Eri mieltä.
Tämähän on suomalaisten oman epävarmuuden ilmentymä. Pelätään epäonnistumista ja sen takia tavoitteita ei uskalleta asettaa.
Ja totta kai pelätään, kun tää meidän yhteiskunta ei muuta odota, kuin jonkun epäonnistumista, että saa potkia maassa makaavaa... näkeehän se täällä JA:ssakin. Suomalainen "mikä sääkin luulet olevas" vs: ruotsalainen "ei se mitään, yritä uudestaan" menttaliteetti näkyy esim juuri urhelumenestyksissä, joissa, niin ikävä kun se on havaita ja myöntää,ruotsalaiset pesee meitin sata nolla. Eli imo hyvä avaus uuteen kulttuuriin, avoimesti tavoitella mestaruutta jo urheilija tasolla... ehkä se siitä kasvaa se viimenen itseluottamuksen silaus ja henkinen kantti saada itsestään paras esiin paineen alla tärkeässä kisassa.
Urheilijan tai katsojan näkökulmasta on samantekevää, miten voittaminen tapahtuu. En usko, että takavuosien tähdet olivat yhtään sen vähemmän itseluottamuksen omaavia, vaikka eivät tavoitteitaan julkisesti etukäteen huutaneetkaan. Ruotsalaisilla saattaa olla meitä parempi itseluottamus, mutta ruotsalaisten tapa käsitellä epäonnistumisia ei ole suomalaista tapaa yhtään helläkätisempi. Kannattaa vilkaista Aftonbladetia, kun Tre Kronor on hävinnyt tärkeän matsin.
Sanomasi liittyy aika lailla siihen, mitä Savolainen kirjoittaa Urheilulehdessä. On kuitenkin muistettava, että median edustajat suhtautuvat avoimuudesta puhumiseen ketunhäntä kainaloissa. Median näkökulmasta avoin urheilija on niille kuin aarrearkku, käyttistä parhaimmillaan. Mutta joku UL ei ole pätkääkään kiinnostunut urheilijan (tai joukkueen) menestyksestä, vaan siitä, että urheilijasta tehdään hyvä juttu, joka lisää lehden myyntiä. Kun urheilija on sitten pudonnut huipulta, kiinnostus häneen loppuu kuin seinään (poikkeuksena meidän Matti). UL ei ota vastuuta juttujensa vaikutuksista.
Kannattaa muistaa, mitä Mikael Granlundille tapahtui. Hänestä tuli median lempilapsi, mikä ei sitten voinut olla vaikuttamatta myös suorituksiin. Kun sitten Granlund pääsi pakoon kotimaisen median huomiosta, UL tietenkin julkaisee tekopyhän artikkelin, jossa kritisoidaan sitä mediahypeä, jossa Granlund oli noin vuoden ajan, kisoista kisoihin. UL oli kuitenkin luomassa tuota hypeä omalla tyylillään...
Järkevimpiin urheilijoihin mediasuhteessa kuuluu Jarkko Nieminen. Hän on aina osannut pitää median vähintään tennismailan päässä omista ajatuksistaan ja suunnitelmistaan. Media kyllä haistaa verta heti kuin urheilija haluaa avautua. Mutta urheilijan itsensä kannalta avoimuus tuottaa vain melkoista harmia. Se luo turhia ylimääräisiä suorituspaineita ja toki myös avaa urheilijan joskus säälimättömän kritiikin kohteeksi. En näe mitään syytä, miksi urheilijan pitäisi olla joku sijaiskärsijä tai syntipukki urheilusuoritustensa takia. Minulle riittää aivan hyvin, että urheilijamme menestyvät, vaikka he eivät Kimin tapaan medialle puhuisi montaakaan sanaa.