Kovin yksinkertaisia ovat nämä poliittiset narratiivit, minkä vuoksi tieteentekijöiden tulisi olla erityisen tarkkana siitä, etteivät politisoisi tieteenharjoittamista liikaa. Tiede ei ole immuuni politisoitumiselle, mistä kehitys esimerkiksi säieteorioiden dominanssin tai ilmastonmuutoskeskustelun ympäriltä on voitu helpostikin havaita. Puhumattakaan siitä, että mentäisiin ihan marxismin, lysenkolaisuuden tai muun vastaavan asteelle.
Tieteen sosiologeille ja filosofeille ei tulisi antaa yhtään ammusta lisää ns. "kahden kulttuurin" keskustelua koskeviin pohdintoihin, puhumattakaan postmodernisteista.
Mitä muutoin tulee Yhdysvaltain poliittiseen ilmapiiriin, niin käsitys republikaanien erityisestä "tieteenvastaisuudesta" ei pidä paikkaansa, uskonnollisen oikeiston olemassaolosta huolimatta. Puhtaasti rahoitusta tarkasteltaessa tilanne saattaa olla ihan päinvastainen, demokraatit kokevat tiedettä ja teknologiaa tärkeämmäksi redistributioon tähtäävien progressiivisten yhteiskunnallisten ohjelmien täytäänpanon, siinä missä republikaani ideologiansa ohjeistamana saattaa suhtautua suopeammin tieteen ja teknologian tarpeisiin, siitäkin huolimatta, että kysymys olisi liittovaltion rahoituksesta.
Hyvä esimerkki tästä olisi esimerkiksi edustajainhuoneen taannoinen puhemies Newt Gingrich, joka suuresta saatanallisuudestaan ja näennäisuskonnollisuudestaan huolimatta ei voitu pitää millään muotoa tieteenvastaisena, päinvastoin, kuten tästä haastattelussa on luettavissa:
The Discover Interview: Newt Gingrich.
Ei GWB tai tulevakaan presidentti tee tiedettä tai osallistu tieteenharjoittamiseen. Sen sijaan mitään rahoitukseen tulee, edustajainhuone päättää viimeisenä tahona liittovaltion tieteeseen ja tutkimukseen suunnatut panostukset, kulloisenkin hallinnon esitysten perusteella tai niitä muokaten.