkään yllättävää, on sitten relevantimpi siinä vaiheessa, jos ylösnousemuksen historiallinen uskottavuus on ensin perusteltu ihan itsenäisesti. Jos taas ylösnousemusta ei tapahtunut, niin neitseestäsyntyminen voidaan kuitata pelkäksi legendaksi.
Viestin lähetti vlad
Jospa nämä kriittiset Uuden testamentin tutkijat on vaiennettu, sen sijaan vallalla on konservatiivinen tutkijakunta mikä haluaa luoda kuvaa raamatullisesta erikoisuudesta johon ei sovellu millään muotoa kulttuuriset lainat tai suodatukset muista kulttuureista.
Hahaa, tämä muistuttaa jälleen yllättävän paljon kreationistien salaliittoteorioita siitä, miten evoluutiota epäilevät tiedemiehet vaiennetaan. :D
Viestin lähetti vlad
Minä epäilen, että moni kriittinen tutkija on päätynyt samaan lopputulokseen kanssani muttak ristityt eivät halua ottaa todesta näiden tutkijoiden todisteluja vaan haluavat elää uskossa jonka mukaan Uusi testamentti on kirjana poikkeuksellinen ja sen tarinat siinä määrin poikkeuksellisia ettei niihin ole suodannunut vaikutteita muiden uskontojen kertomuksista
Tuo on kyllä hyvin kaukana siitä tilanteesta, mikä Ut:n tutkimuksessa vallitsee. Mitään poikkeuksellista asemaa Ut:lle ei anneta, vaan sen tutkimuksessa käytetään jopa kriittisempiä menetelmiä kuin useimpien muiden aikalaisteosten kohdalla. Siitä huolimatta tutkimuksen valtavirtauksen suunta on selkeästi kohti sen tiedostamista, miten perinpohjin juutalainen ajatusmaailma teksteistä välittyy. Yritykset selittää tekstien synty uskonnonhistoriallisten paralleelien kautta on jo läpikäyty ja jo useita vuosikymmeniä sitten suurimmaksi osaksi virheelliseksi todettu tutkimussuunta.
Viestin lähetti vlad
Edelleen näytät selkeällä tapaa unohtavan sen tosiasian, että suurin osa mainitsemistani tapahtumista on varhaisempi kuin kristillinen kertomus Jeesuksen ylösnousemuksesta mistä seuraa vääjäämättä se tosiasia, että voidaan nähdä kuinka monella taholla välimerellisissä kulttuureissa on esiintynyt tarinoita ja kertomuksia ylösnousemuksista, mikä taasen tarkoittaa mysö sitä, että nämä kertomukset ovat voineet suodattua, ja ovat suodattuneetkin, myös juutalaiseen kertomaperintöön ja sen myötä kristilliseen kertomaperintöön.
Et ole tainnut vielä koskeakaan siihen argumenttiini, että todisteita näistä mielestäsi ylösnousemukseen verrattavista asioista ei ole historialliseen henkilöön liitettynä edes näissä välimerellisissä kulttuureissa kuin vasta pitkän ajanjakson jälkeen, kun useampi sukupolvi on jo ehtinyt elää ja kehittää vähitellen legendoja. Mutta joka tapauksessa olet nyt itse asiassa esittämässä tätä välimeren kulttuureilta lainaamishypoteesiasi vähän erilaisessa muodossa kuin aiemmin. Nyt väitteesi ei olekaan, että kristinusko lainasi suoraan, vaan että juutalaisuus oli jo aikaisemmin saanut vaikutteita muualta, ja siten kristinuskon ensisijainen vaikutteiden lähde tosiaankin oli juutalaisuus. Tämä on jo astetta tai paria uskottavampi hypoteesi. Siitä, miten ylösnousemususko syntyi juutalaisuuteen, voidaan käydä keskustelua, ja sitä, että jotain vaikutteita tuli muista kulttuureista, ei voitane mitenkään sulkea pois, vaikkakin tässäkin asiassa se ensisijainen syy liittyy varmaan enemmän tiettyihin hyvinkin vahvasti juuri juutalaisiin oppeihin, jotka yhdistettynä juutalaisten historialliseen tilanteeseen sisältyneisiin ongelmiin synnyttivät tarpeen ylösnousemususkon kaltaisen opin eksplisiittiseen esiinnostamiseen. Tämä ei kuitenkaan ole erityisen oleellista meidän keskustelumme kannalta, koska minulle riittävät mainiosti seuraavat kaksi premissiä:
1. Kristinuskon ylösnousemuskäsityksessä on täysin uniikkeja elementtejä, joita ei ole suoraan löydettävissä muualta
2. Siinä on myös elementtejä, joille on löydettävissä samankaltaisuuksia niin juutalaisesta kuin pakanallisestakin perinteestä, mutta näiden osalta juutalaisuus on todella paljon todennäköisempi lähde, kuin pakanalliset lähteet
Viestin lähetti vlad
Minulla on selkeitä perusteita olettaa se, että juutalaiset ovat lainailleet aineiksia kertomaperintöönsä ja uskomusjärjestelmäänsä muista alueen kulttuureista, näitä esimerkkejä löytyy enemmän kuin yksi ja osa niistä on hyvin huomattavia ja keskeissä osassa juutalaista uskomusperinnettä ja uskomusjärjestelmää, kuten:
-luomiskertomuksen osia.
