Vaikken uskossa olekaan, niin on aihetta tullut tutkittua ja tietyt piirithän ilmeisesti ovat sitä mieltä, että ihminen on ajatuksiltaan "puhtaimillaan" juuri lapsena ja mitä vanhemmaksi kasvetaan, sitä enemmän etäännytään "luonnosta" kohti tiedettä ja todistettavuutta. Näin, vaikkei näiden tarvisi periaatteessa edes olla toisilleen "vastakohtia".
Kyseessä on lähinnä sellaiset kehityspsykologit, jotka uskovat (vannovat) tabula rasa -ajattelun nimeen. Heidän mielestä ihmismieli on "tyhjä taulu"*, joka täyttyy ja täytetään lapsen kasvaessa kohden aikuisuutta.
Suurin osa kehityspsykologeista kuitenkin allekirjoittaa sen, että lapsen kehitys on portaittaista ja se alkaa hyvin "minä" keskeisestä ympäristöstä, josta yhteisö kasvaa vanhempien kautta muihin ihmisiin. 2-3 iässä alkaa leikki-ikä vaihe ja siinä ryhmäytyminen muodostuu hitaasti - ensin leikitään enemmin omia leikkejä ja siitä kokemuspiiri laajenee ja muiden leikit tulevat kuvioihin - ryhmäydytään. Tällöin ja tätä ennen lapsi alkaa kuitenkin olla altis vaikutuksille, jolloin hänen "tauluun" voidaan piirtää muiden ihmisten toimesta määräämättömästi ja altistaa lapsi vaikutuksille, jotka eivät välttämättä ole terveitä hänen kehityksen kannalta.
Abstraktien asioiden käsittelyn vaihe alkaa siinä esiteini-iässä, lapsen ollessa noin 10-12 vuotta. Tätä ennen, lapsen täytettyä viisi vuotta alkaa Piagen mukaan lapsen moraalissa kehitys oikeudentajun ja yhteisön sääntöjä kohtaan. Moraalin (esi-moraalin) kehittyminen alkaa jo tätä ennen, tosin yksilökohtaisia eroja on huomattavasti.
vlad.
*: Tietyssä mielessä ihmismieli on tietty tyhjä taulu ja se täytyy sisäsyntyisten ja ulkoisten kokemusten myötä mutta mutta kehityspsykogian "portaittaisella" lapsen kehityksellä tarkoitetaan sitten aivan muuta.