Leibniz on yllättävän tuntematon monelle suomalaiselle. Hänen teologisia ajatuksiaan löytyy kyllä englanniksi ja saksaksi netistä... suomeksi tietoa saa parhaiten yliopistojen kirjastoista.
Heti alkuun totean, että olen Jumalaan uskova ja vastaukseni ja argumentit tulevat kristilliseltä pohjalta.
Kohta 1: Kaiken olemassaololle on oltava jokin selitys
Nimimerkit varjo ja floikkari puuttuivat jo tähän. Leibniz on samaa mieltä kanssanne; Jumalan olemassaololle on oltava selitys. Jumalalle ei voi olla ulkopuolista selitystä, koska silloihan se olisi itse Jumala. Eikö? Jumalan olemassaololle ei voi löytyä ulkopuolista aiheuttajaa, koska tuo ulkopuolinen aiheuttaja olisi silloin Jumala.
Mielestäni on looginen päätelmä, että asioille on selitys. Mittasuhteet eivät poista selityksen tarvetta. Esim. Jos löydät nuppineulan sohvaltasi, niin ajattelet varmasti ettei se ole itsestään sinne päätynyt. Jos nuppineula on 2 metriä pitkä niin selitys tarvitaan silloinkin. Jos nuppineula olisi maapallon tai jopa universumin kokoinen niin selitys pitää olla olemassa.
Kohta 2. Jos maailmankaikkeudelle on oltava selitys, sen on oltava Jumala
Nimerkki ämjiijii kyseli tästä. Tästä kohdasta Leibniz ajatteli, että todennäköisyys osoittaa tämän todeksi. Maailmankaikkeus sisältää ajan ja tilan sekä koostuu niiden sisällöstä. Siksi sen selitykseksi kelpaa vain Jumala joka on ajan ja tilan ulkopuolella. Leibniz pohti, että vain aineeton ja ajaton kelpaa selitykseksi koska syyn pitää löytyä maailmankaikkeuden ulkopuolelta. Mielestäni nykytiede puhuu tämän puolesta. Maailmankaikkeus laajenee joten myös sillä on alkusyy. Uskon, että tämä alkusyy on Jumala. Universumin luonne ja kysymys, että miksi universumi on juuri tälläinen on myös kiinnostava, mutta tehdään siitä oma keskustelu myöhemmin
Mitään ei synny tyhjästä vaan kaikelle on alkusyy, myös maailmankaikkeudelle
Kohtaa 3 ei varmasti tarvitse käydä läpi? =)