Unet – kumma juttu...

[Vintsukka]

Perjantaina oli viimeinen päiväni kesätöissä (pakettiautokuskina), ja seuraavana yönä näin unta, jossa ajoin firman autolla 90 km/h poliisin tutkaan Tampereen Hatanpään Valtatiellä (rajoitus kai 50) ja kortti lähti kuivumaan.

 

[Sistis]

Viime yönä näin kyllä totaalisen kummallista unta. Unessa menin Leningradiin moikkaamaan lukioaikaista kaveriani, joka ei kyllä asustele siellä päin, vaan ihan Hämeenlinnassa. Tiedän myös, että kaupungin nimi on nykyään Pietari, mutta unessa se oli todellakin vielä Leningrad. Leningradista lähdimme sitten Moskovaan junalla. Moskovassa huomasin, että eihän minulla ole passia ollenkaan mukana, vaan se on jäänyt Suomeen. Meikäläisellä iski sitten paniikki, että millä sitä pääsee takaisin kotimaahan. Yritimme unessani etsiä Suomen suurlähetystöä, mutta sitä emme löytäneet. Uni loppui siihen, kun söimme moskovalaisella McDonaldsilla hampurilaisia.

 

[koo]

Minä hiihtelen hankia hiljakseen...

Onneksi en näe tai ainakaan muista uniani useinkaan.
Edellinen hullu-uni tapahtui Ateenan olumpialaisten aikaan. Silloin "vääräuskoinen veljeni" voitti kolmiloikan kultamitalin.
Tässä viimeöinen unikuvani, olkaatten hyvät:

Keskustelin Harri Kirvesniemen kanssa meidän keittiön pöydän ääressä luistelusuksien valinnasta. Hän oli sitä mieltä, että minun tulisi valita sekä luistelusukset että tavalliset perinteiset. Olisin halunnut selviytyä tulevasta talvesta vain yhdellä uudella suksiparilla mutta ”Hartsa” sai minut vakutettua että tarvitsen ehdottomasti sekä perinteiseen että luisteluun oman parin.
No sitten olinkin jo kodinkoneliikkeessä jossa myytiin suksia. Hiihtimien valinta sujui nopeasti mutta hiihtokenkiä ei tahtonut löytyä. Mitä suurempaa kokoa sovitin sitä isommaksi kasvoi jalkateräni. Koin tapahtuman jotenkin nöyryyttäväksi ja jätin monojen kokeilun sanomalla hiihtäväni ilman jalkineita. Se sopi myös kauppiaalle joka piti ratkaisuani aivan itsestään selvänä. Tämän jälkeen piipahdin jossain merkillisessä pannuhuoneessa joka minun piti pestä putipuhtaaksi jotta pääsisin suksineni voiteluneuvojan luokse. Löysin kuitenkin pannuhuoneen likaisen seinän peitosta oven joka johti hienon hotellin aulaan jossa oli paljon väkeä suksinensa, odottamassa jotain, mikä ei unessani selvinnyt. Astuin aulaan ja samalla nimeäni huudettiin. Juha Hautamaa kutsui minut voitelupöytänsä ääreen ja perinteisin menoin, nestekaasulla ja tervalla huolsi sukseni hiihtokuntoon. Hautamaa kehoitti minua maksamaan suksien huollon johonkin tiettyyn paikkaan, en vaan ymmärtänyt missä se paikka oli, joten en maksanut mitään minnekään. Sen sijaan menin vielä takaisin Hautamaan voitelupöydän ääreen ja ostin hänenltä järjettömän määrän kukkasipuleita…

Sekoankohan minä lopullisesti ?

 

[Rocco]

Kanadalainen Euro

En muista uniani koskaan. Ehkä aamulla jotakin hämärää sekunnin tai parin ajaksi, mutta sen jälkeen ei koskaan jää päähän mitään mielikuvaa.

Poikkeuksen tekee kanadalainen Euro joka vieraili unessani pari kuukautta sitten. Mitään yhtymäkohtaa mihinkään en muista, ainoastaan tuo Euro, minkä takapuolta korosti tajuttoman suuri vaahteranlehti.

 

[cosmic_rodeo]

Onko paikalla asiantuntevia unentulkitsijoita tai edes harrastelijapohjalta ponnistavia psykoanalyytikkoja, haluan selityksiä. Pelkään nimittäin pahoin, että nyt en taida enää käydä ihan täysillä kierroksilla.

Olen nimittäin muutaman päivän sisään nähnyt kaksi kertaa lähes samanlaista, melkoisen koomista ja omituista unta.

Molemmissa unissani olen liikkunut Jyväskylän maisemissa jonkun hämärän spurgun kanssa.

Ensimmäisessä unessani olin matkalla kotiin Jokivarren ala-asteelta, tuolta minunkin ensimmäisenä opinahjonani toimineelta sympaattiselta pikkukoululta. Pyöräilin siinä sitten äitini polkupyörällä. Tunnelma oli jotenkin utuinen, hiirenhiljainen ja maailmanloppua enteilevä. Unessa en muuten ollut enää ala-asteikäinen, vaan ihan saman ikäinen kuin nytkin.

Seuraani liittyi sitten tämä spuge, joka lähti kulkemaan kanssani kohti kotia. Pelkäsin miestä lievästi, koska hän vaikutti hieman arvaamattomalta. Yritin päästä hänestä eroon.

Spurgu kertoi, että hänen suonissaan virtaa ihan intiaaniverta. Ei siis ollut yllättävää, että sille aivan Kiulun välittömässä läheisyydessä sijaitsevalle urheilukentälle oli pystytetty intiaanileiri. Muuta en sitten unesta enää muistakaan.

Viime yönä olin jälleen vanhassa koulussani, tällä kertaa tosin Kuokkalan yläasteella. Olin tupakalla siellä uskonnonluokan takana sijaitsevalla pihalla ja oli talvi. Jostain syystä sahasin luokan irti muusta rakennuksesta rautasahalla ja se upposi järveen. Mikä on omituista, koska eihän siinä mitään vesistöä kovinkaan lähellä ole.

Sitten olinkin siirtynyt jo kaupungille. Yhtään ihmistä ei näkynyt ja tunnelma enteili taas maailmanloppua.

Kunnes seuraani liittyi spurgu. Tällä kertaa spurgu kertoili mm. olevansa sotasankari ja yritti pummata minulta viinaksia.

Äitini polkupyöräkin oli taas mukana, tällä kertaa komeasti Heikinkadulle pysäköitynä.

Miksi minä näen unia äitini polkupyörästä, kodittomista alkoholisteista ja vanhoista kouluistani? Mitä ne oikein symbolisoivat? Olenko minä perverssi?

 

[Pikku Myy]

Viestin lähetti Pikku Myy
Näin viime yönä untä eräästä Jatkoajan kirjoittajasta

Miksi minä aina nään näitä? Viime yönä unissani seikkaili useampikin palstalta tuttu henkilö. Yhdellä palstalla vaikuttaneella (miespuolisella) tutullani oli salasuhde ystävääni (naispuoleinen) sekä toiseen palstalla vaikuttavaan henkilöön (miespuolinen) joka on minulle jotenkin tuttu. Unessa olin tästä tilanteesta melkoisen rikki, varsinkin kun sain palstalaisilta paheksuvia yksitysviestejä tyyliin "älä aina kitise kaikesta" ja "sehän on niiden ihan oma asia, kuka ketäkin nai" "heidän suhteensa on kaunis asia".

Pitäisi vissiin pitää Jatkoaika-paasto.

 

[Redalert]

Vähä ennen tätä karmeeta Aasian katastrofia näin unen kuolleesta ihmisestä...Jonkun talon pihalla oli ruumis ja unessa mua hirvitti ja mietin,että uskallanko vilkasta sitä.Sitte rohkaisin mieleni ja ku katoin sitä,ruumis kohotti kädet ja katseen kohti taivasta.Siihen mä sitte heräsin...Inhottava ja hyytävä uni ! Huh !