-vedenpaisumuskertomus.
-Kain ja Abel-motiivi.
-Baabelin torni.
-Mooseksen syntymätarina.
-tarina Potifarin vaimosta.
Lisäksi psalmeista löytyy yhteneväisyyksiä mesopotamialaisiin ja egyptiläisiin teksteihin.
Täysin mahdollista, että näin on tapahtunut vaikken varmaan nielisi tätä kaikkea aivan niin kokonaan kuin sinä. Se ei kuitenkaan ole erityisen relevanttia meidän keskustelumme kannalta, syistä jotka toivottavasti ovat tulleet selviksi.
Viestin lähetti vlad
Edelleen sinä pyrit kieltämään kaikenmoisen todistelun sen puolesta mikä todistaisi, että juutalaiseen kertomaperinteeseen ovat ulkopuoliset tahot vaikuttaneet suurestikin, tämä vaikutus on sitten suodattunut kristilliseen uskomusjärjestelmään.
Olen kieltänyt sen, että kristinuskon ensisijainen uskonnollinen aines olisi voinut olla sellaista joka ei ollut jo vakiintunut juutalaisuuteen. Se, että missä määrin muut kulttuurit ovat aiemmin vaikuttaneet juutalaisuuteen, on ihan oma kysymyksensä, mutta sillä ei ole kovin suurta arvoa kristinuskon syntyä koskettavian historiallisten kysymysten kannalta.
Viestin lähetti vlad
En luule, kyllä oletin, että olet tietoinen niisä - en kuitenkaan käy keskustelua yksin sinun kanssa vaan kirjoitan myös muille palstalaisille.
Joo, yritän ymmärtää sen, että kirjoituksillasi on muutakin kohdeyleisöä kuin minä. On vain välillä turhauttavaa, kun tuntuu että keskustelua käydään liiaksi sellaisista lähtökohdista, joita itse en mitenkään oleta oman argumentointini pohjaksi, kuten esim. tyypillinen fundiskäsitys Raamatun virheettömyydestä.
Viestin lähetti vlad
En tietenkään kiistä sitä etteikö kaukaisilla - kuten amerikkalaiset kulttuurit versus välimerelliset - voi löytyä yhteneväisyyksiä tarinoiden joukosta mutta nyt pääasiallisen tarkastelun alla on ollut selkeällä tapaa välimerellinen kultuuri ja sen kertoma- ja uskomusperinteen, pl. viittaus Krishnaan, jonka avulla tahdoin osoittaa sen ettei Jeesuksen ylösnousemuskertomus ole mikään poikkeava vaikka sinä ja moni muu uskova näin haluaakin asian ilmaista.
Minun pointtini tässä kohtaa oli se, että ihan johtuen sekä ihmisyyden että uskonnollisuuden tietyistä universaaleista piirteistä, voidaan olettaakin, että tiettyjä samankaltaisia elementtejä löytyy eri uskonnoista ilman, että paras selitys tälle olisi se, että ne ovat kaikki kopioineet toinen toisiltaan. Minusta nuo antamasi esimerkit välimerellisten kulttuurien "ylösnousemuksista" ovat aika lailla tätä sarjaa. Koska useimmat uskonnot tavalla tai toisella ottavat kantaa ihmisen kohtaloon kuoleman jälkeen, ja käytössä tällaisten kuvaamiseen on suhteellisen rajallinen käsitemaailma, niin pinnallisten yhtäläisyyksien löytyminen ei ole mikään yllätys, eikä yleensä vaadi selityksekseen suoraa kopiointia muualta.
