Mielestäni on selvää, että Raamatun ja muiden pyhien kirjoitusten ohjeilla voidaan perustella asioita mihin suuntaan tahansa. Tämä on sinällään ymmärrettävää kaupunkilaisjärjen näkökulmasta, sillä absoluuttisia aina päteviä sääntöjä on oikeasti todella vähän, jos ollenkaan. Esim vaikka tappaminen. Melkein kaikkien mielestä se on pääsääntöisesti huono homma ja sitä pitäisi välttää. Silti melkein kaikkien mielestä vaikkapa joukkomurhaaja on tarvittaessa pysäyttettävä jopa sellaisellakin voimalla, joka voi aiheuttaa tekijän menehtymisen. Olisi todella outoa elleivät pyhät kirjoituksetkin ymmärtäisi maailman ja elämän liikkuvaista luonnetta ja absoluuttisten sääntöjen puuttumista. Voidaan sanoa, että yleinen suhteellisuusteoria pätee moraaliinkin. Moraalikin riippuu tarkkailupisteestä, siitä mistä se roikkuu jne.
Enpä sanoisi kuitenkaan, että tämä on jumala-idean vastaista, ainakaan automaattisesti. Tällöin Jumala olisi ainoa absoluuttinen asia. Sen sijaan voitaneen pitää selvänä, etteivät pyhät kirjoitukset itsessään sisällä ns. Jumalan suoraa sanaa. Ne ovat ihmisten käsityksiä Jumalasta, siitä mikä on oikein ja väärin ja omasta suhteestaan Jumalaan. Tekisi mieleni väittää, että mitä enemmän sääntöjä uskonto esittää sitä varmemmin ne ovat ihmisten tulkintoja oikeasta ja väärästä. Itse kokisin, että jos jumala oikeasti haluaisi antaa jonkin säännön, niin se olisi luokkaa: "Toimi aina oikein". Mahdollisesti voisi lisätä vielä toisen edellistä täydentävän: "Yritä edes."
Jokatapauksessa tälläkin palstalla näkee, että ateistit ovat uskossaan vähintään yhtä fanaattisia kuin teistit ja joskus aktiivisempia. Esim nimimerkki Yläpesää voisi kaikella kunnioituksella luonnehtia antijehovan todistajaksi. Siksi innokas hän on levittämään varmana pitämäänsä totuutta. Eihän tässä mitään väärää ole, mutta sympatiaa taitaa herua tavalliselta kansalta yhtäpaljon kuin niille toisillekin todistajille.