Ja sitten kun se ipana sanoisi, että on se, kun kerran sinä äsken kirjasta kerroit sen olevan totta ja siinä sanottiin sen olevan totta ja että mikä on kaneetta vai planeetta?
Aihe on vakava, joten sanon suoraan mitä ajattelen. Täysin vastuutonta pelleilyä ja pidän edelleen tätä puolustusta pelkkänä kikkailuna edellisessä viestissäni mainitsemista syistä. Sori vaan.
Älä mene minkään YK:n lastenoikeuksien sopimuksen taakse. Minä kyllä tiedän mitä siellä sanotaan, eikä näitä suomen nykyisiä vasuja ja popseja voi siitä johtaa. Sopimus velvoittaa valtioita kunnioittamaan lapsen oikeutta ajatuksen-, omantunnon-, ja uskonnonvapauteen. Kakaroiden vanhemmille lupaillaan oikeutta antaa lapselle ohjausta ko. oikeuksien käyttöön lapsen kehitystason mukaisesti.
Tämä ei tarkoita sitä, että valtiolla on (no tiedä oletko sä nyt sitten yksityisellä puolella) velvollisuus tarjota ipanoille minkäänlaista uskonnollista toimintaa ja opastusta. Itse asiassa jos ihan kirjaimellisesti otetaan, niin tapa jolla varsinkin vanhemmille ipanoille annettava uskonnon opetus on järjestetty kouluissa on selvästi sekä YK:n sopimuksen että perustuslain vastainen.
En malta olla huomauttamatta myös, että kun menet tuon sopimuksen taakse, niin tulet samalla myöntäneeksi, että kyse ei ole yleissivistävästä vaan uskonnollisesta toiminnasta. Sama juttu sen vasun kanssa. Ja saman teit jo aikaisemmin, kun huomautit, että kaikki lapset eivät saaneet noille raamattuhetkillesi edes osallistua niiden uskonnollisen luonteen vuoksi. Jos olisin daespoo niin sanoisin notta valoja päälle.
Tää nyt on olevinaan kai joku hauska kevennys, että hei osaa sitä muutkin. Tai vaan yritys saada kritiikki näyttämään naurettavalta.
Näissä jatkoajankin keskusteluissa ajoittain esiintynyt Tapio Puolimatka avasi taannoin isosti kysymyksen indoktrinaatiosta suomen kouluissa. Puolimatka hyökkäsi vahvasti tiettyjä opetuksellisia piirteitä vastaan ja vieläpä varsin ansiokkaasti. Vaikka tilanne ehkä ainakin päällisin puolin on parempi kuin mitä se oli vielä silloin parikymmentä vuotta sitten jolloin Puolimatka aihetta nosti esiin (puhumattakaan pahimmasta suomettumisen ajasta jolloin joissain kouluissa opetus oli jopa räikeän poliittista), niin asiaan pitäisi silti kiinnittää selvästi enemmän huomiota. (ja tämä on laajempi kysymys kuin pelkästään politiikka & uskonto)
Uskallan väittää, että lähes joka opettajalla ja kasvattajalla olisi ainakin pikkiriikkisen tarkastelun ja reflektion paikka. Ongelma on siinä, ettei asiaa pidetä tarpeeksi esillä, että niin monet eivät tule kiinnittäneeksi aiheeseen riittävästi huomiota, jos tietoisesti ja analyyttisesti lainkaan. Ja tietty aihe on hankala.
Uskonnon opetusta tämä ainakin tuolloin vielä arvostettu Puolimatka ei kuitenkaan pitänyt missään tapauksessa indoktrinaationa.
Tästä linjauksesta johtuen on esimerkiksi tutkija Rauno Huttunen muiden tavoin omissa töissään töninyt Puolimatkaa rankasti:
"Ainoa seikka mistä olen perustavanlaatuisesti erimieltä Puolimatkan kanssa, on kysymys tunnustuksellisen uskonnon opetuksen indoktrinatiivisuudesta. Analyyttisessä kasvatusfilosofiassa harjoitetun indoktrinaatio-keskustelun valtavirrasta poiketen Puolimatka aika yllättävästi puolustaa uskonnon opetusta kouluissa eikä pidä sitä indoktrinaationa. Lähes kaikissa perinteisen indoktrinaatio-käsityksen esityksissä tullaan siihen johtopäätökseen, että uskonnon (ei siis uskontotieteen tai maailmanuskontojen opettaminen) opettaminen kouluissa on oppikirjaesimerkki indoktrinatiivisesta opetuksesta."
kommunikatiivinen opettaminen - indoktrinaation kriittinen teoria, huttunen 2003
Miksi? No koska arvoisan huuhaapalkitun kreationistiprofessorin mielestä jumalan olemassaolo voidaan todistaa, joten opetus ei siten sisällöltään ole indoktrinatiivista. Daa.
Huttunen lyttää Puolimatkan höpätyksen täysin:
"Tällä tavoin edelleenkin esimerkiksi Englannissa argumentoidaan sen puolesta, että olisi mahdollista esittää tiedollinen todistus Jumalan olemassaolosta, jonka kaikki voisivat hyväksyä. Myös uustomismissa esiintyy tälläista keskustelua. Luterilaisissa maissa Jumala-todistukset eivät ole ajankohtaisia edes teologisessa kirjallisuudessa. Kuitenkin juuri analyyttisen filosofian – mitä perinnettä Puolimatka edustaa – tietoteorian perusolettamukset sotivat sitä vastaan, että Jumala voitaisiin tieteellisesti todistaa."
Ja lopettaa:
"Jos indoktrinaation käsite määritellään tavalla, joka sallii tunnustuksellisen uskonnon (tai ateismin tai agnostismin) opettamisen, silloin koko indoktrinaation käsitteen kriittinen potentiaali katoaa täysin. Indoktrinaation käsitettä tarvitaan, jotta kasvattajat kouluissa ja luennoitsijat yliopistoissa ymmärtäisivät pedagogiset velvollisuutensa. Heidän pedagogiseen velvollisuuteen ei kuulu tehdä valintaa jumaliin uskomisesta tai uskomatta jättämisestä oppilaiden puolesta, vaan auttaa heitä kehittämään omaa arvostelukykyään maailmankatsomuksellisten kysymysten suhteen. Kasvattajat jättävät velvollisuutensa suorittamatta, jos he eivät anna oppilaille mitään valmiuksia autonomiseen harkintaan. Tästä syystä uskonnollisia ja maailmankatsomuksellisia sisältöjä täytyy käsitellä kouluissa neutraalissa hengessä, jotta koululaisten autonominen harkintakyky kehittyisi maailmankatsomuksellisissa kysymyksissä.
Tunnustuksellinen uskonnon opetus ei kehitä tällaista arvostelukykyä. Filosofia sekä elämänkatsomustiede sopivat tähän tarkoitukseen paljon paremmin.
Tunnustuksellisessa maailmankatsomuksen opetuksessa kasvattajat jyrkästi rikkovat oppilaiden ajattelun vapautta ja modernin opettajuuden pedagogista
eetosta. Silloin opettajat pyrkivät varustamaan oppilaat uskolla jonkun tietyn uskontokunnan tiettyyn jumalaan tai ateistiseen maailmankatsomuksen
tai agnostiseen näkemykseen. Opetuksen täytyy avata maailmoja eikä sulkea niitä. Riippumatta siitä arvotetaanko modernissa eheää vai kiinteää identiteetin muotoa, koulun on pikemminkin edistettävä oppilaiden maailmankatsomuksellista mielikuvitusta kuin rajoitettava sitä."
Niinpä.
Viimeksi muokattu: