Mainos

Työhaastattelun syvin olemus

  • 536 910
  • 1 716
No totta juu, mutta lähinnä meinasin tuota ikärakennetta. Jos henkilöt ovat samantaitoisia, ja toinen vaikkapa on 23v ja toinen 33v taikka ylitse, näistä todennäköisesti nuorempi valitaan. Olettaen, että nuorempi on kypsä henkilö muutoin. Tämä siis hypoteettinen kuvitelma mahdollisesta valintatilanteesta. Yrityksen etu on aina, jos vaihtuvuus on mahdollisimman pieni, (ja) kunhan laatu pysyy hyvänä.
En kyllä itse näe, että tuollaisella ikähaitarilla olisi mitään väliä rekrytoidessa. Osalle toki sitten +50v ihmiset on jo hirveä riski ihan perus toimistotyöhön. Tuotakaan en itse tajua, vasta rekrysin lähemmäs kuuskymppisen (itseä reilut 20v vanhemman kaverin) sieltä kaks-kolmekymppisten joukosta ja on pärjännyt aivan loistavasti. Omien kokemusten perusteella vähän jo elämää nähneellä on usein sellaista kokemusta/osaamista joka on isosti eduksi monessa tehtävässä. Mutta nykyaikana toki rekrytoinnista on tehty moneen tehtävään aivan liian hankalaa…

Tuo vaihtuvuuteen voisi todeta vielä sen verran, että ei se yritykselle ole usein eduksi painaa sitä mahdollisimman alas. Vaihtuvuus on luonnollista jos yrityksessä on ihmisiä jotka haluavat kehittyä ja viedä asioita eteenpäin. Ja tuollaiset ihmiset on yrityksille tosi tärkeitä. Jonkinlaisella vaihtuvuudella on myös se hyvä puoli, että taloon tulee uusia näkökulmia, hyväksi todettuja toimintatapoja yms uusien ihmisten myötä.
 

Snakster

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Tuli tässä mieleen, että jumankekka mä olisin pihalla jos joutuisi hakemaan töitä. Teini-ikäisestä asti ollut töissä yhdessä ja samassa firmassa, ja sinnekin pääsin ilman mitään oikeaa hakua. Siitä on 20+ vuotta. Eli en eläessäni ole kirjoittanut työhakemusta, en CV:tä enkä ollut haastattelussa. Olisi varmaan pakko mennä johonkin kurssille "näin haet töitä".

Ei tarvitse kurssille mennä. Jatkoajassa kyllä neuvotaan ja paikka kuin paikka on teidän ennen kuin ehtii juuri kissaa sanoa.
 

MPN

Jäsen
Suosikkijoukkue
Johtaja Virran Dream Team
Kyllä itsekin suosisin (ja jopa suosin oikeasti) jopa +50v tekijöitä, nuo eivät niin helposti enää vaihda pois ja ruuhkavuodet on eletty jo altapois. Työuraa kuitenkin helposti se 10-15v jäljellä.

Yleensä myös tietävät mitä haluavat tehdä, eivätkä vaihda "kokeilun ilosta". Jos hakee tiettyyn hommaan töihin, niin todennäköisesti haluaa juuri siihen hommaan, eivätkä vaihda paremman tittelin perässä pois. Toki omasta tiimistä nuoremmille keillä on kykyä, kannustan etenemään uralla, ihan pois omasta tiimistänikin (tietysti firman sisällä). Mutta tuntuu että eniten uralla eteenpäin haluavat ne keillä siihen ei oikeastaan kykyjä tai taipumusta ole. Ne ketkä selkeästi pystyisivät vastuullisempaan hommaan, harvoin tuntuvat sitä haluavan.
 

MPN

Jäsen
Suosikkijoukkue
Johtaja Virran Dream Team
Luultavasti kyvykkäämpinä työntekijöinä ymmärtävät haasteellisemman tehtävän potentiaaliset vaikeudet myös paremmin.
Ja sitten se että jos nykyisessä työssään erittäin osaava ja pätevä, ei uudessa sitä välttämättä enää olisi
 

MPN

Jäsen
Suosikkijoukkue
Johtaja Virran Dream Team
Todennäköisesti tietävät, että siitä hommasta ei makseta tarpeeksi.
Sekin on totta, heitetään nyt että bruttona nousee 1200e kuukaudessa palkka, kun vaihtaa vaativampaan tehtävään, nettona aika tarkkaan nousee 600€ kuukaudessa.

Jos heitetään tuo 1200e kuukaudessa bruttona lisää, maksaa työnantajalle 1.7 kerrointa käyttäen 2040e/kk ja siitä jää palkansaajalle käteen 600e.

Edit. Eli euron nettokorotusta kohden työnantaja maksaa yli kolme euroa
 
Viimeksi muokattu:

Jyyd

Jäsen
Suosikkijoukkue
♠️, Flyers
Oli työhaastattelu. Oman alan töitä (IT-ala) hakenut jo vähän väliä töissä ollen muutaman vuoden, enemmän ja vähemmän, kuitenkin satunnaisesti koska halu palata omalle alalle on kova ja viime kuukausina tulleet isot muutokset kiihdyttäneet tätä.

Olen ollut parisen vuotta myyntitöissä, sisältäen asiakaspalvelua ja itse suoramyyntiä puhelimitse. Se on opettanut paljon, ja palkkakin ollut hyvä, kunnes viime vuoden lopulla työnkuva ja palkkaus muuttuivat oleellisesti pakon sanelemana. Yhtiö halusi säästellä eli pienentää provikoita ja toisaalta samaa kanavaa pitkin ei ollut enää samaa asiakasryntäystä, jonka vuoksi työnkuva muuttui vaikeaksi. Myyntityössä menestyminen perustuu provisioon, eli sun täytyy olla erinomainen työssäsi jos haluat tienata, tai tienata oikeasti hyvin. Mä tienasin oikeasti hyvin pitkän aikaa, kunnes tuli muutokset, ja en vain saanut enää samaa tulosta ja draivia aikaan tasaisesti. Nämä ajoivat hakemaan jälleen töitä.

No itse työhaastattelu oli yritykseen, jossa oon ollut aiemmin jo oikeastaan koulun kautta työharjoittelusta alkaen, ja yhteensä täten n. 3-4 kertaa, kesätyöt mukaanlukien sekä myös yksi määräaikainen työsuhde. Määräaikainen työsuhde oli tietty projekti, joka umpeutui vuodenaikana jolloin työolosuhteet eivät olleet otolliset eikä ollut hektistä, ja oli varmasti helppo heittää ulos tällaisella sopparilla oleva tyyppi, koska lisätarvetta ei silloin nähty olevan.

No nyt, kolmisen vuotta myöhemmin, kahdessa eri firmassa työskennelleenä, otin jälleen haasteen vastaan. Tätä ennen en muista nähneeni haettavan kyseiseen yritykseen kyseistä paikkaa moneen vuoteen.

Työhaastattelu kesti yhteensä reilusti yli tunnin, ja oli kaikin puolin hyvä ja esimies todella mukava. Yleisellä tasolla puhuttiin työn luonteesta ja siitä mitä itsekin aiemmin olin siellä tehnyt. Paljon myöskin aiempiin työsuhteisiin liittyvää halusin kertoa, mm. työilmapiirin merkityksestä ym. Kaikesta sain kuvan, että mahdollisuudet ovat todella hyvät, mutta en haluaisi ajatella liian optimistisesti koska parit viime työnhaut eivät tuottaneet tulosta juuri lainkaan. Jälkeenpäin aina miettii, että jäi jotain tiettyä sanomatta, mutta kaikki oleellinen ja itsensä myyminen tuli ihan ok tehtyä. Oli varmasti ainakin yksi työkaveri ja kenties työnjohtajakin antanut aiemmasta kokemuksesta suositukset.

Nyt sitten ensi viikolla odotellaan, mitä tuleman pitää. Jokerikorttina hihassa on vielä samaan yritykseen toiseenkin, ns. siistiin toimistotehtävään, lukeutuva hakemus johon 2-3vk sisällä saadaan vastaus pääsenkö haastikseen. Eli päällekkäisyyksiäkin voi tulla kaiken mennessä nappiin.

En oo missään nimessä ikäloppu (alle 30v), mutta ikää on sen verran, että alkaa olemaan "the last shot" palata omalle alalle ja pysyä siellä, joten..
Ja niin tuli eilen tieto, että valinta kohdistui allekirjoittaneeseen. Vähän ehti jo kuumotella, kun kesti sen verta pitkään. Toki odottavan aika on pitkä.
 
Viimeksi muokattu:

Raimoton

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, Philadelphia Flyers, La Albiceleste
Otti ja lähti, meinaa painoin maanantain kunniaksi esimiehen pöydälle irtisanomislomakkeen. Eteenpäin, syteen tai saveen. Kahdeksan vuotta samassa firmassa, nykyään hyvinvointialueella riittelee. Olen luultavasti yksi niistä rotista, jotka uppoavan laivan jättää. Viime syksynä oli jo pää niin jumissa ja nyt kun sattui tulemaan ihan uusi haaste eteen työuralla, niin pakko se mahdollisuus oli käyttää nyt viimeistään. Kassellaan sitten parin kuukauden päästä, kuinka pyörityksessä poika on.

Haastattelu tuolla oli jo viime viikolla ja oikein hyvä fiilis jäi. Juteltiin niitä näitä ja sitten kierrettiin duunipaikkaa ympäri. Oli sitten esittelijä käynyt juttelemassa kaverille, joka jo monta vuotta siellä työskennellyt ja kehunut kovasti, mikä on kyllä itselleni aika uusi homma. Jotenkin turtunut niin paljon vanhassa paikassa.
 

huhheijaa

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Parikin prosessia tässä takana/kesken. Oman suhteellisen lyhyen uran pisin prosessi tuo toinen, kun tähän mennessä olen käynyt haastattelun, palikkatestin, soveltuvuuskeskustelun ja vikana pääsen nauttimaan taas yhdestä haastattelusta. Samaan aikaan sain nykyisestä lafkasta "ylennyksen", joka sekin käytiin haun kautta. Pakko sanoa, että tuntuu edelleen oudolta käydä työhaastattelussa, jossa haastattelun vetäjä on edes puolituttu. Muutenkin tuo oli todella kaavamainen kysmys->vastaus ilman varsinaista keskustelua tai reagointia minun vastauksiini. Onkohan kukaan käynyt tuollaisessa haastattelussa ja miettinyt sen menneen hyvin? Kuitenkin paikka tuli kuulemma pitkälti hyvän haastattelun perusteella. Huvittavaa, kun kuvittelin, että lyhyt haastattelu ei vaikuta ollenkaan, kun on ehkä lievästi huonompi tapa valita tekijä, kun kaikki hakijat ovat jo vuosia tehneet noita töitä. Täydellinen peruste erotella hakijat tuo, että voit arvioida parin vuoden suorituksen ja kysellä, minkälainen ihminen se on. Mielestäni on vähän tympeää rankaista niitä, jotka ottavat paineita haastattelussa, jos ovat osoittaneet, että ei heijastu varsinaiseen työntekoon.

Toinen prosessi onkin sitten laajaan kansainväliseen asiantuntijaorganisaatioon. Prosessi on klassisen pitkäveteinen, kuten noihin kuuluu. Toki huojentavasti sisältää ihan oikeitakin mittareita, kuten myös noissa massiivisissa organisaatioissa hommaan kuuluu. Ekassa haastattelussa painittiin substanssin kanssa, mikä toki on aina omalla tavallaan kuumottavaa, mutta mielestäni ihan hauskaa. Ilahduttavaa muutenkin, kun pääsee puhumaan substanssista muiden asiantuntijoiden kanssa eikä tarvitse jauhaa HR:n kanssa sitä itseään. Lisäksi vähän yleistä keskustelua firmasta ja minusta, mutta ei mitään sellaista klassista työhaastisjargonia.

Tämän jälkeen tuli kutsu seuraavaan vaiheeseen, jossa piti tehdä omatoimisesti verbaalista ja kognitiivista kyvykkyyttä mittaava testi kotipuolessa. Ei jaksanut tuo huolestuttaa. Lähinnä nuo yleensä nostaa omia pisteitä. Tottunut, että kognitiivinen varsinkin menee aika sukkana. Noh, eipä mennyt, vaan puolen välin jälkeen alkoi se kello välillä perkele mennä lähelle nollaa eikä logiikka paljastanut itseään, vaan jouduin turvautumaan arvaamistaktiikkaan useita kertoja. Pakko melkein myöntää, että pariin otteeseen tuntui vähän painetta suorittamiseen. Piti jopa testin jälkeen puolustella itselle, että ehkä alkaa painaa, kun tehnyt töissä pidempää päivää ja loma vasta edessä eikä välttämättä ole tullut tyhmäksi. Mainitsin tuossa kolmosvaiheessa, että kognitiivinen tuntui menevän normaalia kehnommin, kun haastattelija alkuun sitä kysyi. Onneksi testi olikin vain sellainen, että heitti vaikeampaa kysymystä, jos vastasi paljon oikein. Ei ole aivot siis ainakaan vielä täysin sulaneet. Kognitiivisessa on aika vaikea tietää onko testi vaikea vai itse tyhmä. Lopputuloksena tulokset väittivät, että olen edelleen selvästi sen kuuluisan verrokkiryhmän keskiarvon paremmalla puolella, eikä prosessi katkennut siihen, että olisivat pitäneet aivan tampiona. Haastattelija tosin vähän ihmetteli, kun mietin noilla tuloksilla, että meni huonosti. Toivotaan, että otti merkkinä kovasta vaatimustasosta, eikä pitänyt epäitsevarmana. Toki minun olisi pitänyt saada nuo tulokset etukäteen, mutta enpä saanut.

Kolmas osio sitten taisi keskittyä luonteeseen, jossa testin luonneosion perusteella kyseltiin niitä normaaleja kokemuksia sun muita. Tämä käytiin sitten teamsillä, jonkun hr-tyypin kanssa, joka ei istuisi samassa toimistossa. Eka ja vika haastattelu sitten livehommia. Ihan mukava juttutuokio ja kun tässä on taas hetken joutunut itse olemaan haastateltavana, niin alkaa luonnistumaan paremmin ja saanut sitä rentoutta touhuun. En ollut aiemmin tuollaisessa haastiksessa, että nuo kysymykset pohjattiin minun testissä saatujen vahvuuksien ja heikkouksien perusteella. Ei tarvinnut haastattelijan kysyä heikkouksia ja vahvuuksia, vaan olin ne epäsuorasti tuonut testissä esille. Haastattelija vaan kertoi, että testin mukaan näin, mitä mieltä. Annatko esimerkin tällaiseen liittyvästä tilanteesta. Erittäin miellyttävä kokemus verrattuna klassisiin, noh mites nuo vahvuudet ja heikkoudet. Kerro miksi olet täydellinen ihminen ja työntekijä ja parempi kuin muut. Jos täällä on joku rekryäjä asiantuntijapuolella, niin suosittelen käyttöönottoa. Toki ekan haastiksen lopussa kysyttiin, miksi minut pitäisi valita, mutta se oli onneksi sellainen viimeinen kysymys ja ehkä paremmasta päästä tuota klassista kysymyssarjaa. Edessä vielä tuo viimeinen haastis, jossa pohditaan sitten, mitä firma haluaa tekijältä (ja oletettavasti, miten sovin tuon rupeaman perusteella tehtävään) sekä mitä sitä itse haluaa pidemmällä aikavälillä. Oletettavasti siis vähän rennompi keskustelu edessä. En toki tiedä otanko paikkaa vastaa, jos tarjoavat. Palkkapyyntöni on kuulemma kireä. Työ kiinnostaa, mutta nykyinen työ mahdollistaa tosi vapaan oman ajan suunnittelun. Jatkossa työ määräisi elämän tahdin. Lisäksi stressi lisääntyisi. Toki haasteita sitä lähdin etsimäänkin. Valintaa vaikeuttaa myös tuo nykyisessä työssä saatu ylennys, joka ei kuitenkaan juurikaan arkeen vaikuta. Toki ensin pitäisi vielä tiputtaa ne 1-2 muuta, jotka oletettavasti vielä prosessissa mukana.

Kaiken kaikkiaan ihan tyytyväinen, että tuli lähdettyä prosessiin mukaan. Jos nyt ei nappaa tai ei päästä ehdoista sopuun, niin onpahan taas kuitenkin kokemuksia takana. Prosessi kuitenkin ollut parempia hakuprosesseja.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: Jyyd

Hippi Hiiri

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Nanna Karalahti
Olin viime vuoden lopulla huntattuna yhteen rekryyn. Siitä ihan sitten innostuinkin, ja pettymys oli melkoinen, kun jäin kalkkiviivoilla ulos. Olin hyvin lähellä laittaa viestiä, että jos tulee koeaikapurku, olen kiinnostunut vielä puolen vuoden päästäkin. Jäi kuitenkin laittamatta.

Huntteri otti kuitenkin vajaa kuukausi sitten yhteyttä, että tehtävään valittu oli lähtenyt lätkimään ja kiinnostaisiko jutella uudestaan. Kiinnostihan se, ja nyt on nimet alla uudessa paperissa ja nykytyöstä irtisanouduttu.

Jos tästä haluaa jotain vinkkiä ottaa, niin kannattaa vain nätisti niiata niihin ei kiitos -puheluihinkin.
 
Viimeksi muokattu:
Päänmetsästäjä otti yhteyttä. Oli kuulemma kuin mulle luotu homma luvassa. No ei kait siinä, sovittiin haastattelu. Peruin viime hetkellä, kun iski joku kriisi päälle. Otettiin uusi yritys. Ei kiinnostanut yhtään, enkä oikein ymmärtänyt mistä hommassa oli kyse. Sain sentään lukea siinä jutellessa ulkomaankielisen ilmoituksen. Kyseli palkkatoivetta. En edelleenkään täysin tiennyt, mihin homma liittyi, joten ammuin lonkalta 20% kovemman liksan kuin nykyinen.
Tuli kutsu jatkokierrokselle. Taas peruin muutamaa minuuttia ennen h-hetkeä. Tällä kertaa siksi, että iski oikeasti tilanne päälle; vaimon kaveri tuli kylään -> koira veti elämänsä kilarit ja huusi ja juoksi pitkin seiniä -> vauva säikähti ja alkoi huutaa ja itkeä -> vaimo pomppasi sohvalta ylös ja nappasi äkkiä vauvan lohdutettavaksi ->vanhempi tytär säikähti ja lähti juoksemaan äitinsä perään, unohtaen olevansa sohvalla -> pää edellä kaakelilattiaan -> päivystykseen. Kelasin, että ei ole vissiin mun mesta, kun tällainen show saadaan aikaan juuri tällä hetkellä. En edes vaivautunut vastaamaan pariin päivään, kun halusivat sopia uutta aikaa. No, sovittiin silti, kunnes he peruivat samana päivänä. Kolmas kerta jo onnistui.
Tiistaina tuli tieto, että paikka olisi mun. Vähän vähemmän liksaa kuin mitä pyysin, vähän enemmän kuin nykyään.

Vaan en tiedä mitä vastata. Tavallaan kiinnostaa, paljonkin. Nykyisessä on paljon hyvää, mutta myös paljon huonoa. En koe oloani kovin arvostetuksi, etenemismahdollisuudet ovat vähän tukossa. En ole mikään uraohjus, mutta en halua jäädä samaankaan hommaan ikuisiksi ajoiksi.
Otin asian rohkeasti puheeksi nykyisen esi-ihmiseni kanssa. Kyselin, missä mennään ja kerroin, mikä kaikki hiertää. Mainitsin myös allekirjoitustani vailla olevasta sopimustarjouksesta. Ihan hyvin osasi kertoa, missä mennään ja toivoi jääväni taloon. Vaihtaa en tahtoisi, koska lomat, vanhempainvapaat ja koeaika. Mutta toisaalta osaamiseni menee osin nykyään hukkaan enkä nyt suoranaisesti kokenut, että jäämisestä ihan valtaisaa hyötyä olisi. Se olisi turvallinen ratkaisu, mutta lisäraha kiinnostaa myös. Nykyisessä tarkastellaan palkkoja seuraavan kerran tammikuun lopussa, jos suorittaminen on miellyttänyt, uusi alkaisi pari viikkoa aiemmin.

Puolensa ja puolensa.
 

smugu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hifk
@Kaskelotti Nämä on aina pahoja keissejä päättää. Kannattaa tosiaan aika vakavasti miettiä siirtoa jos palkkaa tulee lisää vain ”vähän”. Itse en esimerkiksi muutaman satasen takia vaihtaisi paikkaa kuin äärimmäisessä hätätilanteessa. Eli jos on tyytymätön nykyiseen, niin silloin tietysti vaikka samalla rahalla vaihto, mutta jos ei akuuttia tarvetta vaihtaa, niin korvaus sellaiseksi, että kattaa edes vähän vaihtamisen riskiä ja vaivaa. Riippuu tietysti missä palkoissa ollaan, mutta keskituloiselle joku 500€+, mielellään 700€+ pitäisi vaihtotapahtumassa aina saada lisää.

Edit. Ja tosiaan itsestäänselvyydet eli täydet lomat tulevalle kesälle ja koeaika pois tai tosi lyhyeksi.
 
Viimeksi muokattu:

wilco

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK,LiPu
Päänmetsästäjä otti yhteyttä. Oli kuulemma kuin mulle luotu homma luvassa. No ei kait siinä, sovittiin haastattelu. Peruin viime hetkellä, kun iski joku kriisi päälle. Otettiin uusi yritys. Ei kiinnostanut yhtään, enkä oikein ymmärtänyt mistä hommassa oli kyse. Sain sentään lukea siinä jutellessa ulkomaankielisen ilmoituksen. Kyseli palkkatoivetta. En edelleenkään täysin tiennyt, mihin homma liittyi, joten ammuin lonkalta 20% kovemman liksan kuin nykyinen.
Tuli kutsu jatkokierrokselle. Taas peruin muutamaa minuuttia ennen h-hetkeä. Tällä kertaa siksi, että iski oikeasti tilanne päälle; vaimon kaveri tuli kylään -> koira veti elämänsä kilarit ja huusi ja juoksi pitkin seiniä -> vauva säikähti ja alkoi huutaa ja itkeä -> vaimo pomppasi sohvalta ylös ja nappasi äkkiä vauvan lohdutettavaksi ->vanhempi tytär säikähti ja lähti juoksemaan äitinsä perään, unohtaen olevansa sohvalla -> pää edellä kaakelilattiaan -> päivystykseen. Kelasin, että ei ole vissiin mun mesta, kun tällainen show saadaan aikaan juuri tällä hetkellä. En edes vaivautunut vastaamaan pariin päivään, kun halusivat sopia uutta aikaa. No, sovittiin silti, kunnes he peruivat samana päivänä. Kolmas kerta jo onnistui.
Tiistaina tuli tieto, että paikka olisi mun. Vähän vähemmän liksaa kuin mitä pyysin, vähän enemmän kuin nykyään.

Vaan en tiedä mitä vastata. Tavallaan kiinnostaa, paljonkin. Nykyisessä on paljon hyvää, mutta myös paljon huonoa. En koe oloani kovin arvostetuksi, etenemismahdollisuudet ovat vähän tukossa. En ole mikään uraohjus, mutta en halua jäädä samaankaan hommaan ikuisiksi ajoiksi.
Otin asian rohkeasti puheeksi nykyisen esi-ihmiseni kanssa. Kyselin, missä mennään ja kerroin, mikä kaikki hiertää. Mainitsin myös allekirjoitustani vailla olevasta sopimustarjouksesta. Ihan hyvin osasi kertoa, missä mennään ja toivoi jääväni taloon. Vaihtaa en tahtoisi, koska lomat, vanhempainvapaat ja koeaika. Mutta toisaalta osaamiseni menee osin nykyään hukkaan enkä nyt suoranaisesti kokenut, että jäämisestä ihan valtaisaa hyötyä olisi. Se olisi turvallinen ratkaisu, mutta lisäraha kiinnostaa myös. Nykyisessä tarkastellaan palkkoja seuraavan kerran tammikuun lopussa, jos suorittaminen on miellyttänyt, uusi alkaisi pari viikkoa aiemmin.

Puolensa ja puolensa.

Ilmoitat tuonne uudelle, että palkan oltava se, mitä pyysit ja koeaikaa et halua. Sittenhän näkee, että oliko se paikka "kuin luotu sinua varten".

Että silleen...
 

Jeffrey

Jäsen
Näissä asioissa ensimmäisenä kannattaa muistaa neuvotella ehdot myös muissa kuin palkka-asioissa. Esimerkiksi lomat kannattaa neuvotella täyteen riippumatta siitä paljonko kerkiää lomakaudella kertymään. Vähän toki hommista riippuen, mutta ainakin asiantuntijapuolella nykyään tuntuu saavan täydet lomat jopa ihan työsuhteen alussa. Toki varsinkin isommissa yrityksissä näissä voi olla "kaikille sama" meininki ja saa sen vakio kaksi viikkoa palkallisia.

Monta monessa nämä asiat kuitenkin ovat. Olen oman urani rakentanut kehittyminen, eteenpäin meneminen ja myös toki se palkkakehitys silmälläpitäen. First things first, ei se palkkakehitys onnelliseksi tee. Se lisäarvo jota elämään saa sen 50% veroleikkurin jälkeen on kuitenkin suhteellisen maltillista. Toisaalta sitten pystyy vähän tukevammin seisomaan jaloillaan ja luottamaan siihen seuraavaan palkkapäivään vähän enemmän. Ehkä se isoin arvo siinä palkankorotuksessa on se, että se helpottaa palkankorotusta myös tulevaisuudeessa ja korkeamman palkan päälle on helpompi pyytää entistä korkeampaa palkkaa kun taas seuraavan kerran on vaihtohommissa.

Monien askelien summa oma työura on ja vaikka kuinka sen etenemistä pyrkisi kontrolloimaan useilla kriteereillä, lopulta joutuu painottamaan yhtä tai kahta. Itse painottaisin eniten sitä kiinnostaako nykyinen homma ja ala ihan oikeasti, ja sen jälkeen viihtyykö nykyisessä hommassa ihan oikeasti. Viihtymistä en kuitenkaan liiaksi painottaisi sillä sekin on todella muuttuva tekijä. Koko työpaikan ilmapiiri tai ainakin siellä oma viihtyvyys voi muuttua todella nopeasti yksittäisten muutosten johdosta. Yrityksestä, kulttuurista ja yhteisöstä aito välittäminen on kuitenkin viihtymisen kannalta tärkeää.

Työura on monella tapaa myös matka, joten yhtä kriteeriä voinee painottaa nyt ja tasapainottaa uraa sitten myöhemmin. Esimerkiksi palkan nostaminen on helpompaa vaihtamalla työpaikkaa säännöllisesti. Tässä pääsee samalla kartuttamaan kokemusta ja näkemään monenlaisia paikkoja. Ehkä hieman myös tunnistamaan itseään ja tämä kaikki helpottaa sitten ehkä sen mahdollisimman hyvän työpaikan löytämistä joskus tulevaisuudessa.
 
Kiitoksia kaikille vertaistuesta. Olen tässä tämän päivän taas pallotellut asioita päissäni, ja taidan todeta tarjoukselle, että ei kiitos. Raha kyllä kelpaisi, mutta turvallisuudentunne tässä elämän- ja perhetilanteessa ajaa edelle.
Ilmoitin tuonne uuteen paikkaan näitä samoja syitä, miksi edelleen mietin tarjoustaan. Tällä hetkellä tilanne tosiaan on, että mulla on periaatteessa rajaton lomaoikeus, ollut työsuhteen alusta asti. Lomia voi siis pitää sen verran kuin mitä vain ehtii, ja hyvin on ehtinyt. Palkallista vanhempainvapaata on tämän nykyisen jälkeen vielä 5 viikkoa jäljellä. Tuon nyt olisi pärjännyt Kelan rahoillakin, kun vain asennoituu vähän laihempaan kuukauteen, mutta ihan merkittävä etu silti. Lomaoikeuden kun vaihtaisi sellaiseen, että 4-5 päivää on käytössä kesäkauteen 2026 asti, niin eipä tunnu kovin mieluisalta. Päälle sitten maksimaalinen koeaika ja tosiaan pyyntiä pienempi palkka, niin vaakakuppi kallistuu vahvasti ein puolelle.

Kuitenkin se viimeinen niitti oli, että kun esitin nämä asiat uuteen paikkaan, niin aika nopeasti tuli vastaus, että näissä asioissa ei voi joustaa. Eli kyseessä ei ollut millään muotoa sopimusneuvottelu, vaan asiat oli päätetty valmiiksi ja neuvotteluvara oli mallia ota tai jätä. Tämä antaa melko vihamielisen kuvan työnantajasta, kun ihan perus asioista ei voida neuvotella, vaan asiat tulevat annettuna ja tilaa keskustelulle ei ole.

Tässä kohtaa olen iloinen siitä, että mitään tarvetta vaihtaa ei ole. Harvemmin olen itse ollut tilanteessa, jossa voin hyvillä mielin kieltäytyä töistä. Toki sitä samalla toivoo, että nykyisessä hommat muuttuvat ajan kanssa parempaan suuntaan, mutta juuri nyt olennaisinta on saada palkka säännöllisesti tilille ja kyetä sopeuttamaan työ ja perhe-elämä saumattomasti yhteen.
 

Creed Bratton

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
@Kaskelotti varmaan ihan hyvä päätös. Kun teillä on pieni lapsi siellä muuttamassa jo arkea aika paljon niin ei välttämättä kannata lähteä keikuttamaan venettä ns ”turhalla riskillä”. Työpaikan vaihdossa on aina omat riskinsä jos nykyinen duuni on ihan jees.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös