Uskotko Jumalaan?

[demitra]

Onko muuten juutalaisetkin samanlaisia saatanan kätureitä? Mormonit nyt varmasti ovat?

Heh, en ole missään vaiheessa väittänyt ketään saatanan kätyriksi, vaan todennut vain, että muslimeita on suomeksi sanoen kusetettu. Mutta mennään itse kysymykseen, johon pitää vastata kolmessa osassa ja ainoan oikean vastauksen voi löytää Raamatusta.

Vanhan testamentin aikaiset Jumalaa pelkäävät ja juutalaisten lakia noudattaneet juutalaiset pääsevät varmasti taivaaseen. Olisi aika hullua väittää, että esim. Aabraham tai Mooses olisivat par’aikaa jossain muualla kuin Jumalan luona. Mutta kokonaisuutena tämä asia ei ole kovin kiinnostava, koska se ei koske ketään meistä, joten unohdetaan se.

Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen alkoi uuden liiton aika, jonka jälkeen ainoa mahdollisuus pelastua on Jeesuksen kautta. Joten on täysin selvää, että ainoastaan Jeesukseen uskovat pelastuvat ja kaikilta muilta tie on suljettu. Tämä taas koskee jokaista meitä, joten asian pitäisi kiinnostaa kaikkia.

Sitten asia menee mielenkiintoiseksi. Roomalaiskirjeen 11 luvussa todetaan, että sitten kun muista kun muista kansoista koottava määrä on tullut täyteen (tällä tarkoitetaan siis kristittyjen määrää), niin koko Israel eli juutalaiset on pelastuva. Eli tässäkin tapauksessa pelastus tulee Jeesuksen kautta.

Minulla ei ole mitään käsitystä siitä, mitä mormonit tekevät ja mihin heidän uskonsa perustuu, mutta jos se ei perustu Jeesukseen, niin koko homma on turhaa.

Miksei tuo omnipotentti ja armollinen jumala vain lähetä sitä pyhää henkeään tänne itävantaalaiseen kaksioon? Jos sellainen tänne sisään kimmahtaisi ja jotenkin uisi hengitysteitä pitkin keuhkoihini (tai sydämeen pidemmän kaavan kautta), niin kyllähän minä varmaan uskoisin.

Niin, onkos siellä Itä-Vantaan kaksiossa näkynyt vastakkaisen sukupuolen edustajia? Jos ei, niin kannattaisi pyytää käymään. Ymmärsit varmaan pointin.

 

[444]

Niin, onkos siellä Itä-Vantaan kaksiossa näkynyt vastakkaisen sukupuolen edustajia? Jos ei, niin kannattaisi pyytää käymään. Ymmärsit varmaan pointin.

En ymmärtänyt pointtia. Tämä sinun jumalasi vaikuttaa pyhän kirjan perusteella melkoiselta narsistilta. Jotta minun sieluni pelastuisi ikuiselta kadotukselta minun tulisi ottaa vastaan hänen rakkautensa ja uskoa ja rakastaa häntä. Silti hän näkee asialliseksi käytökseksi pysytellä piilossa ja odottaa, että minä etsin hänet. Miksi? Jos hän niin kovasti janoaa rakkautta, niin eikö olisi helpointa astua esiin ja pyytää sitä. Näin minä tekisin, jos janoaisin rakkautta ja palvontaa itävantaalaisilta naarailta. Ymmärrät varmaan pointin.

 

[Satunnainen]

Vanhan testamentin aikaiset Jumalaa pelkäävät ja juutalaisten lakia noudattaneet juutalaiset pääsevät varmasti taivaaseen. Olisi aika hullua väittää, että esim. Aabraham tai Mooses olisivat par’aikaa jossain muualla kuin Jumalan luona. Mutta kokonaisuutena tämä asia ei ole kovin kiinnostava, koska se ei koske ketään meistä, joten unohdetaan se.

Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen alkoi uuden liiton aika, jonka jälkeen ainoa mahdollisuus pelastua on Jeesuksen kautta. Joten on täysin selvää, että ainoastaan Jeesukseen uskovat pelastuvat ja kaikilta muilta tie on suljettu. Tämä taas koskee jokaista meitä, joten asian pitäisi kiinnostaa kaikkia.

Lainatun perusteella valtaenemmistö esi-isistäni on helvetin puolella. Sikäli siis hyvä, että minäkin olen päätymässä sinne. Olenpahan ainakin omieni seurassa. Siis jos kristityt ovatkin oikeassa.

 

[Valapatto]

Lainatun perusteella valtaenemmistö esi-isistäni on helvetin puolella. Sikäli siis hyvä, että minäkin olen päätymässä sinne. Olenpahan ainakin omieni seurassa. Siis jos kristityt ovatkin oikeassa.

Sama homma. Helvetissä voi muutenkin olla asiameininki.

Mutta mitä jos olisikin Jumala ja se olisi oikeasti sellainen rakkauteen perustuva kaveri, eikä mikään näistä uskontojen narsisteista? Tyyppi jonka "taivaaseen" pääsisi ihmiset, jotka ovat pyrkineet elämässään elämään hyvin ja muita loukkaamatta tai elämänkatsomusta arvottamatta. Semmoinen Dude.

 

[laalki]

Niin, onkos siellä Itä-Vantaan kaksiossa näkynyt vastakkaisen sukupuolen edustajia? Jos ei, niin kannattaisi pyytää käymään. Ymmärsit varmaan pointin.

No vastahan pääsit julistamasta:

Voin vain todeta, että kristinusko taitaa olla ainoa uskonto, jossa ihmisen ei tarvitse etsiä jumalaa, vaan jossa Jumala etsii ihmistä. Jos haluat, että Hän löytää sinut, niin satavarmasti Hän myös sinut löytää, sillä vaikka voisit elää Häntä, niin Hän ei voi elää ilman sinua.

 

[Amerikanihme]

Ajattelin kysäistä ikään kuin toisin päin, uskonnottomilta tai ei-uskovilta: Millainen pitäisi todisteen Jumalan olemassa olosta olla, että se olisi hyväksyttävä, kun otetaan nämä ehdot huomioon kristittyjen Jumalasta: pitäisi todistaa oma olemassa olonsa kaikille ihmisille, koko ajan, ja vapaata tahtoa pitäisi kunnioittaa niin, että ihmiset voisivat valita toisinkin, eli olla uskomatta Jumalaan ja olla rakastamatta Häntä, sillä Jumala tiettävästi haluaa kaltaisensa ystävän ihmisestä, eli sellaisen, joka rakastaa omasta tahdostaan eikä pakosta, niin kuin Hän itse?

 

[jussi_j]

...

Miksi uskominen vaatii käymistä jossain seurakunnissa? Miksei tuo omnipotentti ja armollinen jumala vain lähetä sitä pyhää henkeään tänne itävantaalaiseen kaksioon? Jos sellainen tänne sisään kimmahtaisi ja jotenkin uisi hengitysteitä pitkin keuhkoihini (tai sydämeen pidemmän kaavan kautta)...

Itse olen nuorehkona miehenä kokenut jumalaisia itävantaalla. Koska olin ahne, niiin sain samoja kokemuksia myös ruskeasuolla, siinä manskun loppupäässä. Kun vuoden 95 mm-finaali koitti, niin menin erääseen ravitsemuspisteeseen, minkä kantapoka olin, katselemaan jääkiekkoa. Hyvin selkeästi sanoin molemmille, että kyseessä on miesten tapahtuma ja sinne olisi turha tulla. Ikäväkseni neiti-ihmiset tunsivat pintapuolisesti toisensa ja kumpikaan ei myöskään noudattanut määystäni olla saapumatta paikalle. Onneksi paikassa oli takahuone, missä nautin swedujen tappiosta ja ei tarvinnut pelin aikana kärsiä naisista, paitsi olutta hakiessa. Naisetkin lähtivät yhdessä tuumin ennen pelin loppua joten lopulta sain nauttia Suomen voitosta vapaana miehenä. Näin silloin myös jumalan. Tanssin myös illemmalla hänen korkeutensa Ville Peltosen pahvipatsaan kanssa ja ajattelin, että jumala on olemassa tai ainakin Ville.

 

[Vintsukka]

Ajattelin kysäistä ikään kuin toisin päin, uskonnottomilta tai ei-uskovilta: Millainen pitäisi todisteen Jumalan olemassa olosta olla, että se olisi hyväksyttävä, kun otetaan nämä ehdot huomioon kristittyjen Jumalasta:

Omasta puolestani totean, että ihan rehellisesti en tiedä mikä minut vakuuttaisi jumalan olemassaolosta. Mutta jos kaikkivaltias jumala on olemassa, hän kyllä tietää mikä minut vakuuttaisi. Koska näin ei ole (ainakaan vielä) käynyt, päättelen että joko a) hän ei jostain syystä halua minun uskovan häneen tai b) kuvaillun kaltaista jumalaa ei ole olemassa.

ja vapaata tahtoa pitäisi kunnioittaa niin, että ihmiset voisivat valita toisinkin, eli olla uskomatta Jumalaan ja olla rakastamatta Häntä, sillä Jumala tiettävästi haluaa kaltaisensa ystävän ihmisestä, eli sellaisen, joka rakastaa omasta tahdostaan eikä pakosta, niin kuin Hän itse?

Miten jonkun todistaminen rajoittaa vapaata tahtoa? Uskotko että Teemu Selänne on olemassa? Jos kyllä, rajoittaako tämä uskomus vapaata tahtoasi koska et voi päättää olla uskomatta Teemun olemassaoloon?

Vapaus olla rakastamatta jumalaa toki kaikilla edelleen olisi, vaikka hän olemassaolonsa paljastaisikin. Aivan kuten minulla on vapaa tahto joko rakastaa tai olla rakastamatta Teemua.

 

[laalki]

Ajattelin kysäistä ikään kuin toisin päin, uskonnottomilta tai ei-uskovilta: Millainen pitäisi todisteen Jumalan olemassa olosta olla, että se olisi hyväksyttävä, kun otetaan nämä ehdot huomioon kristittyjen Jumalasta: pitäisi todistaa oma olemassa olonsa kaikille ihmisille, koko ajan, ja vapaata tahtoa pitäisi kunnioittaa niin, että ihmiset voisivat valita toisinkin, eli olla uskomatta Jumalaan ja olla rakastamatta Häntä, sillä Jumala tiettävästi haluaa kaltaisensa ystävän ihmisestä, eli sellaisen, joka rakastaa omasta tahdostaan eikä pakosta, niin kuin Hän itse?

Monty Python -tyyliin pilvestä ilmestyvä puhuva ukko olisi hyvä alku ainakin. Niin, että kaikki muutkin sen näkisivät. Toki pitäisi varmistua jotenkin, ettei kyseessä ole joku Copperfieldin illuusio tms. Sitten, kun itse olemassaolo olisi osoitettu, voisi todistella kykyjään, keskusteltaisiin läpi opinkappaleet, eli mitä kuuluu tehdä ja miksi. Kysyttävää kyllä riittäisi. Kuten edellä sanottu, kaikkivaltias tietää kyllä keinot. Koko ajan? Ei minulle mainittua Teemu Selännettäkään tarvitse jatkuvasti todistella, minulle kehittyi käsitys esinepysyvyydestä joskus varhaislapsuudessa.

Jostain syystä edelleen puhut uskomisesta valintana. En pysy laskuissa enää mukana, monestiko tämän olen sanonut: en voi päättää, mitä uskon. Oletko sinä vain päättänyt jossain vaiheessa uskoa jumalaasi? Miten se tapahtuu tai onnistuu? Itse joko olen tarpeeksi vakuuttunut jostain väitteestä, tai en. Jumalan kohdalla uskovaiset kokevat käsittääkseni jotain sisäisiä "hengellisiä" tapahtumia, jotka vakuuttavat jumalan olemassaolosta, mutta ei kai tämäkään varsinainen valinta ole? Tietysti halu uskoa vaikuttaa madaltavasti siihen kynnykseen, paljonko evidenssiä tarvitaan kenenkin vakuuttamiseen ja altistaa samalla suggestiivisille kokemuksille. Tätä lienee tutkittukin tieteellisesti ja Derren Brown ainakin käyttää tätä taipumusta tehokkaasti tempuissaan.

 

[heavy]

Esim. pääkaupunkiseudulla on useita hyviä seurakuntia esim. Saalem, Northwind, Suhe, Esy, One Way, River, Station Jokela jne, jonne voit tutkimusmatkasi tehdä. Uskoisin, että tämä auttaisi ymmärtämään paljon

Paria näistä googlettelin ja en ole varma pitäisikö itkeä vai nauraa näiden liikkeiden touhuille. Uudet liikkeet syntyvät kun tulee sisäisiä riitoja entisissä. Ja sielunvihollinen on aina syypää :-D

 

[Breeze Harbour]

Jostain syystä edelleen puhut uskomisesta valintana. En pysy laskuissa enää mukana, monestiko tämän olen sanonut: en voi päättää, mitä uskon. Oletko sinä vain päättänyt jossain vaiheessa uskoa jumalaasi? Miten se tapahtuu tai onnistuu? Itse joko olen tarpeeksi vakuuttunut jostain väitteestä, tai en. Jumalan kohdalla uskovaiset kokevat käsittääkseni jotain sisäisiä "hengellisiä" tapahtumia, jotka vakuuttavat jumalan olemassaolosta, mutta ei kai tämäkään varsinainen valinta ole? Tietysti halu uskoa vaikuttaa madaltavasti siihen kynnykseen, paljonko evidenssiä tarvitaan kenenkin vakuuttamiseen ja altistaa samalla suggestiivisille kokemuksille.

Valintahan se meille onkin, tai sellaisena minä sen ainakin koen. Voisin milloin vaan tuosta vain päättää lakata uskomasta ja kieltää kaiken minkä olen omalla kohdallani todeksi omaksunut, mutta koen että silloin hylkäisin kaiken mitä olen saanut, kokenut ja oppinut matkan varrella itsestäni ja elämästä. Ateismin näkökulmasta tällainen Jumalan rakkauden valitseminen saattaa tietysti kuulostaa epäloogiselta, kun se oma näkökanta on että "mitään Jumalaa ei ole kunnes minulle toisin todistetaan".

Tällä lähestymistavalla kuitenkin oikeastaan ihminen poissulkee edes sen pienenkin mahdollisuuden, että voisi ikinä minkään sortin uskoa löytääkään, jos aikoo vain odottaa että joku tulisi todistamaan nähneensä Jumalan tai että Hän tulisi itse selittämään kaikki ne mielensisäisiä konflikteja aiheuttavat ristiriidat. Ihan kuten lähimmäisenrakkautta, ei Jumalan rakkauttakaan voi kukaan tuntea tai selittää kenenkään puolesta, mikäli sitä ei ole itse ensin kokenut ja sisäistänyt.

 

[Valapatto]

Jos Jumala on sellainen kun täältäkin saa lukea, niin kyllähän sen olisi äärimmäisen helppoa todistaa olemassaolonsa jokaiselle ihmiselle. Ilmestyisi vain kaikkien elämään.

Jos puhutaan kristittyjen Jumalasta niin minun mielestä olisi jopa reilua, että hän todistaisi itsensä kaikille ihmisille. Itse olen kulttuurillisista lähtökohdista saanut ihan reilun mahdollisuuden siihen "valitsenko" uskoa tähän Jumalaan vai en, mutta maailmassa on monta miljardia ihmistä joilla ei tätä mahdollisuutta ole. Siellä on aika iso mahdollisuus lipsahtaa helvettiin tietämättä kyseisestä Jumalasta koskaan juuri mitään.

 

[Satunnainen]

Valintahan se meille onkin, tai sellaisena minä sen ainakin koen. Voisin milloin vaan tuosta vain päättää lakata uskomasta ja kieltää kaiken minkä olen omalla kohdallani todeksi omaksunut, mutta koen että silloin hylkäisin kaiken mitä olen saanut, kokenut ja oppinut matkan varrella itsestäni ja elämästä. Ateismin näkökulmasta tällainen Jumalan rakkauden valitseminen saattaa tietysti kuulostaa epäloogiselta, kun se oma näkökanta on että "mitään Jumalaa ei ole kunnes minulle toisin todistetaan".

Eli ymmärtänkö nyt oikein, että jos vain halusit, voisit alkaa uskomaan kotitonttuun, joka rakastaa sinua ja varjelee kotiasi? Ja uskoisit tuohon tonttuun yhtä tosissasi kuin jumalaasikin. Oikeasti?

Edit. Taisinkin käsittää väärin. Joka tapauksessa minulle se, että vain päättäisin alkaa kristityksi olisi ihan verrannollista sille, että päättäisun alkaa uskoa tonttuun.

 

[Breeze Harbour]

Eli ymmärtänkö nyt oikein, että jos vain halusit, voisit alkaa uskomaan kotitonttuun, joka rakastaa sinua ja varjelee kotiasi? Ja uskoisit tuohon tonttuun yhtä tosissasi kuin jumalaasikin. Oikeasti?

En tainnut mainita mitään kotitontuista, maahisista tai Lumikin seitsemästä kääpiöistä. Mutta periaatteessa ihmismielihän on sikäli rajaton, että meillä on kyky kehittää usko oikeastaan mihin vain haluamme ja koemme oikeaksi. Jos joku päättäisi alkaa uskomaan kotitonttuihin tai hyvään haltijattareen niin kuka minä olen siihen väittämään vastaan? En näe tarvetta tuomita tai dumata ketään tämän perusteella.

 

[Valapatto]

En tainnut mainita mitään kotitontuista, maahisista tai Lumikin seitsemästä kääpiöistä. Mutta periaatteessa ihmismielihän on sikäli rajaton, että meillä on kyky kehittää usko oikeastaan mihin vain haluamme ja koemme oikeaksi. Jos joku päättäisi alkaa uskomaan kotitonttuihin tai hyvään haltijattareen niin kuka minä olen siihen väittämään vastaan? En näe tarvetta tuomita tai dumata ketään tämän perusteella.

Ei ole. Kunhan muistaa myös sen, että ei ole tuomitsemista tai dumaamista, jos on eri mieltä ja/tai kyseenalaistaa asioita.

 

[Breeze Harbour]

Edit. Taisinkin käsittää väärin. Joka tapauksessa minulle se, että vain päättäisin alkaa kristityksi olisi ihan verrannollista sille, että päättäisun alkaa uskoa tonttuun.

Olihan tämä kohtalaisen helposti rivien välistä luettavissa, ihan ilman tuota sinun tarkennustakin.

Ei ole. Kunhan muistaa myös sen, että ei ole tuomitsemista tai dumaamista, jos on eri mieltä ja/tai kyseenalaistaa asioita.

Ei tietenkään. Silti suoria tuomioitakin satelee täällä ketjussa aina silloin tällöin, niin uskovaisten kuin ateistienkin toimesta.

 

[Vintsukka]

Omasta puolestani totean, että ihan rehellisesti en tiedä mikä minut vakuuttaisi jumalan olemassaolosta. Mutta jos kaikkivaltias jumala on olemassa, hän kyllä tietää mikä minut vakuuttaisi.

Tätä ajatusleikkiä jatkaen, jos tämä jumala sitten päättäisi itsensä paljastaa ja hänen kanssaan pääsisi jonkinlaiseen dialogiin, kysymyksiä olisi aika paljon. Miksi jumala piilotteli niin kauan ja vasta nyt päätti ilmestyä? Miksi kaikki tämä kärsimys? Mitkä osat Raamatusta ovat totta? Mitä Raamatun lakeja tulee noudattaa että on jumalan hyvällä puolella ja mitkä voi unohtaa? Jos taivas on olemassa, onko sinne päässeillä vapaa tahto? Onko vapaata tahtoa ylipäätään olemassa, jos jumala näkee tulevaisuuden? Onko maailmankaikkeus reilu 13 miljardia vuotta vanha vai alle 10 000? Ovatko esim. alkuräjähdys ja evoluutio totta, vai loiko jumala maailman sellaiseksi että ne vain näyttävät tosilta? Jos näin, miksi tämä huijaus? Jne.

 

[laalki]

Valintahan se meille onkin, tai sellaisena minä sen ainakin koen. Voisin milloin vaan tuosta vain päättää lakata uskomasta ja kieltää kaiken minkä olen omalla kohdallani todeksi omaksunut, mutta koen että silloin hylkäisin kaiken mitä olen saanut, kokenut ja oppinut matkan varrella itsestäni ja elämästä.

Okei, nyt tuli oikeasti uutta ja mielenkiintoista. Tämä kuulostaa minulle ns. "belief in belief" -kannalta. Tässä on lyhkäinen kuvaus:

Belief in belief

Vähän nyt olen monttu auki, koska en ole koskaan kuullut uskovaisen suoraan myöntävän tätä. Minulle tulee väkisin nyt kuva, ettet oikeasti ja kirjaimellisesti usko Jumalan olemassaoloon, koska koet voivasi päättää asiasta. Kuulostaa siltä, että pidät uskomista hyvänä asiana luettelemiesi hyötyjen takia ja elät elämää, kuin Jumala olisi todellinen, koska se vaikuttaa sinulle oikealta tavalta elää. Eikä minulla ole mitään tällaista vastaan, tai edes että asia minulle kuuluisi. Tähdennän nyt vielä että tämä on osaltani täyttä spekulaatiota ja voin olla täysin metsässä asian suhteen. Tiedän miten ärsyttävältä tuntuu kun joku olettaa tietävänsä, mitä toisen päässä oikeasti tapahtuu tai kun muuten vain laitetaan sanoja toisen suuhun.

[...]kun se oma näkökanta on että "mitään Jumalaa ei ole kunnes minulle toisin todistetaan".

Jep. Ateisteilla tuo tuppaa olemaan se lähestymistapa niin saunatonttujen kuin jumalienkin kohdalla. Yleensä kyse on Occamin partaveitsen heiluttelusta: kylppärissä itsestään tippunut shampoopullo selittyy vähemmin lisäkysymyksin ja mysteerein sillä, että se jäi hyllyn reunalle ja joku pieni värähdys talossa sen keikautti, kuin että Olaf the Elfillä on vain kehno päivä. Samoin uskonnollisissa kokemuksissa houkuttavat enemmän psykofysiologiset syyt, kuin aistihavaintojen ulottumattomissa olevat henkiolennot.

 

[Breeze Harbour]

Minulle tulee väkisin nyt kuva, ettet oikeasti ja kirjaimellisesti usko Jumalan olemassaoloon, koska koet voivasi päättää asiasta.

Enhän minä nyt niin sanonut, että koen itse voivani päättää Jumalan olemassaolosta vaan että olen päättänyt pysyä vahvana uskossani. Eli jos nyt vielä kerran väännetään rautalangasta, minä en sanele onko Jumala aito mutta voin päättää uskovani Hänen olevan. Toisin kuin joidenkin ateistien mielestä, tämä ei ole suinkaan väitös, se on uskoa.

 

[laalki]

Enhän minä nyt niin sanonut, että koen itse voivani päättää Jumalan olemassaolosta vaan että olen päättänyt pysyä vahvana uskossani. Eli jos nyt vielä kerran väännetään rautalangasta, minä en sanele onko Jumala aito mutta voin päättää uskovani Hänen olevan. Toisin kuin joidenkin ateistien mielestä, tämä ei ole suinkaan väitös, se on uskoa.

Siis päätätkö sinä uskoa, että Jumala on olemassa? Näin minä sen käsitin. En ole kai väittänyt, että kirjaimellisesti päätät Jumalan olemassaolevaksi, silloinhan olisit jonkinlainen ylijumala. Enkä varmaan koskaan tule ymmärtämään, miten tuon uskon voi vain päättää. Voihan meillä olla eri määritelmä myös termille "usko".

