Tämä ketju ylös koska yöllä tuli taas katseltua varsin hämmentäviä unia. Jos paikalla on joku ilmaiseksi palstan välityksellä toimiva unipsykoanalysaattoriheebo, niin odotan tuomiota varsin jännittyneenä.
Näin siinä kävi:
Olin matkalla töistä kotiin autolla, kun yht´äkkiä huomasin, että tien päällä (?!) olevassa toimistorakennuksessa ihmiset söivät kakkua. Sen muistan, että havaitsin heti sen olevan mansikkakakkua. Sellaista mitä leipomoista saa, missä on sitä kirkasta, hyytelömäistä mansikkapäällytettä. Miten sinne ylös toimistoon näin autostani, on vähän epäselvää vielä. No, pysäytin auton ja aloin katsella kiikareilla niitä ihmisiä jotka herkuttelivat työpöytiensä ääressä.
Tässä vaiheessa unta soitin autostani kaverilleni, ja kerroin että siellä ja siellä toimistossa on varmaan jotkut synttäribileet, ja että sinne voisi mennä. Kaveri kertoi tulevansa illalla. Muistutin, että ottaa videokameran mukaan, koska ilman sitä ei kannata tulla.
Seuraavassa kohtauksessa katselin edelleen kiikareilla toimistotiloihin, mutta en ollutkaan enää autossa. Yllättäen olinkin siirtynyt vastapäiseen rakennukseen, josta sitten tarkastelin niiden toimistoihmisten puuhia. Enää siellä ei syötykään kakkua, vaan nyt ne ihmiset penkoivat papereita aivan hulluna. Tässä vaiheessa mieleeni tuli, että nyt on jotain pielessä. Mietin, että tulisi nyt se kaveri sen videokameransa kanssa. Samalla yksi niistä tyypeistä siellä vastapäisessä rakennuksessa huomasi minut, ja selvästikin soitti apua. Sellaisella puhelimella mikä vartijoilla aina on.
Tajusin, että pakoon on päästävä, mutta koska olin niin korkealla siinä rakennuksessa, en voisi paeta alaspäin, koska vartijathan tulisivat sieltä suunnasta. Lähdinkin juoksemaan portaita hulluna ylöspäin, ja tässä vaiheessa unta olo alkoi olla jo varsin tukala. Muistan kuinka tosissani pelkäsin niitä takaa-ajajia, ja että olisin tarvittaessa juossut vaikka loppuikäni. Pääsin ihan ylimpään kerrokseen, mutta sieltä ei löytynyt yhtään piilopaikkaa. Ei niin mitään, minkä taakse olisi voinut piiloutua. Näin minuun iski melkoinen paniikki, koska seisoin keskellä autiota huonetta, ja ne vartijathan luonnollisesti olivat jäljilläni ja aikeissa tappaa minut.
Tässä vaiheessa heräsin, ja olo oli oikeasti aivan kauhea. Ensinnäkin kun siinä heräili, niin pelotti jonkin verran, ja toiseksi oli tunne, että olisin tehnyt jotain ihan kauheeta, mitä piti katua. Eihän siinä enää unta saanut, vaan oli pakko lähteä kahvinkeittoon.
Ja hyvää juhannusta vielä!
