Koska se on vastauksena sisällötön, pelkkä olkien kohautus. Ei sillä vastata kysymyksiin ilmeisistä epäoikeudenmukaisuuksista, sillä vain sivuutetaan vaikea kysymys. Ja jatketaan ristiriitaisesti uskomista siihen rajattoman hyvään jumalaan, mitä se ei kaiken datan mukaan ole.
Yritetään nyt sitten vastata. Jos nyt mennään takaisin vaikka siihen vietnamilaiseen seksiorjatyttöön. Me näemme pelkästään sen, mitä nyt tapahtuu hänelle, ja se vaikuttaa meille luonnollisesti epäoikeudenmukaiselta. Miksi tyttö joutuu kärsimään ja tekemään tuollaista työtä? Jos oletetaan, että on olemassa kaikkitietävä Jumala, niin Hän tietää asian taustat, ja asian seuraamukset tulevaisuudessa. Me emme niitä tiedä. Tietysti voimme tehdä olettamuksia. Kristityt käsittääkseni uskovat, että Jumala isossa kuvassa antaa pahan tapahtua, koska lyhyestä pahasta voi seurata paljon hyvääkin. Ehkä tämä kärsimys saa tytön etsimään Jumalaa ja tarkoitusta elämäänsä? Ehkä se antaa hänelle eväät pärjätä lopun elämäänsä, tuli sitten vastaan mitä tahansa vastaankäymisiä? Ehkä kärsimyksestä seuraa jotain hyvääkin lyhyellä tai pitkällä tähtäimellä? Me emme tiedä, mutta oikeudenmukainen kaikentietävä Jumala tietäisi. Viime kädessä kysymys kärsimyksestä palaa takaisin peruskysymykseen siitä, miksi maailmassa on pahaa, miksi kaikki ei ole hyvää? Uskonnottomien mielestä kai kysymyksessä on normaaliseuraus jonkin asian olemassa olosta, asiat voivat luonnollisesti mennä hyvään suuntaan tai sitten huonoon. Kristittyjen sadun mukaan Jumala loi kaiken hyväksi, oikeinkin hyväksi, mutta sitten kun ihminen ei pelannut pelin säännöillä, vaan yritti itse leikkiä jumalaa, niin annettiin sitten tämä maailma, jossa tapahtuu sitä sun tätä ja kaikki ei ihan parhain päin. Mutta uskomme, että Jumala ei ole kuitenkaan hylännyt meitä oman onnemme nojaan, vaan Hän yrittää näiden uusien sääntöjen sallimin keinoin vieläkin houkutella meitä luoksensä rakkaussuhteeseen. Se on nyt sitten vaan vähän vaikeampaa kuin niillä alkuperäisillä säännöillä.
Olkiukkoja sanoi kirjoittaja. Kukaan ei ole väittänyt, että pitäisi ymmärtää kaikki, mitä Jumala ymmärtää. Täällä on kysytty teikäläisten ajatuksenjuoksua näistä asioista, Jumalalta kun ei pysty kysymään. Tämä edellisen kohdan olankohautushan on pakko hyväksyä, kun ette sitä parempaa selitystä pysty vaikeiden kysymysten kohdalla antamaan. "En minä tiedä" on joskus paras vastaus. Se, tyydyttääkö vastaus on sitten kunkin oma arvio, minua tuo ei tyydytä. Jos kerran uskoo noin poskettomiin väitteisiin, kuin uskonnot ehdottavat, voisi nyt ainakin yrittää tehdä rakennelmasta sisäisesti ristiriidattoman.
No minulle se näyttäytyy sisäisesti ristiriidattomana, ja uskon, että kaikkeen on selitys, mutta koska en ole mikään teologian ekspertti, niin en osaa kaikkea selittää oikein tai selvällä tavalla. Joten kaipa pesen käteni vähän niin kuin Pilatus. Kuten tohtoriohjelman suullisessa tentissä totesin kysymyksestä, että tiedän, että se vastaus on jossain tuossa kirjassa, koska olen sen lukenut, mutta en nyt muista. Ei mennyt läpi silloin, eikä taida mennä läpi nyttenkään, mutta olen joitakin opuksia lukenut ja niissä on mielestäni hyvin argumentoitu miksi uskon rakennelma on sisäisesti ristiriidaton, mutta en millään jaksa muistaa mitä kaikkea niissä sanottiin yksityiskohtaisesti, eikä aika oikein riitä lähteä lukemaan niitä uudestaan ja tekemään muistinpanoja jne. Pahoittelut tässä. Siksi valittelenkin tämän tästä, että palstalla ei taida olla oikein ketään teologian ammattilaista, joka osaisi näistä asioista määrättömän paljon paremmin kirjoittaa kuin minä.
