Kuoleva lapsi saattaisi elää viimeiset hetkensä toiveikkaana ja jonkinlaisessa rauhallisessa tilassa...kuten kuolevat yleensä tekevät. Siis ne joilla vankka usko tuonpuoleiseen on. Eipä tästä kai kellekään vahinkoa ole. Sulla ei ole lapsia eli et asiaa niin välttämättä osaa ajatella.
Voiko esim. ateistisessa perheessä kasvaneella lapsella olla vankka usko tuonpuoleiseen? Tuskin voi, joten miksi herätellä tässä vaiheessa toiveita jostain sellaisesta, josta ei koskaan aiemmin ole puhunut sanaakaan tai puhuminen on ollut hyvin vähäistä ja ennemminkin kysymyksiin vastaamista kuin uskon luomista. Minä en edelleenkään näe syytä sille, että kertoisin lapselleni valheita. Ja tuskin tulisin kertomaan niitä siinäkään vaiheessa jos minulla lapsia olisi.
Jos joku uskovainen haluaa lapselleen kertoa tuonpuoleisesta elämästä ja taivastenvaltakunnasta niin hänellä on oikeus siihen, minulla ollee oikeus olla kertomatta lapselle moraalisesti arvelluttavia asioita hänen kuolinvuoteella. Se lohtu voi olla muutakin uskonnollista kerrontaa, kuten vaikkapa sitä, että kertoo rakastavansa lastaan ikuisesti ja muistavan hänet sydämessään aina. Tällainenkin voi tuoda lapselle sen tarvittavan lohdun elon viimeisinä hetkinä. Ei siihen tarvita tarinoita mistään lentävistä spagettihirviöistä tai jumalista.
vlad.
edit: sampiolle osin sama vastaus. Lisättynä vielä sillä, että en näe tässäkään tilanteessa järkevänä valkoisten valheiden kertomista. Sellainen on minusta luonnotonta ja moraalitonta.