Uskotko Jumalaan?

[Vanha Len]

Mutta lapselle ei mielestäni kuitenkaan pidä mennä suoranaisesti valehtelemaan tai ainakin itse kokisin sen valehteluksi, jos hänen kuolinvuoteella kertoisin tapaavani hänet sitten kuoltuani tuonpuoleisessa. Se on turhien toiveiden nostattamista, mielummin siis sanoisin jotain muuta, sellaista mikä viittaa maanpääliseen rakkauteen.

Mitä ihmeen turhien toiveiden nostattamista tuollainen puhe olisi? Mistäs se lapsi tietää sitten loppupeleissä onko tuo turhaa puhetta? Milloin lapsi tajuaisi, että koko stoori olikin turhaa toiveiden nostattamista?

 

[ms.qvist]

Tiedemiehet sanovat yhtenä päivänä, että asia on näin ja seuraavana päivänä kumoavat.

Tähän on hyvin yksinkertainen selitys: tiede on itseään korjaavaa. Se ei ole staattinen rakennelma kuten uskonto vaan alati muuttavaa ja itseään korjaavaa. Tässä on eräs syy sille miksi tiede menee eteenpäin ja staattisuudessa taasen on syy sille miksi uskonto on jämähtänyt alkuasetelmiinsa lukuunottamatta niitä poikkeuksia jolloin se on joko yhteiskunnallisen painostuksen tai kansalaisista lähtevän painostuksen vuoksi mukauduttava uudelleen. Mutta silti uskonnon perusopit ovat yleensä pysyvät.

vlad.

 

[ms.qvist]

Mitä ihmeen turhien toiveiden nostattamista tuollainen puhe olisi? Mistäs se lapsi tietää sitten loppupeleissä onko tuo turhaa puhetta? Milloin lapsi tajuaisi, että koko stoori olikin turhaa toiveiden nostattamista?

Mitä se sitten on muuta kuin turhien toiveiden nostatamista? Jos minä sanon, että tapaamme tuonpuoleisessa, niin eikö se juuri ole sitä turhien toiveiden nostattamista lapsen elon viimeisinä hetkinä? Ennemminkin tuolloin tulee kiinnittää huomiota tähän hetkeen, saada lapsi nauttimaan parhaansa mukaan viimeisistä hetkistä ja näyttää lapselle kuinka paljon vanhemmat todella rakastavat häntä ja mielestäni tuolloin satuilu tuonpuoleisista on suoranaista harhaista toimintaa. Sorry vaan karkea sanavalintani mutta minusta kuolevan tulee saada nauttia siitä hetkestä, eikä siirtää katsetta turhaan tulevaan ja viimeisinäkin hetkinä pidän tärkeänä, että osoitetaan lapselle se, että rakkaus on suurta juuri nyt.

Esitetäänpä kysymys sinulle: Pitäisikö lapsille puhua palturia kyseisessä tilanteessa, vastoin omaa vakaumusta?

Yhtälailla iltarukoukset kuuluvat toimituksiin joita en ymmärrä. Miksi lapsille pitää suoda varjelusta lukemalla satu jumalolennosta? Miksei hänelle voi kertoa vaikkapa opettavaista satua ja toivottaa yksinkertaisesti hyvää yötä? Miksi se "jumalan siunausta" tms. on pakko tunkea joka paikkaan?

vlad.

 

[Vanha Len]

Mitä se sitten on muuta kuin turhien toiveiden nostatamista? Jos minä sanon, että tapaamme tuonpuoleisessa, niin eikö se juuri ole sitä turhien toiveiden nostattamista lapsen elon viimeisinä hetkinä?

Mutta kerro nyt ihmeesssä mistä se lapsi tietää, että tuo on turhaa toiveiden nostattamista.

 

[Stonewall]

Ei se oikeastaan ole näin. Ei esimerkiksi Pekka Puska ole toimiessaan julkisella areenalla "tieteenharjoittaja", hän on keskustalainen terveysasioihin erikoistunut poliitikko ja virkamies, jolla on huono tapa vedota muodolliseen asemaansa ja koulutukseensa auktoriteettiargumentin tapaan silloin kuin se sopii hänen intresseihinsä.

Monilta ihmisillä ja toimittajilla ei ole ammattietiikkaa tai -moraalia, kysymyksessä on yksi ominaisuus muiden joukossa. Tieteen tunnusmerkki on objektiivisuus. Tästä syystä Humen giljotiini ei ole kiinnostava kysymys tieteessä, ei vaikka tiedepolitiikka ja tieteen rahoitus ovatkin aihepiiriin kytkeytyneitä. Oleellisempaa on kuitenkin ymmärtää, että vaikka tieteenharjoittaja käyttöfilosofianaan ajattelisi edustavansa "yleistä hyvää tai hyötyä", tieteenharjoitus ei ole subjektiivisista motivaatioista lähtevää henkilökohtaisten halujen tyydytystä tahi sisällöltään sosiaalisesti konstruoitua.

Eli yksinkertaistettua esimerkkiämme jatkaakseni sinällään tieteenharjoittaja voi tutkia mikä leipä on terveellisintä syötäväksi, mutta jos sitten suosittaa syömään tuota leipää niin lähenee naturalistista virhepäätelmää? Moraalista hyvää ei voida palauttaa mihinkään, eikä tieteenharjoittaja voi tehdä tälläista arvottamista tekemättä politiikkaa?
Epäilemättä asia voidaan tähän tapaan nähdä. Sanoisin kuitenkin, että erityisesti ihmistieteissä tekemisen intressi ei ole monella tutkijalla pelkästään tiedon saaminen vaan tiedon hyödyntäminen esim. mahdollistamaan parempaa elämän laatua ihmisille. Tieteen intressin ei kuitenkaan saa antaa vaikuttaa objektiiviseen tieteenharjoittamiseen.

 

[Stonewall]

... Mitä tulee koko maailmankaikkeuden kvanttitilaan, niin alkuehtojen ja luonnonlakien lisäksi ei tarvita mitään, tosin filosofian puolella on ehdotettu niin sanottua 'consistent histories' lähestymistapaa. Mihinkään oleelliseen, esimerkiksi laskuihin, sitä ei kuitenkaan tarvita.

Kun en ole fyysikko, niin minulle ei auennut yllä oleva. Tarkoitatko sitä, että maailmankaikkeuden kvanttitilaa ei tarvita yhtälöihin?

 

[Viljuri]

Kun en ole fyysikko, niin minulle ei auennut yllä oleva. Tarkoitatko sitä, että maailmankaikkeuden kvanttitilaa ei tarvita yhtälöihin?

Tarkoitan sitä, että maailmankaikkeuden kehitys seuraa luonnonlakeja (tässä tapauksessa yleistä suhteellisuusteoriaa), kausaalisesti alkutilastaan lähtien. Koko maailmankaikkeutta tarkasteltaessa on huomattava, että kysymyksessä on irreversiibeli prosessi, ajalla on suunta.

Nythän on niin, että meillä ei ole vielä olemassa matemaattisesti kelvollista ja/tai muutoin falsifioitavissa olevaa tai testattavaa kvanttigravitaation teoriaa, siksi kvanttikosmologiasta puhuminen on vielä vähän turhaa touhua. Saati sitten kvanttikosmologian filosofiasta!

 

[Fordél]

Ilveksen ja Tapparan kannattamisella ei ole vaikutusta ihmisten toimintaan epähumaanisti globaalitasolla, uskonolla on. Vaikka kuinka kokisit henkilökohtaisesti, että kyse on vain henkilökohtaisesta uskosta jumalaan, niin siihen liittyy aika usein myös ao. uskonnon yhteisöllinen rakenne ja hierarkia ja sen rahallinen tukeminen. Eli kuuluminen kirkkoon ja sille verojen maksaminen.

Tästä ei ollut vertauksessani ollenkaan kyse. Pointtini oli, että ei ole olemassa oikeaa tai väärää kantaa. Yhdenlainen maailmankatsomus sopii yhdelle, toisenlainen taas toiselle jne. Nyt ei ollut kyse mistään epähumaanista globaalista tasosta tai siitä kuinka henkilökohtaisesta asiasta on kyse.

yksinkertaistettuna; JOS sitä katolilaisuutta ei olisi, ei olisi niitä pedofilapappeja, eikä rakenteita, jossa nämä pedot pääsisivät lapsiin käsiksi..

Jos tämä yksinkertaistettu ajatusmallisi pitäisi kutinsa, aiheuttaisi katolaisuus pedofiliaa. Itse en tähän usko vaan näen, että se vain tarjoaa mahdollisuuden harjoittaa sitä. Ihminen on sairas eikä sitä sairautta aiheuta katolilainen usko. Samalla tavalla esimerkiksi päiväkoti, koululaitos jne. voi toimia tuon mahdollisuuden tarjoajana sairaalle ihmiselle harjoittaa pedofiliaa.

Toki sinä saat itse uskoa vaikka kuin yksinkertaistettuihin ajatusmalleihin, mutta itse en tätä ajatusta osta.

 

[ms.qvist]

Mutta kerro nyt ihmeesssä mistä se lapsi tietää, että tuo on turhaa toiveiden nostattamista.

Kerro sinä nyt ihmeessä, että miksi lapselle tulisi kertoa jotain mikä mitä suurimmalla todennäköysyydellä ei pidä paikkaansa?

Väännetään rautalangasta: Jos lapsi elää perheessä jossa käsitteet "taivas", "tuonpuoleinen", "kuoleman jälkeinen elämä" ovat täysin vieraita ajatuksia ja käsitteitä niin miksi lapselle tulisi kertoa sellaisista hänen kuolinhetkellä? Miksi tulisi nostaa esille käsitteitä, joista ei koskaan tai juuri koskaan ole keskusteltu lapsen eläessä ja ollessa terve? Kyse on siitä, että lapsetkin tietävät, eivät he ole tiedostamattomia "idiootteja" (vaikka toisinaan tuntuu siltä, että ovat), jolloin hän voi kokea tilanteen sellaisena, että vanhemmat valavat häneen uskoa jostain sellaisesta johon he eivät kuitenkaan usko. Tämä on juuri turhien toiveiden nostattamista.

En tiedä oletko kasvanut perheessä jossa ei uskota jumalaan tai jossa ei rukoiltu tms. Minä olen ja tiesin jo hyvin varhain, että puheet tuonpuoleisesta ovat vain tapa, jolla kuolevaa pyrittiin lohduttamaan ja joiden avulla pyrittiin nostattamaan pintaan tuntemuksia tulevasta ja kenties jälleennäkemisestä. Ja jos joku olisi minua kuollessani lohduttanut tuonpuoleisella, olisin kokenut tilanteen loukkaavana. Minulle elämä oli aika syntymästä kuolemaan jo hyvin varhain ja kuoleman jälkeen ei ole mitään. Mummini oli uskovainen mutta kyseenalaistin hänen uskonsa jo hyvin pienenä lapsena. En halunnut, että hän lukee minulle iltarukouksia vaan minulle piti lukea iltasatu jos kerran jotain luettiin.

vlad.

 

[Vanha Len]

Kerro sinä nyt ihmeessä, että miksi lapselle tulisi kertoa jotain mikä mitä suurimmalla todennäköysyydellä ei pidä paikkaansa?

Jos lapsi kokee tuollaisista puheista sillä hetkellä turvaa ja rauhaa niin miksei voisi ihmistä rohkaista. Vaikka ei pidä paikkaansa niin mistä se lapsi tuon tietää sillä hetkellä? Anna tähän vastaus...kuten olen jo aikaisemmminkin kysynyt.

 

[julle-jr]

Se että jos jotain ei tiedetä ei todista mihinkään suuntaan mitään, se vaan tarkoittaa, että ei tiedetä.

Eikö tämä sama koske sitä aiemmin esittämääsi kysymystä, eli että milloin sielu on annettu ihmiselle ja että oliko Neandertalin ihmisellä sielu? Näihinkin varmaan useimmat uskovat joutuvat vastaamaan, että ei tiedetä.