Viestin lähetti vlad
Ensin on tietty päästävä varmuuteen siitä onko Jeesusta koskaan edes haudattu kalliohautaan vai haudattiinko hänet rikollisille tarkoitettuun kalliohautaan.
Hautauskertomus on historiallisesti suhteellisen hyvällä perustalla, koska se on osa Markuksen varhaista lähdemateriaalia. Joosef Arimatealainen olisi Sanhedrinin jäsenenä aika epätodennäköinen valinta (helposti myöhemminkin falsifioitavissa oleva) kristittyjen myöhemmin sepittämäksi hahmoksi, ja kertomus naisista tyhjän haudan todistajina ei myöskään ole sitä, mitä myöhemmältä legendalta voisi odottaa, koska naisten asema tuolloisessa juutalaisessa yhteiskunnassa oli sen verran alhainen, ettei heidän todistukselleen normaalisti annettu arvoa.
Viestin lähetti vlad
Vaikka hänet olisi haudattu kalliohautaan ei ole lopullisia takeita siitä etteivätkö hänen opetuslapsensa olisi voineet varastaa ruumista sieltä ja jättää totuus myöhemmin kertomatta kenellekään.
Olisi kyllä melko uskomatonta. Ihmiset monesti kyllä ovat halukkaita kuolemaan vakaumuksensa puolesta, jos vakaasti uskovat siihen, mutta harvemmin sellaisen puolesta, jonka itse tietävät huijaukseksi. Ja vaikkei kaikkea myöhempää kristillistä perimätietoa voidakaan tämän suhteen pitää historiallisesti luotettavana, niin se tieto, että apostolit joutuivat kärsimään suuresti uskonsa takia, ja ainakin osa heistä koki marttyyrikuoleman, on aika vankalla pohjalla.
Viestin lähetti vlad
Toki varastamis -teoriaankin liittyy ongelmia mutta kaikkiaan uskottavampi se on minun silmissäni kuin epämääräinen kertomus ylösnousemuksesta
Tätä en yhtään ihmettele. Normaalisti nämä keskustelut uskovien ja skeptikkojen kesken käydään ilman, että tajutaan sitä, kuinka pitkälle filosofiset taustaoletukset jo ennalta ratkaisevat sen, miten uskottavana eri selityksiä voidaan pitää. On aika selvää, että jos ihminen katsoo ateismin/naturalismin olevan kaiken kaikkiaan selvästi paras kokonaisnäkemys todellisuudesta, niin hänellä on ihan oikeutetusti rima korkealla silloin, kun arvioi vaikkapa juuri ylösnousemuksen historiallista uskottavuutta. Itse kun pidän jonkinlaisen persoonallisen "korkeimman voiman" olemassaoloa ihan puhtaasti filosofisin perusteinkin todennäköisenä, niin minulla vastaavasti on erilaiset taustaoletukset, joiden puitteissa "jumalallinen ihme" toki edelleen tarvitsee hyvät todisteet, mutta ei läheskään yhtä paljon kuin ateistilla, jolla sellainen pistäisi koko maailmankuvan uusiksi.
Viestin lähetti vlad
Ensinnä on tietenkin muistettava, että Uuden testamentin evankeliumit - joita voidaan pitää merkittävimpinä kuvauksina Jeesuksen elämästä - ovat toisen käden lähteitä
Kuten käytännössä lähes kaikki historiankirjoitus tuolta ajalta.
Viestin lähetti vlad
eivätkä siten sellaisten henkilöiden kirjoittamia jotka todellisuudessa olisivat olleet tekemisissä Jeesuksen kanssa
Se, että evankeliumien kirjoittajat eivät olleet apostolien vaikutuspiirissä, ei ole mikään itsestäänselvyys. Olet oikeassa siinä, ettei tällaisissa keskusteluissa voida lähtökohtaisesti olettaa evankeliumien olevan silminnäkijätodistuksia, mutta väite siitä, että ne eivät syntyneet edes millään tavalla apostolien vaikutuspiirissä, onkin jo aika lailla kyseenalaisempi. Ja edelleen, vaikka näin olisikin, niin kysymys on silti varsin hyvistä historiallisista lähteistä verrattuna mihin tahansa tuolta ajalta säilyneeseen sekulaarihistoriaan. Ja ylösnousemuksen osaltahan evankeliumit eivät edes ole varhaisin olemassaoleva lähde.
