Työhaastattelun syvin olemus

[444]

Jännintä noissa haastatteluissa mielestäni on, että jos sattuvat kyselemään jotain todistuksia sun muita, niin siinähän riittää, että on niissä on edes suunnilleen sama nimi kuin hakemuksen täyttäneellä. Mitään henkilötodistusta en ole koskaan näyttänyt näissä enkä myöskään sopimusta allekirjoittaessa. Nykyisessä duunissa olen ollut reilut kolme vuotta ja kauttani kulkee useita miljoonia euroja vähän joka suuntaan vuosittain. Olen useamman kerran maininnut yrityksen johtoportaan kuullen tästä asiasta, että kenelläkään siellä ei ole lopulta tietoa, olenko se henkilö, joka väitän olevani. Kaikki suomi-fi -valtuudet sun muut toki auttavat asiassa, mutta jos olisin tekemässä jonkun tutun nimellä hommia tuolla, niin varmaan voisin ”lainata” häneltä mobiilivarmennetta sun muita. Jokseenkin absurdi tilanne. Mutta onneksi olen se, kenen nimellä hakemuksen raapustin ja jonka todistukset sun muut oli näyttää, eikä tarvitse valehenkilönä tehdä hommia.

 

[CreaseMonkey]

Ajattelenko liian tunteella vai pitäisikö mieluummin vain hakea ilman suosittelijoita ja lisätä maininta, että annan suosittelijoiden tiedot mahdollisessa haastattelussa?

Minä toimin näin. Perustelen sitä sillä millaisia suosittelijoita tuleva palkanmaksaja kaipaa, onko se esimiehen näkemys, jota kaivataan, kollegan näkemys vai kenen.

 

[Gostisbehere]

Näiden selvittelyn yhteydessä sitten kävi ilmi, että tämä kaveri ei ollut johtaja-, saati päällikkötasoa työurallaan nähnytkään,

Mulla oli kerran esimiehenä sellainen henkilö jonka tytär 16v suoritti tämän puolesta hänen verkkokursseja. Jos töissä oli tulossa isompi projekti taikka piti asioida tullin kanssa enemmän niin esimies otti yleensä sairaslomaa.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Toki hyvin harvinaisia nämä ovat, kun itsellekin tuo yksi keissi on ainoa vastaantullut ja kuitenkin aika paljon firmoja on tullut nähtyä.

Keksityt tehtävät ceeveessä ovat Suomessa varmaan myös siksi harvinaisia, että piirit ovat täällä pienet ja ihmisten taustat tunnetaan verkostoissa. Myös CV-huijaamisesta kiinni jäämisellä voi olla pitkät jäljet.

Nykyään hakijan taustat on pääsääntöisesti niin helppo tarkistaa, että melkeinpä skippaisin suoraan sellaisen hakijan, jonka tausta jää olennaisilta osin tämän omien puheiden varaan. Jos jälkeenpäin paljastuukin, että palkattu hakija oli aikoinaan valehdellut työkokemuksestaan, niin aika nolo juttu se on palkkaavallekin osapuolelle, vaikka työntekijä se ketku oli.

Työnantajan on hyvä pyytää hakijalta referenssihenkilöt, ja myös käydä näiden kanssa edes lyhyt keskustelu. Nykyään jengillä on myös LinkedIn-profiilit, ja harva lähtee siellä mesoamaan julkisesti jollakin feikkiansioluettelolla.

Minulle sattui joskus Venäjällä työskennellessäni näitä tapauksia, joissa totuutta venytettiin ceeveessä paljon enemmän kuin mitä Suomessa yleensä kehdataan. Joskus vieläpä aika tyhmällä tavalla. Jos työpaikkailmoituksessa kerrotaan, että työssä vaaditaan hyvää englannin kielen taitoa, ja hakijan ansioluettelossa seisoo kyseisen taidon kohdalla ”fluent”, niin sellaisenkin tilanteen olen kohdannut, ettei haastatteluun tuleva osannut puhua oikeastaan sanaakaan englantia. Nuori mies meni täysin hämilleen, kun häntä tervehdittiin englanniksi. Sama juttu toisen ihmisen kanssa, jota yritettiin istuttaa assaritasoiseen tehtävään, jossa piti käyttää erityisesti Exceliä. Nainen oli kertonut hakemuksessaan käyttäneensä Exceliä useamman vuoden, ja käyneensä vielä jonkin kurssinkin. Kuten arvata sopii, niin laittaessani tiimipäällikön vähän testaamaan naisen taitoja, niin kävi ilmi, että koko taulukkolaskennan käsite oli hakijalle melkoisen vieras. Aina sai olla varuillaan, jos palkkasi uutta ihmistä niin sanotusti pystymetsästä. Jopa muutamien rekrykonsulttien kautta saattoi tulla läpi aikamoista kuraa, ei nyt ehkä edellä mainittujen tapaisia. Parhaiten saattoi luottaa omien työntekijöiden kautta tulleisiin vihjeisiin.

Vielä muistuu mieleen yksi hauska tilanne Venäjältä. Yhden rekrykonsultin myyntikaveri oli yrittänyt sitkeästi myydä palvelujaan jo hetken aikaa. Suostuin sitten palaveriin, ja myyjä esitteli firmaansa ja toimintaansa. Kun en ilmeisesti näyttänyt niin innostuneelta (juuri sillä hetkellä en ollut palkkaamassa ketään), niin kaveri ilmoitti, että hänen yrityksellään on Moskovassa tuiki harvinainen kolmen kuukauden takuu jokaiselle rekrytoinnille. Tämä olikin uusi juttu minulle. Myyjä selitti sen tarkoittavan, että ensimmäisen kolmen kuukauden aikana hän ei houkuttele palkattua työntekijää töihin seuraavaan firmaan!

 

[Oles]

Rekrytointia tukevat videohaastattelupalvelut (mm. RecRight) ovat yleistyneet kovasti viime aikoina. Nämä ovat ihan ok juttuja hakijoiden nopeaan läpikäyntiin, varsinkin jos palkkaava taho on saanut ison kasan erittäin hyviä hakemuksia. Ekan videokierroksen voi helposti pyöräyttää vaikka 10-15 hakijan kanssa, mikä ei ole yleensä järkevää ajankäyttöä, jos sama määrä pitäisi haastatella henkilökohtaisesti. Näitäkin palveluja voi käyttää oikein ja väärin. Jos käytetään oikein, niin työnhakijalle esitetään esim. 2-4 fiksua kysymystä niin, että ne voi puhua sisään 1-2 minuutissa per kysymys. Väärä tapa on se, että hakija laitetaan vastaamaan yli 30 kysymykseen, joista osa on hyvin laajoja ja käsitteellisiä, osassa pitää kertoa suunnilleen elämäntarina, ja lopuksi jotain tyyliin ”miten ratkaisisit seuraavan haasteen uudessa työssäsi”. Noita on sitten hakijan mukava videoida kerta toisensa jälkeen sisään, kun on ensin kirjoittanut itselleen käsikirjoituksen paperille pääasioista. Olen kerran ollut tuollaisessa ”väärässä” haastattelussa, kyseessä oli suuri suomalaistaustainen ja Keilaniemessä pääkonttoriaan pitävä yritys. Vittumainen videohaastattelu, ja oli hakua päälliköineeltä ihmiseltä vittumaista toimintaa muutenkin koko touhu.

Inhoan tuonlaista videohaastattelua yli kaiken. Jokusen kymmentä tämmöistä olen tehnyt ja ne on aina yhtä perseestä. No olen onneksi hieman parantunut ensimmäisiin kertoihin nähden, mutta todella epämiellyttävä homma minusta. Minun on vaikea olla luonnollinen noissa ja sitten, kun pitää juuri yhteen tai kahteen minuuttiin tiivistää vastauksensa niin ei parane paljoa selitellä tai mokailla. Olen vielä semmoinen rauhallinen puhuja ja näissä tuntuu, että on hirveä paniikki sanoa kaikki oleellinen ja sitten tulee virhe ja pakko aloittaa alusta. Sitten hommassa kestää ja turhaudun ja ärsyynnyn, mikä varmaan näkyy lopputuloksessa. Sitten pitää vielä katsoa omia suorituksia, mikä ei ole kivaa. En vaan osaa esiintyä kameralle ja en ihmettelisi, jos jatkohaastattelumahdollisuudet ovat kaatuneet noihin.

 

[Mechalo]

Mä puolestani näen RecRightin tyyliset pelkästään positiivisena, koska siellä työnantaja saa kasvot sille hakijalle ja hakija puolestaan säästyy kohtuuttomiin kysymyksiin vastaamiselta. Toki, tämä on vain minun henkilökohtainen mielipiteeni ja joku toinen voi olla toista mieltä.

 

[Gostisbehere]

Boooom


Tänään kävin allekirjoittamassa uuden työsopimuksen. Vähän tässä jännittää hyppää uuden hevosen selkään. Nyt oli varmaan se paras hetki lähteä kokeilemaan jotain uutta. Ainakin runsaasti on tulossa vastuuta heti alussa. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.

 

[Turder]

Ajauduin vähän vahingossa työhaastatteluun.

Tuossa tulikin jo tietoa, että valinta osui kohdalle. Simply great!

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Mä puolestani näen RecRightin tyyliset pelkästään positiivisena, koska siellä työnantaja saa kasvot sille hakijalle ja hakija puolestaan säästyy kohtuuttomiin kysymyksiin vastaamiselta. Toki, tämä on vain minun henkilökohtainen mielipiteeni ja joku toinen voi olla toista mieltä.

Näin se toimii parhaimmillaan, kun rekrytoija käyttää videopalvelua fiksusti. Kaikki rekrytoijat eivät käytä. RecRight on ihan ok väline osaavissa käsissä.

Jos hakija joutuu miettimään ja käsikirjoittamaan vastauksiaan puoli päivää ennen kuin pääsee edes taltioimaan videovastauksia sisälle, niin työkalua käytetään mielestäni epätarkoituksenmukaisella tavalla. Homman tarkoitus ei ole se, että suunnilleen kaikki tehtävän kannalta olennainen substanssi, tehtäväalueeseen liittyvät kehittämisnäkemykset, motivaatioseikat ja kaikenlaiset muut mielipiteet pitäisi käydä RecRightissä läpi jo karsintavaiheessa. Kuten edellä kerroin, niin minä olen kokenut tuollaista RecRightin käyttöä rekrytoinnissa, ja minusta se on älytöntä.

RecRight -haastattelun tyypillinen järkevä käyttötarkoitus on tsekata muutamalla kysymyksellä henkilön osaamista ja näkemyksiä. Samalla rekrytoija voi tehdä havaintoja henkilön viestinnällisistä kyvyistä, persoonasta/habituksesta plus henkilön suuntaa-antavasta sopivuudesta työyhteisöön, ja hakijan kyvystä tiivistää olennainen vastauksiin. Tuohon kaikkeen riittää muutama (noin 3-4 kpl) minuutin tai parin mittaista vastausta. Lopputulos onnistuneesta videohaastattelukierroksesta on se, että ehkä noin 8-12 potentiaalisimman hakijan joukko voidaan rajata 3-4 henkilöön paikan päällä tapahtuvia haastatteluja varten, kun hakijoista tiedetään muutakin kuin hakemusdokumentit. Noin 30-40 vaihtelevan laajuisen RecRight -kysymyksen setti puolestaan edustaa ajattelemattomuutta ja epäkunnioitusta toisten ajankäyttöä kohtaan.

 

[Gorbatjovi]

Oli jännä haastattelu, puhuttiin ihan kuin olisi tunnettu aina (koska sukulainen kys. firmassa hyvin pidetty ja tunnettu tekijä). Sitten sanottiin lopuksi että haastattelevat vielä yhden hakijan ja itseasiassa paikkaa hakee kaksi henkilöä. Tällä viikolla lupasivat ilmoittaa ja nyt on aikas jänskää koska kyseessä olisi aika hyvä pesti hyvällä liksalla.

 

[Purkan Jauhaja]

Olisi taas työhaastattelu edessä. Samoja tehtäviä, mutta eri toimialan yritys kyseessä. Olin jo heille haastattelussa alkukesästä ja silloin pääsin kolmen parhaan joukkoon, mutta tehtävään valittiin henkilö yrityksen sisältä, niin tuota viimeistä haastattelua ei edes järjestetty. Nyt sitten tuli uusi haku samaan tehtävään ja rekrytoiva esimies soitteli ihan erikseen, että olinko vielä kiinnostunut ja pyysi laittamaan hakemusta. Tällä viikolla tulikin sitten viestiä, että ei tarvitse osallistua noihin ekoihin haastatteluihin vaan pääsee suoraan seuraavaan vaiheeseen.

Aikamoista pohdintaa aiheuttaa tuo mahdollinen työpaikan vaihto. Tätä uutta pestiä puoltaa se, että työmatka olisi lyhyempi ja reissaamista muutenkin vähemmän. Ihan hyvämaineinen Suomalainen pörssiyritys kyseessä, joten varmasti ihan kilpailukykyistä palkkaa ja etuja pystyvät tarjoamaan. Noh, turha tätä vielä on stressata kun ei ole haastattelussa käynyt, mutta viime kerralla jäi kyllä sellainen fiilis, että olisivat minut valinneet ilman tuota sisäistä siirtoa.

 

[Glove]

Kaksi haastattelua olen käynyt tässä lähiaikoina. Ensimmäinen kesti noin puolitoista tuntia. Sitten ne mietti viisi päivää ja ilmoittivat, etteivät ota minua. Toisesa meni vartti ja homma oli samantien selvä. Maanantaina pitäs aloittaa.

 

[Näkkäri]

Olisi taas työhaastattelu edessä. Samoja tehtäviä, mutta eri toimialan yritys kyseessä. Olin jo heille haastattelussa alkukesästä ja silloin pääsin kolmen parhaan joukkoon, mutta tehtävään valittiin henkilö yrityksen sisältä, niin tuota viimeistä haastattelua ei edes järjestetty. Nyt sitten tuli uusi haku samaan tehtävään ja rekrytoiva esimies soitteli ihan erikseen, että olinko vielä kiinnostunut ja pyysi laittamaan hakemusta.

Tästä tulee mieleen pari asiaa.

Ensinnäkin miksi ensimmäinen hakuprosessi keskeytettiin? Kai tuo talon sisältä löytynyt kaveri oli jo tuttu eli miksi edes järjestettiin ulkopuolisille haastatteluja ja sitten ne kuitenkin keskeytettiin.

Onko kyseessä lisäresurssien hakeminen vai onko tuo aiemmin tehtävään pestattu lähtenyt jo eteenpäin? Jos on, niin minkä takia?

Nämä siis täysin tietenkin firmaa tai asiaa tuntematta.

 

[HPL76]

Joo taas olis työnhaku edessä piakkoin. Kolmisen kuukautta olin tässä töissä, mutta ei oikein riitä hommia kun talveksi hiljenee. Kyllähän tuo nyt venähti jo kuukautta pidemmäksi kuin alunperin sovittiin, joten jotain tuli vissiin tehtyä oikeinkin.

Ei kuitenkaan ollut mitenkään omaan alaan liittyvää hommaa, mutta pakkohan sitä nyt jotain oli tehdä.

Kuitenkin, nyt olisi tarkoitus taas hakea sellaiseen duuniin jossa oikeasti olen hyvä ja josta kokemusta löytyy. CV:ni on siitä hauska että kokemusta löytyy kyllä kaikennäköisistä töistä, ja tästä usein herääkin kysymyksiä haastattelussa. Mulle ei ole oikein ikinä ollut väliä sillä mitä työtä teen jos vaan siitä itse pidän. Siksipä onkin tullut kokeiltua kaikennäköistä hommaa.

Nyt kun kuitenkin taas ajattelin palata sen omimman alan pariin, olen oikeastaan aika innostunut mahdollisista työhaastatteluista. Osaan kuitenkin aika selkeästi ilmaista itseäni (en aina ehkä täällä Jatkoajassa) ja kertoa miksi tiettyyn työhön haen ja mitä voin tuolle työlle tuoda mukanani.

