En edelleenkään usko ja nyt tarvittaisiin hieman apua muilta uskomattomilta.
Eli kuinka olette menetelleet hautajaisissa ns. muistovärssyn kanssa? Eli mikä luetaan juuri ennen kuin kukat lasketaan arkun päälle.
. En tiedä, mistä johtuu, mutta minusta tuntuu, että ainakin siinä tapauksessa, jos kieltää täysin Jumalan olemassaolon, ottaa aika ison riskin.
Mutta jos ne onkin muslimit, joiden jumala on se ainoa oikea, jolloin kaikki kristityt yms. on ihan yhtä hukassa kuin ateistit? Mikäli hindut on oikeassa, niin muut on todella hukassa, koska hinduksi synnytään eikä uskontoon voi myöhemmin liittyä.Enpä muista olenko koskaan kirjoittanut tähän ketjuun, mutta jos en niin sanotaan nyt sitten, että kyllä, uskon Jumalan olemassaoloon. En tiedä, mistä johtuu, mutta minusta tuntuu, että ainakin siinä tapauksessa, jos kieltää täysin Jumalan olemassaolon, ottaa aika ison riskin.
Kuullostaa yhtä hupaisalta kuin joidenkin muslimien "Allah ei näe ulkomaille, joten voin juoda vapaasti" tai "Allah ei näe katon läpi, mitä minulla on lasissa".
Mitäköhän kristinuskon Jumalalle tapahtui 2000 vuotta sitten jolloin viimeksi taisi olla aktiivinen poikansa kanssa/kautta. Riitelevät keskenään (itsensä kanssa?) taivaissa? Nukkuvat? Menettivät kiinnostuksen?
Mutta jos ne onkin muslimit, joiden jumala on se ainoa oikea, jolloin kaikki kristityt yms. on ihan yhtä hukassa kuin ateistit? Mikäli hindut on oikeassa, niin muut on todella hukassa, koska hinduksi synnytään eikä uskontoon voi myöhemmin liittyä.
Toisaalta jos Jumala on kaikkimahtava, niin luuletko ettei Hän tiedä jos ääneen väitän uskovani, mutta pään sisällä tiedän etten usko? Kuullostaa yhtä hupaisalta kuin joidenkin muslimien "Allah ei näe ulkomaille, joten voin juoda vapaasti" tai "Allah ei näe katon läpi, mitä minulla on lasissa".
Usko on usko, eikä läheskään aina perustu järkeen, mutta jos ajattelen, että en uskoisi raamatun olevan Jumalan sanaa, niin en varmaan silti alkaisi kiven kovaan väittämään ettei mitään Jumalaa ole olemassa, kun en siitä voisi olla varma. Olisin siis ennemmin agnostikko, kuin ateisti, jos ajattelisin puhtaasti järjellä näitä juttuja.
He eivät voi varmuudella tietää, että Jumalaa ei ole olemassa, miksi siis ottaa se riski, että kuoltuaan huomaakin olevansa väärässä..
Mitäköhän kristinuskon Jumalalle tapahtui 2000 vuotta sitten jolloin viimeksi taisi olla aktiivinen poikansa kanssa/kautta. Riitelevät keskenään (itsensä kanssa?) taivaissa? Nukkuvat? Menettivät kiinnostuksen?
Niin ja mitä tulee uskoosi. Entäpä jos uskosi siitä, että on yksi ja ainoa jumala onkin lapsenuskoa ja sittenkin on muita jumalia tai vaikkapa vain jokin muu kuin Raamatun jumala? Entäpä jos löit sittenkin vetoa väärästä hevosesta?
vlad.
Toivottavasti et tule kokemaan samantapaisia tuntemuksia kuoleman lähestyessä kuin Voltaire tai Hume..
Uskovaisella ei ole riskiä, koska kaikki Jumalat ovat lopulta samoja ja riittää että yhteenkin uskoo? Ateistien taas kannattaisi teeskennellä uskovansa varmuuden vuoksi, mutta Jumala näkee kuka uskoo oikeasti ja kuka ei. Eihän tuossa nyt ole mitään tolkkua. Nopeasti ajateltuna hirveän itsekeskeisesti mietit asiaa tai vain lopputulosta.
Mitä muuten ateistille tapahtuu Jumalan toimesta kun tämä maallinen vaellus loppuu? Ilmeisen ikävää mielestäsi, koska uskoa kannattaisi vaikka ei uskoisikaan. Anna kun arvaan. Et tiedä eikä lopulta ole edes mitään mielikuvaa tai ainakaan että sen kehtaisi sanoa ääneen?
