Vähän erilaista lähestymiskulmaa tähän monimuotoiseen aiheeseen. Tuli tuossa aamu-tv:tä katsellessani mieleen, että ihminenhän se on, joka yrittää enenevissä määrin korottaa itse itsensä Jumalaksi Jumalan (tai jumalien) tilalle.
Vieraana (löytyy varmasti Areenasta) oli tänään aamulla evoluutiopaleontologian professori, jota haastateltiin koskien suunnitelmia saada kloonattua mammutti, hyväksikäyttäen jäätyneinä löydettyjen mammuttien DNA:ta, ja paikkaamalla puuttuvia osia norsun DNA:lla. Professori kommentoi uskovansa tämän olevan mahdollista piakkoin, ellei peräti jo nyt, emmehän tismalleen tiedä, mitä kaikkea maailman kloonauslaboratorioissa tapahtuu.
Muidenkin eläimien, kuten sapelihammastiikerin kloonaamisesta on suunnitelmia, johon professori humoristisesti huomautti, että sapelihammaskissa näyttää historian saatossa aina hävinneen, kun ihmisestä löytyy jälkiä, näin ollen nämä kaksi eivät näyttäisi sopivan yhteen.
Tämän lisäksi puhuttiin uudesta luontoaktiivien suuntauksesta, jossa ideana on asuttaa ja muokata luontoa, jopa jo sukupuuttoon kuolleilla lajeilla. Tämä jos mikä kuulostaa omaan korvaan Jumalan kädenjäljeltä. Periaatteessahan tässä puhutaan kuolleista herättämisestä, Lasaruksen tapaan.
Haastis oli varsin mielenkiintoinen - joskin liian lyhyt eli noin 10 minuuttia - ja antoi paljon ajattelemisen aihetta. Mielestäni professori tiivisti ihan hyvin nämä tällaisten suunnitelmien kaksi eri puolta. Yhtäältä on ihan hienoa ja kloonaus- ja biologian eri tutkimushaaroja edistävää toimintaa suunnitella sukupuuttoon kuolleiden, joissain tapauksissa jopa tuhansia vuosia sitten kuolleiden eläinten ja eliöiden herättämistä henkiin.
Toisaalta sitten jäi mietityttämään asian eettinen puoli, kuinka pitkälle ihminen voi omassa kaikkivoipaisuudessaan mennä? Professori totesi, ettei varauksetta voi kannattaa tällaista toimintaa ja otti esimerkiksi juuri tämän puhutun karvamammutin: ihminen "synnyttäisi" maailmaan yksinäisen eläimen, jolla ei ole äitimammuttia tai muitakaan sukulaisia näyttämässä, miten mammutin tulisi elää. Mammutilla ei olisi mitään luonnollista perimää, sen elinympäristö on kuollut tuhansia vuosia sitten. Kyllähän tuo aika surulliseksikin vetää.
Tavallaan tulevat mieleen monet fiktiiviset romaanit ja elokuvat, joissa joku pyritään herättämään kuolleista. Vaikka tämä onnistuisi, ei "rajan takaa" siirtyminen niin vain toimi, herätetystä olennosta vain kuori muistuttaa ulkoisesti sitä, mitä olento oli eläessään.
Jos ylipäänsä mietitään jumaluskoa ihmiskunnan historiassa, tarinoita siitä, mihin eri uskontojen jumalat pystyivät, ihmetekoja jne, niin 2000-luvun homo sapiens pystyy aika paljoon. Onko ihminen luonut itsestään oman jumalkuvansa? Siinä mielessä ympyrä sulkeutuisi hauskalla tavalla, sanotaanhan Raamatussa, että Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen.