Työhaastattelun syvin olemus

[444]

Muutama vuosi sitten olin samassa tilanteessa, eli vaihtamassa duunia ja oli edessä myös tämä "exit-keskustelu". Mulla syynä vaihtoon oli se, että aiemmassa paikassa etenminen oli omasta mielestäni tehty aika mahdottomaksi. Palkkaus tietysti oli myös yksi iso asia, uudessa paikassa se nousi merkittävästi ja vastuu myös kasvoi. Kerroin tästä rehellisesti entiselle esimiehelleni ennen kuin kirjoitin uutta sopparia, mutta eipä tullut mitään tarjouksia jatkon suhteen, joten se oli heippa. Halusivat toki, että olisin jatkanut siellä, mutta eipä sen eteen mitään tehty.

Exit-haastiksessa olin rehellinen ja kerroin tuntemukseni ja HR-osasto voivoitteli, että olisit heille kertonut asiasta aiemmin. No, esimieheni oli tietoinen ja johto myös, enempää en mielestäni olisi asian eteen voinut tehdä. Vituttaa muutenkin noi voivottelut jo siinä vaiheessa kun puntista valuu lämpöistä.

Siltoja ei toki kannata polttaa, itsekin voin nähdä itseni vielä joskus edellisessä firmassa töissä jos asiat menevät jostain syystä siihen suuntaan, mutta nyt olen todella tyytyväinen, että vaihdon tein. Tsemppiä!

Se entinen työnantaja on todennäköisesti harmissaan lähinnä siitä, että tietää, ettei tule löytämään samalla osaamisella varustettua työntekijää samoihin hommiin samalla palkalla. Mutta niin se vain on, että osaavat tekijät vaihtavat maisemaa siinä vaiheessa, kun rutiinit alkavat riepoa ja mitään varsinaista etenemismahdollisuutta ei ole. Ja siinä sivussa palkka jää jauhamaan paikalleen jotain marginaalisia yleiskorotuksia lukuun ottamatta. Hyvä on kuitenkin pitää mielessä tuo, minkä sanoitkin, että siltoja ei kannata polttaa ja lähtö kannattaa hoitaa mahdollisimman sopuisasti. Vaikka samaan paikkaan ei koskaan palaisikaan, niin yhtä lailla ne aiemmat esimiehet vaihtavat työpaikkaa ja menneisyys voi tulla vastaan muutenkin. Ja kertoohan se myös paljon työntekijästä, että miten sen lähtönsä järjestää.

 

[MacRef]

@JYP#44 Helpommin sanottu kuin tehty, mutta kerro asiat miten ne itse koit. Pysy rauhallisena ja asiallisena ja korosta, että se mitä kerrot, kuvaa omaa kokemustasi asiasta. Ja sitä, miltä se näyttäytyi sinulle. Ei varmaan kaikkia yksittäisiä asioita kannata kaivella, mutta juurikin esim. tuo, mistä tännekin kerroit - oli sovittu seurannasta jne., mutta ne eivät toteutuneet kuin hetken.

 

[ndal88a]

Näillä taustoilla en tiedä sitä, miten kannattaisi toimia lähtökeskustelussa? Vaihtoehtoina on puhua suu puhtaaksi, tai väittää kaiken olevan mahtavasti (tai jotain siitä väliltä). Helpoimmalla pääsisin menemällä kehulinjalla. Kritiikin nostaminen tikunnokkaan saa aikaan kipinöintiä. Työnantajan kannalta paras palaute olisi rehellinen, mutta onko se paras minun kannaltani? Minulla ei ole jaksamista eikä intoa lähteä muistelemaan vanhoja. Eikä etenkään riidellä siitä. Helpoin tie olisi kehua firmaa ja molemmat osapuolet poistuvat keskustelusta hymyillen omiin suuntiinsa. Tällä tavalla pidetään myös sillat ehjinä mahdollisesti tulevaisuutta varten.

Kannattaa olla hiljaa exit-interview:ssa, ei siitä kritiikin esiintuomisessa ole mitään hyötyä sinulle, ei ne sulle mitään bonusta maksa epäkohtien esiintuomisesta. Haittana on se että valitukset jäävät kirjoihin ja kansiin ja voivat pulpahtaa pinnalle jossain vaiheessa.

JOL

 

[JYP#44]

Kannattaa olla hiljaa exit-interview:ssa, ei siitä kritiikin esiintuomisessa ole mitään hyötyä sinulle, ei ne sulle mitään bonusta maksa epäkohtien esiintuomisesta. Haittana on se että valitukset jäävät kirjoihin ja kansiin ja voivat pulpahtaa pinnalle jossain vaiheessa.

No kun tämähän se on. Suoraan sanottuna, mitkä ovat ne oikeat konkreettiset hyödyt minulle jos puhun suoraan? Tiedän sen, että jos tyydyn pelkkään kehulinjaan, se saa esimiesosaston kehräämään kuin kissa. Molemmat meistä poistuvat keskusteluista tyytyväisenä. Työantaja kuvittelee olevansa oikealla tiellä ja minä olen viimeinkin päässyt eroon firmasta. Sitten taas jos mennään nega edellä, niin kaikkia osapuolia vituttaa ja molemmille jää helposti vähän huono maku suuhun.

 

[Näkkäri]

Suoraan sanottuna, mitkä ovat ne oikeat konkreettiset hyödyt minulle jos puhun suoraan?

Sinulle siitä ei ole mitään hyötyä. Lähdin edellisestä työpaikastani tuossa taannoin (lukuisten muiden tapaan) ja siellä oli intrassa "nimetön" lähtökysely. Naputtelin sinne aikalailla suorat sävelet ihan vaan kun vitutti kyseisen firman johto. Tuskinpa tuo edes anonyyminä pysyi kun olen jo nyt kuullut pikkulinnuilta kuinka nämä hienot herrasmiehet ovat maalailleen mustalla pensselillä jonkun verran myös minun perääni. Oli muuten sellainen firman alasajo ettei samanlaista ole varmaan usein nähty. Kaikki virheet mitä yrityksen johdossa voidaan tehdä myös tehtiin. No se on toinen tarina se.

Mutta muuten pidin aika hyvin pokkani, vittuilin vain epäsuorasti ja yritin olla viimeiseen asti polttamatta siltoja. Yleisesti ottaen tuon lähtökyselyn pitäisi olla firmalle mitä suurin kädenojennus lähtijältä ja siitä olisi usein syytä ottaa opikseen. Mutta valitettavan usein nuo koetaan vain katkeroituneen ja heikon aineksen vinkumiseksi.

 

[Tuamas]

Lähtökeskustelussa ja sen käsittelyssä usein konkretisoituu myös se kuinka hyvä työpaikka on.

Toki tässä(kin) se kuinka kritiikin esittää määrittää pitkälle sitä kuinka paljon ja kuinka jyrkkää kritiikkiä voi esittää, niin ettei sillat pala ja sinua pidetä umpikyrpänä.

Itsellä on muutama tuollainen takana, ensimmäisessä paikassa vedin melko varovaisesti ja jeesjees-linjalla, koska organisaatiossa ei ollut kykyä käsitellä kritiikkiä eikä ottaa siitä opikseen.

Toisella kerralla sitten kritisoin melko vahvasti urapolkujen ja etenemismahdollisuuksien yksipuolisuutta, erityisesti koska tiesin että palautteesta saattaa olla apua entisille työkavereille sekä koska organisaatiossa kritiikkiä osattiin käsitellä.

 

[Dynamo]

Tossa lähtökeskustelussa pitää myös muistaa se, että ihmiset unohtavat helposti mitä olet tehnyt tai sanonut, mutta he eivät unohda sitä fiilistä, minkä heissä herätit. Jos susta jää kuva nykyisen firman johdolle valittajana, niin se on sun ongelmasi. Voipi vielä käydä niin, että tuleva työpaikkasi ei ole sitä, mitä luulit sen olevan, ja oletkin vuoden päästä hakemassa jotain muuta. Tällöin on hyvinkin mahdollista, että seuraava rekryäjä soittaa nykyiselle työnantajallesi saadakseen kuvaa, minkälainen työntekijä olet ollut. Nega-lähtöhaastattelulla voit siis kusta pahasti omille nilkoillesi. Jos kritiikkiä annat, niin sen pitää olla sellaista, jonka työnantaja itsekin hyväksyy esim. julkisella sektorilla on pienemmät palkat kuin yksityisellä sektorilla tms. eli asia, johon pomosi ei useinkaan voisi edes vaikuttaa vaikka haluaisi. Ja kritiikkiin, (jos sitä ylipäätään annat) liittyy toinen asia: jos sulla ei ole rakentavaa ratkaisua, miten asiat voisi hoitaa paremmin, kritiikki ei ole hyvää krittiikkiä, vaan negatiivista valittamista. Hyvä kritiikki on rakentavaa. Jos pomosi on kykenemätön muuttamaan toimintaansa joko oman luonteensa tai ulkopuolelta tulevien raamien tähden (esim. vähäinen budjetti), niin silloin mikään kritiikki ei ole rakentavaa: kritiikin rakentavuus on suhteellista pomosi kykyyn ottaa sitä vastaan ja implementoida käytäntöön. Rakentavaa on sellainen palaute, jonka uskot olevan pomosti toteutettavissa (eli antamiesi tietojen perusteella ei juuri mitään). Lisäksi tietysti on hyvä palauttaa mieleen duunipaikan hyviä puolia (olet oppinut, saanut vastuuta, duunit ovat olleet sopivan haastavia, kollegat on mukavia tms.), aika usein niitä on matkan varrelle tullut "jonkin verran", vaikka ne eivät tietysti tule ensimmäisenä mieleen, jos viimeinen vuosi on ollut vaikea.

 

[444]

Tossa lähtökeskustelussa pitää myös muistaa se, että ihmiset unohtavat helposti mitä olet tehnyt tai sanonut, mutta he eivät unohda sitä fiilistä, minkä heissä herätit. Jos susta jää kuva nykyisen firman johdolle valittajana, niin se on sun ongelmasi. Voipi vielä käydä niin, että tuleva työpaikkasi ei ole sitä, mitä luulit sen olevan, ja oletkin vuoden päästä hakemassa jotain muuta. Tällöin on hyvinkin mahdollista, että seuraava rekryäjä soittaa nykyiselle työnantajallesi saadakseen kuvaa, minkälainen työntekijä olet ollut. Nega-lähtöhaastattelulla voit siis kusta pahasti omille nilkoillesi. Jos kritiikkiä annat, niin sen pitää olla sellaista, jonka työnantaja itsekin hyväksyy esim. julkisella sektorilla on pienemmät palkat kuin yksityisellä sektorilla tms. eli asia, johon pomosi ei useinkaan voisi edes vaikuttaa vaikka haluaisi. Ja kritiikkiin, (jos sitä ylipäätään annat) liittyy toinen asia: jos sulla ei ole rakentavaa ratkaisua, miten asiat voisi hoitaa paremmin, kritiikki ei ole hyvää krittiikkiä, vaan negatiivista valittamista. Hyvä kritiikki on rakentavaa. Jos pomosi on kykenemätön muuttamaan toimintaansa joko oman luonteensa tai ulkopuolelta tulevien raamien tähden (esim. vähäinen budjetti), niin silloin mikään kritiikki ei ole rakentavaa: kritiikin rakentavuus on suhteellista pomosi kykyyn ottaa sitä vastaan ja implementoida käytäntöön. Rakentavaa on sellainen palaute, jonka uskot olevan pomosti toteutettavissa (eli antamiesi tietojen perusteella ei juuri mitään). Lisäksi tietysti on hyvä palauttaa mieleen duunipaikan hyviä puolia (olet oppinut, saanut vastuuta, duunit ovat olleet sopivan haastavia, kollegat on mukavia tms.), aika usein niitä on matkan varrelle tullut "jonkin verran", vaikka ne eivät tietysti tule ensimmäisenä mieleen, jos viimeinen vuosi on ollut vaikea.

Tässä on paljon hyviä pointteja, mutta tartun tuohon palkka-asiaan. Monesti on niin, että jos työntekijä ei koe saavansa tarpeeksi palkkaa panokseensa nähden, niin esimies perustelee oman kantansa usein budjetilla ja milloin milläkin. Työntekijä ei siis yleensä tiedä, onko kyse oikeasti niin tiukasta taloustilanteesta vai pelkästään esimiehen / hallituksen tahdosta olla antamatta palkankorotuksia. Tämä korostuu etenkin yrityksissä, joissa on käytössä yrityskohtainen palkkamalli, jolloin työntekijöillä ei ole mitään tietoa muiden palkkakehityksestä. Siksi mielestäni on ihan relevanttia mainita asiasta myös lähtöhaastattelussa, jos siltä tuntuu. Mikäli työnantaja kokee tuon aiheettomana kritiikkinä, niin hehän varmasti löytävät samaan työhön tekijän, joka on tyytyväinen tuohon samaan palkkaan. Jos eivät löydä, lienee syytä miettiä, miksi näin voisi olla.

Muuten olen samoilla linjoilla tuosta, eli lähtöhaastattelussa kannattaa jättää turha nillitys pois ja hoitaa oma osuutensa mahdollisimman vähillä avautumisilla, koska siitä ei ole tuossa vaiheessa kummallekaan osapuolelle enää mitään hyötyä. Esimies on todennäköisesti joka tapauksessa tietoinen niistä syistä, miksi työntekijä nostaa kytkintä. Lähtöhaastattelun tiedot sen sijaan jäävät kirjallisena muistiin.

 

[Krepo]

Puolentoista viikon päästä työhaastatteluun johtaa elämän polku. Nykyään olen lomautettuna keittiöesimiehen tehtävistä ja samanmoiseen tehtävään eri työn antajalle pyydettiin ihan isomman johtajan puolesta hakemaan.

Aiemmista haastatteluista poiketen tässä työhaastattelussa on 4 ihmistä pöydän toisella puolen. Tuo pistää pikkuisen jännittämään. Yksi näistä haastattelijoista on jopa jonkin verran julkisuudesta tuttu.

Toki tuo tuo varmuutta paikan saamiseen, kun olen tuttu aiemmista toimistani hakemassani paikassa, kuten myös, että miuta erityisesti pyydettiin paikkaa hakemaan.

 

[444]

Puolentoista viikon päästä työhaastatteluun johtaa elämän polku. Nykyään olen lomautettuna keittiöesimiehen tehtävistä ja samanmoiseen tehtävään eri työn antajalle pyydettiin ihan isomman johtajan puolesta hakemaan.

Aiemmista haastatteluista poiketen tässä työhaastattelussa on 4 ihmistä pöydän toisella puolen. Tuo pistää pikkuisen jännittämään. Yksi näistä haastattelijoista on jopa jonkin verran julkisuudesta tuttu.

Toki tuo tuo varmuutta paikan saamiseen, kun olen tuttu aiemmista toimistani hakemassani paikassa, kuten myös, että miuta erityisesti pyydettiin paikkaa hakemaan.

Eipä tuota kannata liikaa etukäteen stressata. Nykyiseen työpaikkaani päädyin haastattelun kautta, jossa pöydän toisella puolella istui kolme firman suurinta pamppua. Itse haastattelua jouduttiin siirtämään päivällä, että pääsin itse paikalle suoraan osastolta, jossa olin ollut yön yli tiputuksessa. Pää tyhjänä kuin Haminan kaupunki ja elintoiminnot kohtalaisen sekaisin. Haastattelu kesti kaksi tuntia, josta suurimman osan olin itse äänessä. Lopussa kun tuli se kuuluisa ”olisko sulla itsellä jotain kysyttävää tässä vaiheessa”, eli se kysymys johon vastaamalla on mahdollista näyttää oma kiinnostuksensa hyvällä tavalla, kysyin vain, että olisiko mahdollista saada vettä. Myöhemmin samana päivänä kun tuli soitto, että vieläkö kiinnostaa, niin vastasin tietenkin kyllä ja nauroin, että olisihan sitä voinut jotain fiksumpaakin kysyä siinä lopussa. Mutta siinä oli tosiaan aika full survival mode päällä, ja päässä tosiaan löi aivan tyhjää, joten ainoa mieleen tullut asia liittyi lasilliseen vettä.
Noh, sillä tiellä ollaan edelleen 2,5 vuotta myöhemmin.

 

[Malkkinen]

@Uimalakki sanot vaan, että odotat toisesta paikasta vastausta ja pyydät miettimisaikaa siihen asti. Jos eivät suostu, niin ainakin minulle se kertoisi, että siellä ei sitten paljon muussakaan jousteta ja se saattaa olla aika oleellinen asia työssä viihtymisen kannalta.

 

[tomageeni]

@Uimalakki Mielestäni on ihan kohtuullista pyytää miettimisaikaa viikonlopun yli.

En sanoisi ihan suoraan että odotan toisesta paikasta vastausta. Tai ainakin jos sanoisin, muotoilisin asian siten, ettei kuulosta siltä että "tämä on kakkosvaihtoehto, tulen töihin sitten jos tuolla paremmassa paikassa ei tärppää".

Yksi vaihtoehto on hieman lieventää ja sanoa että sinulla on toinen tarjous pöydällä ja haluat ottaa hieman harkinta-aikaa. Jos sieltä ei tulekaan diiliä, niin voit sitten kommunikoida asian siten että "kiitos kärsivällisyydestä, viikonlopun yli mietittyäni tulin siihen tulokseen että tämä on minulle paras vaihtoehto".

 

[Näkkäri]

Kysymys kuuluu, miten paljon näitä yleensä uskaltaa venyttää? Kannattaako suoraan sanoa että odotan toista tarjousta ja kysyä lykkäystä muutamalla päivällä?

Voit sanoa, että tarvitset miettimisaikaa vielä esim. ensi viikon perjantaihin asti.

Jos tuohon kaatuu niin antaa mennä sitten vaan.

 

[Kelju K. Kojootti]

Kävin pari viikkoa sitten työhaastattelussa. Laitetaan tähän vähän taustatarinaa.

Nykyisessä työssäni on paljon hyviä puolia, joten sikäli ei olisi mitään pakkoa olla uutta duunia hakemassa. Nyt kuitenkin sattui todella mielenkiintoinen paikka olemaan tarjolla ja pöytä katettuna. Minulla on hyvä maine tässä hakemassani työpaikassa, joten pidin itsestään selvänä, että haastatteluun kutsu tulee ja niin tulikin. Olin yksi neljästä haastatellusta.

Haastattelijat olivat haastattelutilanteessa todella asiallisia, eivät millään tavalla painostavia. Haastattelun aluksi sain kehuja erinomaisesta hakemustekstistä, mikä ei tullut yllätyksenä. Näin on käynyt aiemminkin, kun olen töitä hakenut. Joka tapauksessa haastattelu meni omalta osaltani ihan päin vittua, jos ihan rehellisiä ollaan. Olin valmistautunut hyvin, eikä mitään isompia yllätyksiä tullut haastattelussa vastaan. Mutta oma ongelmani on tällaisissa virallisissa tilanteissa todella heikko suullinen ulosanti. Pari päivää haastattelun jälkeen työnantaja soitti ja ilmoitti, että valinta ei osunut kohdalleni, minkä toki arvasin jo kun haastattelusta kotiuduin. Ihmetteli jopa ääneen kontrastia hyvän hakemukseni ja haastattelun välillä.

Jotenkin haastattelutilanteessa en saa kysymyksistä koppia. En koe jännittäväni, mutta on ihan helvetin vaikeaa saada ilmaistua niitä asioita, joita haluaisi. Haastattelun jälkeen tuli fiilis, että mitä vittua tuolla äsken tapahtui. Kiekkotermein oli tyhjä maali ja kiekko lavassani puolen metrin päässä maalista ja vedin sivupleksiin. Haastattelu kesti tunnin, vaikka sille oli varattu alun perin puoli tuntia aikaa. Tämä johtui siitä, että vastasin ummet ja lammet, mutta todellisuudessa en varmaan sanonut mitään. Olin kuin ensimmäistä kesätyötä hakeva junnu, jolla ei ole mitään käsitystä, mistä työhaastattelussa on kysymys. Tämä harmittaa siksi, koska tiedän olevan työssäni hyvä. Kun ilmoitin nykyisille esimiehilleni hakevani ko. paikkaa, olivat he todella pettyneitä siksi, että menettäisivät erinomaisen työntekijän. Hekin pitivät valintaani varmana. Haastaluun en kuitenkaan rotsi auki mennyt.

Onko täällä kohtalotovereita? Siis henkilöitä, jotka eivät saa haastattelutilanteissa itsestään oikein mitään irti.

 

[hege]

@Kelju K. Kojootti Itselle on muutaman kerran osunut haastateltava jolla tarina alkaa liikaan rönsyilemään kysymysten ulkopuolelle ja joskus tilantenne onnistuttu pelastamaan laittamalla hetkeksi stoppi jollain kysymyksellä "tyyliin mainitse kolmella adjektiivilla parhaat puolet nykyisessä duunissa tjsp." Oma näkemys on ollut, että kysyiset henkilöt ovat vain olleet hyvin innoissaan asiasta ja ehkä sen takia ei oikein fokus ole pysynyt kasassa mikä harmi koska luultavasti olisivat olleet ihan ok kavereita duuniin isossa kuvassa.
Voi miettiä etukäteen sellaisia asioita mitkä auttavat pitämään keskustelun kasassa eli juuri jotain lyhyita juttua mitä aikonut korostaa ja harjoitella niiden kertomista lyhyesti.
Tsemppiä seuraaviin kertoihin!

 

[Kelju K. Kojootti]

Omassa työssäni on sellainen tilanne, että tässä pitäjässä paikkoja aukeaa kovin harvoin ja tämä nyt avoinna ollut olisi ollut sellainen, johon todella olisin halunnut. Nykyisessä työpaikassanikin on paljon hyviä puolia, mutta uudet kuviot olisivat varmasti piristäneet.

Mutta silloin on onnistuttava, kun on paikka.

 

[sampio]

Mullakin on hyvä duuni ja menestyn siinä, mutta jo toisen kerran vuoden sisällä tuli vastaan "ainutkertainen" mahdollisuus, johon sitten hainkin. Ekalla kerralla finaalitappio, tästä toisesta ei tietoa vielä. Mutta. Se viimeisen kierroksen haastattelu. Ei vittu. En puhu mitään natiivitason englantia, mutta ihan hyvää kuitenkin ja haettuun tehtävään vaadittava osaaminen on vähintään 10- ellei täydellinen. Rentona haastatteluun, valmistautuneenakin, mutta sitten puolenkymmenen muutamasta eri maasta kotoisin olevan haastattelijan edessä jäädyin ekasta lauseesta lähtien ja vedin rallienkulla homman loppuun. Ajatukset karkailivat, kieli juuttui kitalakeen ja lähinnä vitutti koko touhu.

Ei ole tosiaan tietoa vielä tullut, mutta enpä paljoa odota. Harmi, kun jo toisen kerran loistava mahdollisuus pakenee käsistä käytännössä omaan mokaan, vaikka sinänsä homman hallitsen tosiasiallisesti. Ehkä sitä ei vain mentaalisesti ole sillä tasolla kuin kyvyt näköjään antaisivat myöden ja sitten kun tajuaa, että vittu vastahan mä tappelin lumipallojen heitosta teinien kanssa ja nyt kamppailen aika kovan tason duunista tasapäisesti, paskon tahtomattani housuuni. No, niin se Praha ja Milanokin edelsivät Tukholmaa -95!

 

[Kelju K. Kojootti]

Sampiolla näköjään samanlaisia kokemuksia kuin minulla.

Omalla kohdallani kysymys on itseluottamuksesta, joka on hyvin kontekstisidonnaista. Heti, kun mennään oman mukavuusalueen ulkopuolelle, niin homma kusee totaalisesti. Kaikki formaalit esiintymiset, ison joukon edessä puhumiset (pl. se viiteryhmä, jonka kanssa teen töitä) yms. niin ei vain tule mitään. Se on ihmeellinen tunne. Päässä voi olla selkeä ajatus ja vahva mielipide, mutta kun suun avaa niin sieltä tulee jotain ihan muuta.

Useamman kerran on käynyt suuremmassa porukassa tilanne, jossa mielipidettäni on kysytty. Vastaan jotain (vähän sinne päin mitä tarkoitan), sitten joku muu jatkaa aiheesta juuri niillä sanoilla, jotka minun piti sanoa. Siihen sitten vaan toteamaan, että tuota minä juuri tarkoitin.

 

[sampio]

Itseluottamuksesta tuo itselläkin varmasti osin kumpuaa ja siihen sitten jännitys mukaan. Ehkä tietynlaista itsensä asemointia ylipäätään, kun yli kymmenen vuotta opetushommissa peruskoulussa jurnutti ja nyt alkaa tajuta, että tässähän pärjää aika monipuolisesti ja pääsee eteenpäin kunnianhimoisissa rekryissä. Mentaalisesti sitä on edelleen "vain riviopettaja".

Ehkä itselle viisainta olisi nyt miettiä seuraava siirto ihan rauhassa, kun tosiaan mitään varsinaista paniikkia ei ole ja viihdyn duunissani. Hakea syvyyttä rosteriin ja kokemusta pukukoppiin sen terävän osaamisen taakse ja pistää all in sitten, kun rintakarvat ovat riittävän tuuheat.

 

[sampio]

Ei. Perkele. Aiemmin mainitsemani duunipaikka otti hetki sitten yhteyttä ja tarjosi neljän kuukauden pestiä ulkomailla. Iso mahdollisuus, koska tuosta voisi poikia vaikka mitä, MUTTA... sovittuna on jos jonkinlaista projektia tämän nykyisen kautta ja tuntuisi kyllä liian kylmältä kusta kaikkien nilkoille, osin myös asiakkaiden. Rehellisesti sanottuna tuo keikka tulisi myös ehkä hiukan liian varhain tällä mindsetillä. Lisäksi veroetu ei päde, eli sinänsä erinomaisesta palkasta tulisi maksaa erinomaiset verot Suomeen.

Sinänsä vaikuttaa selkeältä em. muuttujilla, mutta samalla takoo takaraivossa, että menetän liian hyvän sauman. Arght, auttakaa, saatana! Onko mitään edes etäisesti samanlaista ollut edessä kellään? Onko joskus myöhemmin turha edes hakea tuohon paikkaan, jos nyt ei ole auttavaa kättään tarjonnut? Kai ne nyt ymmärtää, ettei perheellinen ja uraa tekevä mies voi ihan joka paikkaan revetä?

Positiivinen ja imarteleva ongelma, mutta ongelma silti.

 

[J.Petke]

Ei. Perkele. Aiemmin mainitsemani duunipaikka otti hetki sitten yhteyttä ja tarjosi neljän kuukauden pestiä ulkomailla. Iso mahdollisuus, koska tuosta voisi poikia vaikka mitä, MUTTA... sovittuna on jos jonkinlaista projektia tämän nykyisen kautta ja tuntuisi kyllä liian kylmältä kusta kaikkien nilkoille, osin myös asiakkaiden. Rehellisesti sanottuna tuo keikka tulisi myös ehkä hiukan liian varhain tällä mindsetillä. Lisäksi veroetu ei päde, eli sinänsä erinomaisesta palkasta tulisi maksaa erinomaiset verot Suomeen.

Jos firma tarjoaa vain neljän kuukauden pestiä, niin siinä mielestäni voi menettää enemmän kuin saada. Jos homma ei onnistu neljän kuukauden aikana, ei tule jatkoa, niin on aika kusinen paikka olla työttömänä työnhakijana tämän hetken markkinoilla. On myös jotenkin outoa tältä uudelta firmalta olettaa, että perheellinen ihminen lähtee vakiduunista (oletus) neljän kuukauden keikalle ilman mitään takeita tulevaisuudesta.

Jos taas säästössä on tarpeeksi rahaa kattamaan myös riskin jälkeistä tulevaisuutta, niin anna palaa vaan.

 

[heavy]

Lisäksi veroetu ei päde, eli sinänsä erinomaisesta palkasta tulisi maksaa erinomaiset verot Suomeen.

Ei tuollaisiin alle kuuden kuukauden ulkomaiden keikkoihin kannata suostua ellei siitä saa palkan päälle ulkomaanpäivärahoja. Jotka ovat verottomia.

 

[sampio]

Ei tuollaisiin alle kuuden kuukauden ulkomaiden keikkoihin kannata suostua ellei siitä saa palkan päälle ulkomaanpäivärahoja. Jotka ovat verottomia.

Jep, ja tässä palkanmaksaja on ulkomainen lafka eli ei tipu päivärahoja.

@J.Petke
Tuo lyhyt pesti selittyy sillä, että kyseessä on ulkomainen privaatti oppilaitos, jossa avautui yllättäen syyslukukauden pesti.

Jees, enköhän mä kirjoita tuonne kauniin vastauksen, jotta kiitos mutta ei kiitos. Selitän hiukan kuvioitani, jotka ovat keväästä kehittyneet hiukan, ja toivon, että voimme olla jatkossa vielä yhteydessä.

 

[aquanqua]

Pientä kevennystä aiheeseen liittyen.

Tyttöystäväni haki isosta Espan asianajotoimistosta maisterivaiheen opiskelijoille suunnattua trainee-paikkaa – juuri ennen juhannusta hän sai "kiitos, ei kiitos" -viestin ja tänään vielä kiitoksena rekrytointiprosessiin osallistumisesta koodin, jolla saa Ärrältä pingviini-jäätelön ilmaiseksi.

Olen nauranut tälle koko päivän.

 

[Gostisbehere]

Tänään kävin kokeilee siipiäni työhaastattelun muodossa. Haastattelu oli sovittu klo12:00 joten ilmestyin paikalle 10:55. Haastattelija ilmoittikin että haastattelu on vasta klo11:30. Sanoi että hänellä on yksi haastattelu ennen mua joten ota sumppia ja istu sohvalle. Neukkariin livahti haastattelijan mukaan toinen haastateltava. Jäin siihen juomaan lattea ja pläräsin puhelinta kun sain puhelin oudosta numerosta. Vastasin siihen ja selvisi että eräs yritys mikä on tekemässä paluuta markkinoille haluisi saada minut käymään heidän toimistolla ja vetää työhaastattelun läpi. Sanoin että juuri olen menossa yhteen haastatteluun. Sovittiin maanantaille työhaastattelu. Samassa minua ennen ollut henkilö poistuikin haastattelusta oltuaan sisällä max7min. Nyt oli minun vuoro. Haastattelu meni oikein hyvin ja tulin omasta mielestäni hyvin toimeen haastattelijoiden kanssa. Lopulta lähdettiin vielä kiertämään taloa ympäri ja pääsisin tutustumaan tuotantoon lähemmin. Jäi erittäin hyvä fiilis tästä paikasta ja toivon että tuolta tulee vielä kutsu viimeiselle kierrokselle.