 

[Noitarumpu]

Väännetään rautalangasta: Jos lapsi elää perheessä jossa käsitteet "taivas", "tuonpuoleinen", "kuoleman jälkeinen elämä" ovat täysin vieraita ajatuksia ja käsitteitä niin miksi lapselle tulisi kertoa sellaisista hänen kuolinhetkellä? Miksi tulisi nostaa esille käsitteitä, joista ei koskaan tai juuri koskaan ole keskusteltu lapsen eläessä ja ollessa terve? Kyse on siitä, että lapsetkin tietävät, eivät he ole tiedostamattomia "idiootteja" (vaikka toisinaan tuntuu siltä, että ovat), jolloin hän voi kokea tilanteen sellaisena, että vanhemmat valavat häneen uskoa jostain sellaisesta johon he eivät kuitenkaan usko. Tämä on juuri turhien toiveiden nostattamista.
vlad.

Kirjoituksestasi heijastuu ylenkatse toisinajattelevia kohtaan. "Väännetään rautalangasta", "lapsetkin tietävät, eivät he ole tiedostamattomia "idiootteja", "turhien toiveiden nostattamista". Sinulla on kova tarve olla oikeassa. Teillä ei näemmä ainakaan ole annettu laajemmin tietoa vaihtoehdoista, vain tuosta yhdestä näkökulmasta kirjoituksestasi päätellen. Sääli. Lenin tapaan kyselen myös sitä, että mitä haittaa siitä lohdutuksesta lapselle olisi?Hänhän kasvaa sun vakaumuksesi mukaan vain sitä ns. koiranputkea karkeasti sanottuna.

Tähän samaan syssyyn sanoisin niille, jotka yleistävät uskovaiset samaan nippuun, että ettehän te näemmä puolestaan ole ottaneet asioista selvää uskontojen ja eri kirkkokuntien/lahkojen taholta.

Maailmassa on hurjasti erilaisia uskontoja ja erilaisia päätelmiä ja muunneltuja versioita niistä. Niiden varjolla soditaan ehkä eniten maailmassa ja uskontojen varjolla usein on ihmisiä pidetty pelossa ja tietämättömyydessäkin. Silloin kuvaan on kyllä ilmestynyt ihan toisenlaista vallankäyttöä ja politiikka ei ole isoille kirkoille missään vierasta. Silti olemme kaikki erilaisia. Voin kirjoittaa vain omasta puolestani ja todeta, etten edes kuulu mihinkään kirkkoon, enkä aio liittyäkään. Olen keskustellut paljon erilaisten näkemysten edustajien kanssa ja oma tyttö kastettiin Luterilaiseen kirkkoon pyynnöstään rippileirin jälkeen.

En ole mikään fyysikko ja välillä näissä keskusteluissa tuntuu tulevan tekstiä, joka on kyllä enemmän alan ihmisten spesiaalikeskusteluun kuuluvaa termeineen. Tavallisten Jatkoajan pulliaisten keskustelupiirissä on joillakin kiva päteä vaikeaselkoisesti. Ohitan nämä. En silti kiellä kirjoittamasta, mutta älkää ihmetelkö, jos en kaikkeen vastaa. En todellakaan aio alkaa vaikeaselkoisia opuksia kahlaamaan läpi. Mulla on kyllä riittävästi tietoa saatavilla, onhan mulla kirjoja avaruudesta ja sen eri syntymuotojen oletuksista hyllyssänikin, mutta silti ne eivät vakuuta. Joo, tyhmä pää, sanoisi joku ja voi pitää paikkansakin. Ihan miten haluatte.

En edelleenkään pysty sivuuttamaan omia, henkisiä ja myös hengellisiä kokemuksia elämässäni. Olen täysjärkisen kirjoissa, joten mihinkään sekoamiseenkaan ei voi vedota. En käytä huumeita, alkoholiakin hyvin vähän. TIEDÄN, että on muutakin kuin tämän silminnähtävä maailma, enkä nyt tarkoita mitään mikrobiologiaa tms. Kokemukseni eivät järkeilemällä poistu, vaikka yrittäisikin. Niistä en kummemmin täällä selvitystä tee, riittää, että ne ovat minut vakuuttaneet. Se riittää.

YHtä totuutta ei taida löytyä koskaan ja keskustelu on kuin veteen piirretty viiva, kun yksi jälki katoaa, syntyy toinen. Ehkä tämä riittää osaltani, ettei mene jankkaukseksi. Aivopesemään en ketään ala kannalleni, ei ole tarvetta. Jokainen eläköön niinkuin parhaaksi näkee, kunhan on itse saanut näkemyksensä valita.

 

[Amerikanihme]

En edelleenkään pysty sivuuttamaan omia, henkisiä ja myös hengellisiä kokemuksia elämässäni. Olen täysjärkisen kirjoissa, joten mihinkään sekoamiseenkaan ei voi vedota. En käytä huumeita, alkoholiakin hyvin vähän. TIEDÄN, että on muutakin kuin tämän silminnähtävä maailma, enkä nyt tarkoita mitään mikrobiologiaa tms. Kokemukseni eivät järkeilemällä poistu, vaikka yrittäisikin. Niistä en kummemmin täällä selvitystä tee, riittää, että ne ovat minut vakuuttaneet. Se riittää.

YHtä totuutta ei taida löytyä koskaan ja keskustelu on kuin veteen piirretty viiva, kun yksi jälki katoaa, syntyy toinen. Ehkä tämä riittää osaltani, ettei mene jankkaukseksi. Aivopesemään en ketään ala kannalleni, ei ole tarvetta. Jokainen eläköön niinkuin parhaaksi näkee, kunhan on itse saanut näkemyksensä valita.

Ja näinkö poistuu taas yksi "uskova" tästä ketjusta? Ei näistä asioista kannata ottaa nokkiinsa eikä tarkoitus kai todellakaan ole yrittää käännyttää ketään muuta omalle kannalleen, vaan yrittää valoittaa niitä syitä omille ajatuksilleen ja kannoilleen. Kuten muutama viesti sitten todettiin yllä, eiköhän siinä ole tämän ketjun anti, joskaan sekään ei tunnu olevan sen arvoista joillekuille (no, eihän tarvitse sitten lukea tätä ketjua).

Itse olen ainakin oppinut paljon tämän ketjun kirjoituksista vaikkeivat ne kaikkea ajatteluani ole ehkä muuttaneetkaan, mutta varmaan niillä on vaikutusta ollut omiin ajatuksiinikin. Toivoisin kuitenkin, että useampi uskovainen jaksaisi esittää arvokkaita mielipiteitään tässä ketjussa vaikka ne ateistien ja/tai agnostikkojen tai filosofien toimesta "kumotaankin" aika näennäisen tehokkaasti. Jos uskoa kuitenkin on, niin tuskin se noista vasta-argumenteista niin paljon kärsii. Tai jos kärsii, niin silloin sitä uskoa ei tainnut alun alkaenkaan olla.

 

[H.Incandenza]

En edelleenkään pysty sivuuttamaan omia, henkisiä ja myös hengellisiä kokemuksia elämässäni. Olen täysjärkisen kirjoissa, joten mihinkään sekoamiseenkaan ei voi vedota. En käytä huumeita, alkoholiakin hyvin vähän. TIEDÄN, että on muutakin kuin tämän silminnähtävä maailma, enkä nyt tarkoita mitään mikrobiologiaa tms. Kokemukseni eivät järkeilemällä poistu, vaikka yrittäisikin.

Kokemuksesi, niin fyysiset kuin henkiset, ovat aivojesi tuottamia. Normaalisti aivot muuttavat eri aistien tuottamat ärsykkeet erilaisiksi tuntemuksiksi (näkö, kipu, kuulo, ym) mutta aivot voivat tuottaa hieman erikoisempaakin materiaalia välillä. Se on kokijalleen täysin totta vaikka muilla ei niistä olisikaan mitään havaintoa.

 

[Fordél]

Toivoisin kuitenkin, että useampi uskovainen jaksaisi esittää arvokkaita mielipiteitään tässä ketjussa vaikka ne ateistien ja/tai agnostikkojen tai filosofien toimesta "kumotaankin" aika näennäisen tehokkaasti. Jos uskoa kuitenkin on, niin tuskin se noista vasta-argumenteista niin paljon kärsii. Tai jos kärsii, niin silloin sitä uskoa ei tainnut alun alkaenkaan olla.

Niin kun kyse on mielipiteestä (niin kuin elämänkatsomuksellisista asioista keskustellessa on kyse), on sitä aika vaikea kumota, mutta eriävän näkökannan voi toki esittää. Silloin nämä kysymykset näyttäytyvät siis filosofisena. Sitten on erikseen uskoon liittyviä kysymyksiä, joihin voidaan tieteellisin argumentein vastata ja sitähän täällä on jauhettu vaikka kuinka monta sivua.