Viestin lähetti vlad
mistä johtuen kukaan ei voi mennä takuuseen siitä, että teksti olisi kirjoitettu siten kuten Jeesus on oikeassa elämässä sanonut tai tehnyt - olettaen, että Jeesus on sanonut tai tehnyt jotain sellaista jota hänen väitetään ja kerrotaan raamatun mukaan tehneen.
Tämä on varmaan taas sitä ensisijaisesti muille lukijoille osoittamaasi tekstiä, koska minun argumenttinihan eivät mitenkään edellytä sitä, että kaikki evankeliumeissa olisi sanasta sanaan historiallisesti tarkkaa.
Viestin lähetti vlad
Se tiedetään Jeesuksen aikakauden oppineiden ja historioitsijoiden kirjoituksista ettei Jeesus voi olla kovinkaan merkittävä henkilö koskapa hänestä ei löydy konkreettista mainintaa aikalaiskirjoituksista - edes juutalainen oppinut Philo ei tunne Jeesusta (tällä tahton osoittaa sen ettei Jeesus ollut kovinkaan tunnettu aikakautensa henkilö joten hänen tekemisiinsä ja sanomisiinsa on syytä suhtautua suurella varauksella)*.
Jeesus on mainittu pitkälti juuri niissä lähteissä, joista voisi odottaakin maininnan löytyvän. Filo on ehkä ainoa lähde, josta maininnan löytyminen ei olisi ollut mitenkään yllättävää, mutta eipä kyllä sekään, että nyt mainitaa ei löydy. Loppujen lopuksi hyvin harvat meille säilyneistä sekulaarilähteistä olivat siinä määrin kiinnostuneita juutalaisista uskonnollisista opettajista tai profeetoista, että olisivat heistä maininneet. Siis toisin sanottuna, vaikka Jeesus olisi sanonut ja tehnyt suurinpiirtein kaiken sen, mitä Ut kertoo, niin se ei anna syytä odottaa, että hänet välttämättä mainittaisiin kovin monessa lähteessä.
Viestin lähetti vlad
Vieläpä on otettava huomioon se kuinka paljon käännöstöiden vuoksi evankeliumit ja muut Uuden testamentin kirjoitukset ovat muuttuneet, ensin Jeesuksen sanat on käännetty arameasta muille kielille - mikä on synnyttänyt ongelmia terminologian ja sanaston kanssa.
Niin, käännöstyössä on aina ongelmansa, mutta kovin huomattavaa merkitysten muuttumista tällaisesta ei tarvitse seurata.
Viestin lähetti vlad
Eikä myöskään pidä unohtaa sitä, että lopullisen muotonsa Uusi testamentti sai 300-luvun kirkolliskokouksissa, tosin kaanon oli valmis pääpiirteissään jo 200-luvulla jaa. Huomioitavaa on se, että vanhin tunnettu raamatun pergamenttikäsikirjoitus on 300-luvulta, tämänkin jälkeen raamattu on käännös ja kopiontikirjoituksissa muuttunut ja elänyt.
"Lopullisen muotonsa saaminen" ei tosiaan tässä yhteydessä tarkoita mitään toimitustyötä jossa itse tekstejä oltaisiin muutettu, vaan kaanonin vahvistaminen merkitsi vain virallista päätöstä siitä, mitkä kirjat kirkko tunnustaa luotettaviksi ja apostolista alkuperää oleviksi. Jotta tähän voitaisiin perustellusti väittää sisältyvän jokin ongelma, niin ainakin tulisi voida esittää edes yksi kirja, joka olisi kuulunut Ut:n kaanonin, muttei sinne päätynyt, tai vastaavasti perustella, miksi jokin sieltä löytyvä olisi pitänyt jättää pois.
Viestin lähetti vlad
Ei siis mielestäni todellakaan voida sanoa, että tekstin asiasisältö olisi ollut muuttumattomassa tilassa evankeliumeiden kirjoittamisen ajoista lähtien - ja tämä eläminen jatkuu näinä päivinäkin kun raamattua uudistetaan ajanmukaiseen henkeen.
No tuollainen "eläminen" ei ole yhtään sen kummempaa kuin muiden vanhojen tekstien kohdalla, jotka käännetään mahdollisimman pitkälle alkutekstin sisältö säilyttäen sellaiseen kielelliseen muotoon, joka on nykyihmisen ymmärrettävissä. Tässä ei siis ole kysymys esim. sellaisesta yhä uudellen kieleltä toiselle vuosisatojen saatossa tapahtuvasta kääntämisestä, kuten monet tuntuvat luulevan.
Viimeksi muokattu: