Ajattelin kysäistä ikään kuin toisin päin, uskonnottomilta tai ei-uskovilta: Millainen pitäisi todisteen Jumalan olemassa olosta olla, että se olisi hyväksyttävä, kun otetaan nämä ehdot huomioon kristittyjen Jumalasta: pitäisi todistaa oma olemassa olonsa kaikille ihmisille, koko ajan, ja vapaata tahtoa pitäisi kunnioittaa niin, että ihmiset voisivat valita toisinkin, eli olla uskomatta Jumalaan ja olla rakastamatta Häntä, sillä Jumala tiettävästi haluaa kaltaisensa ystävän ihmisestä, eli sellaisen, joka rakastaa omasta tahdostaan eikä pakosta, niin kuin Hän itse?
Kysymys on yhtä rakentava kuin jos syyttäjä kysyisi tuomarilta, minkälaisilla ehdoilla hän hyväksyisi vastaajan syyllisyyden, kun otetaan huomioon raamit, että tuomarin valinnanvapauden takia syyttäjä ei voi mitään todisteita esittää.
Kukaan ei usko Jumalaan, ainoastaan jonkun toisen kertomaan tarinaan Jumalasta. Tarinaa kuulematon ei siihen usko.
Vapaa tahto: "Rakasta minua omasta tahdostasi tai päädyt ikuisiin liekkeihin". Quite a pal you have there in Jesus, say...
Kun Jumala sanan mukaan tietää kaiken ajan alusta viimeiseen kiekaukseen ja luo ihmiset tietäen jo alussa mihin kukin päätyy, missä on tila vapaalle tahdolle? Eihän rautatiekään voi muuttaa kesken matkaa pääteasemaansa.
'Todisteita ei voi esittää koska valinnanvapaus' on samaa potemkinin kulissia kuin 'uskominen ilman todisteita on välttämätöntä'. Huonoja selityksiä todisteiden olemattomuudelle.
Tämä uskovaisten itselleen uskottelema 'sydämen ääni' tai 'sydämessänne tuntema Jeesuksen rakkaus' ei ole milään tasolla normaalista ajattelusta erotettu tietoisuus todellisesta suhteesta ulkopuoliseen astraalihahmoon vaan se on puhtaasti oma tietoinen valinta. Se on vain päätös ja halu. Kun omasta työkalupakista ei löydy välineitä käsitellä ja/tai ymmärtää kurjaa elämäntilannetta, elämää yleisesti tai sen jotain osa-aluetta, niiden käsittelemisen sisäisen ulkoistamisen jollekin yliolennolle tuoma helpotuksen tunne tulkitaan helposti tämän valitsemansa entiteetin päällekatsomiseksi ja rakkaudeksi. Tosiasiassa sitä vain roudaa huolensa ja murheensa käsittelemättä tajuntansa takavaraston jätepisteeseen, jota ei koskaan tyhjennetä.
Uskominen toisten väittämään asiaan, josta ei voi saada todistetta saadakseen toisten väittämän palkkion, josta ei voi saada todistetta, on lievästi sanottuna... sori, akku loppu.