 

[taisto-74]

Hohhoijjaa. Ei siis millään saa kunnon normaalia unirytmiä millään. Aina heräilee milloin mihinkäkin. Ja silloin kun nukkuu näkee ihan sairaita unia. Viime yönä näin unta että minulla oli maksasyöpä. No, äitin kanssa sitä itkettyä ja venäläinen sotilaslääkäri alkoi hoitamaan tautiani erään kulkurin avulla. No, seuraavaksi marssittiinkin sitten Stalingradiin, siihen piiritettyyn. Siellä elin kielipuolena almuja saaden ja venäjän kieltä oppien. Henkeni pitimmiksi jouduin syömään jopa katkarapuja ja kalaa (YÄK!)..paikallinen roskakuski (vanha työkaverini Norjasta) hoiti neuvoi minulle majapaikan, jossa me köyhät makoilimme puulattuialla kranaatteja odotellen...lopuksi tapasin Gen.feld.marsh. von Pauluksen, sitte heräsin.

Jaahas. Pitäiskös jättää ryyppäämien pois vai vähentää sotapelien pelaamista??

 

[January]

Joo näin tuossa toissa yönä aika mielenkiintoisen unen. Luulen sen johtuneen tuosta 8.1 Saipa-Blues ottelun tappion tuottamasta tuskasta.
Niin oli unessani äikän tunnilla, kunnes yhtäkkiä Jarmo Myllys oli luokan ovella ja kysyi minua. En osannut sanoa mitään, ja Jamo kysyi suoraan josko pitäisin Saipalle jääharkat (?!!?). Totesin tyynesti tähän, että miksiköhän hitossa sillä Blueshan hävisi juuri pelin teikäläisiä vastaan ja niinehyvineen Myllys lähti luokasta.

En tajua tuota, osaan luistella kohtuu hyvin, mutta come on! Jääharkat SM-liiga joukkueelle?!! Myllys koulussani?!! Joo jätän spekuloinnin jollekkin muulle, mutta kyllä tuo on yksi oudoimmista unista mitä olen koskaan nähnyt.

 

[Pingu]

Minulla on taipumusta nähdä ihan omituisia unia. Johtuukohan vilkkaasta mielikuvituksesta vai mistä kun lähes joka yö seikkailen milloin missäkin ja milloin kenenkin kanssa.
Yleensä nämä henkilöt ovat tuttuja, välillä perheenjäseniä aivan omituisissa paikoissa ja joskus pitkätukkarokkaritkin ilahduttavat unimaailmaani läsnäolollaan.

Pari viikkoa sitten näin unta että ajelin meidän maasturilla tuossa lähiseudulla (en omista ajokorttia). Poliisit pysäyttelivät järestään kaikki autoilijat ja puhalluttivat. Sain auton tien sivuun ja puhalsin nollan. Ystävällisesti virkavalta toivotti hyvää matkaa, mutta minä kävin huutamaan että ettekö te kysy ajokorttia, en mie saisi oikeasti ajaa.
Lieneekö sitten niin rehellinen ihminen oikeasti, etten edes unissani voisi valehdella...

Jokunen vuosi sitten olimme yötä avopuolisoni vanhempien luona, taisi olla ensimmäisiä kertoja kun heidän kanssaan olin enemmän tekemisissä. En muista mitä unta silloin näin, mutta aamulla kerrottiin, että olin keskellä yötä noussut istumaan ja rääkäissyt kohtalaisen kovalla äänellä "omituista väkeä!" ja jatkanut unia.
En ole kehdannut kysyä ketkä kaikki tuon kuulivat, toivottavasti ei nuo vanhemmat sillä en tietoisesti ainakaan heitä tarkoittanut.

Joskus unet jäävät koko päiväksi pyörimään mieleen, eikä meinaa saada ajatuksia irti ja lopettaa miettimistä että mitähän tuokaan nyt mahtoi oikeasti tarkoittaa...

 

[tonderi]

Viime yön antia...

Näin unta että me lähettiin emännän kanssa pyöräilemään.
Vähän ajan päästä meidät pysäytettiin ja kerrottiin että meidän pyörät pitää viedä teurastettaviksi koska niihin oli teko hetkellä päässyt saatunutta verta...

