Voisi sitä itsekin tässä laittaa jotain arvioita:
Plussan puolelle jäivät:
+ Teräväinen. Jollakin lailla muistuttaa Valtteri Filppulaa pelityyliltään, mutta näen enemmän maalintekopotentiaalia Teuvossa. Fiksu kun mikä ja hyvä luistelija, vähän johtavan pelaajan vikaakin taitaa olla. Menee vielä pitkälle.
+ Ristolainen. Suomen paras pakki. Virheitä aina välillä sattuu, mutta todella lupaava kaveri. Iso, voimakas, ei mikään tyhmä ja vähän ilkeäkin vielä. Ekan kierroksen varaus ensi kesänä, mikäli mitään ihan ihmeellistä ei loppukaudella satu, joku NHL-seura saa erinomaisen pakkilupauksen.
+ Lindbohm. Itse asiassa en odottanut juuri mitään kaverilta, joten ehkä juuri siksi jäi positiiviseksi yllätykseksi. NHL-uraa en ihan uskalla lähteä povaamaan, vaikka sekin toki on mahdollinen, mutta hyvä takalinjojen isäntä sieltä tulee joka tapauksessa.
+ Granlund. Alle odotusten sujunut kausi toistaiseksi, mutta jopa ylitti ainakin meikäläisen odotukset kisoissa. Jospa se peli siitä lähtisi vielä liigassakin- tai sitten MaG vaipuu takaisin samaan koomaan kuin melkein kaikki muutkin HIFK:n pelaajat, kun joutuu taas Sopan valmennukseen. Uskon kuitenkin, että Markus hyötyi tästä floppiturnauksesta jo ihan itseluottamuksenkin kannalta, toisin kuin suurin osa muista pelaajista.
Pahimmat pettymykset:
- Armia. Tosiaan varmaan kaikki mahdollinen tästä häiskästä on sanottu, mutta valitettava tosiasia on se, että mikäli asenne ei muutu, jää sekä NHL että A-maajoukkue haaveeksi Jopelle. Teki hienot maalit Ruotsi-matsissa, mutta kun Ruotsin maajoukkue ei pelaa NHL:ää (noh, onhan siellä toki Detroit) ja maajoukkuekin pelaa esim. Valko-Venäjää ja Saksaa vastaan välillä. Ei vaan riitä, että viitsii kiskoa itsestään sen parhaan irti ärsyttävää naapuria vastaan ja muuten tekee lähes järjestäen itsekkäitä ratkaisuja ja/tai lepsuilee. Todellakin toivon Armialle urallaan menestystä, koska tuollaista luontaista maalintekovainua ei nähdä suomalaispelaajalta kovin usein ja maalintekijä on juuri se, mitä maajoukkuekin eniten kaipaa. Sitä potentiaalia on ihan järjettömästi ja on todella sääli (suorastaan rikollista), mikäli se jää käyttämättä. Ja kun sitä clutch-potentiaaliakin vielä löytyy, niin kyllä tulee vituttamaan todella rankasti ainakin meikäläistä jos Jopesta ei tule mitään.
- Lehkonen. Odotin jollain lailla rohkeampaa peliä, samantyylistä mitä on liigassakin nähty. Mutta ei. Fyysisesti liian heikko vielä noihin kekkereihin. Voimaa varteen, rohkeutta enemmän ja tervetuloa ensi vuonna uudestaan, mikäli karsintasarjaa ei onnistuta nyt sössimään.
- Määttä. Hyvä kausi OHL:ssä antoi odottaa enemmän. Ei ottanut sitä roolia, mitä häneltä odotettiin. Aika hajuton ja mauton kuva jäi käteen Määtän pelaamisesta.
- Barkov. Minusta tämä menee enemmänkin Rautakorven kuin Barkovin itsensä piikkiin. 17-vuotiaan kasvavan (pituutta kuvien perusteella vähintään saman verran kuin Armialla nykyään) pojan peluuttaminen illasta toiseen yli 19 minuuttia per ottelu ei ole järkevää. Kukaan muu tämän joukkueen pelaaja ei ole vedellyt samanlaisia minuutteja liigassa, ja Barkov on vielä koko porukan nuorin! Mikkeäkin rasitettiin liikaa viime kaudella, ja on uskomatonta että siitä ei opittu näemmä yhtään mitään. Tsemppasi kuin hullu, mutta kuten jo liigassakin viime aikoina huomattiin, tankki alkaa olla ainakin väliaikaisesti tyhjä. Lisää pyyhkeitä Rautakorvelle, mikäli ottaa pojan suoraan liigaan takaisin pelaamaan hirmuminuutteja. Enemmän lepoa ja vähemmän jääaikaa jatkossa, niin voi Barkovistakin olla Tapparalle vielä pleijareissa jotain iloa. Kyseessä on kuitenkin sen luokan lupaus, että tulee varmasti olemaan sekä Pohjois-Amerikassa että Suomen maajoukkueessa vielä iso tekijä.
- Salomäki. Voiko johtava pelaaja (joka vielä kuulemma itse asiassa on se joukkueen suurin johtaja) hölmöillä noin paljon? No näköjään voi, mutta ei pitäisi. Ihan käsittämättömiä jäähyjä. Niistä paikkojen tuhlailusta en rupea puhumaan, koska ei maalien latominen liukuhihnalta ole Salomäen erikoisosaamista millään lailla muutenkaan. Olisi voinut pistää parit sisään, mutta niin olisi kyllä voineet melkein kaikki muutkin. Työmoraalissa ei valittamista, mutta se pelikuri...
Loput sitten pelasivat suunnilleen odotusten mukaisesti. Eivät esittäneet mitään ihmeellistä, mutta eivät olleet pahimpia pettymyksiäkään.
Plussan puolelle jäivät:
+ Teräväinen. Jollakin lailla muistuttaa Valtteri Filppulaa pelityyliltään, mutta näen enemmän maalintekopotentiaalia Teuvossa. Fiksu kun mikä ja hyvä luistelija, vähän johtavan pelaajan vikaakin taitaa olla. Menee vielä pitkälle.
+ Ristolainen. Suomen paras pakki. Virheitä aina välillä sattuu, mutta todella lupaava kaveri. Iso, voimakas, ei mikään tyhmä ja vähän ilkeäkin vielä. Ekan kierroksen varaus ensi kesänä, mikäli mitään ihan ihmeellistä ei loppukaudella satu, joku NHL-seura saa erinomaisen pakkilupauksen.
+ Lindbohm. Itse asiassa en odottanut juuri mitään kaverilta, joten ehkä juuri siksi jäi positiiviseksi yllätykseksi. NHL-uraa en ihan uskalla lähteä povaamaan, vaikka sekin toki on mahdollinen, mutta hyvä takalinjojen isäntä sieltä tulee joka tapauksessa.
+ Granlund. Alle odotusten sujunut kausi toistaiseksi, mutta jopa ylitti ainakin meikäläisen odotukset kisoissa. Jospa se peli siitä lähtisi vielä liigassakin- tai sitten MaG vaipuu takaisin samaan koomaan kuin melkein kaikki muutkin HIFK:n pelaajat, kun joutuu taas Sopan valmennukseen. Uskon kuitenkin, että Markus hyötyi tästä floppiturnauksesta jo ihan itseluottamuksenkin kannalta, toisin kuin suurin osa muista pelaajista.
Pahimmat pettymykset:
- Armia. Tosiaan varmaan kaikki mahdollinen tästä häiskästä on sanottu, mutta valitettava tosiasia on se, että mikäli asenne ei muutu, jää sekä NHL että A-maajoukkue haaveeksi Jopelle. Teki hienot maalit Ruotsi-matsissa, mutta kun Ruotsin maajoukkue ei pelaa NHL:ää (noh, onhan siellä toki Detroit) ja maajoukkuekin pelaa esim. Valko-Venäjää ja Saksaa vastaan välillä. Ei vaan riitä, että viitsii kiskoa itsestään sen parhaan irti ärsyttävää naapuria vastaan ja muuten tekee lähes järjestäen itsekkäitä ratkaisuja ja/tai lepsuilee. Todellakin toivon Armialle urallaan menestystä, koska tuollaista luontaista maalintekovainua ei nähdä suomalaispelaajalta kovin usein ja maalintekijä on juuri se, mitä maajoukkuekin eniten kaipaa. Sitä potentiaalia on ihan järjettömästi ja on todella sääli (suorastaan rikollista), mikäli se jää käyttämättä. Ja kun sitä clutch-potentiaaliakin vielä löytyy, niin kyllä tulee vituttamaan todella rankasti ainakin meikäläistä jos Jopesta ei tule mitään.
- Lehkonen. Odotin jollain lailla rohkeampaa peliä, samantyylistä mitä on liigassakin nähty. Mutta ei. Fyysisesti liian heikko vielä noihin kekkereihin. Voimaa varteen, rohkeutta enemmän ja tervetuloa ensi vuonna uudestaan, mikäli karsintasarjaa ei onnistuta nyt sössimään.
- Määttä. Hyvä kausi OHL:ssä antoi odottaa enemmän. Ei ottanut sitä roolia, mitä häneltä odotettiin. Aika hajuton ja mauton kuva jäi käteen Määtän pelaamisesta.
- Barkov. Minusta tämä menee enemmänkin Rautakorven kuin Barkovin itsensä piikkiin. 17-vuotiaan kasvavan (pituutta kuvien perusteella vähintään saman verran kuin Armialla nykyään) pojan peluuttaminen illasta toiseen yli 19 minuuttia per ottelu ei ole järkevää. Kukaan muu tämän joukkueen pelaaja ei ole vedellyt samanlaisia minuutteja liigassa, ja Barkov on vielä koko porukan nuorin! Mikkeäkin rasitettiin liikaa viime kaudella, ja on uskomatonta että siitä ei opittu näemmä yhtään mitään. Tsemppasi kuin hullu, mutta kuten jo liigassakin viime aikoina huomattiin, tankki alkaa olla ainakin väliaikaisesti tyhjä. Lisää pyyhkeitä Rautakorvelle, mikäli ottaa pojan suoraan liigaan takaisin pelaamaan hirmuminuutteja. Enemmän lepoa ja vähemmän jääaikaa jatkossa, niin voi Barkovistakin olla Tapparalle vielä pleijareissa jotain iloa. Kyseessä on kuitenkin sen luokan lupaus, että tulee varmasti olemaan sekä Pohjois-Amerikassa että Suomen maajoukkueessa vielä iso tekijä.
- Salomäki. Voiko johtava pelaaja (joka vielä kuulemma itse asiassa on se joukkueen suurin johtaja) hölmöillä noin paljon? No näköjään voi, mutta ei pitäisi. Ihan käsittämättömiä jäähyjä. Niistä paikkojen tuhlailusta en rupea puhumaan, koska ei maalien latominen liukuhihnalta ole Salomäen erikoisosaamista millään lailla muutenkaan. Olisi voinut pistää parit sisään, mutta niin olisi kyllä voineet melkein kaikki muutkin. Työmoraalissa ei valittamista, mutta se pelikuri...
Loput sitten pelasivat suunnilleen odotusten mukaisesti. Eivät esittäneet mitään ihmeellistä, mutta eivät olleet pahimpia pettymyksiäkään.