Suosikkijoukkue
Hartaat toiveet & Hukutetut haaveet
Minä esitän perusteluineen selkeitä loogisia virheitä uskonnoissa ja erityisesti kristinuskossa ja sinä et halua vastata noihin, joten et halua jatkaa keskustelua. Ymmärrän hyvin, koska elät kuplassa, mistä poistuminen tuntuu tuskaiselta.

Voin luetella varmasti sata eri yksittäistä raamatun sääntöä tai väitettä, joista et pysty tukemaan yhtäkään, mutta et myöskään ole halukas keskustelemaan niistä. Otit muuten itse tuon orjuusasian esille.
En sanonut missään vaiheessa, että argumenttisi olisivat olleet huonoja tai mitättömiä. Päinvastoin, ymmärsin vallan mainiosti viestisi sisällön ja tulin sen perusteella siihen lopputulokseen että on täysin ajanhukkaa koittaa tehdä selkoa omasta maailmaankuvastaan henkilölle, jonka käsitys uskosta on niinkin kaukana omastasi.
 
Exploring...​

Satunnainen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Raamattuakin on kovin helppo ymmärtää väärin, etenkin jos ei ensin tiedosta sitä, että varsinkin VT on pitkälti jossain määrin "historiankirja" eli jos jossain sen luvussa pidetään esimerkiksi ihmisten orjuuttamista oikeutettuna tekona, niin on tajuttava se, että noista kirjoituksista on kulunut vähintään yli kaksituhatta vuotta jolloin yhteiskunta oli todella erinäköinen ja ne olivat myös ajalta ennen Jeesusta.
Ei jos vaan kun. Raamatussa nimittäin kyllä on selkeitä sääntöjä orjuuteen liittyen, ja niiden joukossa ei ole sitä useimpien nykyihmisten mielestä ainutta oikeaa, eli selkeää kieltoa. Sitten puolestaan kun vedotaan siihen, että se oli muillakin tapana siihen aikaan, niin eikö se ole vähän hassua sikäli, että ei Jahve tainnut muidenkaan sääntöjensä osalta noudattaa naapurikansojen tapoja. Olisi siis aivan hyvin voinut kieltää orjuuden, mutta ei kieltänyt, ja johtopäätös siitä on tietysti selvä. Asettaa vain "rakastavan" Jumalan vähän ikävämpään valoon. Toisaalta jos joku on sitä mieltä, että polttopuiden kerääminen pyhäpäivänä on paljon pahempi rikos kuin raiskaus, niin voiko kovin paljoa inhimillisyyttä odottaakaan.
 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Valitsen siis kidutuksen tunteen jos en pysty näitä hapatuksia uskomaan? Mikä se valinta oli tässä, ymmärrätkö mitä pystyminen tarkoittaa? Jumalan rakkaus polttaa, kenenkäs käsialaa tämä design on? Eikö mukavan vilpoiselta tuntuva rakkaus olisi ollut vähemmän ns. dick move?
No, ehkä olin vähän epätarkka tuossa "valitsemisessa". Et varmaan valitse tietoisesti kidutusta, mutta sinua Jumalan rakkaus ei kiinnosta, joten valitset toisin. Eikä se tiettävästi sitten polttelua ole se Jumalan rakkaus kuoleman jälkeen, eikä vilpoisuuttakaan, vaan jotain, joka "ärsyttää" koska et sitä halunnut etkä halua.

Edelleen: miten tämäkään silloin on valinta? Olisi antanut viisaudessaan semmoisen kyvyn. Tähän mennessä näyttää siltä, että rangaistaan sellaisen puuttumisesta, mitä ei ole alun perin annettukaan. Toki uskovaisen on mahdotonta löytää syytä tai vikaa jumalastaan, eli my fault I guess.
Toki sinulla on kyky valita rakkaus. Et vain halua sitä näemmä valita, koska mieluummin luotat järkeen. Minullakin toivottavasti on jotain järjen rippeitä, ja näen nuo kaikki epäloogiset asiat ihan yhtä selvästi kuin sinäkin, kun pelkästään järjellä niitä tarkastelen tai Raamattua kirjaimellisesti lukien tulkitsen. Mutta jos yhdistän siihen kirkon tulkinnan ja oman sydämen ohjauksen, niin kokonaisuus on loogista toisella tavalla, kuin kirjaimellisesti järjellä tulkiten.

Ai kuinka jaloa ja ajattelevaista, olipa hullunkurinen väärinkäsitys sitten! Pikku juttu vaan. Jos kaikkivoipa ei halua tai yritä kiduttaa, pystyy se luomaan järjestelmän ihan ilman kidutuksen tunteita. Jumalallasi tuntuu olevan heikompi itsetunto, kuin Donald Trumpilla, kaikkien on ihailtava ja pakko on rakastaa. "Tai ei siis mikään pakko ole, mutta jos et rakasta, tuntuu kuin sinua kidutettaisiin. Mutta en se minä ole joka kiduttaa, tää systeemi nyt vaan toimii näin." Ja tämä on siis sen kidutuksen kohteen valinta ja syy? Täytyy sanoa, että jopa uskovaiseksi melkoista etiikkavoimistelua.
Ei Jumalalla ole mitään halua kiduttaa sinua ja siksi hän rakastaa sinua kuoleman jälkeenkin. Sinulla tuntuu olevan halu torjua tuo tarjottu rakkaus ja se tuntuu siis sitten epämiellyttävältä, että tunnet rakkautta jota et tahdo. Se on siis ihmisen valinta, ei Jumalan. Hän haluaa tiettävästi rakastaa kaikkia ja haluaisi kaikkien rakastavan Häntä.

173. kerran: miten voi rakastaa jotain, jonka et usko olevan todellinen? Koeta huviksesi.
Varmastikin mahdotonta. Siksi olenkin sanonut, että asiaa olisi hyvä lähestyä sydämen kautta.

Ja oletko oikeasti ymmärtänyt sanaakaan siitä, kun olen useaan kertaan jo selittänyt, ettei järjettömiin ja ristiriitaisiin tarinoihin tai yliluonnollisesta hourailuun uskominen ole vapaasti valittavissa?
Ei varmasti, jos se on se pään järjen ääni joka on ainoa kriteeri.

Tuhannennen kerran: sydän pumppaa verta. Jos omasi puhuu sinulle, suosittelen kääntymistä lääketieteen ammattilaisten puoleen.
Toki ruumiin elimenä sydämen tehtävä on noin. Mutta uskovaiset puhuvat sydämestä myös sielullisen elämän keskuksena, ja tätä siis tarkoitan puhuessani sydämestä. Itse asiassa sen sielullisen elämän keskuksen uskotaan sijaitsevan sydämen tienoilla, mutta tämä sydämen fysikaalinen merkitys ja sielullinen merkitys olisi hyvä pitää erillään, vaikka siinä ehkä joku yhteys onkin (esim. rukous voi johtaa lämpimyyden tunteeseen fysikaalisessa sydämen kohdassa).
 
Viva Las Vegas!

Vanha Len

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Boners
Tämä keskustelu tässä ketjussa on näemmä raamatun sana vs tiede. Mitä tiede sitten kertoo uskovien vahvasta USKOSTA? Ja miksi tämä usko koitetaan dumata tieteen keinoin? Kyse on kuitenkin jokaisen omista periaatteista ja henkilökohtaisesta uskosta. Oli se sitten Jumalaan taihi mihin tahansa. Tieteen monimuotoisuus muuttuu kaiken aikaan. Ihmisen usko johonkin kuitenkin pysyy. Jonkin asian todistaminen on mielestäni turhaa. Ei kaikkea pysty todistamaan usko tai tiede. Me ihmiset emme kuitenkaan ole turhia ja meillä on omat agendat. On naurettavaa, että meidät tuomitaan omiemme agendojemme vuoksi. Ei siis kunnioiteta muita.

Vai?
 
Kaikki on sallittu sodassa ja rakkaudessa. Paitsi sodassa rakkaus ja rakkaudessa sota. -Juice Leskinen
Suosikkijoukkue
Hartaat toiveet & Hukutetut haaveet
Me ihmiset emme kuitenkaan ole turhia ja meillä on omat agendat. On naurettavaa, että meidät tuomitaan omiemme agendojemme vuoksi. Ei siis kunnioiteta muita.
Näihin muutamaan lauseeseen tämän keskustelun ironia tiivistyykin aika hyvin, kun eräät tietyt ateistit ovat täällä jatkuvasti suoralta kädeltä tuomitsemassa kaiken myönteisen, mitä uskovaiset uskaltavat täällä Jumalasta sanoa, yrittäen kääntää sanomamme asiat meitä vastaan.

Tämä siitä huolimatta, että he itse ovat sillä kannalla, että me uskovaiset ollaan kaikki ahdasmielisiä eikä anneta tilaa erilaisuudelle. No eipä toisaalta kuulu minulle mitä joku minun sanomisistani on mieltä. Jokainen on lopulta oman elämänsä herra ja päättää itse millaisten moraalien pohjalta puhuu muille tunteville olennoille.

Mulla ei ole ikinä ollut mitään ateisteja tai heidän maailmankuviaan vastaan. Vaikka tietyissä asioissa arvomme eivät välttämättä aivan kohtaisikaan, niin mulle riittää se, ettei toisen arvostus ja kunnioitus perustuisi yksinomaan hänen itse valitsemiinsa elämänarvoihin. Näitä kahta mä pyrin kuitenkin itse muille antamaan ja mitään muuta en ole ikinä vaatinut takaisin.
 
Exploring...​

laalki

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Philadelphia Flyers
No, ehkä olin vähän epätarkka tuossa "valitsemisessa". Et varmaan valitse tietoisesti kidutusta, mutta sinua Jumalan rakkaus ei kiinnosta, joten valitset toisin. Eikä se tiettävästi sitten polttelua ole se Jumalan rakkaus kuoleman jälkeen, eikä vilpoisuuttakaan, vaan jotain, joka "ärsyttää" koska et sitä halunnut etkä halua.
Mistä sinä tiedät mikä minua kiinnostaa? Minua kiinnostaa, onko tämä jumala todellinen. Ellen usko sen olevan, mahdotonta sen olematonta rakkauttakaan on valita. Ja kuten edellisessä totesin, aika sairas käsitys rakkaudesta sillä olisikin.

Minullakin toivottavasti on jotain järjen rippeitä, ja näen nuo kaikki epäloogiset asiat ihan yhtä selvästi kuin sinäkin, kun pelkästään järjellä niitä tarkastelen tai Raamattua kirjaimellisesti lukien tulkitsen. Mutta jos yhdistän siihen kirkon tulkinnan ja oman sydämen ohjauksen, niin kokonaisuus on loogista toisella tavalla, kuin kirjaimellisesti järjellä tulkiten.
Ai? Loogista se nyt voi olla vain yhdellä tavalla. Jos haluat mukaan sotkea jotain esoteerista toiveajattelua ja kirkon autoritaarista dogmia, se on sitten jotain muuta.

Ei Jumalalla ole mitään halua kiduttaa sinua ja siksi hän rakastaa sinua kuoleman jälkeenkin. Sinulla tuntuu olevan halu torjua tuo tarjottu rakkaus ja se tuntuu siis sitten epämiellyttävältä, että tunnet rakkautta jota et tahdo. Se on siis ihmisen valinta, ei Jumalan. Hän haluaa tiettävästi rakastaa kaikkia ja haluaisi kaikkien rakastavan Häntä.
En ole aistinut enkä tuntenut mitään tarjottua rakkautta mitä torjua, eikä se täten "tunnu epämiellyttävältä". Olematon ei tunnu miltään. Edelleen oletat tietäväsi, mitä minä tahdon. Jumalasi on täysin tervetullut ja tarinasi mukaan myös kykeneväinen "rakkautensa" osoittamaan niin, että sen huomaa. Jäädään siis odottelemaan, en pidättele hengitystäni kuitenkaan.

Toki sinulla on kyky valita rakkaus.
Edellisessä viestissäsi sanoit täysin päinvastaista: "Ei ole kykyä rakastaa Häntä."

Et vain halua sitä näemmä valita, koska mieluummin luotat järkeen.

Lisää tyhjiä oletuksia. Jos jumalasi vaatii järjen hylkäämistä, ei se todellakaan eikä edelleenkään ole minulle valinta. Logiikallasi (tiedän, oksymoroni sinun kohdallasi) sinäkin voit valita ja tehdä todelliseksi kaikki muut mahdolliset jumalat ihan vain heittämällä aivot narikkaan ja uskomalla mitä vain tuubaa sinulle syötetään. Avaat vain rehellisesti sen hurmepumppusi Thorille niin ymmärrät ja näet valon! Ja kokonaisuus on loogista silleen toisella tavalla.

