Retzko ja Ayers ovat olleet pinnan alla monissa vähemmän levinneissä medioissa jo kuukausia, ja itse asiassa kummankaan henkilön osalta mahdolliset implikaatiot eivät ole substanssia vailla.
Chicagon korruptio on monella tapaa aivan omassa luokkaanssaan ja on tietysti äänestäjien asia, että minkä merkityksen he asialle ja Obaman altistumiselle sille haluavat antaa, ei siis tyhjäpäisten demokraattiblogien ja -toimittajien.
Voihan toki myös olla, että "community organizer" Obama pystyy jättämään tämän osan taustastaan omaan arvoonsa vastuiden ja tehtävien muuttuessa, mutta asia pitäisi ehdottamasti käsitellä avoimemmin myös eurooppalaisissa valtamedioissa.
Enemmän poliittis-filosofisluontoista on se, että mikä merkitys Obaman yhteyksille Ayersin kaltaisiin ihmisiin koulutuspoliittisten uudistushankkeiden yhteydessä pitäisi antaa. Ihailu Baader-Meinhofia kohtaan on eurooppalaisessa mediassa (esimerkiksi HS) suurta, mutta vaikka eriasteisesti terrorismiin osallistuneet tai sitä kannattaneet (Daniel Cohn-Bendit, Ulrike itse tai vaikkapa Saksan Joscha Fischer) ovat saaneet "synninpäästön", niin nämä yhteydet silti ansaitsevat jonkinasteista julkisuutta. Obama ja Ayershan ovat vaihtaneet mielipiteitä, eikä kysymys ole vain siitä, että Ayersin järjestön tekemät terroriteot tapahtuivat Obaman ollessa 8-vuotias.
Mielenkiintoista olisi myös arvioida myös eurooppalaisten tiedotusvälineiden sivuilla, että mitä merkitsee vai merkitseekö mitään Obaman toimiminen asiamiehenä ja lobbaajana ACORN:lle uransa aikaisemmissa vaiheissa.
Mikään tästä ei tee Obamaa epäsopivaksi presidentiksi, mutta näitäkään asioita ei pitäisi piilottaa puhtaan "propagandismin" alle edes eurooppalaisissa medioissa, mielestäni. On tietysti selvää, ettei tähän ole esimerkiksi HS:ssa minkäänlaisia edellytyksiä.
Chicagon korruptio on monella tapaa aivan omassa luokkaanssaan ja on tietysti äänestäjien asia, että minkä merkityksen he asialle ja Obaman altistumiselle sille haluavat antaa, ei siis tyhjäpäisten demokraattiblogien ja -toimittajien.
Voihan toki myös olla, että "community organizer" Obama pystyy jättämään tämän osan taustastaan omaan arvoonsa vastuiden ja tehtävien muuttuessa, mutta asia pitäisi ehdottamasti käsitellä avoimemmin myös eurooppalaisissa valtamedioissa.
Enemmän poliittis-filosofisluontoista on se, että mikä merkitys Obaman yhteyksille Ayersin kaltaisiin ihmisiin koulutuspoliittisten uudistushankkeiden yhteydessä pitäisi antaa. Ihailu Baader-Meinhofia kohtaan on eurooppalaisessa mediassa (esimerkiksi HS) suurta, mutta vaikka eriasteisesti terrorismiin osallistuneet tai sitä kannattaneet (Daniel Cohn-Bendit, Ulrike itse tai vaikkapa Saksan Joscha Fischer) ovat saaneet "synninpäästön", niin nämä yhteydet silti ansaitsevat jonkinasteista julkisuutta. Obama ja Ayershan ovat vaihtaneet mielipiteitä, eikä kysymys ole vain siitä, että Ayersin järjestön tekemät terroriteot tapahtuivat Obaman ollessa 8-vuotias.
Mielenkiintoista olisi myös arvioida myös eurooppalaisten tiedotusvälineiden sivuilla, että mitä merkitsee vai merkitseekö mitään Obaman toimiminen asiamiehenä ja lobbaajana ACORN:lle uransa aikaisemmissa vaiheissa.
Mikään tästä ei tee Obamaa epäsopivaksi presidentiksi, mutta näitäkään asioita ei pitäisi piilottaa puhtaan "propagandismin" alle edes eurooppalaisissa medioissa, mielestäni. On tietysti selvää, ettei tähän ole esimerkiksi HS:ssa minkäänlaisia edellytyksiä.