Etenkin kannattaa kiinnittää huomiota noihin Tshekki-pelin ensimmäisen erän torjuntalukemiin... 12-5! Se kertoo, jos nyt ei niinkään maalipaikkojen laadusta, mutta kylläkin pelin virtauksesta... Minua huvittaa, kun tällä palstalla kaikki nähdään liki aina vain ja ainostaan tuloksen valossa. Kun tulos oli sen erän jälkeen 0-2, pelitapa todetaan vääräksi, scouttauksen epäillään puuttuneen täysin - eikä kuulemma tunnetaakaan ollut pelissä Nuorilla Leijonilla. Ja silti: 12-5! Miettikää vähän...
Teen tämän ihan selväksi: Meillä on vielä hirmuinen matka arvon palstaveljet ja -siskot siihen, että ymmärrämme PELIÄ.
Johtava
Henkeäni pidätellen olen lukenut tätä palstaa, josko viimein tulisi SELITYS siihen, miksi Suomi pelasi alle ennakko-odotusten ja vielä enemmän, miksi Suomi pelasi suurimman osan aikaa HUONOSTI koko turnauksen alkusarjan.
Sinultakaan ei näytä mitään selitystä asiaan tulevan. Sanot että peli selittää pelin eli siis että peli selittää itsensä. Tämä on aika merkillinen väite, joka itsessään pitäisi selittää. Tarkoittaako väitteesi, että pelaajat ovat eräänlaisia robotteja, jotka toteuttavat jotakin tiettyä pelikirjaa ja jos he toteuttavat sitä huonosti, mitään muuta selitystä tähän ei tarvita. Eli jos pelaajat keskimäärin tekevät huonoja tai vähemmän kuin optimaalisia ratkaisuja, selitys tähän on vain että pelaajat tekevät niin. Peli selittää itsensä. (Mutta kukaan pelaa ei tahallaan pelaa huonosti paitsi jos vedonvälittäjä on luvannut ison tilin.)
Tämä näyttää minusta heikolta selitykseltä. Peli ei koskaan voi selittää itseään, selitys jota tarjoat on vain kuvaus jostakin. Kuten siitä, että Tshekkiä vastaan laukaukset olivat 12-5 ensimmäisen erän jälkeen. Tämä sitä paitsi antaa liikaa tilaa jossittelulle: entäpä jos joku laukauksista olisikin mennyt sisään? Mutta ei mennyt. Ja ottelun nähneenä totean, ettei niitä maalipaikkoja nyt ihan hirveästi ollut.
Mutta kun viitataan maalipaikkoihin tai niiiden puutteeseen, ei vielä päästä itse selitykseen. Oliko puutteiden syynä huono pelikirja? Sinun mukaasi Suomi pelasi täysin odotetulla ja hyväksyttävällä tavalla. Ilmeisesti siis täytyy hyväksyä se, että joskus käy vaan näin. Mutta jos peli näyttää kaiken, suurimman osan aikaa peli ei suinkaan näyttänyt hyvältä. Voimme konstruoida voiton tullen selityksen, jonka mukaan Suomi noudatti täysin pelikirjaa ja voitti? Tämä ei kuitenkaan vielä riitä ihmistieteissä selitykseen. Behaviorismi on ajat sitten hylätty tieteessä. Meidän pitää kuitenkin vielä kysyä: miksi joukkue noudatti niin hyvin pelikirjaa ja tällöin joudumme viittaamaan intentionaalisiin selityksiin: kuten että joukkue oli motivoitunut ja valmentaja osasi motivoida joukkueen....
Huomioin nyt vielä kerran, että meillä on Meidän Peli, optimaalinen pelikirja. Selitykseksi ei siis käy, että vastustajalla on parempi pelikirja...
Pelin selittämisessä voidaan viitata onneen tai epäonneen. Nämäkin ovat pelin ulkopuolella olevia asioita, eräänlaisia käsitteellisiä rakenteita nekin. Peli itsessään ei sisällä näitä käsitteitä. Peli ei sisällä mitään muuta kuin lukuisa joukko tapahtumia, joita pelaajat aikaansaavat. Miten nämä tapahtumat voisivat selittää itsensä? Jos viitataan pelikirjan noudattamiseen, viitataan valmentajaan, siihen agenttiin joka johtaa tapahtumia kapellimestarin tavoin. Valmentaja on kyennyt rakentamaan Joukkueen, joka noudattaa pelikirjaa. Peli ei sisällä edes voittamisen käsitettä, se sisältää vain nuo tapahtumat.
Peli täytyy selittää pelin ulkopuolisilla tekijöillä. Pelaajat ovat vain eräänlaisia näyttelijöitä, heidät on koulutettu työhönsä ja he osaavat mitä osaavat. Joku muu on aikaansaanut näytöksen ja käsikirjoituksen: erona vain se, että tässä näytelmässä lopputulos on usein epävarma. Aivan samoin kuin näyttelijöitä, pelaajillakin on omat psykologiset tekijänsä, jotka vaikuttavat siihen, miten hyvin he tekevät työnsä. Analogiaa ei voi tietenkään vielä päätyyn saakka, sillä näytelmässä on vain yksi joukkue.
Tämän vuoksi suurin osa kirjoittajista tunnustaa rehellisesti, että kiekkokatastrofi pitää selittää jotenkin. Silloin viitataan erilaisiin psykologisiin tekijöihin - joita behavioristina kovasti vierastat - jotka selittävät koettua. Viitataan epäpätevään valmennukseen, joukkuekurin puutteeseen, tunteen puutteeseen, paineisiin, ylimielisyyteen. Näitä selityksiä ei voi mitata, se on totta ja siksi niitä on helppo ylenkatsoa. Mutta kun omia kommenttejasikin lukee, loogisesti mihinkään muuhun ei voida päätyä. Esimerkiksi pelikirja oli hyvä ja materiaali oli hyvä (ainakin Tshekkiä ja Sveitsiä vastaan).
Ja siitä huolimatta, laukausten määrä laski ja Suomen peli suli käsiin viimeistään ruotsimatsissa täysin. Selitys? Se täytyy siis löytää psykologisista tekijöistä, joihin suurelta osin valmennus olisi voinut vaikuttaa. Luontevinta olisi ajatella, että joukkue ei milloinkaan oppinut käsittelemään paineitaan oikealla tavalla ja kun todellisuus viimein pakotti pelaajat alas pilvilinnoistaan, oli jo liian myöhäistä. Mestaruutta ei saatukaan kumartamalla, kuten UL:n eräs kirjoittaja taannoin antoi meidän ymmärtää.