Ei Jumalalla ole mitään halua kiduttaa sinua ja siksi hän rakastaa sinua kuoleman jälkeenkin. Sinulla tuntuu olevan halu torjua tuo tarjottu rakkaus ja se tuntuu siis sitten epämiellyttävältä, että tunnet rakkautta jota et tahdo
Ei tämä näköjään selittämällä aukene, mutta osoita ensin edes olemassaolevaksi jumalasi ja sen jälkeen, miten tämä väitetty rakkaus ilmenee, niin jatketaan sitten. Ja voit olettaa, että sydämeni pystyy vain sen fysiologisiin toimintoihin, ei hylkäämään normaalia logiikkaa tai kumoamaan niin yksinkertaisia moraalikäsityksiä, että kaksivuotias lapsi tai keskiälyinen koirakin ne ymmärtää.

Ja edelleen: kyseessä on moraaliton rangaistusjärjestelmä, josta syyllistetään siitä kärsijää. Kyseessä on victim blaming, ihan sama kuinka sitä torttua koristelet.

Varmastikin mahdotonta. Siksi olenkin sanonut, että asiaa olisi hyvä lähestyä sydämen kautta.

Hnnnnngggggggg....

I rest my case.
 
"Of course! Derka Derkastan..."

peterra

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
@Smitty#41 eikös tuo ole uskontokeskustelun perusongelma? Ateisti voi lähestyä asiaa pragmaattisesti - agnostikkokin jossain määrin.

Kummassakin porukassa - sekä ateisteissa että uskovaisissa - on selvästi porukkaa, jotka eivät kykene keskusteluun ja ovat hyvin suvaitsemattomia muita näkemyksiä kohtaan.

Haluan kuitenkin nostaa sen esille, että henkilökohtaisuuteen vetoaminen tappaa keskustelun kokonaan. Jokaisella voi olla kasa syitä olla uskomatta tai uskoa - sillä ei ole keskustelussa isoakaan merkitystä, jos pitäydytään keskustelussa.

On silti hieman irvileukaista sanoa, mutta oma empiirinen havaintoni on se, että monesti ateistit tuntevat raamatun paljon paremmin kuin uskovaiset. Ehkä kysymys on siitä, että ateisti lukee raamattua eri tekniikalla - uskossaan vahva ihminen lukee raamattua "sydämellä", mutta ihminen joka ei usko, lukee sitä järjellä.

Jos hetkeksi unohdetaan raamattu - voitko kuvitella lukevasi jotain muuta kirjaa vastaavalla antaumuksella? Voitko esimerkiksi vastaavalla lämmöllä lukea vaikka koraania? Uskon ongelma on se, että ongelmat eivät katoa raamatusta sillä, että tulkitaan löyhästi. Periaatteessa UT korvaa VT:n ihan täysin, jos oppineita on uskominen. Se ei kuitenkaan estä uskovaisiksi itseään kutsuvia vetoamasta tarvittaessa myös VT:n, joka sallii ruumiillista kidutusta ja ties mitä.

Tämä on fundamentaalinen muna vai kana -ongelma. Raamatun tulkintaa ohjaa todella vahvasti henkilökohtainen usko tai sen puute.
 

Valapatto

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Tämä keskustelu tässä ketjussa on näemmä raamatun sana vs tiede. Mitä tiede sitten kertoo uskovien vahvasta USKOSTA? Ja miksi tämä usko koitetaan dumata tieteen keinoin? Kyse on kuitenkin jokaisen omista periaatteista ja henkilökohtaisesta uskosta. Oli se sitten Jumalaan taihi mihin tahansa. Tieteen monimuotoisuus muuttuu kaiken aikaan. Ihmisen usko johonkin kuitenkin pysyy. Jonkin asian todistaminen on mielestäni turhaa. Ei kaikkea pysty todistamaan usko tai tiede. Me ihmiset emme kuitenkaan ole turhia ja meillä on omat agendat. On naurettavaa, että meidät tuomitaan omiemme agendojemme vuoksi. Ei siis kunnioiteta muita.

Vai?
Eiköhän täällä vaan lopulta aika pieni määrä ihmisiä keskustele asiasta. Toki välillä touhu menee suorastaan vittuiluksi, kun toinen puoli ilkkuu toisen epäloogisuuksia uskonnon suhteen ja toinen laittaa toisia palamaan helvetin tuleen. Silti vaan mitätöntä keskustelua isossa mittakaavassa.

Itse olen uskonnoton ihminen, joka ei usko jumalaan, jos luontoa ei sellaiseksi lasketa. Ei se silti estä mua kunnioittamasta ihmistä jolla on uskonnollinen vakaumus. Tunnen paljon ihmisiä eri uskontojen edustajista ja mulle ne näyttäytyy ihan samanlaisina ihmisinä kuin minäkin (ja kaikki me muutkin täällä tallaavat). Osan kanssa pystyy uskonasioistakin keskustelemaan ja tuomaan omiakin näkemyksiä esiin, mutta osan kanssa ei. Tuolla tosielämässä sitten niiden kanssa ei uskon asioista kannata keskustella, joilla se menee liikaa tunteisiin. Arvostan mä silti heitäkin ihmisinä.

Kusipäistä en pidä ja niitä on tasapuolisesti kaikkien vakaumusten ja vakaudettomuuksien edustajissa.
 
Saatana.

laalki

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Philadelphia Flyers
Periaatteessa UT korvaa VT:n ihan täysin, jos oppineita on uskominen. Se ei kuitenkaan estä uskovaisiksi itseään kutsuvia vetoamasta tarvittaessa myös VT:n, joka sallii ruumiillista kidutusta ja ties mitä.
Tästä on kiittäminen UT:n mukaan Jeesusta, joka sanoi:

"Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan.
Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut.
Sitä, joka jättää laista pois yhdenkin käskyn, vaikkapa kaikkein vähäisimmän, ja siten opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa vähäisimmäksi. Mutta sitä, joka noudattaa lakia ja niin opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa suureksi.
Minä sanon teille: ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan."

Näinkin yksiselitteisen pätkän voi kyllä lukea tarkoittamaan melkein mitä haluaa ja näin myös tehdään.
 
"Of course! Derka Derkastan..."

Vintsukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Suomi, Panthers
Et varmaan valitse tietoisesti kidutusta, mutta sinua Jumalan rakkaus ei kiinnosta, joten valitset toisin. Eikä se tiettävästi sitten polttelua ole se Jumalan rakkaus kuoleman jälkeen, eikä vilpoisuuttakaan, vaan jotain, joka "ärsyttää" koska et sitä halunnut etkä halua.
Minua ainakin kiinnostaa jumalan rakkaus, jos jumala on olemassa. Onko, ja mistä sen tietää?


Toki sinulla on kyky valita rakkaus. Et vain halua sitä näemmä valita, koska mieluummin luotat järkeen. Minullakin toivottavasti on jotain järjen rippeitä, ja näen nuo kaikki epäloogiset asiat ihan yhtä selvästi kuin sinäkin, kun pelkästään järjellä niitä tarkastelen tai Raamattua kirjaimellisesti lukien tulkitsen. Mutta jos yhdistän siihen kirkon tulkinnan ja oman sydämen ohjauksen, niin kokonaisuus on loogista toisella tavalla, kuin kirjaimellisesti järjellä tulkiten.
Minun sydämeni ei ohjaa minua mitenkään. Onko minussa jotain vikaa?


Tämä keskustelu tässä ketjussa on näemmä raamatun sana vs tiede. Mitä tiede sitten kertoo uskovien vahvasta USKOSTA? Ja miksi tämä usko koitetaan dumata tieteen keinoin?
Ei uskoa voi dumata, se on jokainen henkilökohtainen asia. Mutta heti kun uskoa aletaan perustella jotenkin, niitä argumentteja voi tutkailla logiikan ja tieteen keinoin. Vielä en ole nähnyt perusteluja jotka kestäisivät tuon tarkastelun.


Mulla ei ole ikinä ollut mitään ateisteja tai heidän maailmankuviaan vastaan. Vaikka tietyissä asioissa arvomme eivät välttämättä aivan kohtaisikaan, niin mulle riittää se, ettei toisen arvostus ja kunnioitus perustuisi yksinomaan hänen itse valitsemiinsa elämänarvoihin.
Tämä on hyvä lähtökohta. Ei minullakaan ole mitään yhtäkään uskovaa ihmistä vastaan. Epäloogisia ja kestämättömiä argumentteja vastaan kyllä "hyökkään", mutta ei se tarkoita että dumaisin niitä esittäneen ihmisen pelkästään tuon perusteella.
 
Aika multaa puistot.

laalki

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Philadelphia Flyers
Eiköhän täällä vaan lopulta aika pieni määrä ihmisiä keskustele asiasta. Toki välillä touhu menee suorastaan vittuiluksi, kun toinen puoli ilkkuu toisen epäloogisuuksia uskonnon suhteen ja toinen laittaa toisia palamaan helvetin tuleen. Silti vaan mitätöntä keskustelua isossa mittakaavassa.

Itse olen uskonnoton ihminen, joka ei usko jumalaan, jos luontoa ei sellaiseksi lasketa. Ei se silti estä mua kunnioittamasta ihmistä jolla on uskonnollinen vakaumus.
Osaltaan varmaan minuunkin viittaavaa. Selvennetään nyt, että ainakaan minun tarkoitukseni ei ole vittuilla. Uskonasiat koetaan varmasti niin henkilökohtaisiksi, että välillä joku väkisin loukkaantuu. Epäloogisia, vailla todisteita olevia ja todistetusti haitallisia uskomuksia vastaan kyllä hyökkään ihan häpeilemättä ja välillä sarkasmia tihkuen. Silloin kun näkemyksensä tuo tällaiselle areenalle, ovat ne minun mielestäni vapaata riistaa kritiikille: siitähän täällä keskustelu syntyy.

Tämä ei tarkoita, että uskonnollisilla vakaumuksilla ei olisi paljon positiivisiakin puolia, varmasti on varsinkin yksilötasolla. Nähdäkseni näiden nettovaikutus silti jää suuremmassa kuvassa auttamatta negatiiviseksi. Mitään ei ole minulta pois jos ja kun joku saa näistä sisältöä ja tarkoitusta elämäänsä. Tämä ei silti tarkoita sitä, että käsitellyt ja levitettävät ideat, uskomukset ja moraalisäännöt olisivat arvostelun yläpuolella. Hyvin perustellut kannat kestävät kritiikkiäkin hyvin. Ihmisiä toki kunnioitan, vaikka eri mieltä oltaisiin kärkkäästikin.

Siitä kyllä olen eri mieltä, että mikään näistä keskusteluista olisi mitätöntä. Ainakin minulle näistä tarttuu aina jotain matkaan ja jokainen tällaisista ketjuista on osa isompaa kulttuurikeskustelua.
 
"Of course! Derka Derkastan..."

jussi_j

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Et varmaan valitse tietoisesti kidutusta, mutta sinua Jumalan rakkaus ei kiinnosta, joten valitset toisin.
Kyllä minua kiinnostaa jumalan rakkaus paljonkin, jos vaan jumala olisi olemassa. Ei vaan ole mitään näyttöä, mutta paljon on näyttöä siitä, että koko tarina on ihmisen sepustusta.
On naurettavaa, että meidät tuomitaan omiemme agendojemme vuoksi. Ei siis kunnioiteta muita.
Vaikka kyselenkin täällä ja saatan joskus vaikuttaa vittumaiselta, niin ei tarkoitukseni ole vittuilla tai muuten olla epäkunnioittava. Minua ihan aidosti kiinnostaisi saada vastaus kysymykseen, että miksi joku uskoo ja miksi esimerkiksi nostamani raamatun epäloogisuudet eivät muuta mieltä. Ei jonkun henkilökohtainen usko häiritse minua pätkääkään ja jokainen uskokoon mihin nyt sattuu uskomaan. Kirkko ja sen agenda on sitten kokonaan eri asia ja sen toimintaa vastustan monessa kohtaa, mutta en minä sitäkään kieltämässä ole. Pidän uskontokuntia kutenkin pääosin erittäin haitallisina haitallisine oppeineen.
 
- Jussi_j

Valapatto

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Osaltaan varmaan minuunkin viittaavaa. Selvennetään nyt, että ainakaan minun tarkoitukseni ei ole vittuilla. Uskonasiat koetaan varmasti niin henkilökohtaisiksi, että välillä joku väkisin loukkaantuu. Epäloogisia, vailla todisteita olevia ja todistetusti haitallisia uskomuksia vastaan kyllä hyökkään ihan häpeilemättä ja välillä sarkasmia tihkuen. Silloin kun näkemyksensä tuo tällaiselle areenalle, ovat ne minun mielestäni vapaata riistaa kritiikille: siitähän täällä keskustelu syntyy.
En sinänsä viitannut kehenkään, enkä sen tarkemmin muista mitä kuka edes on kirjoittanut. Itse olen täällä aikanaan kyllä vittuillut tyhmyyksissäni suoraan, mutta annan sen itselleni anteeksi.