Olen ollut suht' lähellä kuolemaa, eikä vastaavia kokemuksia ollut. Ennemminkin kokemus, että pääsisipä täältä jo pois.
Mielummin veikkaan väärää hevosta kuin olen uskovinani johonkin johon en todellisuudessa usko laisinkaan. Tai edes jäisin pitämään sitä takaporttia auki.
vlad.
Oikeastaan jätät koko arpajaiset väliin.. minä otan yhden arvan ja toivon voittoa, sinä et ota yhtään, koska et usko arpajaisiin.
Minulle uskonnot on mielenkiintoinen tutkimuksen kohde mutta että uskoisin, tuntuu mielipuoliselta ajatukselta. Mielummin elän ja tutkin kuin uskon ja panen toiveeni tuonpuoleiseen.
No minä uskon, että on vain yksi Jumala, joka on muslimien, kristittyjen, hindujen ja kaikkien muittenkin ihmisten Jumala.
Bahá'ína oleminen merkitsee sitä, että yrittää palvella ihmiskuntaa sekä työskentelee rauhan hyväksi. Bahá'í-usko opettaa, että maailmanrauha ei ole vain mahdollinen vaan väistämätön.
Uskovaisella ei ole riskiä, koska kaikki Jumalat ovat lopulta samoja ja riittää että yhteenkin uskoo?
Jumalia onkin monta tai oikea Jumala on hindujen Jumala, tulos on sama kuin ateistilla.
Koska uskon raamattuun, luulen että ateisteille käy lopulta huonosti.
minä otan yhden arvan ja toivon voittoa, sinä et ota yhtään, koska et usko arpajaisiin.
En pidä itseäni ateistina tai agnostikkona. En myöskään pidä itseäni ei-turkulaisena tai ei-moottoripyöriä-harrastavana. Rinnastan uskonnot mihin tahansa muuhun harrastukseen ja ihmisillä on oikeus harrastaa vapaasti. Se, että joku harrastaa jotain mikä ei minua kiinnosta ei ole minulta pois. Yleensä vielä innokkaat harrastajat selittävät harrastuksistaan muille, riippumatta kiinnostaako toista osapuolta kyseinen harrastus.Lähinnä nyt tarkoitin tuolla riskin ottamisella sitä, että kannattaako kenenkään toitottaa, että Jumalaa ei varmasti ole olemassa, kun tieteellisiä todisteitakaan ei taida olla sen väitteen tueksi (kuten ei toisinpäinkään). Eivätkö ateistit nimenomaan kiellä Jumalan olemassaolon(?) He eivät voi varmuudella tietää, että Jumalaa ei ole olemassa, miksi siis ottaa se riski, että kuoltuaan huomaakin olevansa väärässä..
Kristinuskon mukaan (UT, VT:tähän ei saa referoida, kun se on öö.. jotain muuta) Maailman luoja, kaikkivaltias ja kaikkivoipa ei keksinyt mitään parempaa tapaa antaa ihmisille syntejä anteeksi, kuin tulla ihmisenä kidutetuksi ja teloitetuksi. . . jotta tähän uskovalla (ja vain uskovalla) olisi iankaikkinen elämä (jonka katsoisin itse helvetiksi.. ikuisuus… mietippä sitä oikein tarkkaan).
jos tohon uskoo, niin aika ankea on ihmis- ja jumalkäsitys.
... mitä hyötyä ateismista on? Mitä hyötyä on kieltää Jumalan olemassaolo, jos sille ei ole mitään tieteellistä perustetta ja sitten jos onkin väärässä, käy luultavasti huonosti.....
No se ainakin, että voi katsoa maailmaa sellaisena kuin se on. Ei tarvitse perustaa elämäänsä satukirjalle, mikä on minusta kaikkein oudointa uskonnoissa ja uskovissa. Miksi ihmeessä kukaan haluaa perustaa elämänsä saduille.
Mitä tuohon riskiin väärässä olosta tulee niin melko naurettava ja lapsellinen ajatus. Ei tietenkään kukaan voi todistaa olematonta olemattomaksi, mutta yhtä vakavissani, kuin sinä kysyit tuota, voin kysyä sinulta, että mitä jos se jumala onkin spagettihirviö ja vain pastafarit selviävät?