Kun Trumpin pahimpia tekoja ja hänen kiusaamista on nyt käsitelty, niin ehkä kaikista pahinta on ollut kiusaamisen ja uhkailun normalisointi. Trump on käytöksellään aiheuttanut monille ihmisille tappouhkauksia. On sitten kyseessä Fauci, joka tekee työtään, Vindman, joka toimii vain velvollisuuksiensa mukaan, Whitmer, jolla on väärä poliittinen kanta tai median työntekijät. Trump on jättänyt sanomatta, että tämä ei ole sopivaa, mutta vielä enemmän hän on lähes kannattanut tuollaiseen toimintaan, kuten teki myös Bidenin kampanjabussin kimppuun käyneille tai New Yorkissa/New Jerseyssä tien tukkineille.
Tosin en tiedä, että voiko tuota enää edes laskea kiusaamiseksi, kun mennään noin pahoihin muotoihin siitä. Noilta monilta on varmasti viety niillä teoilla suuri osa elämänilosta ja ilosta siihen, mitä tykkää tehdä sen lisäksi, että se on varmasti monille aiheuttanut myös pelkoa. Aitoa pelkoa omasta hyvinvoinnista. Henkilönä, joka on kokenut väkivallalla uhkailua ja jopa tappamiseen liittyviä toiveita, sitä on miettinyt monta kertaa, että mikä olisi oikea ratkaisu toiminnassa. Poistua sieltä, missä se tapahtuu? Eli antaa noille periksi ja voitto sillä taktiikalla vai kärsiä itse siitä lisää. Trump on tehnyt tuosta toiminnasta hyväksyttävää ja kannustanut siihen, mikä on kiusaamista pahimmillaan hänen valtuuksillaan ja asemassaan. Jokainen, joka pitää hänen kohteluaan liian kevyenä toivottavasti miettii, että miten pitäisi suhtautua siihen ihmiseen, joka valta-asemassa kannustaa uhkailemaan sinua väkivallalla.