Olisi vain oppinut kuuntelemaan mitä Roy sanoi hänelle.
Tiivistäen, jossain vaiheessa pää jää vetävän käteen. Cohn oli aikansa Kelju K.Kojootti, evil genius, joka sinnikkäästi jatkoi vastoinkäymisestä toiseen. Kunnes lopulta kävi kuten kävi.
Trumpilla on ollut urallaan kaksi merkittävää mentoria, isänsä lisäksi, mainittu Cohn ja sitten Vincent Norman Peale, jolta hän oppi optimisminsa. Näistä syntyy se Trump, joka parhaillaankin yrittää menestyä rinnakkaistodellisuudessaan. Jossakin vaiheessa kuitenkin tämä todellisuus osoittautuu niin kovaksi, että sitä ei vain voi enää väistää, se on kohdattava, vaikka pahaa tekisikin. Totuuden hetki.
Trumpilla on ollut satumainen onni elämässään. Hänen tarinansa olisi liian uskomaton elokuvana, siitä voitaisiin pitää, mutta samalla se tuomittaisiin silkkana fiktiona, fantasiana. Miten muka tuollainen con-man pääsisi miljardöörinä presidentiksi asti republikaanien riveissä tilanteessa, jossa republikaanien ytimessä pitävät valtaa valkoiset evankeliset? Toisen maailmansodan jälkeen ehkä, tai sisällissodan, mutta kukaan ei tuolla rekordilla voi tulla presidentiksi tällaisena aikana.
Ja silti se tapahtui. Trump oli sattunut tulemaan presidentiksi aikana, jona identiteetti kertoo sinusta kaiken ja jossa identiteetti voidaan omaksua sosiaalisen median kautta. Identiteetti myös ratkaisee sen, mikä on totta ja mikä ei. Tiivistäen, Trumpin historia ei merkinnyt yhtään mitään hänen tukijoilleen. Evankeliset selittivät Trumpin puhtaaksi sanomalla, että liikkeen parissa moralismi on vanhan liiton juttu, nyt ollaan valmiita antamaan anteeksi kaikki. Trumpin moraalittomuus ei siis ollut esteenä kristityille enää. Trumpia ei valittu saarnaajaksi, vaan presidentiksi.
Ainoa, mitä Trumpin piti tehdä, on pitää vaalilupauksensa ja ajaa asioita, joita hänen eri kannattajaryhmänsä pitivät tärkeinä. Jos hän sen tekisi, millään muulla ei olisi mitään väliä. Ja katso, näin myös tapahtui. Nytkin vielä miljoonat uskovat, että Trump on vaalipetoksen uhri. Koska Trump, historialtaan Cohnin oppilas, sanoi niin. Jopa Suomessakin on ihmisiä, jotka uskovat vaalipetokseen.
Toisella kertaa voisi jatkaa siitä, mihin tämä kaikki lopulta johtaa, nimittäin se, ettei yhteistä todellisuutta ole olemassa , ei yhteistä faktapohjaa. On vain erilaisia identiteettejä, joiden konstruoimiseen tarvitaan sometodellisuutta. (Lisättäköön, että itse en usko kuin yhteen todellisuuteen, jota ihmiset tulkitsevat eri tavoin). Mitään uutta tämä ei oikeastaan ole, totuus ja valta ovat historian saatossa aina kietoutuneet yhteen eivätkä tietyt 1900-luvun keksinnöt ole suinkaan lisänneet realismin vetovoimaa: väittivätpä marxilaisetkin aikanaan tiedettä porvarilliseksi valheeksi, koska se jätti huomioon ottavat tärkeät historian ja yhteiskunnan totuudet.
Aina ihmisten usko on määrittänyt myös poliittista identiteettiä. Mutta se, että yksi ihminen voi länsimaisessa demokratiassa saada aikaan jotakin tuollaista, on ennenkuulumatonta. Olennaista oli, että ihmisillä oli vapaus uskoa Trumpiin, kukaan ei pakottanut heitä väkivalloin uskomaan Trumpin eriskummallisiin väitteisiin. Kukaan ei pakottanut heitä sulkemaan silmiään kritiikiltä. Läheltä piti, ettei Trump saanut jatkaa presidenttinä, huolimatta siitä, ettei hän kunnioittanut lakia eikä totuutta.
Se, mikä olet, kertoo sen, mitä teet tai olet tehnyt. Historiaa voidaan muuttaa, tarina voidaan kertoa monella eri tavalla. Cohnia voidaan pitää Trumpin tapaan suurena patrioottina. Hän on konservatiivi, loogisesti, hän rakastaa maataan, lippua ja amerikkalaista elämäntapaa. Vaikka hän sattuikin olemaan täysin moraaliton olio, jolle mikään ei ollut pyhää. Tämä on mielenkiitoinen asia nykyajan konservativismissa. Voit olla ihan mitä vain, koska sanot olevasi konservatiivi.
Vanhan mielikuvat arvokkaista brittiherroista matkalla eliittiklubeihinsa, joissa vallitsee hyvin tarkka sääntömaailma ja joissa
kunnioitetaan tiettyjä arvoja, voidaan unohtaa. Ei ole mitään muuta konservativismia kuin yksilön oma päätös olla konservatiivi ja julkaista asia somessa. Konservativismi on toisin sanoen menettänyt sisältönsä ja tullut yhtä joustavaksi kuin vaikkapa liberalismi. Halutessasi varmistaa yhteisön tuki konservativismillesi kannattaa suorittaa joitakin performatiivisia akteja, jotta vielä ne, jotka uskovat perinteisiin konservatiivisiin arvoihin, tulevat vakuutetuiksi.