 

[Breeze Harbour]

Siis päätätkö sinä uskoa, että Jumala on olemassa? Näin minä sen käsitin. En ole kai väittänyt, että kirjaimellisesti päätät Jumalan olemassaolevaksi, silloinhan olisit jonkinlainen ylijumala. Enkä varmaan koskaan tule ymmärtämään, miten tuon uskon voi vain päättää. Voihan meillä olla eri määritelmä myös termille "usko".

Juuri näin. Minäkin taisin tulkita tuon edellisen argumenttisi virheellisesti joten vilpittömät pahoittelut siitä. Aivan varmasti määritelmälle uskolle on niin ikään täysin erilainen.

 

[Vintsukka]

Ateismin näkökulmasta tällainen Jumalan rakkauden valitseminen saattaa tietysti kuulostaa epäloogiselta, kun se oma näkökanta on että "mitään Jumalaa ei ole kunnes minulle toisin todistetaan".

Muotoilisin tuon mieluummin "mihinkään jumalaan ei ole syytä uskoa kunnes minulle toisin todistetaan". Se sama näkökanta, jota useimmat uskovaisetkin noudattavat kaikkien muiden kohtaamiensa väitteiden kohdalla, mukaan lukien muiden uskontojen jumalat, mutta jostain syystä ohittavat kun puhutaan siitä "omasta" jumalasta.

 

[TuleeEnnenaikaisesti]

Ajattelin kysäistä ikään kuin toisin päin, uskonnottomilta tai ei-uskovilta: Millainen pitäisi todisteen Jumalan olemassa olosta olla, että se olisi hyväksyttävä, kun otetaan nämä ehdot huomioon kristittyjen Jumalasta: pitäisi todistaa oma olemassa olonsa kaikille ihmisille, koko ajan, ja vapaata tahtoa pitäisi kunnioittaa niin, että ihmiset voisivat valita toisinkin, eli olla uskomatta Jumalaan ja olla rakastamatta Häntä, sillä Jumala tiettävästi haluaa kaltaisensa ystävän ihmisestä, eli sellaisen, joka rakastaa omasta tahdostaan eikä pakosta, niin kuin Hän itse?

Kysymys on yhtä rakentava kuin jos syyttäjä kysyisi tuomarilta, minkälaisilla ehdoilla hän hyväksyisi vastaajan syyllisyyden, kun otetaan huomioon raamit, että tuomarin valinnanvapauden takia syyttäjä ei voi mitään todisteita esittää.

Kukaan ei usko Jumalaan, ainoastaan jonkun toisen kertomaan tarinaan Jumalasta. Tarinaa kuulematon ei siihen usko.

Vapaa tahto: "Rakasta minua omasta tahdostasi tai päädyt ikuisiin liekkeihin". Quite a pal you have there in Jesus, say...
Kun Jumala sanan mukaan tietää kaiken ajan alusta viimeiseen kiekaukseen ja luo ihmiset tietäen jo alussa mihin kukin päätyy, missä on tila vapaalle tahdolle? Eihän rautatiekään voi muuttaa kesken matkaa pääteasemaansa.
'Todisteita ei voi esittää koska valinnanvapaus' on samaa potemkinin kulissia kuin 'uskominen ilman todisteita on välttämätöntä'. Huonoja selityksiä todisteiden olemattomuudelle.

Tämä uskovaisten itselleen uskottelema 'sydämen ääni' tai 'sydämessänne tuntema Jeesuksen rakkaus' ei ole milään tasolla normaalista ajattelusta erotettu tietoisuus todellisesta suhteesta ulkopuoliseen astraalihahmoon vaan se on puhtaasti oma tietoinen valinta. Se on vain päätös ja halu. Kun omasta työkalupakista ei löydy välineitä käsitellä ja/tai ymmärtää kurjaa elämäntilannetta, elämää yleisesti tai sen jotain osa-aluetta, niiden käsittelemisen sisäisen ulkoistamisen jollekin yliolennolle tuoma helpotuksen tunne tulkitaan helposti tämän valitsemansa entiteetin päällekatsomiseksi ja rakkaudeksi. Tosiasiassa sitä vain roudaa huolensa ja murheensa käsittelemättä tajuntansa takavaraston jätepisteeseen, jota ei koskaan tyhjennetä.

Uskominen toisten väittämään asiaan, josta ei voi saada todistetta saadakseen toisten väittämän palkkion, josta ei voi saada todistetta, on lievästi sanottuna... sori, akku loppu.

 

[laalki]

"Aina kun minä annan anteeksi, se on melko helppoa. Mutta Jumalalta se vaatii verisen ihmeen."
-- Hikipedia

Tämä on niitä juttuja, jotka oikeasti kristityssä teologiassa eniten ihmetyttää. Kaikkivaltias pystyy kaikkeen muuhun, paitsi anteeksiantamaan luomuksilleen ilman pientä S&M-sessiota. Ei edes se, että kyseessä on vain syntipukki, vaan että uhraa itsensä itselleen menettämättä yhtään mitään ja tätä sitten pidetään maailman epäitsekkäimpänä tekona ikinä. Olen vastustanut kiusausta postata meemiä, mutta menköön nyt tämän kerran:

Jesus saves

-edit, linkki vie hassuun wordpress -kuvaan.

 

[BileTooth]

Ajattelin kysäistä ikään kuin toisin päin, uskonnottomilta tai ei-uskovilta: Millainen pitäisi todisteen Jumalan olemassa olosta olla, että se olisi hyväksyttävä, kun otetaan nämä ehdot huomioon kristittyjen Jumalasta: pitäisi todistaa oma olemassa olonsa kaikille ihmisille, koko ajan, ja vapaata tahtoa pitäisi kunnioittaa niin, että ihmiset voisivat valita toisinkin, eli olla uskomatta Jumalaan ja olla rakastamatta Häntä, sillä Jumala tiettävästi haluaa kaltaisensa ystävän ihmisestä, eli sellaisen, joka rakastaa omasta tahdostaan eikä pakosta, niin kuin Hän itse?

Sen pitäisi olla ihan samanlainen kuin kaikki muutkin todisteet kaikista asioista. Yksi hyvä lähtökohta olisi vaikkapa se, että meitä ympäröivä todellisuus näyttäisi sellaiselta, miltä ikuisen ja kaikkivoivan rakastavan olennon luoman todellisuuden voisi odottaa näyttävän. Sen sijaan todellisuus näyttää juurikin sellaiselta, miltä odottaisi näyttävän fysiikan lakeja noudattavan ohjaamattoman universumin, jossa entropia oli erittäin alhainen hyvin kauan sitten.

Muiden ehdottamia esimerkkejä hyväksyttävistä todisteista on myös tämä ketju täynnä. Yksi olisi vaikkapa kirja, jossa kerrottaisiin asioita, joita kirjoittamishetkellä ei olisi mitenkään voinut tietää ilman jumalallista väliintuloa, ja joiden huomattaisiin olevan yksiselitteisesti totta vielä tuhansia vuosia myöhemminkin. Universumissa ilman jumalia tuollaiset kirjat sen sijaan todennäköisesti vanhenisivat ja niiden kirjoituksia tulkittaisiin jatkuvsti eri tavoin, jotta ne saataisiin jotenkin epätoivoisesti sopimaan kunkin hetken muuhun vallitsevaan kulttuuriin.

Lisäksi se saattaisi auttaa, jos jumalan olemassaolon todisteille ei tarvitsisi luetella jotain ihmeellisiä ehtoja. "Millaisia todisteita te ei-uskovat oikein hyväksyisitte?? Ai niin ja muistakaa sitten potentiaalisista todisteista kertoessanne, että nämä meidän uskovien keksimät ehdot tulee toteutua: ..." Nuo ehdot kun usein rajoittavat niitä mahdollisia todisteita juurikin vain ja ainoastaan niihin ei-todisteisiin, joita uskovat itse usein siteeraavat todisteina. Esimerkiksi pyhien kertomukset, silminnäkijäkertomukset ja henkilökohtaiset kokemukset kun nimenomaan eivät ole (ei-uskoville kelpaavia) todisteita, vaikka ne sattuvatkin nuo ehdot täyttämään. Muuten olisi pakkoa uskoa myös ufosieppauksiin, Islamiin, Skientologiaan, Chupacabraan sekä Sasquatchiin