Itseasiassa Nugent-Hopkins tarvitsee kaksi pistettä, koska hänellä on vähemmän maaleja kuin Armialla. Kanadalla vastassa Venäjä. Voimme siis jo lähestulkoon julistaa Armian turnauksen pistepörssin voittajaksi. En muista ikinä aikaisemmin kenenkään voittaneen minkään vakavasti otettavan turnauksen tai liigan pistepörssiä tällaisella pelillä.
Faktaa on se, että nämä kisat osoittivat Joel Armian isoimmat puutteet pelaajana. Valitettavasti ne näkyivät kauas ja vaikuttivat Suomen joukkueen pelaamiseen negatiivisesti. Ne puutteet ovat nyt tiukasti kirjattuna myös Buffalon pelaajakehityksestä vastaavilla henkilöillä. Tästä seuraa se, että J. Armia saa kyllä antaa helvetinmoiset näytöt ensi syksyn leirillä, jos meinaa saada näyttöpaikan showssa. Veikkaisin, että siellä jo suunnitellaan, kuinka kausi tai kaksi AHL:ssä kasvattaa joukkuepelaamista ja uhrautumista.
Faktaa on myös se, että Joel Armia on ikä- ja fyysisessä kokoluokassaan yksi maailman taitavimmista pelaajista. Se tosiasia ei ole hävinnyt näiden kisojen otteilla. Kysyisin kuitenkin, että kuinka paljon taitavampi Armia on kuin esimerkiksi Hannes Hyvönen parhaimmillaan oli? Sillä kyllä Hanneskin oli helvetin taitava ja isokokoinen. Valitettava tosi asia on myös se, että Joel Armia ei ole viimeisen kahden kauden aikana ottanut kehityksessään isoja kehitysaskeleita. Toivottavasti hän ne kuitenkin ottaa, koska Suomen A-maajoukkue tarvitsee hänen taitoaan, mutta uusia Hanneksia tai J-M Aaltosia Suomen A-maajoukkue ei juuri tällä hetkellä tarvitse. Sinne riittää yksi Aaltonen.
Yksi Armian tapainen, jonka erikoisominaisuutena oli "vain" maalinteko, oli Erkki Laine 80-luvulla. Teki välillä yli 40 maalia kaudessa sm-liigassa ja lopulta pelasi Calgaryn hopeajoukkueessa, lähinnä ketjussa Laine-Helminen-Järvi, mutta kun ei ollut tiukka kulmavääntäjä tai huikea kahdensuunnan puurtaja, niin jäin ilman arvostusta Suomen kiekkokansan keskuudessa. Demari-Suomi haluaa tasapäistää yksilöt yhteen tasapaksuun muottiin, myös jääkiekossa. Armian peli raivostuttaa välillä minuakin, kunnes lopulta aina muistan, että vahvuuksillaan se Armiakin elää ja pelaa, kuten pitääkin tehdä.
Faktaa on se, että nämä kisat osoittivat Joel Armian isoimmat puutteet pelaajana. Valitettavasti ne näkyivät kauas ja vaikuttivat Suomen joukkueen pelaamiseen negatiivisesti.
Onneksi ei ehditty mennä asioiden edelle ja julistaa mitään. RNH nyt 4+11 = 15pItseasiassa Nugent-Hopkins tarvitsee kaksi pistettä, koska hänellä on vähemmän maaleja kuin Armialla. Kanadalla vastassa Venäjä. Voimme siis jo lähestulkoon julistaa Armian turnauksen pistepörssin voittajaksi. En muista ikinä aikaisemmin kenenkään voittaneen minkään vakavasti otettavan turnauksen tai liigan pistepörssiä tällaisella pelillä.
Tässä ollaan ytimessä. Sillä ei ole hevon helvetin merkitystä, vaikka Armia olisi aivan maaginen maalintekijä ja huikea mahtisonni, kun kaverin kokonaispanos joukkueeseen on negatiivinen. Jätkän olisi pitänyt olla ryhmän johtavia pelaajia, mutta jäällä ollessaan keskittyi omien taitojensa esittelyyn sen sijaan kuin olisi laittanut taitonsa palvelemaan joukkuetta. Vastenmielinen egoisti.
Armian vertaaminen Ilja Kovalchukiin on ilmeisesti jonkinlainen vitsi. Juniori-ikäiselle Kovalchukille luonteenomaista oli suunnaton himo ja polte tehdä maaleja ja ratkaista otteluita joukkueensa voitoksi. Hän ei ehtinyt pelata kuin yhdet kaksikymppisten MM-kisat, sillä Armian ikäisenä Kovalchuk pelasi jo toista kauttaan NHL:ssä. Jos Armialla olisi edes kolmasosa juniori-ikäisen Kovalchukin voitontahdosta ja maalikiimasta, niin Suomi olisi näissä kisoissa pelannut mitaleista eikä sarjassa pysymisestä.
Nähdyn kaltaisella asenteella Armian on ihan turha elätellä unelmia pitkästä ja rahakkaasta NHL-urasta. Ei Lindy Ruff katsele tuollaista hiihtelyä ja neppailua pari harjoitusottelua enempää, vaan lähettää Armian AHL:ään etsimään kokonaisvaltaisempaa taisteluasennetta.
Joku pistenikkari voisi laittaa tilaston U-20 pistemiehistä aikoinaan.
Siellä voisi olla esim # 99, sitten Venäjältä muutama. Suomelta ei ketään. Esa Tikkanen on kärkipäässä.
Tikkanen pelasi neljät U20 MM-kisat ja vaikka arvostan Tikkasen korkealle pelaajana, niin hän ei ollut nuorenakaan sentään mikään Peter Forsberg, joka pelasi yhdet U20 MM-kisat ja teki 7 pelissä tehot 7+28=35.
Forsberg pelasi kahdet kisat. 1991-92 7 ottelua 3+8 = 11 pistettä ja 1992-93 7 ottelua 7+24 = 31 pistettä. Näin ainakin eliteprospectsin mukaan.
Kannattaa muistaa, kuinka meillä on kautta historian, sekä lätkässä, että futiksessa, aliarvostettu Armian kaltaisia, lähes yksinomaan hyökkäyssuunnan pelaajia. Futiksessa on/oli myös paljon maalintekijöitä, joita ei arvostettu. Ismo Lius aikoinaan, Heikki Suhonen jne...heiltä aina jotkut valmentajat ja lehdistö olivat vaatimassa asioita, joita ei ollut olemassakaan.
Sama lätkässä. Arto Javanaista kritisoitiin jatkuvasti, että hän ei puolusta riittävästi. Samaa tarinaa sai lukea aikoinaan Martti Jarkosta, Matti Hagmanista, Vellu Ketolasta, Esa Keskisestä, Kari Jalosesta jne...Kai Nurminen ja keitä niitä olikaan.
Suomessa on jokin helvetinmoinen pakkomielle hakea loistavistakin pelaajista, joilla on jokin suuremmoinen virtuositeetti, kuten nyt Armialla, joitain heikkouksia. Totta helvetissä Armialla on heikkouksia, ehkä hieman enemmän, kuin hyviä puolia, mutta onhan hän erittäin hyvä pelaaja. Ja ei tuollaisia pelaajia, jotka laittavat kiekkoa kylmäverisesti häkkiin, ole meillä liikaa.
Suomessa jaksetaan edelleen arvostaa iänikuista kahden suunnaan koohottamista. Niitä pelaajiahan tässä maassa edelleen riittää vaikka muille jakaa, mutta Armian kaltaisia spesialisteja ei ole todellakaan liikaa.