11v, samassa työpaikassa tulee parin viikon päästä päätökseen. Uudet tuulet puhaltaa ja aika hyvät fiilikset on. Uusi ja mielenkiintoinen työympäristö/toimiala, parempi palkka ja jopa vähemmän vastuuta henkilöstöjohtamisesta.
Sanotaanko näin, että 10v.6kk olin täysin tyytyväinen nykyiseen työhöni enkä edes miettinyt työpaikan vaihtamista. Töitä riittää, työpaikka turvattu ja työt harvemmin tulee mukaan kotiin.
Koko tuon jakson kun olin töissä niin esimieheni pysyi samana, kunnes juuri tuossa 10v.6kk kohdalla se vaihtui. Uusi päällikkö halusi myllertää organisaatiota ja pisti tuolileikin pystyyn ja esimiehet alkoivat vaihtaa paikkoja alueiden välillä.
Omaksi esimieheksi tuli sitten tietysti se firman "lapasin ja turhin" tyyppi, jolla ei tuntunut olevan mitään mielenkiintoa mihinkään ja kaikki ratkaisut joita sitten lopulta teki olivat niitä vääriä, vaikka niistä aina varoittelinkin, kun minulla siitä samalta työalueelta sitä kokemusta oli sen yli 10v.
Aiemmassa työssäni ollut 7v. tiiminvetäjänä ja onhan siinä hyviä puolia ollut, mutta vastapainona tulee sitä ihmisten johtamista ja jopa psykologina toimimista kaikenlaisissa ongelmissa, murheissa ja ristiriitatilanteissa. Etenkin nyt, kun jengi ei edes marssi esimiehen puheille, kun tiedostavat itsekin tämän aikaansaamattomuuden, vaan tulivat suoraan minun juttusilleni asioissa, joissa minulla ei ole ollut mitään valtuuksia tehdä niille mitään muuta kuin viedä eteenpäin...
Kävin ennen nykyisen työpaikan saamista kolmet eri rekryt läpi ja kyllähän niissäkin huomasi paljon eroja miten toimitaan.
Kaikissa pääsin siis ensimmäiseltä kierrokselta jatkoon. Ensimmäisessä rekryssä pääsin jopa finaalikaksikkoon asti, mutta lopulta sitten ottivat sen talon sisäisen hakijan minun sijastani. Siinäkin rekry kesti melkein kaksi kuukautta, kun ensin odottelit hakuajan päättymisen jälkeen noin kaksi viikkoa, kunnes tuli kutsu haastatteluun. Se sitten sovittiin viikon päähän, se meni todella hyvin ja siitä viikko, niin pääsin sitten tuohon finaalikaksikkoon ja alettiin suorittamaan kaikenlaisia johtamistehtäviä ja ongelmanratkaisutehtäviä aikarajoituksieen sun muita työpsykologin testaamisia. Niistä sitten taas pari viikkoa, kunnes soittivat, että sori mutta nyt kävi näin.
Tästä hausta jäi kuitenkin todella hyvä fiilis siitä kuinka se oli hoidettu. Niin itse face to face-haastatteluista, Teams-haastatteluista, kuin kaikesta sähköposteista sun muista testeistä. Todella ammattimaisesti hoidettu, erittäin selkeät ja tarkat ohjeistukset yms.
Tuon jälkeen pidin sitten muutaman viikon hiljaiseloa työnhaun suhteen, kunnes laitoin saman päivän aikana kolmet eri hakemukset. Tästä tulevasta työpaikasta soitti jo seuraavana päivänä, hakuajan ollessa vielä auki, että pääsenkö haastatteluun.
Toisesta mestasta soittivat myöskin pari päivää myöhemmin, että pääsin jatkoon ja laittavat testejä tulemaan sähköpostiin.
Kolmannesta ei kuulunut yhtään mitään moneen viikkoon vaikka hakuaika jo umpeutuikin samana päivänä, kun laitoin hakemuksen.
Tuleva työpaikkani hoiti prosessit myös todella hyvin. Selkeät ohjeet jatkuvasti miten minun halutaan toimivan ja kerrotaan prosessien etenemisestä tarkasti. Kahdesti kävin heillä haastattelussa ja toinen näistä kesti jonkun 20min.
Jotenkin jäi sellainen fiilis jo sen jälkeen, että taitaapi paikka olla minun ja heti seuraavana aamuna soittikin, että haluatko liittyä meidän porukkaan.
Tästä toisesta mestasta soitti joku todella väsyneen oloinen HR-tyyppi, joka haukotteli ääneen puhelimessa jutellessaan minulle ja lopuksi laittoi sähköpostiin jonkun linkin testeihin, jotka oli varmaan suoraan jostain Windows 95-pohjalta otettu käyttöliittymä.
Ei jäänyt kovin hyvä fiilis tästä. Soitti sitten pari viikkoa noiden tekemieni testien jälkeen, että kiinnostaisiko tulla rekryn viimeiseen vaiheeseen ja haastatteluun. Olin kuitenkin juuri samana päivänä saanut tiedon tuon uuden työ varmistamisesta, joten kiitos mutta ei kiitos.
Tuo kolmas firmakin sitten soitti juuri tänä perjantaina viikkojen hiljaiselon jälkeen, että haluaisinko tulla haastatteluun. Kiitos, mutta ei kiitos, sain jo uuden työpaikan muutama viikko sitten.
Mutta ehkä se pointti tämän turhan tarinani takana ja mistä en vielä puhunut oli se, että sain kaikista haastatteluista kiitoksen siitä, että olin AKTIIVINEN haastatteluissa. Vastailin kysymyksiin kunnolla ja minusta jäi vaikutelma, että olen kiinnostunut siitä työstä. Tuossa ensimmäisessäkin paikassa, johon minua ei kuitenkaan lopulta valittu, minä jäin kuulemma kaikkien mieleen sen takia, että olin niin innostunut siitä mahdollisuudesta. HR-rekrytyyppikin sanoi, että oli kiva nähdä kun joku kerrankin osoittaa sen mielenkiintonsa.
Ja itselläni on vain ylioppilaan paperit. Siitäkin sain palautetta, että vaikkei koulutukseni olekaan se kaikista vahvin, niin se motivaatio ja aktiivisuus mitä olin haastatteluissa sai minut jatkoon heidän papereissaan.
Ja kannattaa oikeasti myös esittää itse niitä kysymyksiä. Lopussahan tulee usein niitä klassisia, että "Oliko sinulla jotain kysymyksiä meille?" niin kysykää jotain.
Itse kyselin, että miten teillä huolehditaan työntekijöiden hyvinvoinnista yms. tyyppisiä.
Ja jos nämä asiat tuli jo aiemmin esiin, niin kannattaa nyt ainakin mainita, että sinulla oli pari X kysymystä, mutta ne tulivatkin jo aiemmin esille.
Pahinta mitä voi sanoa tuossa lopussa on se, että sanoo vain "Eipä mulla oikein mitään ole".
Itse tykkään myös käyttää käsiäni, kun kuvailen jotain asiaa. Siitäkin sain kiitosta, että eläydyin ja olin se aktiivinen niissä haastatteluissa. Moni varmaan istuu vain jossain kädet puuskassa ja vastailee sitten yksipuoleisesti naama vakavana asioihin.
Mutta minä sain nyt uusia töitä ja olen siitä iloinen.
Tsemppiä kaikille!
www.tek.fi