miksi niin moni ateisti pyrkii takaisin tuohon maakeskeiseen ajatteluun pitämällä ihmistä 'ravintoketjun' ylimpänä olentona.
Ensinnä, ravintoketjut eivät ole mitään yksioikoisia "ketjuja" ja ihminen ei ole ravintoketjun huipulla, vaan ihmisellä on luontaisia vihollisia kuten muillakin eläimillä. Ihmisen teknologinen kehitys ja muiden eläinlajien systemaattinen hävittäminen on vaan hämärtänyt tämän tosiasian monelta länsimaalaiselta.
Olemme edelleen epätäydellisemmin omassa ekologisessa lokerossamme kuin esim bakteerit, ja ilman teknologista kehitystä tallaantuisimme edelleen norsun jalan alle.
eli ei, kukaan ateisti ei ajattele ihmistä ravintoketjun huipulla, tuo ajatuso n peräisin, ylläri ylläri, kristinuskosta, jonka mukaan Jumala on asettanut ihmisen luomakunnan kruunuksi, elinte hallitsijaksi ja yläpuolelle. Ateistille ihminen on eläin muiden joukossa.
En ymmärrä, miten tieteellisen maailmankuvan omaava ihminen voi tosiaan 'olla varma', että olemme tajuttoman laajassa maailmankaikkeudessa yksin ja älyllisesti parasta mitä universumilla on tarjota.
Tieteellisen maailmankuvan ihminen haluaa väitteet toteennäytettäviksi. Jumaluuden suhteen mitään toteennäyttämistä ei ole tapahtunut, joten jumaluushypoteesina jessevainaa on täysin yhtä todennäköinen kun spagettihirviö tai olemattomuus.
Eli arvaus, oma keksintö tai Tunturijumala on ihan yhtä todenkäkösiä kuin jahve. Näiden minkään suhteen ei voida tehdä johtopäätöstä, että koska ei voida todistaa että tunturijulmaa ei ole olemassa se todistaisi mitään sen olemassaolosta. Se on kehäpäätelmä.