Uskotko Jumalaan?

[Stigu]

Itse muistelisin Jumalan sanaa, että se meni jotenkin näin: "Joka väärään Jumalaan uskoo, joutuu ikuiseen kadotukseen" ja oliko siitä jpku käskykin vielä olemassa?

Niin, tarkoitat kai tuota älä pidä muita jumalia-tuubaa. Mutta korrostan edelleenkin, että "paha" on subjektiivinen käsitys. Otetaan nyt esimerkiksi vaikka sota. Toisen puolen mielestä toinen tekee pahaa, ja vastapuolen mielestä toinen tekee pahaa. Kumpi on oikeassa?

Raamattua jonkin verran lukeneena, Vanha Testamentti on jotakuinkin perseestä. Uudesta Testamentista taas löytyy paljon omaa elämänfilosofiaani tukevia kirjoituksia. Kaikille skeptikoille voisin sanoa, että "Älä lue kuin Piru raamattua" on aika osuva ilmaus, kyllä Raamatussa ihan asiaakin on.

 

[Valapatto]

Ymmärtääkseni kukaan ihminen ei synny pahana. Elinympäristö ja elinolosuhteet, tietynlainen luonne sekä etenkin vaille rakkaudenosoituksia jääminen lapsena altistavat ihmisen kasvamaan pahaksi. Voidaan puhua jonkinasteisesta sattumien summasta. Se kuka tällaisen sattuman sitten edes määrittelee...

Näissä uskonnoissa on vaan sellainen ongelma, että jos sattuu syntymään ja kasvamaan ns. väärään uskontoon, niin sitten on oikean uskonnon silmissä kasvanut pahaksi ja helvettiin joutuvaksi. Ikävä sattuma heille.

 

[Vintsukka]

Kaikille skeptikoille voisin sanoa, että "Älä lue kuin Piru raamattua" on aika osuva ilmaus, kyllä Raamatussa ihan asiaakin on.

On se piru kelju tyyppi kun se lukee kirjan kokonaan, ei valikoiden vain niitä mukavia kohtia.

EDIT: Pitäisikö lanseerata uusi sanonta "lukee kuin jumala Raamattua" niistä, joiden mielestä koko kirja on hyvä koska siellä on hyviäkin kohtia?

 

[Lätkä-Bongari Iso-E]

On se piru kelju tyyppi kun se lukee kirjan kokonaan, ei valikoiden vain niitä mukavia kohtia.

Juurikin näin. Toki lapsille luetaan satukirjoista ne mieleiset tarinat, mutta mielestäni uskonnossa tuo sanonta on täyttä paskaa. Kuka valitsee sen mikä pitää jättää lukematta? Toiset kun tuntuu ottavan koko kirjan tosissaan ja toinen antaa naisen puhua kun mies on äänessä. Nyky kirkko toimii mielestä politiikan välineenä ja se on se mikä itseäni ärsyttää. Uskossa ei ole edelleenkään mitää väärää vaan kirkko instituuiona.

 

[dana77]

Haluaisin myös tietää, että mistä tiedät, minkä uskonnon Jumalan vaikutuksen läsnäolon tunnet? Itse uskon ja luulen, että se johtuu vain ja ainoastaan siitä, että olette opiskellut ja/tai teille on kerrottu juuri meidän Jumalasta. Itse uskon, että jos teille kerhoissa, esikouluikouluissa ja koulussa olisi opetettu Islamista olisitte nyt muslimeja.

Minä muotoilisin tämän asian niin, että miten jonkun tietyn jumalan fanitus poikkeaa urheiluseuran fanituksesta?
Jokainen ymmärtää, että jos isä on kannattanut HiFk:ta sina ja isoisä on kannattanut myös ja poikaa viedään pienestä peleihin ja kerrotaan tarinoita Karalahdesta, Hagmanista sekä mestaruuksista, niin todennäköisyys että hänestäkin tulee joukkueen fani on lähes sata. Ei häntä sinänsä ole aivopesty tai pakotettu, mutta siihen hänet on kuitenkin käytännössä kasvatettu. Hänestä tuo HIFK tuntuu juuri siltä oikealta joukkueelta ja hän kertoo että miten ne eivät sitä voi ymmärtää jotka eivät sitä itse koe. Se että naapurin Ville kannattaa Jokereita tuntuu vähän hölmöltä koska ei siellä ole ollut Hagmaniakaan ja menestys silloin kun isä oli nuori oli heikompaa. Ihan eri asia.

Luulisi että jokainen ymmärtää, että ihan sama mekanismi on uskonnonkin kanssa.

 

[Breeze Harbour]

Minä muotoilisin tämän asian niin, että miten jonkun tietyn jumalan fanitus poikkeaa urheiluseuran fanituksesta?
Jokainen ymmärtää, että jos isä on kannattanut HiFk:ta sina ja isoisä on kannattanut myös ja poikaa viedään pienestä peleihin ja kerrotaan tarinoita Karalahdesta, Hagmanista sekä mestaruuksista, niin todennäköisyys että hänestäkin tulee joukkueen fani on lähes sata. Ei häntä sinänsä ole aivopesty tai pakotettu, mutta siihen hänet on kuitenkin käytännössä kasvatettu. Hänestä tuo HIFK tuntuu juuri siltä oikealta joukkueelta ja hän kertoo että miten ne eivät sitä voi ymmärtää jotka eivät sitä itse koe. Se että naapurin Ville kannattaa Jolereita tuntuu vähän hölmöltä koska ei siellä ole ollut Hagmaniakaan ja menestys silloin isä oli nuori oli hienoimpia. Ihan eri asia.

Luulisi että jokainen ymmärtää, että ihan sama mekanismi on uskonnonkin kanssa.

Ei liity enää varsinaisesti ketjun aiheeseen, mutta oma iskä vei mua pentuna HIFK:n peleihin, vaan päätin jo esikouluikäisenä että Pelicans on mun jengi ja se päätös on pitänyt.

 

[dana77]

Ei liity enää varsinaisesti ketjun aiheeseen, mutta oma iskä vei mua pentuna HIFK:n peleihin, vaan päätin jo esikouluikäisenä että Pelicans on mun jengi ja se päätös on pitänyt.

En minäkään usko jumalaan vaikka isä minut pienenä vei Hifk:n peleihin. Enemmistö kuitenkin noin.

 

[Vintsukka]

Minä muotoilisin tämän asian niin, että miten jonkun tietyn jumalan fanitus poikkeaa urheiluseuran fanituksesta?
Jokainen ymmärtää, että jos isä on kannattanut HiFk:ta sina ja isoisä on kannattanut myös ja poikaa viedään pienestä peleihin ja kerrotaan tarinoita Karalahdesta, Hagmanista sekä mestaruuksista, niin todennäköisyys että hänestäkin tulee joukkueen fani on lähes sata. Ei häntä sinänsä ole aivopesty tai pakotettu, mutta siihen hänet on kuitenkin käytännössä kasvatettu. Hänestä tuo HIFK tuntuu juuri siltä oikealta joukkueelta ja hän kertoo että miten ne eivät sitä voi ymmärtää jotka eivät sitä itse koe.

Juu. Toki sillä erotuksella että varmasti yksikään HIFK-fani ei väitä HIFK:n olevan objektiivisesti se maailman paras ja ainoa oikea joukkue, vaan kannattaa joukkuetta siihen syntyneen tunnesiteen vuoksi.

Niin ja sekin on erona että HIFK:n fanitusta ei tietääkseni ole koskaan käytetty oikeutuksena Tappara-fanien tappamiselle ja Kärpät-fanien ihmisoikeuksien polkemiselle.

 

[TuleeEnnenaikaisesti]

Ainoa asia, josta voidaan olla absoluuttisen varmoja, on se, että minä olen. Mihin ikinä tuo ”minä” viittaakaan, olemista todella on. Olemassaoloni epäilykin edellyttää tietoisuutta siitä, joka epäilee, joten kiistatta minä olen olemassa. Tämä tietoisuus ”minä olen” on teorian mukaan tuossa uskonnollisessa kielessä ilmaistu muodossa ”Jumala”. En tiedä auttaako tämä ollenkaan asian ymmärtämisessä, vai onko taas liian korkealentoista ja epämääräistä, ja ehkä jätän yrittämisen tältä osin tähän.

