Mua jaksaa aina hämmästyttää ihmiset, jotka ovat tasan varmoja, että Jumalaa ei ole.
Puhuisin enemmän todennäköisyyksistä, vaikka nekin ovat melko absurdeja tai miten ne määrittelee enemmän kuin hatusta vetämällä. Itselläni ei ole vaikeuksia uskoa Jumalaan mikäli hän ilmeistyisi ja valmis muuttamaan kantaani. Tosin se mitä olen kristinuskonnosta ymmärtänyt niin tuollainen usko ei minua pelastaisi helvetiltä vaan silloin oltaisiin jo viimeisellä tuomiolla.
Itselläni on aina välillä tapa viihdyttää itseäni autossa kuuntelemalla Radiodeitä/Patmosta, jotka edustavat enemmän HC-osastoa, jota ei esim. tällä palstalla juurikaan ole. Hieman sama kuin katselin TV7lta tätä jotakin stadionilta ollut uskonnollista tilaisuutta (tiedän hieman perverssi huvitus katsella näitä) tai yleensäkin heidän ohjelmiaan niin itselleni tulee melko hämmentynyt ole suorastaan enkä oikeastaan ymmärrä ollenkaan, mitä ne ihmiset puhuvat tai se kuulostaa totaalisen tyhjältä. Stadionillakin piti olla tuhansia uskovia, mutta ihan muutamia satoja siellä näytti olevan. Ilmeisesti noilla tilaisuuksilla ei ole hirveän isoa kysyntään vaan ihmiset viettävät aikaansa vapaaehtoisesti huomattavasti maallisemmissa asioissa. Näihän se nykyään taitaa olla kaiken uskonnon suhteen, mikä on tietysti loistavaa kehitystä.
Samat ihmiset sitten kuitenkin ovat varmoja siitä, että maailmankaikkeus on 13 miljardia vuotta vanha.
Tätä ei ymmärtääkseni voi oikein mitenkään järkevästi kiistää.
Tai että maailma on ääretön, mutta ilmeisesti kuitenkin samaan aikaan laajenee koko ajan.
Sehän on avoin kysymys, että onko maailmankaikkeus äärellinen vai ääretön. Näissä tietysti ongelmaksi tulee hyvin nopeasti, että arkijärjestämme tai arkikokemustamme ei ole hirveästi mitään hyötyä, jos tarkastellemme koko maailmankaikkeutta ja vaikka valonnopeudella tapahtuvia ilmiötä puhumattakaan kvanttimaailmasta. Tämä maailmahan on avautunut meille vasta viimeisen reilun sadan vuoden aikana ja on paljon absurdimpi mitä filosofit ikinä ovat onnistuneet pähkäilemään.
Tai että on aivan päivänselvää, että muuallakin maailmankaikkeudessa on elämää, siis aivan päivänselvää, vaikka mitään todisteita siitä ei olekaan.
Ei kai se päinselvää ole, mutta vaikuttaahan se melko todennäköiseltä. 50 vuotta sitten ihmeteltiin vielä onko eksoplaneettoja edes olemassa. Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana niitä on löytynyt lukuisia ja oikeastaan on helppo päätellä, että niiden havainnointia rajoittaa vain (toistaiseksi) epätarkat havaintolaitteemme. Ei se ole ihan tuulesta temmattu olettamus, että planeettoja on lukuisia ja väistämättä monet ovat myös "elämänvyöhykkeellä" niin kuin aurinkomme ja olosuhteet saman tyyliset kuin maapallolla (tässä ei tarvitse edes kuvitella vielä mitään täysin poikkeavaa elämää kuin tämän hiiliyhdisteiden ympärille perustava), vaikka elämän synnyn todennäköisyys olisi minimaalinen maapallonkin kaltaisella planeetalla niin kyllähän se todennäköisyys kasvaa mitä enemmän planeettoja on. Toki voihan se olla mahdollista ettei missään muualle ole, mutta sehän on "helposti" todennettavissa kunhan vain kaikki planeetat käydään läpi. Onhan tuo tietysti jossakin määrin uskomista, mutta asiaan on ainakin teoreettisesti mahdollisuus saada vastaus ja esittää jonkinlaisia konkreettisia epätodisteita olettamukselle.
Toisin kuin onko Jumalaa vai ei. Lisäksi miten tuo Jumalakin määritellään lopulta.
Vaikka alkuräjähdys onkin tieteen mukaan todennäköisin vaihtoehto maailman synnyksi, niin mistä se räjähti ja mitä oli ennen räjähdystä?
Tämähän tässä onkin hankalaa, että arkikielellä näitä onkin vaikea ymmärtää. Ennen kai vakiovastaus oli, että kysymys on järjetön koska aikakin syntyi tuohon. Nythän on kaikenmaailman multiuniversumiteorioita jne. 0-hetki on tietysti täysi mysteeri, mutta tapahtumat sen jälkeen ovat melko hyvin hallussa.
Jos maailmankaikkeus on ääretön, niin miten se voi samaan aikaan laajentua koko ajan?
Nämähän ovat näitä joita on arkijärjellä vaikea ymmärtää ja mennään pieleen. Valtaoja jossakin havainnollisti asiaa suurinpiirtein niin että piirrä paperille iso ympyrä. Jos ajatellaan paperin olevan äärettömän ohut niin se ei vie yhtään tilaa kolmiuloitteiseta huoneesta. Piirrä paperille kaksi kertaa isompi ympyrä niin se ei edellenkään vie kolmiuloitteista huoneesta yhtään enempää tilaa jne. Tuota ei tietysti pysty hahmottamaan kolmiuloitteiseen avaruuteen (tai että miten kolmiuloitteinen avaruus voi kaareutua jne.), mutta pointti että ei tarvita mitään ylimääräistä ulottovuutta laajentuakseen, vaikka ylimääräisiä ulottuvuuksia voi ollakin. Samaten äärettömyyttäkin on hankala ymmärtää. Mikään ei kaida estä sitäkään että Morgoth-Kisapuisto keskutteluja olisi ääretön määrä äärettömän montaa kertaa ja meitä olisi äärettömän monta kisapuistoa ja morgohttia jne. Lisäksi myös alkuRÄJÄHDYS antaa ymmärtää, että on joku tietty piste jostakin kaikki on alkanut laajentumaan vaan se tapahtui kaikkialla. Sitten voi ottaa vielä näitä kvanttimekaniikan Schödinger kissa paradokseja yms, ja lopulta alamme ihmettelemään koko todellisuutta tai että onko se ollenkaan sellainen kuin arkijärkemme sanoo.
Voihan sinne Jumalan mukaan sekoittaa, mutta ainakin se on huomattavasti vaikeampaa saada mukaan kuin 400 vuotta sitten, koska moni asia on myös mahdollista ilman mitään suurempaa yliluonnollisuutta johon se ennen tarvittiin selitykseksi.