No ne fillarit sit vietiin johonkin hallinn missä ne nostettiin taka renkaista roikkumaan ja sen jälkeen ohjaustanko katkaistiin.

Että sellasia unia tuli sit täällä kertaa kateltua...

Harvon on niin hauskaa kun kello soi aamulla.

 

[Timbit]

Aika monesti unet unohtuvat vartin sisään heräämisestä, mutta ne oudoimmat jäävät pidemmäksikin ajaksi mieleen. Niinkuin tämä viimeöinen.

Olin töissä palkkaamassa uutta työntekijää. Vaatimukset ytimekkäästi tässä: henkilön pitää olla IFK:n kannattaja, ja hänen pitää osata saksaa. Joitain tyyppejä olinkin jo haastatellut ja olin hiljalleen tekemässä valintaa. Samassa paikalle ilmestyi ystäväni seeyou@jäähalli, joka ilmoitti tulleensa kyseisiin töihin ja paineli saman tien siihen duuniin.

Jotenkin pelottavaa.

 

[seeyou@jäähalli]

Designerin unessa olleet vaatimukset kyllä täyttyy, mutta....

Itselläni omituisin uni on noin kahden viikon takaa. Olin Kölnin lentokentällä lähdössä kotiin. En kuitenkaan halunnut, joten tappelin vastaan.

Heräsin omaan huutooni: NEIN!!!

Minulle kerrottiin myöhemmin, että olin unissani mumissut jotain saksaksi.

 

[uljas]

Viime keskiviikkona näin päiväunillani painajaisen jossa katsoin tekstiteeveeltä tilannetta Titaanit-HeKi ja peli oli 4-1. Sama tilannehan se sieltä killitti kun kotia illalla tulin ja tekstiteeveen aukaisin...

 

[RV16]

Toissa yönä nähtyä:

Pelaan Pelicansin paidassa kotiottelussa Frölunda Indiansia vastaan, mutta halli muistuttaa lähinnä Södertäljen Scaniarinkeniä kuin Lahen jäähallia. Jatkoajalla siniviivalta tuleva laukaus menee maaliin seistessäni maalin kulmalla ja peli päättyy riemastuttavasti lukemiin 7-6. Menen tuulettelemaan vieraskannattajien katsomonosan eteen, mutta yhtäkkiä juttelenkin Niklas Anderssonin kanssa, joka ei selvästikään pitänyt vittuilustani joukkueensa kannattajia kohtaan.

Näitä lisää.

 

[Vintsukka]

Viime yönä iski sellainen uni ettei paremmasta väliä. Taustatietoina kerrottakoon että luen parhaillaan Taru Sormusten Herrasta-kirjaa ja olen päässyt Helmin Syvänteeseen asti. Lisäksi luin eilen Jatkoajan ketjua jossa keskusteltiin Raimo Helmisen äänestämistä Liigalegendaksi.

Unessani Raipe ratsasti valkoiseen kaapuun pukeutuneena ja sauva kädessään valkoisella hevosella rinnettä alas rohirrimin avuksi taisteluun.

 

[Gagne]

Meikäläinen kuljetteli viime yönä aivan helvetin isolla mustalla Mercedeksellä Englannin hörökorvan edellistä siippaa, tätä Diana-vainaata pitkin Hämeenlinnaa. K-Manun kohdalta käännyttiin sitten Lontoon Piccadilly Circukselle.

Tervettä.

 

[Cannibal]

Nightmare

Mielenkiintoinen ketju. Unet ovat toisinaan erittäin miellyttäviä ja hauskoja, joskus taas jopa pelottavia. Onneksi näen varsinaisia painajaisia erittäin harvoin. Sympatiat niille, jotka niitä useasti näkevät, sillä ei se mukavaa ole. Pakko kertoa kenties pahin ja mieleenpainuvin painajainen, jonka olen nähnyt. Se ei ollut edes pitkä...ja tuon unen näin ehkä n. 6-8 vuotta sitten. Se on kuitenkin piirtynyt tarkasti muistiini.