Onko aineen olemassaololle kiistattomat todisteet? Onko materialismi tosi? Vallitseeko edes fyysikoiden, matemaatikkojen ja loogikoiden keskuudessa yksimielisyys materialismista?

Tuon sinänsä mielenkiintoisen subjektiivisen idealisminkin kanssa ollaan edelleen silti vain lähtöruudussa, johon uskonto ei saa edes pelinappulaansa vielä. Tuo"minuus" voi olla ihan mitä tahansa, kuten esimerkiksi vaikka suljettu saari tai kosmoksen alla uneksiva Chtulhu.

Jälkimmäiseen, että oli ontologinen käsityksesi sitten henkinen tai aineellinen, jos lyöt pääsi voimakkaasti karkeaan betoniin, otsan ja betonin aineellisten olemassolojen kohtaamisesta seuraava kipu ja veri ovat erittäin todellista nykyisessä todellisuudessasi eikä muilla todellisuuksilla tai todellisuuksien tasoilla ole hetkessä merkitystä.

Luonnonlait ja -voimat, aine ja universumi ovat fysiikan käsitteitä, jotka perustuvat matematiikkaan, joka ei pysty perustelemaan itseään sen omilla keinoilla, kuten esim. Gödel epätäydellisyyslauseillaan osoitti. Epätäydellisyyttä ja paradokseja sielläkin on riittämiin.

Mikä oma johtopäätöksesi Gödelin lauseista on?

 

[Valapatto]

Viktor Kärpän kaveri, poliisimies Korhosen Teppo, jota Martti Suosalokin on ansiokkaasti esittänyt, tokaisi kuoleman kolkutellessa uskovansa jumalaan, koska oikeassa ollessaan hän voittaa ja väärässä ollessaan kukaan ei voita. Vähintään tasuri siis, johon ei haeta ratkaisua rangaistuslaukauksilla. Uskoisin tuon olevan aika monella sama.

 

[Vintsukka]

Viktor Kärpän kaveri, poliisimies Korhosen Teppo, jota Martti Suosalokin on ansiokkaasti esittänyt, tokaisi kuoleman kolkutellessa uskovansa jumalaan, koska oikeassa ollessaan hän voittaa ja väärässä ollessaan kukaan ei voita. Vähintään tasuri siis, johon ei haeta ratkaisua rangaistuslaukauksilla. Uskoisin tuon olevan aika monella sama.

Pascalin vaaka – Wikipedia

fi.wikipedia.org

Pascalin vaaka on sen verran kehno argumentti että Homer Simpsonkin osaa sen kumota:

Google-kuvahaun tulos kohteessa https://i.kym-cdn.com/photos/images/original/001/190/095/78f.jpg

images.app.goo.gl

 

[dana77]

Viktor Kärpän kaveri, poliisimies Korhosen Teppo, jota Martti Suosalokin on ansiokkaasti esittänyt, tokaisi kuoleman kolkutellessa uskovansa jumalaan, koska oikeassa ollessaan hän voittaa ja väärässä ollessaan kukaan ei voita. Vähintään tasuri siis, johon ei haeta ratkaisua rangaistuslaukauksilla. Uskoisin tuon olevan aika monella sama.

Jos väärään jumalaan uskomalla ei pääse taivaaseen ja jumalia on ääretön määrä (jokainen itse keksitty on ihan yhtä todennäköinen kuin jonkun muunkin keksimät Jahveet, Allahit ja Buddhat) niin tilanne muuttuu. Kun todennäköisyys on 1/ääretön lopputulos on nolla. Poissuljettu ei tosin ole sekään, että Jumalaa ärsyttää kaikenmaailman hörhöt ja ihmiset joiden ajatusmaailma on tieteellinen, looginen ja rationaalinen ovatkin ainoita jotka ovat pelastamisen arvoisia,

 

[SamSpade]

Ainoa asia, josta voidaan olla absoluuttisen varmoja, on se, että minä olen. Mihin ikinä tuo ”minä” viittaakaan, olemista todella on. Olemassaoloni epäilykin edellyttää tietoisuutta siitä, joka epäilee, joten kiistatta minä olen olemassa. Tämä tietoisuus ”minä olen” on teorian mukaan tuossa uskonnollisessa kielessä ilmaistu muodossa ”Jumala”. En tiedä auttaako tämä ollenkaan asian ymmärtämisessä, vai onko taas liian korkealentoista ja epämääräistä, ja ehkä jätän yrittämisen tältä osin tähän.

Onko aineen olemassaololle kiistattomat todisteet? Onko materialismi tosi? Vallitseeko edes fyysikoiden, matemaatikkojen ja loogikoiden keskuudessa yksimielisyys materialismista? Luonnonlait ja -voimat, aine ja universumi ovat fysiikan käsitteitä, jotka perustuvat matematiikkaan, joka ei pysty perustelemaan itseään sen omilla keinoilla, kuten esim. Gödel epätäydellisyyslauseillaan osoitti. Epätäydellisyyttä ja paradokseja sielläkin on riittämiin.

En olisi tuostakaan ihan 100% varma. Entä jos elämmekin simulaatiossa?

Simuloitu todellisuus – Wikipedia

fi.wikipedia.org

"Filosofi Daniel Dennett on huomauttanut, että aidon tuntuisesti simuloitu todellisuus vaatisi suunnattoman määrän laskentatehoa. Havaitussa todellisuudessa on niin paljon tapahtumavaihtoehtoja, että sen simulointi johtaisi hetkessä ”kombinatoriseen räjähdykseen” ja laskennallisen vaativuuden rajattomaan kasvuun, elleivät nämä tapahtumavaihtoehdot olisi valmiiksi määritelty"
Joten onko edes vapaata tahtoa vai onko kaikki ennalta määrättyä, simulaation sääntöjen mukaan?

 

[TuleeEnnenaikaisesti]

Siinä voidaan nähdä vahva vasta-argumentti sille ajatukselle, että aine, fyysiset ja abstraktit matemaattiset objektit ovat itsessään todellisia, ts. ne ovat valmiina maailmassa piileviä ikuisia olioita, jotka ihmiset löytävät paljastamalla tieteen tai jonkin rationaalisen keinon avulla, ja niin ollen nämä oliot olisivat ”todellisempia” kuin esimerkiksi jumala. Miten luonnonlakien tai logiikan synty ja olemassaolo on mahdollista, jos sitä ei voida selittää luonnonlaeilla ja logiikalla, siis ”terveellä järjellä”? Mihin rationaalinen ajattelu perustuu, mikä on sen todellisuus? Jos rationaalisuus perustuu oletuksille maailmasta, jotka ovat itsessään muuta kuin rationaalisuutta, emme pysty rationaalisilla metodeilla vastaamaan niihin todellisuutta koskeviin kysymyksiin, jotka ulottuvat rationaalisen ajattelun piirin taakse.

Epätäydellisyysteoreemat pätevät ainoastaan ristiriidattomissa aritmetiikan sisältävissä formaaleissa systeemeissä. Gödel ei todistanut järjestelmää ristiriitaiseksi eikä sitä, ettei ristiriidattomuutta voitaisi jollain muulla keinolla osoittaa. Joten miten päädyit Gödelin lauseista tuollaiseen päätelmään?

"Tämä virhe [jos matematiikka on epätäydellistä, on kaikki muu vielä epätäydellisempää tai johtopäätös Jumalan olemassaolosta aritmetiikan epätäydellisyyden nojalla] on erittäin yleinen kun epätäydellisyyttä käytetään hyväksi matematiikan tai matematiikanfilosofian ulkopuolella. Parhaimmillaankin se on tapaus tutusta virhepäätelmästä, jossa epätäydellisyyden sisältöä ja soveltuvuusaluetta ei tunneta. Pahimmillaan se on suoraa älyllistä epärehellisyyttä: kirjoittaja uskoo, ettei lukija ymmärrä Gödelin epätäydellisyysteoreemoja, ja katsoo siten voivansa käyttää niitä perusteluina" -Pantsar, Helsingin Yliopisto

Yrittäessäsi osoittaa ”kristinusko jo lähtökohdiltaan mahdottomaksi koska rukousdilemma” tai ”jumalan olemassaololle ei ole mitään todisteita, luonnonlaeille ja muille mainitsemilleni asioille on” vaikutat puhuvan jumalasta, rukouksesta, uskosta jne. juuri tässä rationaalisessa kontekstissa. Silloin annat jumalalle ja muille käsitteille tietyt ehdot, ja saat uskon näyttämään ristiriitaiselta maailmankatsomukselta noiden omien rationaalisten ehtojesi määritteleminä. Mutta jos käsitteiden merkityksiä on myös ehtojesi ulkopuolella, en oikein ymmärrä, miten dilemma on välttämätön ja että se todistaa kristinuskon mahdottomaksi?

Milläs ehdoilla sitten pitäisi määritellä todellisuutta, jossa elää, jos ei sen omilla? Jos mielestäsi rationaalinen konteksti on ihan nounou, niin hyväksyisitkö itse vaikka sateenkaarien syntyselitykseksi, että lentävä pinkki MyLittlePony kakkii niitä?

Onko sinulla esittää mitään syytä tai perustetta, miksi kenenkään pitäisi yrittää todistaa jumalien olemassaoloja ja uskontojen totuudenmukaisuuksia tässä todellisuudessa tämän todellisuuden ulkopuolisten ehtojen mukaan?

Toki arkiajattelussa pää kipeänä tulkitsemme tapahtunutta kausaliteetin, biologian ynnä muiden selitysmallien kautta, ja tavoite normaalisti on vain päästä kivusta eroon. Kokemus kivusta on hyvin todellinen. Kuvitellaan, että seuraavassa hetkessä olet sängyssäsi ja huomaat heränneesi painajaisunesta, missä löit pääsi betoniin. Kuinka todellisia unessasi kokema aine, betoni tai verinen otsa ovat tässä valvetilan hetkessä? Kaikki olikin mielikuvituksesi tuotetta. Seuraavan kerran nukkuessasi olet unessa rukoilemassa jumalalle, joka vastaa sinulle, ja kaikki siinä unessa tapahtunut tuntuu taas sinulle hyvin todelliselta. Tästä herättyäsi alat vertailemaan kokemiasi unia. Onko tämän jälkeen mielekästä sanoa, että yksi oli kahdesta unesta toista ”todellisempi”?

Asianhan voi herättyään helposti testata rukoilemalla ja lyömällä päänsä betoniin.

 

[TuleeEnnenaikaisesti]

eihän absoluuttista minää (Jumalaa) ole mahdollista nähdä objektina?

Tämä sulkee pois ainakin Raamatun Jumalan, joka esitetysti loi ihmisen kuvakseen ja kaltaisekseen, joten hänellä on havainto itsestään.

Jos tämä todellisuus tarkoittaa rationaalisen selittämisen maailmaa, niin ei. Ajattelen, että tässä yhteydessä todistaminen on jo rationaalisuutta, joten rationaalisuuden ulkopuolelle pääseminen rationaalisesti ei ole mahdollista. Mutta aina voi toisia kehottaa kiinnittämään huomiota siihen, mikä on itsestäänselvää, ennen rationaalisuutta. En tiedä, milloin asiasta kannattaa keskustella uskonnollisilla käsitteillä.

Tarkennan kysymystäni: onko sinulla jokin syy tai peruste uskoa jumalan/jumalien olemassaoloon?

Mikä on itsestäänselvää ennen rationaalisuutta?

Mistä tietää olevansa hereillä?

Viimeistään siitä, kun lyö päänsä betoniin.

Onko sillä tiedolla merkitystä? Niin kauan kuin hengaa todellisuudessa, jossa betoni on otsaa kovempi, vain laastarilla on väliä.

 

[mjr]

Havainto Jumalan kuvasta tai kaltaisesta ei ole sama asia kuin havainto Jumalasta. Subjektin objekti itsessään ei ole subjekti.


Ei, mikäli arvaan mitä uskomisella tarkoitat. Se mikä tietää ja on aina läsnä, on ilman syytä ja perustetta.

Sangen esoteerista. Esittäisin sen veikkauksen että elät maailmassa jotakuinkin empiirisesti, et kävele seinien läpi tai poistu rakennuksista ylimmän kerroksen ikkunan kautta. Luonnontiede esittää maailmasta väitteitä, joita voidaan testata, usein se esittää myös ennustuksia tulevista tapahtumista tai kokeiden tuloksista, joita ei vielä ole ennustushetkellä mahdollista toteuttaa. Minusta tässä suhteessa se on selkeästi ylivoimainen tapa havainnoida ympäristöämme. Toki voimme luoda monimutkaisen metafyysisen rakennelman tukemaan vaikka sitä käsitystä, että noidat on poltettava roviolla tai että maapallo on maailmankaikkeuden 6000 vuotta vanha keskus tai käyttää filosofista skeptismiä pitääkseemme yllä jotain minimaalisen pientä aukkoa, josta - myös - uskonto tai epämääräinen deismi pystyisi jotenkin solahtamaan läpi. Mutta vaikea nähdä, että olisi kovin hedelmällistä perustaa maailmassa olonsa tälläisen teoreettisen reiän varaan.

 

[mjr]

Deismi kaikissa muodoissaan käsittääkseni sisältää ajatuksen persoonallisesta jumalasta, joka on erillinen ihmisistä ja maailmasta, joten tuollaiset käsitykset eivät oikein istu tähän ajatusmalliin, joka tunnetaan nimellä nondualismi. Ennen kuin voimme koskaan mitään tietää ja havaita maailmasta tai itsestämme, meidän täytyy olla tietoisia. Kaikki kokemus edellyttää tietoisuutta. Tietoisuus on ikuisesti läsnä, se ei koskaan ole syntynyt, muutu tai lakkaa olemasta, toisin kuin maailma ja ihmiset, fyysiset ja abstraktit oliot. Tämän mukaan todellisuus on ainoastaan tämä yksi jakamaton tietoisuus.

No, melkoisen intrikaattia metafysiikkaa, jonka yhteys juuri mihinkään konkreettiseen vaikuttaa olevan sangen kaukainen. Se ei vaikuta käytännölliseltä tavalta ajatella maailmasta ja kokemuksestamme täällä olemisesta. Mystiikkaan ja spiritualismiin on varmasti loogisempia ja empiirisempiä reittejä.

 

[mjr]

No jos tämä on mielestäsi vain jotain huuruista metafysiikkaa eikä vastaa ollenkaan sinun kokemuksiasi, paha tähän mitään on vastaan laittaa.

No, se siis on huuruista metafysiikka - käytännössä vain assertio siitä, että tälläinen utuinen maailmantietoisuus täytyy olla, mikä ei mitenkään loogisesti tai empiirisesti todistettavasti nouse siitä asiantilasta, että ihmisyksilöillä on tietty kokemus omasta tietoisuudestaan. Tälläisiä assertioita on hyvin monenlaisia, mukaanlukien myös deismi.

 

[mjr]

Mikä on sellaista metafysiikkaa, joka vastaa parhaiten kokemuksiasi?

Sellainen versio, joka on mahdollisimman pelkistetty ja verta vuotava käytyään läpi perusteellisen käsittelyn Occamin partaveitsellä. Mitä monimutkaisempi ja laajempi metafyysinen konstruktio on, sitä epäilyttävämpi ja sitä lähempänä pelkkää yksityistä kielipeliä, jolla ei ole reaalista yhteyttä maailmaan ja kokemukseemme siitä.

 

[mjr]

Harmi, olisin halunnut tarkemmin tietää konstruktiosi sisällöstä, jotta voisin paremmin arvioida ja vertailla sitä tähän epäuskottavaan kyhäelmään.

No, minulla on aika minimaalisia olettamuksia empirian, logiikan ja matematiikan ulkopuolisista asioista, mitä tulee olemassaolomme ja "todellisuuden" luonteeseen. Voimme toki positioida vaikka mitä asioita, mutta jos ei ole mitään järkevää keinoa verifioida näitä niin en näe niillä suurta relevanssia.

 

[mjr]

Sikäli näen relevanssia olettamuksiesi esittämiseen, koska ainoastaan niitä vasten pystyt ylipäätään tuomitsemaan jotain toisia metafyysisiä väitteitä. Jos tämä on heikko esitys, sinulla on oltava ajatus vahvemmasta konstruktiosta. Jos sitä parempaa ei ole, ei sitten sinun kritiikilläkään ole juuri painoarvoa.

Sinä olisit saanut helposti työtä keskiajalla skolastikkona. Puhut vapaasti ja kaunopuheisesti, mutta ilman paljoa sisällystä. Perusoletukseni on että kykenemme havainnoimaan maailmaa rationaalisesti ja tietyssä mielessä epäsubjektiivisesti ja että on järkevää, toimivaa ja hyödyllistä tehdä niin, minkä lisäksi kykenemme antamaan näille havainnoillemme koherentteja paikallisia ja henkilökohtaisia merkityksiä. Loppu on jonkinlaista liberaalia Nietzscheä.

 

[laalki]

Kaikki kokemus edellyttää tietoisuutta. Tietoisuus on ikuisesti läsnä, se ei koskaan ole syntynyt, muutu tai lakkaa olemasta, toisin kuin maailma ja ihmiset, fyysiset ja abstraktit oliot. Tämän mukaan todellisuus on ainoastaan tämä yksi jakamaton tietoisuus.

Tietoisuus on aivojen ominaisuus. Onko olemassa esimerkkejä tietoisuudesta ilman aivoja?

 

[Van Cleef]

Tässä mietin, että...

Sanovat islamin olevan rauhan uskonto. Sanovat kristinuskon olevan rakkautta, välittämistä, rauhaa jne. Sanovat ko. uskontojen tekstien ja oppien viestin olevan tällainen.

Miksi sitten on niin, että näiden uskontojen kiihkeimmin uskovat ovat juuri päinvastaisia. Sotaisia, väkivaltaa käyttäviä, ahdasmielisiä, suvaitsemattomia, tuomitsevia yms.

Eikö heidän pitäisi olla juuri äärimmäisen rauhanomaisia, rakastavia, välittäviä, suvaitsevaisia jne., jos alun tummennettu premissi olisi totta?

Mitä vähemmän uskonnollinen, sitä lähempänä alun premissiä ovat.

 

[jussi_j]

Tässä mietin, että...

Sanovat islamin olevan rauhan uskonto. Sanovat kristinuskon olevan rakkautta, välittämistä, rauhaa jne. Sanovat ko. uskontojen tekstien ja oppien viestin olevan tällainen.

Miksi sitten on niin, että näiden uskontojen kiihkeimmin uskovat ovat juuri päinvastaisia. Sotaisia, väkivaltaa käyttäviä, ahdasmielisiä, suvaitsemattomia, tuomitsevia yms.

Eikö heidän pitäisi olla juuri äärimmäisen rauhanomaisia, rakastavia, välittäviä, suvaitsevaisia jne., jos alun tummennettu premissi olisi totta?

Mitä vähemmän uskonnollinen, sitä lähempänä alun premissiä ovat.

Mielestäni paras paradoksi on nämä amerikkalaiset saaraajat, mitkä lenetelvät yksityiskoneillaan ja keräävät rahaa itselleen. Mitähän se jeesus sanoi rikkaista ja jos siihen oikeasti uskoisi, niin toimisiko noin, vai onko tämäkin niitä kohtia raamatusta, mitä ei lasketa; https://raamattu.fi/raamattu/KR92/MAT.19/Matteus-19#24

 

[Wäinö#16]

Tässä mietin, että...

Sanovat islamin olevan rauhan uskonto. Sanovat kristinuskon olevan rakkautta, välittämistä, rauhaa jne. Sanovat ko. uskontojen tekstien ja oppien viestin olevan tällainen.

Miksi sitten on niin, että näiden uskontojen kiihkeimmin uskovat ovat juuri päinvastaisia. Sotaisia, väkivaltaa käyttäviä, ahdasmielisiä, suvaitsemattomia, tuomitsevia yms.

Eikö heidän pitäisi olla juuri äärimmäisen rauhanomaisia, rakastavia, välittäviä, suvaitsevaisia jne., jos alun tummennettu premissi olisi totta?

Mitä vähemmän uskonnollinen, sitä lähempänä alun premissiä ovat.

Mites Stalin sopii tähän kaavaan, jonka valtakunnassa uskonto taisi olla kokonaan kielletty?