Jos kuitenkin joku alkaa kyseenalaistamaan toisen elämänkatsomusta nostaen omansa paremmaksi niin siinä mennään jo pahasti metsään. Siinä on jo ihan tarpeeksi, että itse kyseenalaistaa oman näkökantansa kerta toisensa jälkeen. Siitähän uskossakin on kyse eli koko ajan itsekin kyseenalaistaa ja koettelee omaa uskoaan; tahtomattaan ja tahtoenkin. Samaahan sanovat papitkin usein eli se on aivan normaalia ja inhimillistä.

 

[Stonewall]

Kerro sinä nyt ihmeessä, että miksi lapselle tulisi kertoa jotain mikä mitä suurimmalla todennäköysyydellä ei pidä paikkaansa?

vlad.

Mielestäni emme rehellisesti pysty arvioimaan kuolemanjälkeisen elämän tai jumalan olemassaolon todennäköisyyttä. Tiede ei todista jumalasta suuntaan eikä toiseen. Se ei ole todistanut jumalan olemassaoloa, eikä kykene todistamaan että jumalaa ei olisi. Mahdollisuudet ovat siten hyvinkin fifty-sixty tai vaikka sitten äärettömän pienet kumpaankin suuntaan. Kukin voi ottaa halutessaan kantaa asiaan, mutta tuskinpa totuus on kenenkään ulottuvilla.

 

[jussi_j]

.... Se ei ole todistanut jumalan olemassaoloa, eikä kykene todistamaan että jumalaa ei olisi. Mahdollisuudet ovat siten hyvinkin fifty-sixty tai vaikka sitten äärettömän pienet kumpaankin suuntaan. ....

No ei kyllä ole fifty-sixty. Ei kukaan tai mikään voi todistaa jotain mitä ei ole olemassa, miksi uskovaiset ikään kuin olettavat tiedemaailman pystyvän todistamaan ettei jumalaa ole. Se ei tietenkään ole mahdollista. Jumalan olemassaolosta ei ole mitään todisteita, ei yhtä ainutta.

Ihan sama kun väittäisin, että ensi viikon lottonumerot avat 1,3,5,7,9,11 sekä 13 ja perään toteaisin, että ei kyllä ehkä sittenkään ole, mutta uskon noihin ja se on fifty-sixty. Jos et usko, niin todista, ettei noi ole ensi viikon numerot. Todistus heti, mielellään ennen lauantainta. Jos kuitenkin todistus venyy arvonnan jälkeiseen aikaan, niin saatan vaihtaa numeroita ensi viikoksi.

 

[varjo]

Mutta kerro nyt ihmeesssä mistä se lapsi tietää, että tuo on turhaa toiveiden nostattamista.

Toisaalta eikö samalla logiikalla lapselle voisi muutenkin valehdella niin paljon kuin lystää, jos vain lapsi ei sitä koskaan saisi tietää. No, tokihan sitä tehdään jo nyt erinäisillä tavoilla, mutta noin isomman mittakaavan ratkaisuna valehtelu kasvatusmetodina ei liene kestävällä pohjalla.

Yhtä hyvin kuolinvuoteella olevalle lapselle voi vaikka vain valehdella että häntä ollaan valmistelemassa pelastavaan leikkaukseen ja sitä varten vain odotetaan että lapsi "nukahtaa". On sitten vain kunkin oma moraaliseettinen valinta valehdellako ja millä tavoin valehdella lapselleen, yhtä kaikki, ei liene mitään kestävää perustetta sille että juuri nyt kristinuskon kuolemakäsitys olisi SE OIKEA, joten valehtelustahan siinä väistämättä kyse on jos sitä sellaiseksi tavallaan väittää. Kaikki uskonnot eivät voi olla yhtä aikaa oikeassa, mutta kaikki voivat olla väärässä, oikea vastaus onkin tunnetusti Mormonit.

 

[Vanha Len]

Yhtä hyvin kuolinvuoteella olevalle lapselle voi vaikka vain valehdella että häntä ollaan valmistelemassa pelastavaan leikkaukseen ja sitä varten vain odotetaan että lapsi "nukahtaa".

Vaikeaa edes kuvitella joutuvansa isänä tuollaisen tilanteen eteen eikä sitä välttämättä tässä nyt tiedä mitä sanoisi. Eipä siinä kai muuta osaisi lapselle luoda kuin lohtua. Se miten tuota lohtua saa aikaan on sitten jokaisen oma asia. Uskon kuitenkin johonkin "suurempaan"...ei oikein osaa sanoa miihin mutta eiköhän se omakin katsomus ja uskomus vielä joskus löydy. Tai sitten ei.

 

[olkikuukkeli]

Mielestäni emme rehellisesti pysty arvioimaan kuolemanjälkeisen elämän tai jumalan olemassaolon todennäköisyyttä. Tiede ei todista jumalasta suuntaan eikä toiseen. Se ei ole todistanut jumalan olemassaoloa, eikä kykene todistamaan että jumalaa ei olisi. Mahdollisuudet ovat siten hyvinkin fifty-sixty tai vaikka sitten äärettömän pienet kumpaankin suuntaan. Kukin voi ottaa halutessaan kantaa asiaan, mutta tuskinpa totuus on kenenkään ulottuvilla.

No voisiko jonkinlaista todennäköisyysarviota heittää esimerkiksi yhdistämällä uskontohistoriallinen tietämys psykologiaan ja siitä kierrosten kautta evoluutiopsykologiaan, biologiaan kunnes saavutetaan kosmologia? En väitä, että ns. Korkeampi Voima voidaan falsifioida sen enempää kuin näkymätön yksisarvinenkaan, mutta yksittäisten uskontojen totuudellisuutta voidaan kyllä mielestäni arvioida. Esim. kristinuskon taustat vaikuttavat historialliselta kantilta katsottuna 100% inhimilliseltä ihmisen aikaansaannokselta, jota ei voi lähtökohtaisesti pitää sen totuudellisempana kuin Veda-kirjojakaan. Se, ettei joitain asioita voi todistaa, ei kuitenkaan ole sama asia kuin "fifty-sixty", kuten näkymättömän yksisarvisenkin tulisi osoittaa.

Loppujen lopuksi uskonnoissa on kyse ihmisen kokoamista ajatusrakennelmista, järkeilystä ilman mittalaitteita tai kunnon tutkimusmetodeja. Mielestäni juuri tämä tekee uskonnoista niin epäuskottavia. Maailmankaikkeuden alkuperästä en osaa sanoa paljoakaan, mutta uskonnot ovat 100 kertaa enemmän väärässä väittäessään tietävänsä vastauksen tällaisiin mysteereihin.

 

[Fordél]

Loppujen lopuksi uskonnoissa on kyse ihmisen kokoamista ajatusrakennelmista, järkeilystä ilman mittalaitteita tai kunnon tutkimusmetodeja. Mielestäni juuri tämä tekee uskonnoista niin epäuskottavia. Maailmankaikkeuden alkuperästä en osaa sanoa paljoakaan, mutta uskonnot ovat 100 kertaa enemmän väärässä väittäessään tietävänsä vastauksen tällaisiin mysteereihin.

Vai olisiko usko jotain muuta kuin järkeilyä ilman mittalaitteita? En näe rakkauttakaan mitenkään epäuskottavana vaikka en voi mitata sitä. Aika hiton todellisia asioita molemmat jos ne kokee todellisiksi. Jos taas niitä ei koe ja tunne niin ei siinä paljoa järkeilyt tai mittalaitteet auta.

 

[Tarinankertoja]

Tästä ei ollut vertauksessani ollenkaan kyse. Pointtini oli, että ei ole olemassa oikeaa tai väärää kantaa. Yhdenlainen maailmankatsomus sopii yhdelle, toisenlainen taas toiselle jne. Nyt ei ollut kyse mistään epähumaanista globaalista tasosta tai siitä kuinka henkilökohtaisesta asiasta on kyse.