En muista oliko tällä unella jotain alkua, mutta muistan vain unessa seisoneeni lähes tyhjässä huoneessa, jonka ovi on auki, ja josta näin ollen näkee ulos siitä ovesta. Ovi johtaa jonkinlaiseen käytävään, aivan kuten koulujen luokkahuoneet. Unessa seison huoneessa keskellä, ja katson ovelle päin eli käytävään, mutta en mene lähelle ovea, vaan pysyn syvällä huoneessa. Näen siis vain pienen pätkän käytävää. Käytävää pitkin unessa kävelee jonossa ihmisiä, joiden kasvot ovat epämuodostuneet. Niissä on jonkinlaisia kasvaimia tai rakkoja, jotka ovat silponeet kasvot osittain muodottomiksi. Tällaisia samanlaisia kasvoiltaan epämuodostuneita ihmisiä kävelee letkassa hitaasti huoneen ohi käytävää pitkin, kun zombilauma katsoen kävellessään kukin tiukasti eteenpäin käytävän suuntaisesti. Sitten yhtäkkiä yksi näistä "ihmisistä" kääntää nopeasti päänsä ja katsoo suoraan silmiini. Herään välittömästi kylmään hikeen.

Aivan saatanan karmea kokemus. En saanut hetkeen unta tuon jälkeen, vaan mietin koko ajan syvällä peiton alla tuota katsetta ja sitä tilannetta. Mikä synnyttää tuollaisen unen? Ei siinä periaatteessa ollut mitään erityisen sairasta tai mitään takaa-ajoa, mutta se oli silti tilanteena suorastaan järkyttävä. En tiedä pystyinkö kuvailemaan sen tarpeeksi hyvin. Nyt kun olen sitä tarkemmin miettinyt, olen tullut siihen tulokseen, että tuohon on saattanut vaikuttaa takavuosien sci-fi-sarja "Äärirajoilla". Siinä oli joskus yhdessä jaksossa vähän tuon tyylistä...olisiko sitten siitä tullut vaikutteita. Mutta pitipähän tässä kertoa nyt kuitenkin. Yleensä uneni ovat niin sekavia ja pätkittäisiä, ettei niistä oikein yhtenäistä tarinaa saa.

 

[straiter]

En oikeastaan juuri koskaan muista uniani. Eräs uni ja vielä painajais-sellainen on kuitenkin jäänyt vahvasti mieleeni:

Olin vuonna -93 Lahden ammattikoulussa rakennuslinjalla. Olin toisella luokalla ja silloisen luokanvalvojamme E. Tiaisen (aka. pikkulintu) luottopakki eli työparini kanssa eräänlainen suosikkioppilas. Olimme parini kanssa tehneet muutaman viikon koulun rakennustyömaalla Ahtialassa saunaa ja kylppäriä. Eräänä yönä näin unta, jossa olimme työparini kanssa koulun uimahallissa, jossa tehtiin samoihin aikoihin remonttia. (Kaikki paikallisethan tietävät amiksen uimahallin siinä Svinhufvudinkadulla). Luokanvalvojamme kertoi siinä hyvinkin vakavalla äänellä, että tämän päivän projektina olisi laatoittaa allashuoneen seinät ja lattiat. Ja se on sitten "päivä täys"-keikka eli kotiin saatte lähteä, kun homma on valmis.

Jokainen, joka on koskaan käynyt uimahallissa, voi miettiä kyseisen homman kestoa. Ammattimieheltäkin menee viikkoja tuollaiseen projektiin. Kahdella 18-vuotiaalla opiskelijalla siinä olisi mennyt varmaankin kuukausia.

Onneksi heräsin ennenkuin projekti ehti unessani alkaa, olisi saattanut jäädä loppuelämän laatoitushommat tekemättä. Toisaalta, tähän päivään mennessä on tullut laatoitettua koulun jälkeen vasta kaksi kylppäriä.

