Vaikea on nähdä, että tiedeyhteisössä keskusteltaisiin 2000-luvulla skolastiikasta tai 1600-luvun kysymyksistä (Ks. Bruno ja Galileo Galilei), manipuloitiimpa narratiivia sitten eri intressiryhmien taholta miten tahansa.
Teismi tai anti-teismi erinäisine heijastusvaikutuksineen ovat ihan toisen tason kysymyksiä, siis ei-tieteellisiä jo lähtötasoltaan, aktiivisia lähinnä jossakin käsienheiluttelun puolella ja filosofiassa. Tämä ei tietysti sinällään estä peitsen taittamista asiasta, mutta mikä on moisen toiminnan relevanssi oikeasti? Tieteentekijöiden keskenään harjoittaman 'vuorovaikutteisen diskurssin' säännöt metodeineen ovat sellaisia, että prosessin avoimmuudesta huolimatta sinne ei voi yleensä lähteä "Ladalla" liikkeelle. Tämä koskee siis GWB:n "power-basea", erinäisiä salaliittoteoreettikkoja, yhteiskunnallisten dystopioiden kannattajia ja muita vastaavia tahoja, jotka pyrkivät osaamattomuudellaan, tietämättömyydellään, yksinkertaisuudellaan tai puhtaasti vittuilumielessä "korruptoimaan" sekä tieteellisiä että poliittisia prosesseja.
On korostettava, että toimivissa liberaaleissa demokratioissa ihmiset saavat uskoa tai olla uskomatta ihan miten itse haluavat, ilman että auktoriteettit jyräisivät ihmiset allensa totalitaristisien järjestelmien ja ideologioiden malliin, mikä myös Darwinin rottweilereiden tulisi ottaa onkeensa, ennen kaikkea omassa intressissään.
Julkisuusharhat ovat julkisuusharhoja muutoinkin ja toimittaja on varmasti viimeinen taho, jolta kysyä yhtään mitään. GWB:n hallinto ja sitä edeltävät hallinnot niin Yhdysvalloissa kuin muuallakin ovat yrittäneet "politisoida tiedettä", joskus jopa onnistuen, mutta paljon vakavampaa ja pitkäkestoisempaa vahinkoa ovat tehneet monet tieteentekijät itse 'huoraamalla' julkisuudessa halpahintaisten ja huonosti mietittyjen teemojensa kanssa. Tiede on banalisoitunut liiaksikin, tasoa laskeva tutkinto- ja julkaisutulva ei ole pelkästään Suomen ongelma, vaikka sitten vastapainoksi 'culture of superiority'-pohjainen ajattelutapa ei ole myöskään kadonnut minnekään, postmodernismista huolimatta.
Mutta mitä tulee sekä teoriassa että käytännössä yllättävän moniin asioihin, niin jokaisen ihmisen mielipide on yhtä "arvokas", olivatpa ne sitten miten vääriä tahansa jonkun dystopioihin seonneen mielestä. Valtajärjestelmän ja monen muun yhteiskunnallisen asian legimiteetti syntyy siitä, että nämä mielipiteet vaikuttavat enemmän tai vähemmän avoimessa vuorovaikutuksessa toistensa kanssa.
Ja vaikka tämä ei ole taistelu, johon minun tarvitsisi korteani kekoon laittaa, niin Yhdysvaltain tiedepolitiikan saldo on edelleen "ihan omassa luokassaan", virheistään huolimatta. Se, että maa toivottavasti menettää asemiaan Euroopalle että Aasialle sekä tieteessä että taloudessa on vain luonnollista kehitystä sen osalta, että toinen maailmansota ja kylmä sota ovat nyttemmin voitettuja kantoja, sillä ne olivat aikoinaan omiaan nostamaan Yhdysvaltoja historiallisessa katsannossa luonnottoman "korkealle".
All in favor of "Big Science"?