No mistä sitten? En ole mitään yliluonnollista kokenut itse tai nähnyt. Varmaankin 99.9999% ihmisistä ei ole mitään yliluonnollista kokenut tai nähnyt. Joten mistä nuo miljardit kristityt sitten sikiävät ja uskovat yliluonnolliseen ellei kirjoitettujen juttujen kautta?
No minun käsittääkseni 100 % ihmisistä ei ole kokenut mitään yliluonnollista, mutta niitä jotka kuvittelevat kokeneensa, on kyllä huomattavasti enemmän, kuin tuo ehdottamasi 0,0001 %. Uskonto leviää pääasiassa ns. isältä pojalle, kun lapsille vastaanottavaisessa iässä tätä dogmia syötetään. Häviävän pieni osa ihmisistä enää aikuisiällä tuollaisiin haksahtaa, ellei maaperä tälle ole otollinen vaikka rampauttavan alkoholiongelman tai vakavan sairauden aiheuttamana. Sattuneesta syystä monet lahkot metsästävät juuri epätoivoisia ihmisiä.
Saman vastauksen saan kaikilta uskonnottomilta. Siinä olet oikeassa, että uskonnollisia tarinoita niin kuin ei mitään muutakaan maailmassa ole tarkoitettu viihdyttämään kristillisen opin mukaan. Koko sana "viihde" taitaa olla määrittelemätön kristinuskossa.
Näin vähän keventäen, kaikki hauska siellä tuntuu kyllä olevan kiellettyä.
Siis jos selitystä ei tiedä tai ymmärrä, maailmankatsomus on ristiriitainen? Eli kaikki pitää olla ratkaistu ja ymmärrettävissä, jotta ei olisi ristiriitainen maailmankaikkeus?
Occamin partaveitsen suuntaamana ainakin helpoimmat ratkaisut olisivat:
- "Ehkä se Jumala ei olekaan äärimmäisen hyvä."
- "Ehkä jumalolentoja ei ole oikeasti olemassa."
1. Nähdäkseni tämä ei ole sinulle vakava vaihtoehto. Nuo äärettömät määreet vain ajavat koko järjestelmän logiikan ihan suohon ja homma päätyy väkisin paradokseihin. Mielestäni tämä looginen mahdottomuus jo sulkee pois jumalasi mahdollisuuden, jonka suhteen olenkin ns. vahva ateisti, tiedän ettei sitä voi olla olemassa. Samaan tapaan kuin tiedän, ettei ole pyöreää kuutiota. Loogisesti mahdollisiin jumaliin en vain (ainakaan vielä) usko.
Näin sivuhuomiona, kreikkalaistyyliset jumalat olisivat äärettömästi (pun intended) mielenkiintoisempia hahmoja, kuin tuo morfinen kaikkivaltias. Jumala on vähän kuin Teräsmies, liian voimakas.
2. Tätäkään tuskin vakavasti harkitset?
Vaikkei kaikkea edelleenkään tarvitse tyhjentävästi ymmärtää, nähdäkseni mieluummin kuin muutat uskomuksiasi, siedät ristiriitojen aiheuttamaa kognitiivista dissonanssia ja pelaat kielipelejä. Tässä kun ei ole mitään vaikeasti ymmärrettävää, paitsi jos olet lukinnut vastauksesi Jumalan suhteen. Tällöin kyseessä on nähdäkseni mahdoton ristiriita ratkaistavaksi ja joudut turvautumaan siihen semanttiseen leikkiin, mitä kävimme esim. uskomusten ja valintojen kohdalla ja mitä näytät nyt käyvän
@Vintsukka :n kanssa rukoilusta.
Mutta aika samalla tavalla ymmärtääkseni sekä tieteessä, että ortodoksikristillisyydessä noita "viisaiden" kirjoituksia arvioidaan.
No ei todellakaan. Sanoitko tekeväsi leipätyötäsi tieteen parissa? Luulisi tässä tapauksessa olevan selvää, ettei tieteellistä tietoa hyväksytä auktoriteetilla, suosiolla tai huutoäänestyksellä. Myöskään tutkimuksen/tutkijan ikä ei vaikuta korottavasti uskottavuuteen, kuten asia uskonnoissa tuntuu menevän. Tieteessä hypoteesit pitää pystyä testaamaan ja testit toistamaan, jotta saadaan lisää evidenssiä siitä, onko asia todella, kuten vaikuttaa olevan. Pyhät isäsi ovat auktoriteetti, heidän teesinsä päätetty ja kiveen hakattu dogmi, joilta ei todisteita vaadita, vaan kaikki jälkeen tuleva pitää olla koherenssissa näiden väittämien kanssa. Tieteellisten tosiasioiden pitää vastata havainnoitavaa todellisuutta. Koherenssi vastaan korrespondenssi, eli kuten sanoin, pelaamme eri tietoteorioilla.