 

[Kelju]

Mielenkiintoisimmat ja pysäyttävimmät unet tulevat minulla jos herään aamulla ja jatkan nukkumista joksikin aikaa. Siis silloin ekan heräämisen jälkeen. Ja jos herään ja nukahdan useita kertoja, käy usein niin että näen monta täysin erilaista unta peräkkäin.

Aika lailla päästä päähän vaihtelevat unien aiheet Keljulla. Aika usein toistuva teema on, että yritän tappaa jotain hahmoa taikka vihollista, kuin jossain tietokonepelissä. Ja hahmo yleensä ei suostu kuolemaan kirveelläkään. Jos saan sen lopulta nitistettyä niin muistaakseni herään aika äkkiä. Ihan jänniä unia.. ei tarvitse sitten tosielämässä toteuttaa tällaisia fantasioita. ;) Joku jatkoaikapsykologi varmaankin keksii jonkin viiltävän luonneanalyysin tästä.

Kamalimpia on unet, joissa joku läheinen kuolee. On tunteet aika pinnassa heräämisen jälkeenkin vähän aikaa.

Ps. ei tuollaisia Cannibal-unia mulle, tacksåmycke. iik!

 

[peruspata]

Minulla on loistavat unenlahjat, ja aika lapsesta ihan näihin päiviin saakka olen ollut kova puhumaan unissani. Yhden samanlaisen kaverin kanssa nukkuessamme sellaisessa usean hengen huoneessa eräällä leirillä olin kuulemma kommentoinut unissani johonkin ihan päättömään juttuun banaanipyssystä. Te ette edes halua tietää enempää.

Kerran kotona kävi niin, että menin nukkumaan omassa huoneessani ihan normaalisti, mutta heräsin vierashuoneestamme mukanani peitto ja tyyny. Ei mitään havaintoa, koska olin tämän pedin vaihdon tehnyt.

Huikea oli myös viime kesäinen tapaus erään ystäväni luona työreissulla. Oli EM-finaali (siis Portugali-Kreikka), ja koska minun täytyi olla seitsemältä n. 120 km päässä majapaikastani työmaalla, pyysin ennen nukkumaan menoani erästä toista ystävääni lähettämään tekstiviestillä tuloksen pelin päätyttyä. Aamulla tämä kaverini, jonka luona yövyin, sanoi tekstiviestin tulleen siinä vähän ennen puoltayötä, ja minä olin tuuminut: Kreikka johtaa 1-0. Kuten tiedämme, peli päättyi 1-0 Kreikalle, hupaisinta oli, että kun aamulla katsoin puhelintani, siinä oli teksti yksi saapunut tekstiviesti, ja kun avasin sen viestin, kaveri kirjoitti Kreikan voittaneen 1-0. En pysty tätä selittämään, aika kumma juttu. Viesti siis todella oli avaamatta aamuun asti.

Kaikenmoista sitä tapahtuu.

 

[Vintsukka]

Viime yönä CMX:n A.W. Yrjänä lauloi jotain hyvin CMX-tyylistä biisiä TTY:n (opiskelen siellä) käytävillä. Hauskinta oli että se ei ollut CMX:n biisi vaan se on selvästi tullut omasta takaraivostani. Hyvä biisi oli. Heräämisen jälkeen piti kirjoittaa sanat ylös mutta en muistanut kuin pari sanaa sieltä täältä. Nyt harmittaa.

 

[tahtookirjoittaa]

Jokunen kuukausi sitten näin todella omituisen ja pelottavan unen. Olin nimittäin jääkiekko-ottelussa jossakin isossa hallissa (muistutti eniten Elyseetä). Tupa oli suurin piirtein täynnä (kyllä, tämä oli uni), en kuitenkaan muista, mitkä joukkueet olivat vastakkain. Katsomoiden välisillä rappusilla (siis niillä, joilla cheerleaderit esiintyvät) ei suinkaan ollut mustia kobria, vaan tarkka-ampujia, jotka etsivät kiikaritähtäimin katsomosta ulkomaalaisia ja lahtasivat heitä hengiltä. Ei ollut merkitystä, mihin etniseen ryhmään kuului, kaikki ulkomaalaiset olivat tarkka-ampujien kohteina. Kaiken lisäksi muu yleisö seurasi ottelua kiväärien paukkeesta ja ruumiiden syntymisestä kummemmin piittaamatta. Välillä tuli tiukka paikka, kun jouduin "ihmiskilveksi" maalitauluksi joutuneen henkilön pyrkiessä taakseni suojaan. No, tokihan työnsin ihmisparan pois selkäni takaa kiväärinluotia peläten. En todellakaan ymmärrä syytä uneen, kun en ole mitään sotaleffojakaan tms. ihan vähään aikaan katsonut.