Ei ole kyllä meikäläiseltäkään koskaan kyselty mitään työtodistuksia, ja suurimmasta osasta entisiä työpaikkoja en ole sellaista edes saanut. Ei mulla CV:ssä nyt mitään valheita ole, ja helppohan nuo kuitenkin on tarkastaa. Tosin en kyllä tiedä miten voi tarkastaa esim. yli 20 vuotta sitten tekemäni työt kun ei kyseistä firmaakaan enää varmaan ole olemassa.

Mutta joo, työnhaku on kyllä aika stressaavaa ja joilllekin ehkä jopa pelottavaa. Nykyään eniten kyllä vituttaa se, että lähettelet hakemuksia, mutta ei juuri kuulu minkäänlaista vastausta. Ei edes sitä "kiitos ei".

 

[ndal88a]

Jännintä noissa haastatteluissa mielestäni on, että jos sattuvat kyselemään jotain todistuksia sun muita, niin siinähän riittää, että on niissä on edes suunnilleen sama nimi kuin hakemuksen täyttäneellä. Mitään henkilötodistusta en ole koskaan näyttänyt näissä enkä myöskään sopimusta allekirjoittaessa. Nykyisessä duunissa olen ollut reilut kolme vuotta ja kauttani kulkee useita miljoonia euroja vähän joka suuntaan vuosittain. Olen useamman kerran maininnut yrityksen johtoportaan kuullen tästä asiasta, että kenelläkään siellä ei ole lopulta tietoa, olenko se henkilö, joka väitän olevani. Kaikki suomi-fi -valtuudet sun muut toki auttavat asiassa, mutta jos olisin tekemässä jonkun tutun nimellä hommia tuolla, niin varmaan voisin ”lainata” häneltä mobiilivarmennetta sun muita. Jokseenkin absurdi tilanne. Mutta onneksi olen se, kenen nimellä hakemuksen raapustin ja jonka todistukset sun muut oli näyttää, eikä tarvitse valehenkilönä tehdä hommia.

Vien tämän seuraavalle tasolle, kyselläänkö näissä rekrytointilanteissa sitä että onko henkilöllä oikeutta tehdä duunia Suomessa?

JOL

 

[Purkan Jauhaja]

Tästä tulee mieleen pari asiaa.

Ensinnäkin miksi ensimmäinen hakuprosessi keskeytettiin? Kai tuo talon sisältä löytynyt kaveri oli jo tuttu eli miksi edes järjestettiin ulkopuolisille haastatteluja ja sitten ne kuitenkin keskeytettiin.

Onko kyseessä lisäresurssien hakeminen vai onko tuo aiemmin tehtävään pestattu lähtenyt jo eteenpäin? Jos on, niin minkä takia?

Nämä siis täysin tietenkin firmaa tai asiaa tuntematta.

En tiedä miksi keskeytettiin. En tiedä sitten olisiko tuo sisäinen hakija tullut myöhässä tilanteeseen.

Tämä nykyinen rekry käynnistettiin kun sieltä lähti yksi tekijä toisen firman palvelukseen. Tämä ei ollut sama henkilö joka aiemmin rekryttiin.

Täytyykin kysäistä, että miksi tuo aiempi rekry meni tuolla tavalla.

 

[Gorbatjovi]

Tullut mieleen tässä kun aika monessa työhaastiksessa tullut viimeisen parin vuoden aikana oltua että hyvin näkee mikä on työntekijöiden vaihtuvuus jos ollaan tyyliin heti haastattelussa että milloin aloitat. Ne on poikkeuksetta olleet firmoja, joissa kys. tehtävässä ollu jotain 8-10 tekijää viimeisen parin vuoden aikana. Sitten jos sitä rekrypäätöstä ihmetellään ja pohditaan pidempään niin siihen paikkaan ollaan juuri perustettu uusi tehtävä tai joku jäänyt siitä eläkkeelle. Alkaa jo karttua kokemusta miten työhaastattelun kulku korreloi itse työtehtävään jota hakee.

 

[Gorbatjovi]

Oli jännä haastattelu, puhuttiin ihan kuin olisi tunnettu aina (koska sukulainen kys. firmassa hyvin pidetty ja tunnettu tekijä). Sitten sanottiin lopuksi että haastattelevat vielä yhden hakijan ja itseasiassa paikkaa hakee kaksi henkilöä. Tällä viikolla lupasivat ilmoittaa ja nyt on aikas jänskää koska kyseessä olisi aika hyvä pesti hyvällä liksalla.

Homma ratkesi, paikka on minun!

 

[JKyykka]

Mitä ajatuksia rekryammattilaisilla on siitä, että onko hyötyä lähetellä haastattelun jälkeen mitään kiitosviestejä haastattelijalle?

Olin tänään haastattelussa ja jäi paikasta todella hyvä fiilis. Ehdottomasti sellainen paikka jonka haluaisin saada. Haastattelun jälkeen alkoi epäilyttää, että sainko riittävän hyvin tuotua esille sen, että että todellakin haluan tämän paikan. Kokemuksesta ja osaamisesta homma tuskin jää kiinni.

Mutta onko se vaan liian nuoleskelua, jos huomenna lähetän viestin, jossa kiitän haastatteluta ja mainitsen, että jäi todella hyvä fiilis paikasta tms.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Mutta onko se vaan liian nuoleskelua, jos huomenna lähetän viestin, jossa kiitän haastatteluta ja mainitsen, että jäi todella hyvä fiilis paikasta tms.

Aika usein haastattelija tietää jo haastattelun lopussa, ottaako hän hakijan seuraavalle kierrokselle tai harkintaan, tai kääntäen, tietää senkin jos ei ainakaan ota. Kyllä tuo jatkopaikkaan (tai valintaan) johtava vaikutelma on kuitenkin annettu tai jäänyt antamatta jo siellä haastattelussa.

Kohteliaasta kiitosviestistä ei toisaalta ole haittaakaan, varsinkaan jos se on tehty tyylikkäästi ja aidon vilpittömästi. Vaikka et tulisikaan valituksi, niin tuo saattaa auttaa omalta osaltaan siihen, että jäät ehkä paremmin mieleen. Jos vaikutelma on ollut positiivinen, niin aina on mahdollista, että toistakin paikkaa tarjotaan myöhemmin. Olen tullut kerran valituksi suunnilleen tuolla tavalla.

 

[KiVi]

Nyt on ruvenneet headhuntterit metsästämään ja monella on kyllä ärsyttävä piirre kuorruttaa sitä tarjolla olevaa hommaa liikaa. Yksikin puhui senior-tason asiantuntijatehtävästä ja korkean tason suorasta esimiehestä. Innostuin sitten haastatteluun asti ja kyseessä olikin riviasiantuntijan homma ja mainostettu esimies olisikin ollut tarjolla olevan position esimiehen esimies. Katkaisin sen homman sitten ensimmäiseen haastatteluun paska maku suussa headhunteria kohtaan.

Toinenkin lähti maalailemaan ruusuisia kuvia tarjolla olevasta paikasta, mutta sen organisaation tunnen paremmin, niin osasin tehdä maanpinnalle palautuksen ja sanoa "kiitos mutta ei kiitos" -vastauksen heti.

Kolmas ei ole ylimyynyt tarjolla olevaa tehtävää ja siinä prosessissa olen nyt sitten pysynyt vielä mukana.

Mukavaa kyllä, että kysyntää riittää, eikä tarvitse tuhlata aikaa hakemusten rustailuunkaan.

 

[Jape]

Mutta onko se vaan liian nuoleskelua, jos huomenna lähetän viestin, jossa kiitän haastatteluta ja mainitsen, että jäi todella hyvä fiilis paikasta tms.

Kuten tuli jo todettua, niin kyllä haastattelija yleensä aina tietää haastattelun jälkeen, että onko hakijalla asiaa jatkoon vai ei. Omalla reilun neljän vuoden ja kymmenien asiantuntijahaastattelujen rekrytointiuralla ainoastaan kerran on jäänyt erävarma fiilis. Tällöin piti sitten soittaa suosittelijat läpi ja pyytää tyyppi vielä uudestaan käymään. Lopulta teimme työsopimuksen, joka olikin jälkikäteen oikea valinta. Hakijalla oli vaan hieman "kulmikas" ulosanti, joten heti ei selvinnyt onko lintu vai kala.

Kiitosviesti ei silti välttämättä ole pahitteeksi, mutta itse miettisin ensin kaksi kertaa. Riippuu hieman työnantajasta, että miltä tuo voisi heidän suunnaltaan tuntua. Tähän on vaikea mitään yleispätevää neuvoa antaa.

 

[Andi]

Nyt on ruvenneet headhuntterit metsästämään ja monella on kyllä ärsyttävä piirre kuorruttaa sitä tarjolla olevaa hommaa liikaa. Yksikin puhui senior-tason asiantuntijatehtävästä ja korkean tason suorasta esimiehestä. Innostuin sitten haastatteluun asti ja kyseessä olikin riviasiantuntijan homma ja mainostettu esimies olisikin ollut tarjolla olevan position esimiehen esimies. Katkaisin sen homman sitten ensimmäiseen haastatteluun paska maku suussa headhunteria kohtaan.

Toinenkin lähti maalailemaan ruusuisia kuvia tarjolla olevasta paikasta, mutta sen organisaation tunnen paremmin, niin osasin tehdä maanpinnalle palautuksen ja sanoa "kiitos mutta ei kiitos" -vastauksen heti.

Kolmas ei ole ylimyynyt tarjolla olevaa tehtävää ja siinä prosessissa olen nyt sitten pysynyt vielä mukana.

Mukavaa kyllä, että kysyntää riittää, eikä tarvitse tuhlata aikaa hakemusten rustailuunkaan.

Joo. Nyt ovat taas hunterit aktivoituneet silleen lyhyellä syklillä uudelleen. Toissa viikolla tuli perättäisinä päivinä yhteydenotot eri firmoista, joista toiseen suostuin haastatteluun ja toisen torppasin yksin tein. Saa nähdä tuleeko tuosta mitään vai ei, mutta kevyt fiilis on, ihan kuin opiskeluaikoina, kun kysyntää löytyy mutta mikään pakko ei ole saada.

 

[peksa]

Kuten tuli jo todettua, niin kyllä haastattelija yleensä aina tietää haastattelun jälkeen, että onko hakijalla asiaa jatkoon vai ei. Omalla reilun neljän vuoden ja kymmenien asiantuntijahaastattelujen rekrytointiuralla ainoastaan kerran on jäänyt erävarma fiilis. Tällöin piti sitten soittaa suosittelijat läpi ja pyytää tyyppi vielä uudestaan käymään. Lopulta teimme työsopimuksen, joka olikin jälkikäteen oikea valinta. Hakijalla oli vaan hieman "kulmikas" ulosanti, joten heti ei selvinnyt onko lintu vai kala.

Kiitosviesti ei silti välttämättä ole pahitteeksi, mutta itse miettisin ensin kaksi kertaa. Riippuu hieman työnantajasta, että miltä tuo voisi heidän suunnaltaan tuntua. Tähän on vaikea mitään yleispätevää neuvoa antaa.

Kyllä kiitosviesti menee mun kirjoissa perseennuolemisen alakategoriaan. Kyl duunia hakiessa se pitää osoittaa että onko mahdollisesti seuraavalla kierroksella valinnassa.

En tiedä ite kuinka hyvin osaisin virallisen työhaastattelun kun edellisestä ns haastavammasta on vierähtäny noin 25 vuotta.

 

[Krepo]

Toukokuun alusta olen ollut tietyllä tapaa eläkevirassa hieman erilaisessa toimintaympäristössä johon olen tottunut. Kokoajan olen miettinyt, että olenkohan oikeassa paikassa. Tänään sitten meni hermo sen verta kovin, että laitoin pariin paikkaan hakemukset.

Eiköhän se taas ole työpaikan vaihto edessä. Lomat palaa ja nyt taas saa ehkä odottaa seuraavaa kesälomaa vuotta kauemmin. Viimeksi kuukauden loman taisin pitää kesällä 18. Toki eihän tuota paikkaa olisi kovin usein tarvis vaihtaa, mutta ravintola alalla paikkoja menee nurin ja korona sulkuja tulee tahtomattakin.