Mutta olemalla vakaumuskeltaan jotain, joka osaltaan on oikeuttamassa epähumaanin käytökseen, niin ei se ole kyllä mikään henkilökohtainen asia. Jos uskova ei sanoudu selvästi irti Raamatusta, eli käytännössä kirkosta, hän hiljaisesti hyväksyy raamatun varjolla tehtävät kauheudet. Perusteet niille kun faktisesti löytyvät raamatusta

Jos tämä yksinkertaistettu ajatusmallisi pitäisi kutinsa, aiheuttaisi katolaisuus pedofiliaa. Itse en tähän usko vaan näen, että se vain tarjoaa mahdollisuuden harjoittaa sitä.

Kylä, juuri näin, se mahdollistaa sen. Suojelemalla rikoksentekijöitä ja järjestelmällisesti harjoittaa politiikkaa, joka vetää ao. sairaita toimintaansa mukaan (selibaattipakko, lasten kanssa toimiminen ilman viranomaisten taustatarkastusta jne.) . Se eroaa mainitsemistasi päiväkotiasiasta siinä, että päiväkodilla ei ole hallintojärjestelmää, joka pyrkisi salaamaan asioita, noudattaisi lain sijasta jotain omaa ”pyhää tekstiä” ja vaatisi vaitioloa työntekijöiltään.

Toki sinä saat itse uskoa vaikka kuin yksinkertaistettuihin ajatusmalleihin, mutta itse en tätä ajatusta osta.

Keskustelupalstalla on aika vaikea pointata mitään yksinkertaistamatta. Maailma ei toki ole yksinkertainen eikä mustavalkoinen.

 

[Tarinankertoja]

Eikö tämä sama koske sitä aiemmin esittämääsi kysymystä, eli että milloin sielu on annettu ihmiselle ja että oliko Neandertalin ihmisellä sielu? Näihinkin varmaan useimmat uskovat joutuvat vastaamaan, että ei tiedetä.

Miten sitten he tietävät että heillä on sielu? Tai jso on varma omastaan (henkilökohtainen tuntemus jumalasta), niin miten voi tietää onko se seurakunnan pastorilla?

Kait sillä nyt joku syntyteoria pitää olla, edes se "pim". Ja jos se on "pim" niin koskas se "pim" tapahtui? Ja jos ei tiedä, tai edes pohdi, niin jospa sielu onkin vain muutamalla ihmisellä ja loput valehtelee?

 

[Tarinankertoja]

En todellakaan aio alkaa vaikeaselkoisia opuksia kahlaamaan läpi. Mulla on kyllä riittävästi tietoa saatavilla, onhan mulla kirjoja avaruudesta ja sen eri syntymuotojen oletuksista hyllyssänikin, mutta silti ne eivät vakuuta.

Ehdottamani kirjat ovat kuuluisia tieteen populääriteoksia, joita voi lukea ilman mitään erikoisosaamista. riittää, kunhan on peruskoulun käyty. "Lyhyt historia lähes kaikesta” on olemassa sekä lasten kuvakirjana että meidän aikuisten opuksena. Se on hyvin looginen ja antaa ihmisen oman päättelyn toimia.

Sellaisen lukeminen ei missään nimessä estä ketään uskomasta jumalaan, mutta poistaa erilasia harhakäsityksiä sitä, millainen tämä maailma, missä asumme, on.

Pidän suosituksen voimassa tältä osin

 

[Fordél]

Mutta olemalla vakaumuskeltaan jotain, joka osaltaan on oikeuttamassa epähumaanin käytökseen, niin ei se ole kyllä mikään henkilökohtainen asia. Jos uskova ei sanoudu selvästi irti Raamatusta, eli käytännössä kirkosta, hän hiljaisesti hyväksyy raamatun varjolla tehtävät kauheudet. Perusteet niille kun faktisesti löytyvät raamatusta.

Noniin eli taas mennään tähän aiheeseen, josta en siis todellakaan tuossa vertauksessani kirjoittanut. Vastataan kuitenkin sen verran, että olet nyt siis ilmeisesti sitä mieltä, että kirkon jäsen on vastuussa kirkon tekemisistä. No näinhän se tietysti on jos kirkko tekee jotain väärää ja tämä yksilö on jotenkin ollut edesauttamassa tämän tapahtumista. En näe mitenkä tämä vastuu voisi olla jotenkin erilaista kuin se vastuu mitä tulee vaikka oikeusajattelusta. Ei vaikka kaikki Keskusta-puolueen jäsenetkään ole vastuussa vaalirahoituksesta.