 

[Anton]

Kuluneella viikolla näin todella elävän unen, jossa yllytyshullujen Arttu Harkki yllättää minut matkustamosta matkalla kohti Pohjois-Afrikkaa ja kysyy haluanko kokeilla lentokoneella laskeutumista. Olin joskus kertonut kamuille olevani valmis melkein mihin vain tempaukseen.

Pitää varmaankin lopettaa kello 18.30 jälkeisien ohjelmien katselu.

Setä-Siegmund olisi varmaankin kertonut nousevan ja laskevan B747:n lentokoneen symbolisoivan minun väyrystäni?

 

[Sistis]

Tulipahan nähtyä totaalisen omituinen painajainen viime yönä.

Unessa heräilin enoni maatilalta. Tosin se sijaitsi unessani Tampereella. Eipä siinä mitään. Olin menossa ensimmäistä kertaa uuteen työpaikkaani (jossa aloitan kolmen viikon päästä). No nukuin tietysti pommiin. Katsoin unessani kelloa, ja totesin, että töihin ehtii jos polkee polkupyörällä helvetillistä vauhtia.

Polkupyöräni oli kuitenkin jossain enoni navetan vintillä, joten lähdin kiireellä hakemaan sitä sieltä. Lopulta löysin sen ja muistin vasta siinä vaiheessa, miksi se oli jemmattu vintille: takarengas oli paskana. No ei muuta kuin lähdin juoksemaan kiireellä kaatosateessa töihin. Alku matkasta meni enon tilan maalaismaisemissa. Sitten olinkin yhtäkkiä ex-kotikuntani keskustassa. Tässä vaiheessa töistäni soitettiin närkästyneenä. Sanoivat, että jos puoleen päivään mennessä ehdin, niin hyvä. Jatkoin matkaa. Yhtäkkiä olinkin Tampereella ja olin perillä työpaikallani.

Kiireellä juoksin siitä sitten johonkin hemmetin lääkärin vastaanotolle hakemaan kulkukorttia. Eipä siinä mitään, oikeaa paikkaa ei meinannut millään löytyä. Melkoisen sokkelon jälkeen oikea mesta löytyi. Tässä vaiheessa tapasin lääkärin jonossa kaverini, joka oli unen mukaan tulossa samaan paikkaan töihin (oikeasti ei todellakaan)... lopulta sain lääkäriltä kulkukortin ja aloin etsimään omaa toimistoani.

Harhailin kuitenkin pitkät tovit mitä ihmeellisemmissä paikoissa löytämättä toimistoani. Työhuoneiden numerointi oli mitä sekavin. Aina kun olin löytänyt mielestäni oikean käytävän, jossa työhuoneeni piti sijaita, numerointi loppui juuri ennen huonettani. Tätä jatkui pitkät tovit. Yhtäkkiä havaitsin kiertäneeni kehää. Samalla näin jonossa olleen kaverini, joka oli jo löytänyt oman työhuoneensa ja oli jo kovaa vauhtia tekemässä töitä; nimittäin asentamassa Play Station -koneita ja pelailemassa niillä. Työn toimenkuva ei siis oikeasti liity mitenkään tällaiseen.

Siinä vaiheessa heräsin...

Oli se kamalaa. Toivottavasti ensimmäinen työpäivä menee edes jotenkuten paremmin. Ne pari kertaa, jotka olen tuossa rakennuksessa vieraillut, ovat näyttäneet että se on kyllä melkoinen sokkelo...