Toki hyvin harvinaisia nämä ovat, kun itsellekin tuo yksi keissi on ainoa vastaantullut ja kuitenkin aika paljon firmoja on tullut nähtyä.
Keksityt tehtävät ceeveessä ovat Suomessa varmaan myös siksi harvinaisia, että piirit ovat täällä pienet ja ihmisten taustat tunnetaan verkostoissa. Myös CV-huijaamisesta kiinni jäämisellä voi olla pitkät jäljet.
Nykyään hakijan taustat on pääsääntöisesti niin helppo tarkistaa, että melkeinpä skippaisin suoraan sellaisen hakijan, jonka tausta jää olennaisilta osin tämän omien puheiden varaan. Jos jälkeenpäin paljastuukin, että palkattu hakija oli aikoinaan valehdellut työkokemuksestaan, niin aika nolo juttu se on palkkaavallekin osapuolelle, vaikka työntekijä se ketku oli.
Työnantajan on hyvä pyytää hakijalta referenssihenkilöt, ja myös käydä näiden kanssa edes lyhyt keskustelu. Nykyään jengillä on myös LinkedIn-profiilit, ja harva lähtee siellä mesoamaan julkisesti jollakin feikkiansioluettelolla.
Minulle sattui joskus Venäjällä työskennellessäni näitä tapauksia, joissa totuutta venytettiin ceeveessä paljon enemmän kuin mitä Suomessa yleensä kehdataan. Joskus vieläpä aika tyhmällä tavalla. Jos työpaikkailmoituksessa kerrotaan, että työssä vaaditaan hyvää englannin kielen taitoa, ja hakijan ansioluettelossa seisoo kyseisen taidon kohdalla ”fluent”, niin sellaisenkin tilanteen olen kohdannut, ettei haastatteluun tuleva osannut puhua oikeastaan sanaakaan englantia. Nuori mies meni täysin hämilleen, kun häntä tervehdittiin englanniksi. Sama juttu toisen ihmisen kanssa, jota yritettiin istuttaa assaritasoiseen tehtävään, jossa piti käyttää erityisesti Exceliä. Nainen oli kertonut hakemuksessaan käyttäneensä Exceliä useamman vuoden, ja käyneensä vielä jonkin kurssinkin. Kuten arvata sopii, niin laittaessani tiimipäällikön vähän testaamaan naisen taitoja, niin kävi ilmi, että koko taulukkolaskennan käsite oli hakijalle melkoisen vieras. Aina sai olla varuillaan, jos palkkasi uutta ihmistä niin sanotusti pystymetsästä. Jopa muutamien rekrykonsulttien kautta saattoi tulla läpi aikamoista kuraa, ei nyt ehkä edellä mainittujen tapaisia. Parhaiten saattoi luottaa omien työntekijöiden kautta tulleisiin vihjeisiin.
Vielä muistuu mieleen yksi hauska tilanne Venäjältä. Yhden rekrykonsultin myyntikaveri oli yrittänyt sitkeästi myydä palvelujaan jo hetken aikaa. Suostuin sitten palaveriin, ja myyjä esitteli firmaansa ja toimintaansa. Kun en ilmeisesti näyttänyt niin innostuneelta (juuri sillä hetkellä en ollut palkkaamassa ketään), niin kaveri ilmoitti, että hänen yrityksellään on Moskovassa tuiki harvinainen kolmen kuukauden takuu jokaiselle rekrytoinnille. Tämä olikin uusi juttu minulle. Myyjä selitti sen tarkoittavan, että ensimmäisen kolmen kuukauden aikana hän ei houkuttele palkattua työntekijää töihin seuraavaan firmaan!