Uskotko Jumalaan?

[weean]

Jos taas ajatellaan omilla aivoillaan, ei olla oikeita kristittyjä. Meidän onni on se, että asiat eivät ole näin yksioikoisia.

Uskonto on (uskonnon laatimien sääntöjen mukaan) täsmälleen näin yksioikoista.

 

[Fordél]

Uskonto on (uskonnon laatimien sääntöjen mukaan) täsmälleen näin yksioikoista.

Onko se edes mahdollista? Jos kerran teidän mielestä raamattua pitää noudattaa sanasta sanaan niin onko mahdollista, että kaikki tulkitsevat sen täysin samalla tavalla? Jos tämä ei ole mahdollista, ei uskokaan ole yksioikoinen asia.

 

[Tarinankertoja]

ei uskokaan ole yksioikoinen asia.

Ei tietenkään ole yksioikoinen. Yleensähän se on nimenomaan henkilökohtainen kokemus julmasta.

Mutta jos uskoo että tämä henkilökohtainen jumaluus on kristitty jumala, niin tietoa siitä voi saada vain raamatusta. Missään raamatun jumalan kuvauksessa tai jumalan ilmoituksessa ei kuitenkaan anneta mahdollisuutta itse valita kohtia, mitä tästä ilmoituksesta tulee ja mitä ei tule –noudattaa.

Jos uskoo kristityn jumalaan, sen ilmoitus on peräisin raamatusta. Jos et tätä ilmoitusta allekirjoita, täytyyhän sinun tajuta keksineesi jonkin muun henkiolennon, johon olet yhdistänyt omia eettisiä näkemyksiäsi ja ympännyt ne kristityn jumaluuden nimen alle?

Juuri se tapa sanoa ”minun jumalani on tällainen ja sellainen” on sidoksissa ajan moraaliseettisiin käsityksiin ja ottaa vapauden, jota raamattu (ainoa kristityn jumaluuden ilmoituksen lähde) ei anna. Koska se on sidoksissa siihen aikaan ja ympärillä olevaan yhteiskuntaan ja koulutustasoon, tarkoittaa se juuri sitä ”henkilökohtaista” jumalaa. Tämä vaan ei sitten ole kristitty jumala. Se on jumaluus, jonka kasvatuksellisista ja yhteyskunnallisista syistä kiinnittää kristityn jumaluuden nimen alle.

Itse näen tässä jälleen Mortonin demonim, eli että uskova mieli plokkaa kaiken tämmöisen ilmiselvän ristiriidan merkityksettömänä sivuun. Sitä ei edes pysty käsittelemään, koska on kulttuurisesti täysin sidottu jumalkokemuksessaan kristittyyn jumalana.

Kristityn jumalan ilmoitus on raamatussa, jos siitä haluaa ottaa vain Jeesuksen opetukset, tulisi se myös sanoa rehellisesti Itselleen ja olla jäsenenä lahkossa joka tunnustaa vain Jeesuksen opetukset.
Omaa jumalkokemustahan se ei millään tavalla kieltäsi tai tekisi epätodeksi.

 

[weean]

Onko se edes mahdollista? Jos kerran teidän mielestä raamattua pitää noudattaa sanasta sanaan niin onko mahdollista, että kaikki tulkitsevat sen täysin samalla tavalla? Jos tämä ei ole mahdollista, ei uskokaan ole yksioikoinen asia.

Ei tietenkään ole! Raamattua ei voi noudattaa kirjaimellisesti koska Raamatun ohjeet ovat ristiriidassa keskenään. Siitä huolimatta Jumala käskee Raamatussa noudattamaan sanaansa eli Raamattua.

Joten yrittävä on, ehkä kyseessä on vain ovela jekku luovuttajien karsimiseksi. Uskovaisten tehtävä ei ole miettiä sitä mikä on mahdollista ja mikä mahdotonta, vaan elää Jumalan ohjeiden mukaan, eikös se näin ole? Uskonto on siis samaan aikaan äärimmäisen yksioikoinen, että mahdottoman monimutkainen (yliluonnollinen) yhtälö.

 

[Amerikanihme]

Jos uskoo kristittyyn jumalaan, niin tietoa tästä jumalasta ei ole muualla kuin raamatussa. Se on ainoa lähde kristillisestä jumalasta.

Mutta ortodoksinen kirkko tähdentää kirkon perillistiedon merkitystä, Raamattua toki unohtamatta. Eihän heti Jeesuksen kuoltua ollut olemassa UT:ta kirjallisena, vaan jokseenkin kaikki kristinuskoon liittyvä oli suullista tietoa ja perinnettä. Joskus vuosisatoja myöhemmin laitettiin sitten kokoon tämä Raamattu-niminen kirja, mukaanlukien UT. Ja siitä eteenpäinkö sitten tuolla suullisella perinteellä ja "tietoudella" ei ole mitään merkitystä? Kaikki ei ole ortodoksikirkon mukaan Raamatussa, vaan tuolla ikivanhalla perinnetietoudella on oma merkityksensä. Ja onhan siihen vuosisatojen aikana lisätty uusiakin pointteja esim. pyhien yhteisten mietelmien ja toisaalta kirkolliskokousten päätösten avulla. Joten tuossa mielestäni protestantit ja heitä arvostelevat agnostikot/ateistit menevät metsään. Raamattu ei ole se kaikki kaikessa, vaikka se keskeinen kirjallinen todistuskappale kristinuskosta onkin.

 

[ms.qvist]

Mutta ortodoksinen kirkko tähdentää kirkon perillistiedon merkitystä, Raamattua toki unohtamatta. Eihän heti Jeesuksen kuoltua ollut olemassa UT:ta kirjallisena, vaan jokseenkin kaikki kristinuskoon liittyvä oli suullista tietoa ja perinnettä. Joskus vuosisatoja myöhemmin laitettiin sitten kokoon tämä Raamattu-niminen kirja, mukaanlukien UT. Ja siitä eteenpäinkö sitten tuolla suullisella perinteellä ja "tietoudella" ei ole mitään merkitystä?

Oletko koskaan leikkinyt rikkinäistä puhelinta lapsena? Muutaman leikkijän kesken se vielä jotenkin toimii eikä "kertomus" kauheasrti muokkaannu matkalla mutta laitapa kertojia väliin pari kertaa enemmän niin tilanne on jo aivan toinen - kertomus värittyy huomattavasti ja jokainen pistää lisää hitusen omiaan tai muokkaa kuulemaansa tai sitä minkä kuvittelee kuulleensa ja sitten kun kertomus päättyy takaisin "alkupisteeseen", se on muuttunut jopa huomattavan paljon. Näin siis lyhyessä ajassa toki sillä poikkeuksella, että kertojina olivat lapset, mutta yhtälailla aikuisten kohdalla on havaittu sama toimintamalli. Liikkeelle laskettu kertomus muuttuu ja muokkaantuu jopa hyvinkin lyhyessä ajassa ja jo noin kymmenen kertojan kautta kuljettuaan, ja mitä pidempi kertomus on, sitä enemmän muutoksia tapahtuu. Sama on tapahtunut tietenkin kautta historian, joskin voidaan olettaa, että aiemmin, jolloin suullisella perinteella oli suurempi merkitys, kertojat/shamaanit/tietäjät osasivat siirtää tarinan tuleville polville tarkkapiirteisemmin mutta ei tällainenkään tarina vuosia ja vuosia muuttumattomana kestänyt, ja muiden kertojien toimesta tarina alkoi muokkaantua jo aiemmin ts. tarinan ydin, joka oli kertojan/tietäjän/shamaanin hallussa, saattoi pysyä suhteellisen muuttumattomana kauemman aikaa, mutta se tarina, jonka hän kertoi heimolleen, alkoi välittömästi elää omaa elämänsää heimolaisten kertoessa sitä toisilleen, naapuriheimoille ja myöhemmin kenties laajemmalle yhteisölle. Näin tarina elää ja kasvaa ja muokkaantuu aikojen saatossa. Näin on käynyt myös kristilliselle puhetraditiolle.

vlad.

 

[Amerikanihme]

Oletko koskaan leikkinyt rikkinäistä puhelinta lapsena? Muutaman leikkijän kesken se vielä jotenkin toimii eikä "kertomus" kauheasrti muokkaannu matkalla mutta laitapa kertojia väliin pari kertaa enemmän niin tilanne on jo aivan toinen - kertomus värittyy huomattavasti ja jokainen pistää lisää hitusen omiaan tai muokkaa kuulemaansa tai sitä minkä kuvittelee kuulleensa ja sitten kun kertomus päättyy takaisin "alkupisteeseen", se on muuttunut jopa huomattavan paljon. Näin siis lyhyessä ajassa toki sillä poikkeuksella, että kertojina olivat lapset, mutta yhtälailla aikuisten kohdalla on havaittu sama toimintamalli. Liikkeelle laskettu kertomus muuttuu ja muokkaantuu jopa hyvinkin lyhyessä ajassa ja jo noin kymmenen kertojan kautta kuljettuaan, ja mitä pidempi kertomus on, sitä enemmän muutoksia tapahtuu. Sama on tapahtunut tietenkin kautta historian, joskin voidaan olettaa, että aiemmin, jolloin suullisella perinteella oli suurempi merkitys, kertojat/shamaanit/tietäjät osasivat siirtää tarinan tuleville polville tarkkapiirteisemmin mutta ei tällainenkään tarina vuosia ja vuosia muuttumattomana kestänyt, ja muiden kertojien toimesta tarina alkoi muokkaantua jo aiemmin ts. tarinan ydin, joka oli kertojan/tietäjän/shamaanin hallussa, saattoi pysyä suhteellisen muuttumattomana kauemman aikaa, mutta se tarina, jonka hän kertoi heimolleen, alkoi välittömästi elää omaa elämänsää heimolaisten kertoessa sitä toisilleen, naapuriheimoille ja myöhemmin kenties laajemmalle yhteisölle. Näin tarina elää ja kasvaa ja muokkaantuu aikojen saatossa. Näin on käynyt myös kristilliselle puhetraditiolle.

Sori, että kopioin koko kirjoituksesi, mutta se on lähes kokonaan relevanttia vastaukseni kannalta. Juuri tuota analogiaa kuulemma Bart Ehrman käyttää kirjoissaan ja väitteissään. Luin jostain linkistä näin. Samassa linkissä kirjoittaja totesi, että tuo on aika lapsellinen analogia, sillä kristillistä perinnettä ei todellakaan välitetty näin. Sitä kuulemma välitettiin toiston, toiston ja toiston avustuksella. Eli samat sanasta sanaan höpinät kerrottiin seuraavalle polvelle joka päivä, ja nämä toistivat sitä toistamasta päästyään, kunnes he osasivat kertoa koko tarinan pilkulleen vaikka unissaan. Ja tätä jatkui kunnes he sitten alkoivat välittää tietoa seuraavalle polvelle ja niin edelleen. No, en ollut tätä prosessia todistamassa, mutta jos noin tapahtui, niin uskoisin, että kristillinen perinne on vähän luotettavimmissa kantimissa kuin tuossa sinun "kuiskataan piirissä juttu seuraavalle" versiossasi. Mutta varmaa väitettä tämän suhteen emme voi tehdä koska emme olleet seuraamassa silloin aikoinaan miten perinne välittyi. Joten siksi vähän protestoisin tuon itsevarman viimeisen lauseesi suhteen yllä.

 

[Stonewall]

Islamissa järjestys on erilainen, koska oppi käsittääkseni sanoo, että arkkienkeli (Gabriel?) saneli suoraan Muhammedille Koraanin.

Niin tai Islamin perimätiedon mukaan Gabriel puristi Muhammedin syleilyynsä ei lempeästi vaan tiukasti ikään kuin puristaen sanat ulos. Gabriel oli sanonut vain "Iqraa" =lausu. Muhammedin vastattua, ettei hän osaa Gabriel oli rutistanut kahta kovempaa Jumalallisella voimalla, niin kauan että sanat olivat lopulta tulleet Muhammedin huulilta. Muhammed olikin "session" jälkeen aivan poikki. Ja hän ei olisi halunnut kokea hommaa uudestaan. Hänen kohdallaan kokemus Jumalan/enkelin kohtaamisesta ei koskaan ollut mielyttävä, vaan hän koki aina kuinka sanat puristettiin hänestä ulos väkipakolla jättäen hänet aina lähes puolikuolleeksi - minkä joku psykologi voisi väittää heijastuneen hänen sanomaansa.

 

[Stonewall]

Ja siitä eteenpäinkö sitten tuolla suullisella perinteellä ja "tietoudella" ei ole mitään merkitystä? Kaikki ei ole ortodoksikirkon mukaan Raamatussa, vaan tuolla ikivanhalla perinnetietoudella on oma merkityksensä.

En nyt sanoisi, että tuo perinnetietous olisi kokonaan merkitystä vailla, mutta siihen pitäisi ymmärtää suhtautua äärimmäisen kriittisesti. Pitäisi tajuta, että tuo perinnetietous, vaikka saattaa sisältää oikeaa ainesta, sisältää väistämättä myös virheitä. Ihminen on erehtyväinen, ja joka muuta väittää on vain yksinkertaisesti väärässä. Eli minkäänlaista oppia ei rehellisyyden nimissä voi rakentaa tuollaisen perinnetietouden varaan. Tai voidaan toki, mutta silloin siihen varmuudella tulee sisältymään myös inhimillisen rajallisuuden takia virheitä.

EDIT: Kannattaa muuten muistaa, että vasta Martti Luther lisäsi Raamattuun Uuden Testamentin loppuun ns. apokryfiset kirjat, "joita ei tule pitää Pyhien kirjoitusten vertaisina, mutta jotka silti ovat hyödyllisiä ja hyviä lukea".

 

[Stonewall]

Moraalista

Mielestäni useimmat uskonnolliset moraaliohjeet ja lait ovat merkityksellisiä vain yhteisölle. Yleisesti tunnustetaan että esim. Älä tapa on hyvä ohje, mutta katsotaan että on olosuhteita jolloin on vielä parempi tappaa. Eli pyrkiessään tekemään hyvää, katsotaan joskus olevan oikein tappaa vaikka parhaillaan joukkomurhaa suorittava kouluampuja tarkalla tarkka-ampujan laukauksella. On toki ihmisiä, jotka tappavat ns. itsekkäistä syistä, mutta useimmiten sotilaat vihollisia tuhotessaan kokevat tekevänsä hyvää. Samaten tuossa esimerkissä melkein kaikki sanoisivat tarkka-ampujan toimineen edistääkseen yleistä hyvää.
Voiko siis aidosti olla muuta hyvän määritelmää kuin yksilön itse kokema? Me voimme arvioida, että tekeekö joukkomurhaajan pysäyttäjä oikein. Monet arvioisivat, että jos muuta keinoa ei ole käytössä, niin on pakko käyttää kovia otteita, jopa kuolettavaa voimaa. Ampuja itse käynee jaakobin paininsa, ja tulos voi olla asian hyväksyminen tai alan vaihto. Mutta pointtini on, että moraalikoodeja voi harvoin nähdä absoluuttisina. Melkein kaikki uskonnot kieltävät tappamisen, mutta silti melkein kaikki ihmiset arvioivat, että on tilanteita joissa on vielä parempi tappaa kuin antaa pahan tapahtua tai antaa useamman tulla tapetuksi.
Tilanteet vaihtuvat, ja lopulta vain itse voi määrittää milloin toimii oikein ja milloin väärin. Onko tämä tuntemus sitten pelkästään sosiaalisesti opittua vai jumalan ihmiseen istuttamaa on kai sivuseikka. Mielestäni vain yksilö itse voi olla moraalinsa vartija.

 

[Tarinankertoja]

No suullisesta perinnetiedosta kun tuli puhe, niin miksi se lähi-idän suullinen perinnetieto olisi arvokkaampi, kuin meidän omamme?

Väkipakolla kristinusko tänne tuotiin ja alusta asti Kristittyjen tarkoitus oli myös hävittää alkuperäiset luonnonuskonnot täältä kokonaan. Nämä Suomen omat luonnonuskonnot kuitenkin lähtivät meidän omasta kokemuspiiristä ja ympäristöstä, ja sopivat näin suomeen huomattavasti paremmin kuin hiekka aavikon nuotiotarinat.

Vanhoja muinaisia perinteitämme ylläpitää "Juurielo"-niminen yhdistys. Yhdistys järjestää nuorille uskonnotonta aikuistumisleiriä jossa nuorille opetetaan ikivanhoja suomalaisia perinnetaitoja.

Juurileirillä opetetaan mm. yrttitietoutta, tekstiilien kasvivärjäystä, jousiammuntaa, muinaiskalastusta, kehräystä rukilla, lautanauhojen kutomista, pettuleivän leivontaa. Keskustellaan esivanhempiemme elämän edellytyksistä luonnon ehdoilla, kansanuskomuksista- ja kansanviisaudesta.
Lisäksi käydään läpi ikivanhoja mytologioita ja luonnonuskontomme kuuluvat leirin ohjelmaan

Yhdistys järjestää myös kekrijuhlia jne. Vain Raamattu leiriltä puuttuu.

Juurileiri on uusi idea: Leiritoiminta aloitettiin v. 2003 jolloin kerättiin villivihanneksia omatekoisiin pärekoreihin, luettiin muinaisrunoja ja lämmitettiin savusauna. Tämä leiri kelpaa hyvin vaihtoehdoksi rippi- ja prometheusleireille.

http://www.juurielo.fi/

 

[Maple Leaf]

Itse en ymmärrä miksi tämä keskustelu kiertää aina samaa rataa. Jos allekirjoittaa sanasta sanaan myytävänä olevan uskon, uskovaiset eivät ajattele omalla aivoillaan vaan ottavat kaiken vastaan pureskelematta ja valitsevat helpon tien. Jos taas ajatellaan omilla aivoillaan, ei olla oikeita kristittyjä. Meidän onni on se, että asiat eivät ole näin yksioikoisia.

Minun puolestani jokainen saa tulkita Raamattua ja uskoa juuri niin kuin itse parhaaksi tuntee. Ongelmaksi asia muodostuu vasta sitten, jos Raamatun tulkinnoilla perustellaan puuttuminen toisten ihmisten elämään (esiaviollinen seksi, aborttikysymys, homoliitot ja niin edelleen).

Jos Raamattua ("Jumalan sanaa") käytetään aseena toisten asioihin puuttumiseen, on tällöin syytä kysyä ihan logiikan nimissä, millä perusteilla juuri tietyt Raamatun kohdat edustavat yksiselitteistä lakia ja toiset kohdat ovat ainoastaan "symboliikkaa"? Miksi Raamattua lyömäaseena käyttävät voivat poimia "Jumalan sanasta" juuri omaan maailmankatsomukseensa sopivat kohdat kuin rusinat pullasta, ja jättää toiset "Jumalan sanat" huomiotta?

 

[Fordél]

No suullisesta perinnetiedosta kun tuli puhe, niin miksi se lähi-idän suullinen perinnetieto olisi arvokkaampi, kuin meidän omamme?

Onko joku väittänyt, että olisi arvokkaampaa?

Minun puolestani jokainen saa tulkita Raamattua ja uskoa juuri niin kuin itse parhaaksi tuntee. Ongelmaksi asia muodostuu vasta sitten, jos Raamatun tulkinnoilla perustellaan puuttuminen toisten ihmisten elämään (esiaviollinen seksi, aborttikysymys, homoliitot ja niin edelleen).

Tästä täysin samaa mieltä. Siksi vierastankin kirkon institutionaalisia muotoja vaikka niissä onkin paljon hyvää.

 

[ms.qvist]

Sori, että kopioin koko kirjoituksesi, mutta se on lähes kokonaan relevanttia vastaukseni kannalta. Juuri tuota analogiaa kuulemma Bart Ehrman käyttää kirjoissaan ja väitteissään. Luin jostain linkistä näin. Samassa linkissä kirjoittaja totesi, että tuo on aika lapsellinen analogia, sillä kristillistä perinnettä ei todellakaan välitetty näin. Sitä kuulemma välitettiin toiston, toiston ja toiston avustuksella. Eli samat sanasta sanaan höpinät kerrottiin seuraavalle polvelle joka päivä, ja nämä toistivat sitä toistamasta päästyään, kunnes he osasivat kertoa koko tarinan pilkulleen vaikka unissaan. Ja tätä jatkui kunnes he sitten alkoivat välittää tietoa seuraavalle polvelle ja niin edelleen. No, en ollut tätä prosessia todistamassa, mutta jos noin tapahtui, niin uskoisin, että kristillinen perinne on vähän luotettavimmissa kantimissa kuin tuossa sinun "kuiskataan piirissä juttu seuraavalle" versiossasi. Mutta varmaa väitettä tämän suhteen emme voi tehdä koska emme olleet seuraamassa silloin aikoinaan miten perinne välittyi. Joten siksi vähän protestoisin tuon itsevarman viimeisen lauseesi suhteen yllä.

Millä tapaa kristillinen (ortodoksinen) kertomusperinne poikkeaa muiden uskontojen kertomusperinteestä, koska muiden uskontojen ja uskomusjärjestelmien kertomusperinteessä on kuitenkin havaittu muuntumista ja eroavaisuuksia aikakausien ja sijaintien välillä? Suhtaudun hyvin kriittisesti siihen, että mitään muutoksia ei olisi tapahtunut tai että muutokset olisivat edes hyvin vähäisiä sukupolvien ja taas sukupolvien välillä. Nyt ei edes puhuta yhdestä tai kahdesta tia kolmesta sukupolvesta munkkeja vaan satojen vuosien mittaisesta ketjusta uskonnollista suullisenperimätiedon välittämistä. Osoittaa kritiikinpuutetta kuvitella, että tämä kertomaperinne olisi muuttumatonta.

Huomioin vielä sen, että viittasin kuitenkin seuraavaa: Sama on tapahtunut tietenkin kautta historian, joskin voidaan olettaa, että aiemmin, jolloin suullisella perinteella oli suurempi merkitys, kertojat/shamaanit/tietäjät osasivat siirtää tarinan tuleville polville tarkkapiirteisemmin... Eli oletan, että uskonnollinen tai muu vastaava kertomaperinne on tarkempaa ja vähemmän muuttuvaa kuin lasten leikissä välittämä kertomus tai perinteisenä kaskuna kerrottu juttu, mutta silti pidän uskottavana sitä, että muuttumista on tapahtunut - tietty emme voi sanoa, että kuinka paljon mutta muihin vastaaviin kertomuksiin verrattuna voimme päätellä, että sitä on tapahtunut.

vlad.

 

[Amerikanihme]

Millä tapaa kristillinen (ortodoksinen) kertomusperinne poikkeaa muiden uskontojen kertomusperinteestä, koska muiden uskontojen ja uskomusjärjestelmien kertomusperinteessä on kuitenkin havaittu muuntumista ja eroavaisuuksia aikakausien ja sijaintien välillä? Suhtaudun hyvin kriittisesti siihen, että mitään muutoksia ei olisi tapahtunut tai että muutokset olisivat edes hyvin vähäisiä sukupolvien ja taas sukupolvien välillä. Nyt ei edes puhuta yhdestä tai kahdesta tia kolmesta sukupolvesta munkkeja vaan satojen vuosien mittaisesta ketjusta uskonnollista suullisenperimätiedon välittämistä.

No, tarkoitin lähinnä tuota aikaa ennen kuin tarinat oli kansissa. Näitä evankeliumeita ja muitahan alkoi olla jo saatavissa ensimmäisen vuosisadan loppupuolella. Joten siitä eteenpäin sitten nämä kirjallinen ja suullinen perinne menivät käsikkäin. Ymmärrän, että jos kaikki olisi vain suullista perinnettä, niin olisi todella Jumalan ohjausta jos kaikki tieto olisi säilynyt täysin muuttumattomana. Mutta luen perinteeksi myös esim. kertomukset pyhien elämistä jne. jotka eivät ole Raamatussa, mutta joista joku on tehnyt muistiinpanoja. Nämä ovat siis osa sitä ortodoksista perintöä.

Kreikkalainen ystäväni, joka välitti tämän perinnön minullekin, on nyt näköjään kulkemassa ketjun enemmistöläisten suuntaan. Hän näki puheen aivojen tuottamasta euforisesta kokemuksesta ja hän epäilee nyt, että kaikkien pyhien mystiset kokemukset ovat samanlaisia aivojen tuottamia "harha-aistimuksia". Joten onnittelut Morgothille ja muille!

 

[Tarinankertoja]

Ajankohtaisen kakkosen homoilta sai sadat eroamaan kirkosta.

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Ylen+Homoilta+nosti+kirkosta+eronneiden+määrää/1135260861814


Tämä vuoden päiväkohtainen kirkosta eroamisennätys. Toukokuun 1. päivänä kirkosta erosi 440. Tänään on eronnut 478 ja kello on 12:57.

 

[peruspata]

Homokeskustelun aihehan oli valtavan vaikea. Täällä olen esiintuonut aikanaan oman kokemukseni Jumalasta ja kristillisyydestä.

Nyt sanon jotain, mikä ehkä suututtaa monia, mutta sanon silti. Katsoin tuon homokeskustelun Areenasta ja päällimmäinen tunne on, papit tai kristityt yleensä eivät saisi perustaa näkemyksiään Raamattuun.

Pasi Turunen esiintyi mielestäni asiallisesti, piispa Matti Revon kanssa olen ollut samassa tilaisuudessa joskus Tampereella, eikä mielestäni häntä voi syyttää asiattomuudesta. Perussuomalainen kansanedustaja oli näkemyksissään todella konservatiivinen, mutta ei asiaton. KD:n Päivi Räsänen on monta kertaa ja monessa paikassa argumentoinut erittäin kummallisesti, mutta mielestäni hänenkin asenne oli asiallinen ja kunnioittava.

Mitä siitä seurasi? Toiselta puolelta studiosta syytettiin Raamatulla päähän lyömisestä, asiattomuudesta, loukkaavista kommenteista, yms... Jos argumentaatiota ei voi perustaa Raamattuun, mitä jää piispalle ja muille eri mieltä oleville?

Turunen, Räsänen ja muistaakseni myös Repo korostivat yhdessä tilanteessa, etteivät usko homoseksuaalien jotenkin huonommin rakastavansa lapsia tai vähemmän tarjoavan mahdollisuuksia pärjätä elämässä. Seuraavaksi sitten osa keskustelijoista valittavat, kuinka kokevat, että heitä halveksutaan. Ei kai se ole esim. Räsäsen vika, jos joku studiossa ei kuuntele keskustelua ja vääntää sen sitten omiin tarkoitusperiinsä.

Olen siinä heidän kanssa samoilla linjoilla, että näen Raamatusta asian niin, että avioliitto ja seksi on luotu miehen ja naisen välille, mutta saman Raamatun mukaan minun tulee arvostaa jokaista ihmisenä. Ei toisin toimiva ole arvottomampi tai huonompi ihminen kuin minä. Sama koskee Raamatun muitakin asioita. Ihmistä kunnioittaen, mutta kaikkien kaikkia tekoja ei tarvitse hyväksyä.

 

[Tarinankertoja]

Homokeskustelun varjoon jäi omasta mielestäni järkyttävä Räsäsen lausunto edellisillan uutisista.

Räsäsen mukaan abortti tulisi kieltää Suomessa.

Enpä olisi ikinä uskonut moista kuulevani suomalasien, korkeahkossa asemassa olevan, koulutetun naisen suusta.

huhuijaa…

 

[Tarinankertoja]

päällimmäinen tunne on, papit tai kristityt yleensä eivät saisi perustaa näkemyksiään Raamattuun.

Itse olen sitä mieltä, että nimen omaan pitäisi peruta raamattuun, siihen kristinuskon ytimeen. Sen sijaan uskoa perutellaan itse keksityillä ominaisuuksilla varustetulla kristillisellä jumalalla. Tämä "oma jumala" on sitten kaikkea mahdollista tilanteeseen sopivaa. Tällaisten ihmisten kuulumista kirkkoon pidän todella omituisena. Kirkko edustaa raamatun jumaluutta, ja siihen uskovien tulisi siihen myös nojautua. Tai myöntää ettei ole kristitty tai usko kristittyyn jumalaan.

 

[Morgoth]

Ajankohtaisen kakkosen homoilta sai sadat eroamaan kirkosta.

Tuo ohjelma puhui puolestaan ja kertoo kyllä varsin hyvin millaisen sairaan ilmapiirin kirkko ja kristinusko on luonut ylipäätään koko seksuaalisuuden ylle.

Onneksi ajat muuttuvat ja tuo keskustelu on melkoista huumoria 20 vuoden kuluttua.

 

[varjo]

Vielä kun tuohon keskusteluun olisi saatu joku islamin edustaja, niin olisi ehkä silmiä avautunut myös suvaitseviston puolelta enemmissä määrin.

Sinänsä tässä toiminnassa ristiriitaista on se, että valtakirkkoa voi ryöpyttää näillä asioilla miten lystää, mutta samaan aikaan esim. ortodoksit saavat puuhastella miesporukoissa mitä lystäävät kenenkään sitä pahemmin kyseenalaistaen tai kritisoiden, ennenvanhaan jopa ortodoksikirkko nähtiin jotenkin symppiksenä pullukkaposkisten isämitrojen edustaessa kirkkoa uutisvuodoissa yms.

 

[Taito-Ojanen]

Sinänsä tässä toiminnassa ristiriitaista on se, että valtakirkkoa voi ryöpyttää näillä asioilla miten lystää, mutta samaan aikaan esim. ortodoksit saavat puuhastella miesporukoissa mitä lystäävät kenenkään sitä pahemmin kyseenalaistaen tai kritisoiden, ennenvanhaan jopa ortodoksikirkko nähtiin jotenkin symppiksenä pullukkaposkisten isämitrojen edustaessa kirkkoa uutisvuodoissa yms.

Tämä on kyllä valitettavan totta. Haluaisin nähdä ohjelman, jossa olisi itse asiassa kaikkien muiden kuin luterilaisen uskon edustajia keskustelemassa aiheesta. Samalla ohjelmassa voitaisiin keskustella vaikkapa naispappeudesta.

 

[Tarinankertoja]

Homoilta aiheutti ennätyksen: Jo 1200 eronnut tänään kirkosta

http://www.aamulehti.fi/uutiset/kotimaa/193686.shtml

 

[Morgoth]

Tämä on kyllä valitettavan totta. Haluaisin nähdä ohjelman, jossa olisi itse asiassa kaikkien muiden kuin luterilaisen uskon edustajia keskustelemassa aiheesta. Samalla ohjelmassa voitaisiin keskustella vaikkapa naispappeudesta.

Kieltämättä ajatus, että jopa Päivi Räsänen on asiallinen keskustelija saa itseasiassa voimaan pahoin. Iranissahan ei ole homon homoa muutaman vuoden takaisin presidentin puheiden perusteella, joten epäilin että saataisiinko keskustelua edes aiheesta ylipäätään aikaiseksi? Siinä mielessä tuo eilinen keskustelu on todella edistyksellistä.

 

[Stonewall]

Räsäsen mukaan abortti tulisi kieltää Suomessa.

Enpä olisi ikinä uskonut moista kuulevani suomalasien, korkeahkossa asemassa olevan, koulutetun naisen suusta.

huhuijaa…

Itsekkään en kannata abortin täyskieltoa, mutta itse kysymyshän ei ole ollenkaan niin yksinkertainen kuin puolin ja toisin annetaan ymmärtää. Toisten mielestä kyseessä on syntymättömän elämän tuhoaminen (abortinhan saa lain mukaan tehdä vielä sen ikäiselle sikiölle, joka keskosena jo selviäisi), toisten mielestä kyseessä on naisen oikeus omaan ruumiiseen (epäilemättä asia koskettaa eniten juuri äitiä). Molemmat kannat puolustavat moraalista hyvää. Yksiselitteistä totuutta asiassa ei ole olemassakaan.