Tuohon kun yhdistetään vielä muutenkin huono itsetunto, niin on paljon helpompaa "uskoa" kuin mennä sukulaisille sanomaan että antaa piupaut kaikelle hengelliselle hölynpölylle.
Työpaikalla samassa huoneessa kanssani ollut muslimi kysyi, häiriinnynkö, jos hän rukoilee. Sanoin, etten häiriinny ja ehdotin, että käyn tauolla, jotta hän saa olla rauhassa yksin. Tämän tarpeen hän jyrkästi torjui ja rupesi rukoilemaan.
Tajusin tuolloin, ettei minua uskonnon harjoittaminen häiritse. Ärsyyntyminen syntyy siitä, kun omaa uskonnollista tai vakaumuksellista todellisuutta tuputetaan muille. Erityisesti kierroksia kiihdyttää kirkon pyrkimys tapsutella todellisuuksineen jo pienten lasten mieliin.
Joka neljäs jumalanpalvelus on suunnattu koululaisille.
Jos lähtökohta yhteiskunnassa olisi neutraali tieteellinen maailmankatsomus
*, jonka varaan yhteiskunnallinen toiminta rakentuisi, niin sen jälkeen hyväitsetuntoiset ihmiset pystyisivät rakentamaan sen päälle omat aatteelliset aineksensa. Hyväitsetuntoisuudella tarkoitan tässä sitä, etteivät ihmiset yrittäisi käännyttää muita puolelleen, vaan tyytyisivät nauttimaan oikeudesta kokea asioita yksilöllisesti ja omassa ryhmässään, johon on hakeuduttu vapaaehtoisesti..
Osaisiko joku sanoa, miksi kirkko tahtoo pitää kiinni jäsenistään, jotka eivät oikeasti ole sen oppiin sitoutuneet? Rahako kaiken taustalla on?
* Neutraalilla tieteellisyydellä viittaan perusteltuun argumentointiin, jossa argumentit seisovat tutkimustiedon varassa. Tiede, josta tulee uskon kohde ja totuuden lähde, ei ole enää tiedettä, koska tiede on lähestymistapa eikä muuttumaton faktaluettelo.