Siitä kyllä olen eri mieltä, että mikään näistä keskusteluista olisi mitätöntä. Ainakin minulle näistä tarttuu aina jotain matkaan ja jokainen tällaisista ketjuista on osa isompaa kulttuurikeskustelua.
Joo tästä olen samaa mieltä. Ketjun teemaa mukaille ajattelin tuota "isoa mittakaavaa" sillä tavalla, että ihmisen tarina tämän pallon historiassa on toistaiseksi lyhyt ja sellaiseksi saattaa jäädä. Silloinhan se totuus sitten lopulta selviää tai jää selviämättä.
 
Saatana.
Suosikkijoukkue
Hartaat toiveet & Hukutetut haaveet
Minua ihan aidosti kiinnostaisi saada vastaus kysymykseen, että miksi joku uskoo ja miksi esimerkiksi nostamani raamatun epäloogisuudet eivät muuta mieltä.
Ehkä siksi, jos se pohjalla oleva usko on yhtä vahva, kuin vastaavasti sinun uskosi siitä että Jumala on satua? Jos jollakulla on vahva näkemys tai tunne jostain, niin ulkopuolisen sanomisilla on loppujen lopuksi melko minimaalinen merkitys jonkun tällaisen mielipiteen tai uskomuksen muuttumisessa. Ihminen tulee uskoon itse, ihminen voi myös lopettaa uskomasta täysin itse. Mutta kovin harvoin kumpikaan näistä prosesseista käynnistyy siten, että näihin uskomuksiin yritetään vaikuttaa ulkopuolelta.

Jos astut hetkeksi "vastapuolen" saappaisiin, niin eikö ole kuitenkin aika todennäköistä, että kristitylle Jumalan hylkääminen on lähtökohtaisesti yhtä kaukainen ajatus kuin sinulle se, että mitään Jumalaa olisi olemassa?

Kunhan nyt tartuin tähän kohtaan kiinni, kun tuosta jäi vähän sellainen kuva, että ajattelet pystyväsi muuttamaan täällä muiden mieltä näillä nostamillasi niinsanotuilla epäloogisuuksilla. Voin kertoa että 99% todennäköisyydellä et tule tässä ikinä onnistumaan, vaikka miten kokisit olevasi järjen ääni "harhaisille uskovaisille". Puhuttiin sitten minkälaisesta muutoksesta tahansa, niin sen muutoksen on aina lähdettävä ihmisestä itsestään. Sun sanomisilla olet toki tuonut selkeästi esiin omat näkökantasi erilaisine jumalattomuutta puolustavine argumentteineen.

Mutta miksi minun pitäisi muuttaa omaa näkökantaani sen perusteella miten sinä tai joku muu uskon Jumalaan näette? Jos joskus tällaiseen päätelmään tulisikin, olisi se vain ja ainoastaan oman pitkän pohdintani päätös, ei siksi mitä joku on mulle syöttänyt internetfoorumilla.
 
Exploring...​

demitra

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Minua ihan aidosti kiinnostaisi saada vastaus kysymykseen, että miksi joku uskoo ja miksi esimerkiksi nostamani raamatun epäloogisuudet eivät muuta mieltä.
Kun asia sinua kuitenkin tuntuu jonkin verran kiinnostavan, niin mene käymään yhden kerran jossain vapaan suunnan jumalanpalveluksessa. Ehkä se auttaa sinua ymmärtämään sen, mistä tässä hommassa on kyse. Huomaat myös, että seurakunnissa käy muuten ihan tavallisia ihmisiä kaikista yhteiskuntaluokista ja kaiken ikäistä porukkaa.

Esim. pääkaupunkiseudulla on useita hyviä seurakuntia esim. Saalem, Northwind, Suhe, Esy, One Way, River, Station Jokela jne, jonne voit tutkimusmatkasi tehdä. Uskoisin, että tämä auttaisi ymmärtämään paljon enemmän asiasta kuin keskustelupalstalla väittely.
 
Espo scores on the rebound, but Jesus saves.

Ishmael

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Vancouver Canucks
Mutta miksi minun pitäisi muuttaa omaa näkökantaani sen perusteella miten sinä tai joku muu uskon Jumalaan näette? Jos joskus tällaiseen päätelmään tulisikin, olisi se vain ja ainoastaan oman pitkän pohdintani päätös, ei siksi mitä joku on mulle syöttänyt internetfoorumilla.
Vaikea kuvitella - tai myöskään suoraan lukea - että kukaan vaatisi sinua luopumaan uskostasi. Enemmän täällä kyseenalaistetaan uskontoa ja pyhiä kirjoja, tieteelliseen näyttöön - ja sen puutteeseen - pohjautuen.
Minun puolestani jokainen uskoo mihin haluaa. Minä en muodosta mielipidettäni henkilöstä sen pohjalta. Jos kuitenkin haluaa keskustella minun kanssani uskosta (täällä tai vaikka livenäkin), niin se keskustelu ei etene siten, että minulle saarnataan hurmiossa, pyhää henkeä täynnä raamatullista evankeliumia ja minä kuuntelen haltioituneena, valmiina kääntymään uskoon. Ei, vaan se keskustelu etenee siten, että molemmat puhuvat ja minä käytän oman aikani oman kantani perustelemiseen. Minulla ei ole tarvetta saada ketään hylkäämään uskoaan, mutta ei minustakaan saa veivattua mitään rukouskaveria itselleen.


Kun asia sinua kuitenkin tuntuu jonkin verran kiinnostavan, niin mene käymään yhden kerran jossain vapaan suunnan jumalanpalveluksessa. Ehkä se auttaa sinua ymmärtämään sen, mistä tässä hommassa on kyse. Huomaat myös, että seurakunnissa käy muuten ihan tavallisia ihmisiä kaikista yhteiskuntaluokista ja kaiken ikäistä porukkaa.

