Puhuisin enemmän todennäköisyyksistä, vaikka nekin ovat melko absurdeja tai miten ne määrittelee enemmän kuin hatusta vetämällä. Itselläni ei ole vaikeuksia uskoa Jumalaan mikäli hän ilmeistyisi ja valmis muuttamaan kantaani.
Kiitos Morgothille asiallisesta vastauksesta. Eikä minulla ole siihen mitään vastaan sanomista. Tätä lainattua kohtaa kommentoin sen verran, että siinä on uskon ja tiedon ero. Jos Jumala nyt ihan konkreettisesti ilmestyisi sinulle Morgoth ja saisi sinut vakuuttuneeksi, että Hän on olemassa vaikkapa ihmeteoin tai pelkällä puheella, niin sehän ei enää ole silloin uskosta kiinni vaan tiedosta.
Sanon vielä kerran, että minulle ei todellakaan ole mitään ongelmaa, jos joku sanoo, että hänen mielestään Jumalaa ei ole olemassa. Ei haittaa yhtään mitenkään, se on hänen valintansa todistamattomaan kysymykseen. Minä en myöskään yritä käännyttää ketään, en täällä netissä enkä todellisessa elämässä. Käyn joskus kirkossa, vietän uskonnollisia juhlapyhiä jne, mutta en minä niistä mitään numeroa tee, koska en näe moiseen tarvetta.
Sen sijaan kummeksun vahvasti sellaisia väitteitä, kun joku sanoo että hän tietää, ettei Jumalaa ole olemassa tai että Jumalaa ei ole olemassa ja se on totuus. Sellaisiin väitteisiin pyydän kyllä jotain todisteita, vaikka tokihan tiedän niiden olevan 0-todisteita tyyliin "ei olematonta voi todistaa, ja se on se todiste". No ei se kyllä ole mikään todiste yhtään mistään, sillä maailmassa on monia asioita joita ei pystytä todistamaan, mutta silti ne ovat olemassa. Ja ennen kuin joku nyt keksii näsäviisastella, niin ei, tuo ei myöskään ole mikään todiste Jumalan olemassaolon puolesta.
Jumalan olemassaolon ainoa "todiste" on Raamattu. Joitakin asioita sieltä on ihan historian tutkimuksen mukaan todistettu oikeasti tapahtuneeksi, samoin kuin lukuisat Raamatussa eläneet ihmiset ovat ihan oikeasti eläneet. Mutta onko sen kertomukset Jumalasta, Jeesuksesta, ylösnousemuksesta, kuoleman jälkeisestä elämästä, Jeesuksen tekemistä ihmeistä jne. totta vai ei, niin se on sitten se uskon asia. Joku uskoo, joku ei usko.
Mun puolesta myös mun uskoani saa pilkata ihan vapaasti, jos sen kokee tarpeelliseksi. Siitä vaan. Mutta kun sen tekevät tietyt nimimerkit, jotka sitten esittävät olevansa fiksuja ja sivistyneitä ja muiden arvoja kunnioittavia, niin onhan se nyt koomista. Tai ei se ole itse asiassa koomista, se on surullista, siis se kuva minkä noista nimimerkeistä heidän kirjoitustensa perusteella saa. Pilkka on pilkkaa, kohdistuu se sitten uskovaan tai ei-uskovaan, ei sillä ole mitään väliä, ja moukka on moukka vaikka yrittäisikin muuta väittää.
Jumala joko on olemassa, tai ei ole olemassa. Välimuotoa ei ole ja tällä hetkellä asiaa ei voi todistaa kumpaankaan suuntaan, ei vaikka kuka väittäisi mitä. Tokihan voi olla niinkin, että on olemassa useita jumalia, jotka vain vittuillessaan pelaavat ihmisillä, mutta silloinkin, ne joko on tai ei ole. Tokihan siihen tulee sitten selvyys tavalla tai toisella, kun kuolemme. Jos jonkun uskonnon jumala on olemassa, niin hyvä heille ja todennäköisesti huono muille, jos ei ole vaan tämä kaikki on tässä, niin sitten on niin. Sitten ei mene taivaaseen Kisapuisto, Tarinankertoja, kahden suunnan sentteri, G. W. Bush, Osama bin Laden, äiti Teresa tai edes itse Paavikaan eikä kukaan muukaan, vaan meidän kaikkien elämä on vain yksi hyttysen pieru kuusikossa, täysin turha ja merkityksetön ja on aivan sama mitä me täällä teemme. Siihen asti, jos minä uskon Jumalaan ja se haittaa jotakin muuta, niin se on hänen ongelmansa, ei minun, ja toivon totisesti hänen pääsevän ongelmastaan yli, ettei kuluta ainutta elämäänsä täysin turhaan katkeruuteen.
