että on se kumma kuinka osa ihmisistä ei osaa vielä 2000-luvullakaan ottaa Raamatun tekstejä muuten kuin mielikuvituksettoman kirjaimellisesti. Minkäänlaisia kielikuvia tai muita kerronan tapoja ei osata soveltaa kun on kyse Raamatusta.
Jos uskoo kristittyyn jumalaan, niin tietoa tästä jumalasta ei ole muualla kuin raamatussa. Se on ainoa lähde kristillisestä jumalasta. Ja vaikka ottaisimme sitten kaikki hylätytkin evankeliumit mukaan, ne ovat ainoa lähde kristilliseen jumalaan.
Eli se usko pohjautuu raamatun teksteihin. Nyt vaan on käynyt niin, että nämä teksti eivät oikein sovellu nyky-yhteiskuntaan, joten uskovat ovat alkaneet vähätellä niitä ja keksimään tapoja jättää raamattu vähän taka-alalle. Ajatellaan, että se jumaluus on jotenkin henkilökohtainen kokemus, ja siihen sitten yhdistää oman mielensä tuottaman kuvan kaikesta hyvästä ja pyhästä. Sitten kun se Raamattu kertoo vähän toisenlaisesta jumaluudesta (ollen edelleen se ainoa lähde kristillisen jumalaan, muut ovat vain johdannaisia siitä), niin keksitään juurikin asenne, jossa raamatun tekstejä voi ajatella kielikuvina tai kieli poskessa.
Jos niitä raamatun tekstejä ei olisi, ei olisi kristillistä jumalaa. Eli jos niistä raamatun teksteistä haluaa päästä eroon, on myönnettävä se, että jumalsuu johon uskoo ei ole kristitty jumala vaan joku oma kyhäelmä. Tai jos sellaisien haluaa pitää, tulisi sitten kieltää se raamattukokonaisuus ja leikata se sellaiseksi että se siihen omaan käsitykseen sopii. Ja näinhän uskovat sitten laajasti tekevät. Kaikki aikaan sopimattomat tai omiin moraali- ja eettisin käsityksiin sopimattomat kohdat ovat vain aikalasitekstejä tai kuvainnollisia, kaikki kiva ja hyvä on jumallaista ilmoitusta.
Musta toin nyt vaan haiskahtaa itsepetokselta.