Tieteessä on valtavirran käsitys asioista, ja sitten on yksittäisiä toisinajattelijoita, joiden teoriat poikkeavat valtavirran ajatustavasta, eivätkä ole saaneet yleistä hyväksyntää. Samalla tavalla Pyhien Isien kirjoituksia verrataan, ja sitten uskotaan siihen synteesiin, joka muodostuu asioista jotka on tulkittu samalla tavalla Pyhien Isien ja Äitien toimesta, ja nuo yksittäiset eroavat mielipiteet jätetään omaan arvoonsa.
Paitsi että tieteessä yksittäinen mullistava havainto voi keikauttaa valtavirran kerralla toiseen asentoon, kun metodi armotta murskaa hallitsevan käsityksen. Yksittäisiä tiedemiehiä voi olla niin naimisissa lemmikkiteoriansa kanssa, että pyrkivät puolustamaan sitä hautaan asti, mutta vertaisarviointi ei tällaisista välitä. Pyhien isien ja äitien tekstejä verrataan keskenään enemmän tai vähemmän mielivaltaisesti jonkin kirkon autoritaarisen elimen toimesta, joka sitten sanelee "pulliasisille" mitä nyt uskotaan. Ei kai niitä oikein muulla tavalla voikaan valikoida, kun näyttö keskenään ristiriitaisille väitteille on yhtä olematonta. Korjaa jos olen tässä käsityksessä väärässä. Tietääkseni ei myöskään ole mitään, mikä keikauttaisi koko uskonnon viitekehyksen toisenlaiseksi.
Tulisi ainakin mielenkiintoinen keskustelu tuosta sinun ja piispan välisestä tarinatuokiosta. Miten seuraavan elämän voisi näyttää todeksi, kun sieltä ei ole tiettävästi kukaan palannut kertomaan eikä käsittääkseni palaakaan kuin vasta maailman lopussa kristittyjen uskoman mukaan?
Sanoisin, että lyhyt keskustelu tulisi, ei varmaan kovin mielenkiintoinen. Tässä palattaisiin heti lähtöruutuun, eli miksi ihmeessä sitten edes uskoa siihen. Tai otan osan takaisin: voisi tulla hyvinkin mielenkiintoista, samoilla palikoillahan sinäkin pelaat, mutta keskustelu on ollu hyvinkin mielenkiintoista. Välillä antoisampaa, välillä aika turhauttavaa.
Toivottavasti ei. Ainakin minun tietääkseni kristityt tekevät paljon konkreettista työtä ihmisten tuskan poistamiseksi.
Toki, ja osa jopa uskontonsa innoittamana. Fakta on kuitenkin, että mihinkään hyvään tekoon ei tarvita uskontoja, mutta on miltei rajaton määrä vahingollisia tekoja, jotka ovat järkeviä vain uskonnollisessa tai sen kaltaisessa mielessä. Kuten aiemmin sanottu, jumalallinen mandaatti oikeuttaa kaiken. Tähän pystyvät toki monet maallisetkin ideologiat, mutta niitä voi käyttää vain tiettyyn rajaan asti, niitä kun pitää lopulta pystyä perustelemaan maallisin keinoin.
Toki sitten kristityt yrittävät auttaa maailmaa myös rukoilemalla ja ortodoksit tosiaan uskovat, että maailma ei ole vielä romahtanut pitkälti Pyhien jatkuvien rukouksien johdosta (heidän päätehtävänsä).
Mielenkiintoista. Eikös se romahdus vaadita, että Jeesus palaa ja saadaan ns. homma pakettiin ja sielut oikeille pääteasemille? Vai onko jokin tietty aika, mitä tätä maailmaa pitää pitää kasassa ennen Last Hurrah'ta?
Rukoilusta sen verran, että se on yksi esimerkki, missä kristinuskon opit pelaavat oikeaa hyödyllistä toimintaa vastaan. "Prayer: how to do nothing and still think you're helping."