Olkiukko on myöskin väite, että että jos jotain ei ymmärrä, ei siihen voi uskoa, vai sanoiko joku oikeasti näin? Itsekin uskon moneen asiaan, mitä en ymmärrä, tai mitä ymmärrän varsin vajavaisesti. Universumi, ilmastonmuutos vaikka esimerkkeinä.
No hyvä. Miksi uskot noihin, vaikka et kaikkea ymmärräkään? Samalla tavalla asioita penkoessa käsittääkseni nuo uskonrakennelmatkin tulisivat uskottavammiksi. Minä olen vähän skeptisempi esim. Universumin asioiden suhteen, vaikka niiden parissa työskentelen (en uskonnollisesta näkökulmasta, sillä tieteeseen ei voi uskontoa nähdäkseni sekottaa, vaan siksi, että olen vähän nähnyt miten tämä tiedehomma toimii, ja kaikkea ei pidä ottaa ihan todesta mitä julistetaan).
En nähnyt kenenkään vaativan myöskään kaiken ymmärtämistä. Ymmärrettävyys olisi kyllä plussaa, menee muuten aika vaikeaksi kaikki. Kysymysten kysyminen vaikeiden asioiden kohdalla on nöyryyden puuttumista ja itsekkyyttä? Kyllä nöyryyden puutetta on vain olettaa että on oikeassa käsityksessä universumista ja sen oletetusta luojasta, vaikka ei pysty asiaa millään keinoin puolustamaan tai perustelemaan.
Ei kysymysten kysyminen ole nöyryyden puuttumista ja itsekkyyttä, vaan se asenne, että jos minä en ymmärrä tai joku asia ei vaan mene järkeen, niin sitten en usko siihen. Olethan nöyrä ilmaston ja maailmankaikkeuden suhteen, tunnustat, että et niistä asioista tarkkaan kauheasti tiedä, mutta uskot tiedekihojen paasausta kuitenkin. Miksi samaa asennetta ei voi soveltaa uskontoon? Et ehkä ole kauheasti uskonoppikirjoja lukenut (arvaus), mutta ehkä nämä uskonoppineet kautta vuosisatojen jotain jostain tajusivatkin? Miksi asiaa ei voi lähestyä nöyrästi tässäkin suhteessa. Luulen, että sieltä jotain helmiä löytyisi, vaikka sitten ehkä olisivatkin pielessä jopa isoimmissa asioissa. Esim. Pyhien elämästä kertovat kirjat sisältävät mielestäni uskomattomia kertomuksia siitä, miten nöyrä ihminen voi olla.
Ja olenhan kai monesti todennut, että usko on uskoa eikä tietoa. Joten en millään tavalla ole varma käsityksestäni Universumista ja Luojasta. Olen vain yrittänyt selittää, miten ortodoksit lähestyvät noita asioita, ja mielestäni se on mielenkiintoinen lähestymiskulma. En yritä mitenkään inttää, että olen varma jostain oikeassa olemisesta. Jos jotain olen maailmassa oppinut, niin yleensä se enemmistö tietää totuuden, ja ainakin tässä ketjussa olen selvästi vähemmistössä, joten jos todennäköisyyksillä pelataan, niin olen melkein varmasti väärässä.
Kärsimys ei ole kummoinenkaan mysteeri, ellei kehittele sen kanssa fundamentaalisesti yhteensovittamatonta jumalahahmoa, johon uskomisesta on niin vaikeaa muuttaa käsityksiään, että ennemmin kielletään todellisuutta, sanotaan valintaa pakoksi, uskomista valinnaksi, mustaa valkoiseksi ja rukoillaan syöpää.
Siinä olet varmasti oikeassa, että kärsimys ei ole minkäänlainen ontologinen ongelma jos ei usko mihinkään yliluonnolliseen. Kuten sanoin, minusta esim. ortodoksiusko luo sisäisesti ristiriidattoman kuvan Jumalasta, joten ei siinä tarvitse rukoilla syöpää siihen uskoakseen. Kuten kai aikaisemmin sanoin, syövän pyytäminen on uskossaan hyvin pitkälle edenneille, eikä meidän tavallisten pulliaisten tarvitse todennäköisesti koskaan sellaisista asioista huolehtia. En muista, koska kutsuin mustaa valkoiseksi, mutta kai se on kielikuva ja viittaa johonkin toteamukseeni. Enkä halua todellakaan todellisuutta kieltää. Ainahan voi keskustella, mitä on todellisuus, mutta kyllähän joku konkreettisesti tunnettu asia on sellainen, jota ei käy kieltämän. Kinastella voi sitten rajatapauksista ja siitä, missä raja menee, mutta uskoisin, että olen todellisuudesta pitkälti samaa mieltä kanssasi. Noita valinnan juttujahan jo selviteltiin aikaisemmin, ne olivat lähinnä minun omia sanavalintojani, jotka sitten huomasin, etteivät toimineetkaan esim. sinun kanssasi, kun ajattelet vähän eri tavalla.
