Tieteellinen maailmankuva on sitä, että pitää totena tieteellisesti todistettuja asioita, kunnes ilmaantuu vielä vahvempia todisteita siitä, että asia onkin toisin.
Tiedän, mutta sitä ei voi koskaan pitää 100% totuutena, mutta tieteellisenä tämänhetkisenä faktana kylläkin
Jumalan olemassaolon mahdollisuutta ei pystytä sataprosenttisesti pois sulkemaan. Mutta yhtään pitävää todistettä kaikkivaltiaan olemassaolosta ei ole koskaan näytetty. Yhtä hyvin voi uskoa tähän kuuluisaan lentävään spagettihirviöön tai joulupukkiin, koska niidenkään olemassaolon mahdollisuutta ei ole pystytty vedenpitävästi pois sulkemaan.
Juurikin näin, jokainen saa uskoa tai olla uskomatta, tosin jokainen uskoo johonkin vaikka sitten siihen, että se auto lähtee aamulla käyntiin kun pitää mennä töihin vaikka se ei koskaan varmaa olekaan. Lentävään spagettihirviön-, The Penan-, Stephen Hawkinsin-, Kim il (oma valinta)- tai joulupukkiin ja heidän jumaluuteensa sekä puheisiin saa uskoa jos haluaa, minä en sitä voi päättää. Itse olen valinnut uskon Jeesukseen ja Raamatun sanaan.
Kannattanee sitten uskoa myös islamin, juutalaisten, buddhalaisten, hindujen, animistien ja vaikkapa niiden pastafarien jumaliin sekä kaikkiin muihin, jotta olisi ns. "all bases covered".
Arvasin tähän tartuttavan, toki jos tältä kantilta katsotaan, niin mahdollisuudet ovat hyvät, sillä pääuskonnoista usko Jeesukseen on pelastus, jos ei usko niin ei pelastu. Juutalaisuudessa, Buddhalaisuudessa, Hinduismissa, Mormooniuskossa ei ole samanlaista valitse tai joudu Helvettiin ajattelua, eli ota tai jätä ajatusta.
Kristinuskossa ei myöskään tarvitse suorittaa mitään (vaikka tätä tapahtuu paljon kristillisissä suuntauksissa) pelastuksekseen, muuta kuin sen, että ottaa Jeesuksen elämäänsä.
Jehovat eroavat myöskin tässä ja siellä on se 144000 kaiffaria, jotka ilmeisesti on jo pääsääntöisesti valittu, joten tuohon "parhaaseen A-ryhmään" on vaikea soluttautua, siellä on sitten tämä epämääräinen joukkio, siis loput Jehovat ja sellaisilla, jotka ei ole Jehovia nyt, on käsittääkseni mahdollisuus vielä Saatanan 2 koetuksen jälkeen päästä tuohon epämääräiseen joukkioon, jotka kuitenkin ovat sitten 2 luokan sakkia.
Islamissa on siinämielessä kristinuskon kanssa samantyylinen meininki, eli tulee uskoa Jumalaan, mutta pitää myös suorittaa ja epärehellisyydestä esimerkiksi joutuu helvettiin, joten aikavaikea sinne on kenenkään päästä, koska jokainen ihminen on vähintäänkin jossain elämänvaiheessa epärehellinen yms. eli siis suorituskeskeistä, mutta taivas ja helvetti ovat tässä uskonnossa myös paikkoja joihin voi joutua.
Kyllä minusta huolettomimmalta kuitenkin tuntuu se, että valitsemalla uskon Jeesukseen ja tunnustamalla syntini, olen pelastunut, That's it! Sen lisäksi sitten Raamattu ohjaa ihmistä elämään hyvin ja tekemään hyvää, varoituksiakin siellä on muunmuassa siitä, että ei elä synnissä (kaikki tekee syntiä, mutta että ei jatkuvasti elä siinä) ettei sydän paatuisi ja luopuisi uskostaan Jeesukseen, eli näin voi mokata tuon pelastuksen (tosin tästä on eri tulkintoja). Näin ollen, jos kuoleman jälkeen on elämää ja olisin ollut väärässä, niin käytännössä muiden uskontojen pippaloihin on mahdollisuus päästä vielä mukaan, ehkä poissulkien Islamin.
En nyt todellakaan sano, ettei kristinuskossa, ja kaikissa muissakin uskonnoissa, joihin olen tutustunut, olisi hyviäkin asioita. Monet esim. Jeesuksen opetuksista on sellaisia, jotka jokaisen tulisi ottaa sydämeensä. Uskollekin minunkin elämässä on sijansa, mutta eri mielessä, mitä uskonnot yrittävät tuputtaa. En näe syytä tai mitään houkutusta uskoa yliluonnolliseen ja kaikkien nähtävissä olevien todisteiden vastaiseen ja muutenkin ristiriitaiseen olioon, mutta uskon ihmisiin. Uskon, että ihmiset ovat pohjimmiltaan hyviä, vaikka todisteita on runsaasti sekä "hyvyyden" että "pahuuden" puolesta. Pyrinkin aina uskomaan parasta lähimmäisistäni ja kohtelemaan heitä kuten itseäni. Jeesusta en pidä jumalan lapsena, mutta eräänlainen profeetta hän oli opetuksiensa ydinsisällön osalta ja vähintäänkin pari tuhatta vuotta aikaansa edellä. Henkilökohtaisesti ihmettelen, miksi niin monet ihmiset tuntuvat tarvitsevan jumalan yliluonnolliseksi keppihevoseksi hyville teoilleen, uskoisivat vain itseensä ja muihin ihmisiin.
Hieno ja kunnioitettava ajattelutapa sinulla! Ja mitä tulee hyviin tekoihin, niin ei siihen minustakaan Jumalaa tarvitse niinsanotusti ottaa keppihevoseksi, kunhan vaan alkaa tekemään asioita ja luotan kyllä itseeni, mutta kiitoksen annan siitä silti Jumalalle, koska uskon niin, että kaikki kunnia kuuluu niistä asioista Jumalalle. Muutenkin kunnian ottaminen hyvistä teoista tuntuu itselleni turhalle, sillä ei se kunnian saaminen pitäisi olla tärkeintä, joten helpompi ja mukavampi omasta mielestäni nämä hyvät teot on niin sanotusti sysätä Jumalan piikkiin, pysyypähän ainakin jalat maassa paremmin. Ja tässä nyt siis puhun itsestäni, jokainen saa tässäkin tehdä oikeaksi katsomalla tavalla ja ottaa tai jaella kunniaa kenelle haluaa.