Esim. pääkaupunkiseudulla on useita hyviä seurakuntia esim. Saalem, Northwind, Suhe, Esy, One Way, River, Station Jokela jne, jonne voit tutkimusmatkasi tehdä. Uskoisin, että tämä auttaisi ymmärtämään paljon enemmän asiasta kuin keskustelupalstalla väittely.
Miksi uskominen vaatii käymistä jossain seurakunnissa? Miksei tuo omnipotentti ja armollinen jumala vain lähetä sitä pyhää henkeään tänne itävantaalaiseen kaksioon? Jos sellainen tänne sisään kimmahtaisi ja jotenkin uisi hengitysteitä pitkin keuhkoihini (tai sydämeen pidemmän kaavan kautta), niin kyllähän minä varmaan uskoisin. Miksei hän halua minun uskovan? Onko se jokin itseisarvo, että se usko löydetään jonkun toisen uskovaisen opastuksella? Kuulostaa vähän resurssien haaskaamiselta, kun kaikkivaltiaana voisi hoitaa homman lyhyesti ja ytimekkäästi himaan.
 
”Tykkäät laittaa viestejä, joissa on vähän sisältöä ja paljon provoa.”
Käyttäjän Hamu luonnehdinta Ishmaelista 15.10.2020.

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
En ole aistinut enkä tuntenut mitään tarjottua rakkautta mitä torjua, eikä se täten "tunnu epämiellyttävältä". Olematon ei tunnu miltään. Edelleen oletat tietäväsi, mitä minä tahdon. Jumalasi on täysin tervetullut ja tarinasi mukaan myös kykeneväinen "rakkautensa" osoittamaan niin, että sen huomaa. Jäädään siis odottelemaan, en pidättele hengitystäni kuitenkaan.
Näin suunnilleen sanoivat @Vintsukka ja @jussi_j yllä myös. Olen varmaan joskus kirjoittanutkin, että ateistit tai vastaavalla tavalla tuntevat (ja tähän ketjuun säännöllisesti osallistuvat) tuntevat mielenkiintoa Jumalaa kohtaan (älkää nyt loukkautuko, vaikka sanoisin, että tuntevat sen Jumalan rakkauden etäisen vedon), joten en ole teistä niinkään huolestunut. Ne, jotka jättävät koko asian omaan arvoonsa eivätkä välitä siitä suuntaan eikä toiseen mitään, niistä minä olen huolestunut. Mutta jos tosiaan etsitte Jumalaa, niin se on kiva kuulla. Jumalan todellisuuden etsiminen tieteellisin todistein vain ei taida onnistua. En minäkään ole Hänestä mitään tieteellisesti kiistatonta konkreettista todistetta löytänyt. Se lähestyminen tapahtuu muuta kautta, josta olen varmaan tarpeeksi saarnannut. Jos "sydän" ei lämpene, niin sitten on vaikeaa. Olen kirjoittanut Isä Serafim Rosesta. Hänen kirjansa "God's revelation to the human heart" tavallaan kertoo sen, miten sen Jumalan voi löytää. Ei se mielestäni ole läheskään eniten minua koskettanut kirja, mutta minusta tuossa tittelissä on jotain totuutta.

Edellisessä viestissäsi sanoit täysin päinvastaista: "Ei ole kykyä rakastaa Häntä."
Pahoitteluni, ajatukseni ja sanani eivät näköjään osu yhteen. Ensimmäisellä "kyvyllä" tarkoitin sitä, että et tunne pystyvän siihen Jumalan rakastamiseen vaikka olet yrittänyt, toisella "kyvyllä" taas tarkoitin sitä, että tiettävästi kaikille ihmisille on kuitenkin annettu tämä kyky oppia rakastamaan Jumalaa. Ehkä sen löytäminen vaatisi erilaista tietä kuin mitä sinä olet yrittänyt.

Lisää tyhjiä oletuksia. Jos jumalasi vaatii järjen hylkäämistä, ei se todellakaan eikä edelleenkään ole minulle valinta.
Tästä kai olen sanonut useammankin kerran, että ei Jumala ei vaadi järjen hylkäämistä, vaan sydämen avaamista.

Ei tämä näköjään selittämällä aukene...
Kai voisin sanoa samat sanat. Pahoittelut puolestani. Olen uskonnollisesti aika aloittelija, joten en pärjää varmaan keskustelussa alkuunkaan. Kunpa palstalla olisi joku paremmin uskonnosta keskustelemaan kykenevä, ja ehkä onkin, ja ehkä on joku, joka ei ole vielä keskusteluun osallistunut.
 
Viva Las Vegas!
Suosikkijoukkue
Hartaat toiveet & Hukutetut haaveet
Tästä kai olen sanonut useammankin kerran, että ei Jumala ei vaadi järjen hylkäämistä, vaan sydämen avaamista.
Tässä on vain se perustavanlaatuinen ongelma, että kovin moni ateisti, jopa sellaiset jotka aidosti ovat yrittäneet etsiä Jumalaa, ovat etsineet Häntä yksinomaan järkeensä ja logiikkaansa nojaten ja tulleet siihen tulokseen, että jonkun tällaisen entiteetin olemassaolo on hyvin epätodennäköistä. Joissain tapauksissa tämä näkemys voi pohjautua myös siihen, mitä he tietävät Raamatusta.

Suuri osa ateisteista ei näe Jumalaa sellaisena rakastavana ja oikeudenmukaisena hyvän tuojana jollaisena kristityt Hänet näkevät. Ehkä juuri tämä tekee siitä vaikeaa päästää sydämeensä jokin sellainen rakkaus, jota ei itse edes tunne olevan olemassa. En minä tietenkään kenenkään pään sisään voi mennä ja sanoa että se on juuri näin mutta voin silti jollain tapaa kuvitella että keskiverto ateistin mielessä asia menee osapuilleen noin.

Sitten yksi tieteen saralta tuttu mentaliteetti "question everything" lienee evidentti ateistin pohtiessa, voiko tällaista rakastavaa ja kaiken ylittävää Jumalaa todella olla olemassa, kun maailmassa on kuitenkin niin paljon kärsimystä? Ja kun suhtautuminen Jumalan rakkauteen on se, että se on kyseenalaistettava kunnes Hänet todeksi todistetaan, niin ei ihminen tuolla tavalla lopulta anna itselleen edes aitoa mahdollisuutta tuntea sitä rakkautta sisällään.

Olen siis yhtä mieltä sinulta lainaamani lauseen kanssa. Kunhan nyt toin esiin ne tärkeimmät pointit siinä, miksi keskiverto ateistille Jumalalle sydämen avaaminen = järjen hylkääminen.

Toki sitten taas @peterra toi yhdessä viestissään esiin olleensa nuorempana aktiivisesti mukana seurakunnan toiminnassa ja kokeneensa, että hänelle ei jätetty siellä tilaa tai vapautta ajatella itsenäisesti ja olla asioista omaa mieltä. Sinänsä ymmärrän häntä tässä hyvin. Jos jokin yhteisö ei tunnu omalta, niin turha sellaisessa on pakottaa itseään pysymään. Ja toisaalta oman onnen löytämiseen ei ole yhtä oikeaa tietä. Jotkut löytävät sen uskon avulla, toiset aivan jotain muuta kautta.

Ja tässäkin palataan vain sen tosiasian äärelle, että olemme ihmisiä ja aistimme ja koemme tämän elämän omien linssiemme läpi. Tärkeintä ei ole lopulta se mihin uskot, vaan se että elät onnellista elämää, jossa sinulla on perhe ja ystäviä, jotka välittävät sinusta ja rakastavat sua juuri sellaisena kuin olet. Niin ja se että otat toiset elävät olennot huomioon ja annat enemmän kuin otat.
 
Viimeksi muokattu:
Exploring...​

laalki

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Philadelphia Flyers
Tästä kai olen sanonut useammankin kerran, että ei Jumala ei vaadi järjen hylkäämistä, vaan sydämen avaamista.
Minulle nämä näyttäytyvät synonyymeinä. Miten tällä sydämen avaamisella päädytään nimenomaan sinun jumalaversioosi, eikä esim. Shivaan, Allahiin tai siihen Thoriin? Miksi kuuntelisin nimenomaan sinun kirkkosi höpinöitä asiasta, mistä ei ole edes mahdollista saada todisteita. Enkä nyt tarkoita todisteilla jotain "pyhien" kuulopuheita.

Suuri osa ateisteista ei näe Jumalaa sellaisena rakastavana ja oikeudenmukaisena hyvän tuojana jollaisena kristityt Hänet näkevät.
Tämä johtuu suurelta osin siitä, mitä Raamatussa sanotaan. Nykyaikaisen kristityn hankalin ja aika pakollinen tehtävä tuntuu olevan parhainpäin selittää koko kirja, että se edes jollain tavalla sopisi nykyaikaiseen etiikkaan ja maailmankuvaan. Osa selvistä käskyistä sivuutetaan hiljakseen ja epäsopivia kohtia sitten uudelleentulkitaan, kunnes niistä saadaan jotain siedettävää.

Tässä on vain se perustavanlaatuinen ongelma, että kovin moni ateisti, jopa sellaiset jotka aidosti ovat yrittäneet etsiä Jumalaa, ovat etsineet Häntä yksinomaan järkeensä ja logiikkaansa nojaten ja tulleet siihen tulokseen, että jonkun tällaisen entiteetin olemassaolo on hyvin epätodennäköistä. Joissain tapauksissa tämä näkemys voi pohjautua myös siihen, mitä he tietävät Raamatusta.
Etsineet mitä Jumalaa? Länsimaissa keskustelu tuntuu pyörivän pelkästään Jahven ympärillä. Oletko itse rehellisesti etsinyt muita jumalia, tutkinut heidän pyhiä tekstejään, käynyt yhteisötapahtumissa vahvistamassa uskoa ja niin edelleen? Väitän, että jos olisit kasvanut samalla tietoteorialla varustettuna eri kulttuurissa, olisit yhtä vakuuttunut sen vaikutusalueen jumalasta, kuin nyt olet omastasi. Tämä on juuri sitä, mitä voi odottaa kun hylätään empiria ja logiikka selvitettäessä, mikä on todellista ja mikä ei. "Sydämen avaamalla" päätyy tuhansiin erilaisiin, keskenään ristiriitaisiin uskomuksiin, mistä kertoo jo jumalien ja uskontojen määrä maailmassa. Seulasta pääsee läpi melkein mikä vain, kunhan olosuhteet muuten ovat otolliset. Toki logiikkaa ja empiriaa käytetään uskon pönkittämiseen sen jälkeen, kun jumalaan jo uskotaan.
 
"Of course! Derka Derkastan..."

mikko600

Jäsen
Suosikkijoukkue
NUFC, K-Espoo, Gennaro Gattuso, Sir Bobby Robson
Me ihmiset emme kuitenkaan ole turhia ja meillä on omat agendat. On naurettavaa, että meidät tuomitaan omiemme agendojemme vuoksi. Ei siis kunnioiteta muita.

Vai?
Mites nuo teikäläisenkin muissa ketjuissa esiinottamat islaminuskoiset pakolaiset Suomessa, jotka haluavat esim. Sharia-lakia jne. tänne. Tuomitaanko heidän vaan agendojensa vuoksi? Ei siis kunnioiteta muita.
 
“Joelinton is the worst brazilian since Stevie Wonder shaved his wife’s pussy.”

”Mike Ashley coming out and backing Steve Bruce because apparently Newcastle fans have done something truly appalling that means they must deserve this endless torrent of shit forever and ever and ever and ever.”
Suosikkijoukkue
Hartaat toiveet & Hukutetut haaveet
Etsineet mitä Jumalaa?
En mä toki sitä meinannut että kaikki olisivat ylipäätään edes etsineet mitään itseään suurempaa. Mikäli sellaisen olemassaolon kieltää automaattisesti, niin ei kai siinä silloin paljon etsimistä enää ole.
Länsimaissa keskustelu tuntuu pyörivän pelkästään Jahven ympärillä. Oletko itse rehellisesti etsinyt muita jumalia, tutkinut heidän pyhiä tekstejään, käynyt yhteisötapahtumissa vahvistamassa uskoa ja niin edelleen? Väitän, että jos olisit kasvanut samalla tietoteorialla varustettuna eri kulttuurissa, olisit yhtä vakuuttunut sen vaikutusalueen jumalasta, kuin nyt olet omastasi.
Niin no siis, lähtökohtaisestihan uskon syntymiseen vaikuttaa selkeimmin ainakin kolme seuraavaa päätekijää
1. Lokaali kulttuuri ja yhteisö
2. Kasvatus ja kotiolot
3. Omakohtainen elämänkokemus ja individualismi

Lopulta kristinuskokin on vain yksi teoria "oikeasta", siinä missä arabikulttuureissa tuo on islam tai Japanissa shintolaisuus ja buddhalaisuus. Jos mennään vielä syvemmälle, niin varmasti uskontopiirien sisälläkin nämä teoriat saattavat vaihdella jossain määrin yksilöstä riippuen. Ateistisesta näkökulmasta tämä taas luo tietysti iänikuisen paradoksin; miten on mahdollista, että maailmassa on "useampi totuus"? Mitään kiistatonta totuutta ei tietenkään olekaan, on vain lukuisia eri teorioita ja näkemyksiä jollaiseksi myös kristillisen Jumalan olemassaolo luetaan. Kuin myös teoria siitä, että elämä on merkityksetöntä ja lähdettyämme jäljelle ei jää mitään muuta kuin tuhkat.

Toisaalta tämän takia ihmismieli onkin perin mielenkiintoinen. Meillä on kyky ajatella maailmankaikkeudesta sekä toisistamme pintaa syvemmälle ja ilmaista tuntemuksemme aiheesta kuin aiheesta tuhansin eri kielin. Ilman näitä erimielisyyksiä tämäkään ketju tuskin olisi täyttynyt yli 13 tuhannesta vastauksesta. Se kertoo vain siitä että me ajattelemme ja yritämme kaikki omalta osaltamme tehdä järkeä tästä loputtomasta elämän palapelistä.
 
Exploring...​

laalki

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Philadelphia Flyers
Ateistisesta näkökulmasta tämä taas luo tietysti iänikuisen paradoksin; miten on mahdollista, että maailmassa on "useampi totuus"? Mitään kiistatonta totuutta ei tietenkään olekaan, on vain lukuisia eri teorioita ja näkemyksiä jollaiseksi myös kristillisen Jumalan olemassaolo luetaan.
Tässä tulee esiin se, miksi nämä keskustelut tietyistä lähtökohdista tulevat umpikujaan: puhutaan eri asioista samoilla sanoilla. Uskovaisilla tuntuu olevan paljon löyhempi määritelmä totuudelle ja monesti tuleekin vastaan kuvaus: "totta minulle". Siinä missä itse sovellan samaa totuuden määritelmää materiaaliseen maailmaan kuin yliluonnollisiin väitteisiinkin, uskovilla hengelliset totuudet ovat häilyviä, eikä niitä pystytä todentamaan.

Niin no siis, lähtökohtaisestihan uskon syntymiseen vaikuttaa selkeimmin ainakin kolme seuraavaa päätekijää
1. Lokaali kulttuuri ja yhteisö
2. Kasvatus ja kotiolot
3. Omakohtainen elämänkokemus ja individualismi
Ja koska näillä päätekijöillä päästään jatkuvasti ristiriitaisiin tuloksiin universumin, moraalin, ihmisyyden ja oikeastaan kaiken muunkin luonteesta, ei tällaista voi pitää luotettavana metodina saada oikeaa tietoa itsensä ulkopuolisesta maailmasta. Tässä on syy, mikseivät uskonnot mielestäni pidä sisällään tai paljasta mitään syviä totuuksia muusta kuin siitä, miten ihmismieli toimii. Ainakaan jos totuus määritellään niin tiukalla tavalla, että se on terminä jollain tavalla hyödyllinen. Jos taas totuus on tätä omaan fiilikseen pohjaavaa, kulttuurisidonnaista ja koherenssia omaan kasvatukseen, ei se oikein enää ole käyttökelpoinen termi keskustelussa.
 
"Of course! Derka Derkastan..."
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Ihmisen usko johonkin kuitenkin pysyy. Jonkin asian todistaminen on mielestäni turhaa.
niin, mutta entä se itse tuntemus ja itsetuntemus?


Eli Miksi itse uskoo ja miten Itse käsittelee ristiriitaisuudet tai millä perusteella se on kristitty jumala?



Jos raamattuun ei saa ateisti vedota, niin mihin uskovainen sitten vetoa, jos ei raamattuun? Muuta ilmoitustahan ei kiristystä jumalasta ole.


Tarkoitan.. etkö tunne Itseäsi sen vertaa, että kykenisit analysoimaan uskoasi siinä valossa, että miksi juuri tämä jumaluus kaikkien jumaluuksien joukosta?


Vai vain vanhempien usko? Ympäröivän yhteiskunnan yleisin usko?



… ja jos näin on, niin olisiko itsellesi uskominen Thorin mahdollista samoilla olosuhde edellytyksillä?
 
Tulevaisuus on toivoa täynnä

-Share Ilves-

Ishmael

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Vancouver Canucks
Niin no siis, lähtökohtaisestihan uskon syntymiseen vaikuttaa selkeimmin ainakin kolme seuraavaa päätekijää
1. Lokaali kulttuuri ja yhteisö
2. Kasvatus ja kotiolot
3. Omakohtainen elämänkokemus ja individualismi

Lopulta kristinuskokin on vain yksi teoria "oikeasta", siinä missä arabikulttuureissa tuo on islam tai Japanissa shintolaisuus ja buddhalaisuus. Jos mennään vielä syvemmälle, niin varmasti uskontopiirien sisälläkin nämä teoriat saattavat vaihdella jossain määrin yksilöstä riippuen. Ateistisesta näkökulmasta tämä taas luo tietysti iänikuisen paradoksin; miten on mahdollista, että maailmassa on "useampi totuus"? Mitään kiistatonta totuutta ei tietenkään olekaan, on vain lukuisia eri teorioita ja näkemyksiä jollaiseksi myös kristillisen Jumalan olemassaolo luetaan. Kuin myös teoria siitä, että elämä on merkityksetöntä ja lähdettyämme jäljelle ei jää mitään muuta kuin tuhkat.
Boldaus oma.
Buddhalaisuus onkin äärimmäisen hyvä esimerkki ”jumalattomasta uskonnosta”, joskaan moni ei sitä miellä ylipäänsä uskonnoksi vaan mieluumminkin elämänfilosofiaksi. Toimii myös hyvänä esimerkkinä siitä, että elämässä voi olla yleviä arvoja ja päämääriä ilman että tarvitsee uskoa minkään jumalhahmon olemassa oloon. Olisi monelle jeesuksen nimeen vannovalle länkkärille paljon opittavaa tuossa filosofiassa.
 
”Tykkäät laittaa viestejä, joissa on vähän sisältöä ja paljon provoa.”
Käyttäjän Hamu luonnehdinta Ishmaelista 15.10.2020.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy