Työhaastattelun syvin olemus

[puuntakaa]

Luulisin, että paikka on teidän! Itsekin joskus ihmettelin miksi esitellään paikkoja haastattelun päätteeksi. Selvisi seuraavana päivänä kun soiteltiin ja tarjottiin töitä.

 

[Backis]

Itsellä ei tällä hetkellä ole työpaikkaa haussa, mutta tuli ketjun aiheeseen liittyen muutama juttu mieleen lähinnä rektytoijien toimintaan liittyen.

Ensimmäinen on ryhmähaastattelujen ryhmätehtävät. Pari kertaa joutunut tämänkaltaiseen helvettiin jossa hakijoiden on pitänyt simuloida jokin työtehtävään liittyvä tilanne. Toinen oli ihan asiakaspalvelutehtäviin liittyvä, toinen taloushallinnon perustason tehtäviin liittyvä työnhaku. Itse olen kohtalaisen sosiaalinen ja itsevarma tapaus, mutta nuo tuntuvat aina yhtä kiusallisilta tilanteilta. Teatterin tms haastattelussa tämän nyt ymmärtäisi, mutta en henkilökohtaisesti ymmärrä tällaisia tehtäviä kun haetaan työntekijää mihinkään muuhun ammattiin. Vai miten muut ovat kokeneet tuollaiset?

Toinen liittyi erääseen myöhemmän vaiheen hieman haastavamman tason talousalan työnhakuun. Haastattelija alkoi kysellä erilaisia englanninkielisten termien merkitystä. Lähes kaikki olivat minulle outoja, mutta termien merkitysten selvittyä itse asian ymmärsin. Tätäkään en oikein ymmärrä mikä merkitys on erityisesti tuollaisiin hieman haastavampiin asiantuntijatehtäviin haettaessa yksittäisillä termeillä. Enemmän laittaisin painoarvoa koulutukselle ja aiemmille työkokemuksille, koska usein tuollaiset mitättömyydet oppii minuuteissa jos sellaiselle on tarvetta.

Molempia caseja yhdistää se, että hakutilanteissa hakijat olivat tulevia esimiehiä, eli eivät varsinaisesti rekryammattilaisia.

 

[sampio]

Aikanaan palkankorotuksesta kyselin, ja joo, ihan hyvin se meni, kun 13% tuli nostoa. Tietysti voisi ajatella, että olin palkkakuopassa, mutta lähtökohta oli syksy ja silloin määritellyt tehtävät, johon palkka natsasi. Kun talven aikana hoidin koko lafkan kannalta kriittisiä toimia pääosin yksin ja toteutin projekteja, joita ei aiemmin edes huomioitu, ajattelin, että laitetaan toiveeksi ihan reilusti plus 15%. Jos tarjoavat pennejä, on se sitten samalla signaali alkaa etsiä jotain muuta. Parin prosenttiyksikön laskuun olin varautunutkin, mutta kelailin, että 10% nousu voisi olla realistisempi. No, kelpaa tosiaan tuo, ja samalla oli ihan jees saada tunnustus hyvästä duunista. Vastavuoroisesti teinkin sattumalta isohkon kaupan samalle päivälle, vaikkei myynti sinänsä ole tehtävieni ytimessä.

 

[Snakster]

Ensimmäinen on ryhmähaastattelujen ryhmätehtävät. Pari kertaa joutunut tämänkaltaiseen helvettiin jossa hakijoiden on pitänyt simuloida jokin työtehtävään liittyvä tilanne. Toinen oli ihan asiakaspalvelutehtäviin liittyvä, toinen taloushallinnon perustason tehtäviin liittyvä työnhaku. Itse olen kohtalaisen sosiaalinen ja itsevarma tapaus, mutta nuo tuntuvat aina yhtä kiusallisilta tilanteilta. Teatterin tms haastattelussa tämän nyt ymmärtäisi, mutta en henkilökohtaisesti ymmärrä tällaisia tehtäviä kun haetaan työntekijää mihinkään muuhun ammattiin. Vai miten muut ovat kokeneet tuollaiset?

Ovat ollee mielestäni ihan mukavia tehtäviä, mutta erityisesti olen diggaillut näistä silloin, kun on itse ollut rekrytoimassa. Näissä tilanteissa näkee kuitenkin tosi hyvin henkilöiden toimintatyyliä ja vuorovaikutusta. Ja kun se haastattelu sinänsä on lähinnä sellaista tenttaamista, niin onhan tuollainen ryhmätehtävä jotenkin paljon luonnollisempi ja siinä mielessä rennompikin tilanne.

 

[Gostisbehere]

Tuli vastaan mielenkiintoinen kysymys kun kävin ryhmähaastattelussa. Riittääkö perussuoritus töissä? Tämmöinen kyssäri lyötiin tiskiin. Mitä te olisitte vastanneet ?

 

[MPN]

Tuli vastaan mielenkiintoinen kysymys kun kävin ryhmähaastattelussa. Riittääkö perussuoritus töissä? Tämmöinen kyssäri lyötiin tiskiin. Mitä te olisitte vastanneet ?

Tarkoittaako siis koko työuraa vai yksittäisiä jaksoja? Varsinkin jälkimmäiseen riittää mielestäni hyvin perussuoritus, milloin on nukkunut huonosti, kärsii hammassärystä tai kotona ongelmia, niin aina ei voi venyä parhaimpaansa ja mielestäni ei tarvitsekkaan. Jos siis oletetaan lisäksi että homma on perus "8.00-16.00"-työtä. Toki olisi hyvä että välillä tarpeen vaatiessa sitten voi väläytellä.

Itselläni, ainakin nykyisessä työssä, iso osa vuodesta on tuota perussuoritusta. Sitten välillä kun tilanteet muuttuvat ja tarve vaatii, pystyn nostamaan tasoa selkeästi. Sitä jälkeenpäin välillä miettii että kuinka helvetin tehokkaasti sai hommia oikeasti hoidettua, ei meinaa itsekkään uskoa. Mutta kun tuollainen homma on valmis, olet oikeasti tehnyt parhaimpasi ja venynyt, niin kyllä itselle tulee totaalinen ulospuhallus ja hommat etenevät huomattavasti alle perussuorituksen jonkin aikaa eteenpäin. Itsellä lähin esimies tietää homman ja ilmaissut että hänen osaltaan homma on ok sekä sen että on täysin tyytyväinen tähän. Eli tuo suoritustason vaihtelu tarpeen mukaan on myös firman etu.

Sitten taas joskus entisessä elämässä, kun haalarihommia painoi, niin käytännössä joka päivä oli perussuoritusta. Ei siinä erityisen hyvä suoritus mitään muuttanut, loppuvuorosta hommia oli hieman vähemmän, kun lisää hommia ei ollut mahdollista tehdä. Oli ihan laskettu "linjan" taso, minkä verran hommia pitää tehdä ja minkä verran siitä maksetaan. Jos teit hommia enemmän, niin tavaraa pakkautui loppupäässä ja jos teit vähemmän, niin loppupäässä tavara loppui kesken. Kaikki oli laskettu tälle tahdille, alihankkijoita myöten.

 

[aalto]

Tuli vastaan mielenkiintoinen kysymys kun kävin ryhmähaastattelussa. Riittääkö perussuoritus töissä? Tämmöinen kyssäri lyötiin tiskiin. Mitä te olisitte vastanneet ?

Tuohan on tosi hyvä kysymys ja "oikea" vastaus riippuu ihan työpaikasta ja tehtävästä. Oikeasti perussuorituksen pitäisi olla se, mitä odotetaan missä tahansa tehtävässä. Sitten erilaisilla bonuksilla ja lisillä palkitaan niitä, jotka osaavat ja pystyvät parempaan. Mutta tietenkin jos firma on täynnä huippuosaajia, jotka tekevät 24/7 antaumuksella duunia ja itse haluaisi olla myös sellainen, niin sitten pitäisi vastata, että "ei tietenkään riitä vaan jokaisen pitää pyrkiä tekemään omat työnsä täydellisesti - ja minähän olen juuri tyyppi, jolle ei tavallinen kelpaa". Joissain paikoissa tuo vastaus taas olisi osoitus siitä, ettei hakija sovellu työyhteisöön.

 

[lihaani]

Kaikille työhakijoille:

- Olkaa rehellisiä!
- Kaikki koulu- ja työtodistukset mukaan!
- Miettikää tarkoin mitä työnantajaa haluaa!
- Tuokaa referenssit (entistet työnantajat ja heidän yhteystietonsa) selkeäati näkyville!
- Olkaa valmiit haastattelun ikävinpiinkiin kysymyksiin ja vakuuttmaaan, että te olette se paras!

- Todetkaa, että omistajan mölö pikkuserkku saa paikan!

 

[Snakster]

Tuli vastaan mielenkiintoinen kysymys kun kävin ryhmähaastattelussa. Riittääkö perussuoritus töissä? Tämmöinen kyssäri lyötiin tiskiin. Mitä te olisitte vastanneet ?

Totta kai pitää riittää. Jos erityistä venymistä tarvitaan, niin joko työtehtävä ja sen vaatimukset on väärin suunniteltu tai haettu osaaminen ei lähtökohtaisesti vastaa tehtävän vaatimuksia. Ja minä olen kyllä huomannut myös sen, että jos osaaminen on hyvää keskitasoa ja suurin piirtein saa tehtyä sen minkä lupaa ja aikataulut pitävät, niin aina on tekijöiden kärkipäässä.

Toki sitten on toisinaan tarvetta sellaisella "individual effortille", kuten Tami sanoisi, jolla seiskapelin jatkoajalla homma pannaan pakettiin, mutta työelämässä näitä tarpeita ei lähtökohtaisesti pitäisi olla, tai ainakaan yhdenkään organisaation menestymisen ei pitäisi perustua tällaisille.

 

[MPN]

Kaikille työhakijoille:

- Olkaa rehellisiä!
- Kaikki koulu- ja työtodistukset mukaan!
- Miettikää tarkoin mitä työnantajaa haluaa!
- Tuokaa referenssit (entistet työnantajat ja heidän yhteystietonsa) selkeäati näkyville!
- Olkaa valmiit haastattelun ikävinpiinkiin kysymyksiin ja vakuuttmaaan, että te olette se paras!

- Todetkaa, että omistajan mölö pikkuserkku saa paikan!

Mitä hyötyä jostain ala-asteen papereista on? Tai no yleisesti, eipä minulta ole kuin kerran kysytty koulutodistuksia, sekin oli heti valmistumisen jälkeen. Enkä tiedä hyötyä on jostain ikivanhoista työtodistuksista, esimerkiksi kesätöistä 18v ikäisenä. CV:hen sen mainita, mutta muuten kyllä kuulostaa omituiselta.

Toki rehellisyyteen ja muuhun vaikuttaa se että kuinka kova tarve tuolle työlle on. Jos olet tyytyväinen nykyisessä paikassa, eikä työt ole loppumassa, niin on helppoa vastata totuudenmukaisesti ja kysellä tarkemmin (vaikka työsuhde-eduista).

 

[Petri1981]

Kaikille työhakijoille:

- Olkaa rehellisiä!
- Kaikki koulu- ja työtodistukset mukaan!
- Miettikää tarkoin mitä työnantajaa haluaa!
- Tuokaa referenssit (entistet työnantajat ja heidän yhteystietonsa) selkeäati näkyville!
- Olkaa valmiit haastattelun ikävinpiinkiin kysymyksiin ja vakuuttmaaan, että te olette se paras!

- Todetkaa, että omistajan mölö pikkuserkku saa paikan!

-Ei kannata olla täysin rehellinen. Esimerkiksi hypoteettinen tilanne, jossa kysytään "oletko koskaan käyttänyt huumeita?" niin tuskin on mitään hyötyä lähteä kertomaan kannabiskokeiluista, vaan parempi valehdella että en ole.
-Kaikkia epäolennaisia työ- ja koulutodistuksia ei tarvitse ottaa mukaan, vaan olennaiset jotka liittyvät tehtävään. Koneen liukuporras -BL:n VP:ksi hakevan tuskin kannattaa lyödä pöytään kesätyötodistuksia mansikkamaalta.
-Totta
-Tehtävään liittyvät olennaiset referenssit.
-Totta

 

[Turder]

Ajauduin vähän vahingossa työhaastatteluun. Saman firman toinen organisaatio, missä oli pientä myllerrystä ja sitä myöten avoin paikka ollut jo pidempään auki ilman että sopivaa ehdokasta on löytynyt. Törmäsin ihan vahingossa asiaan kun autoin heitä muissa asioissa ja siitä sitten ajatus syntyi, ja tein hakemuksen. Työtehtävä olisi tuttu, tai tunnen asian vähän eri näkökulmasta ja olen nyt kahteen kertaan haastateltu sekä tein PAPI testit ja matikka, logiikka, sanalliset tms testit. Ekassa haastattelussa käytiin läpi testien tulokset, sain ihan hyvät arvosanat ja muuten käytiin läpi työhaastettelumaisesti mitä olen tehnyt, opiskellut ja mitä toisin tähän positioon jne. Toisessa sitten mukana oli vielä ylempi pomo ja sekin oikeastaan vain kyseli siitä millaisia asioita muuttaisin, kehittäisin ja toisin uutta heille. Ei ole oikeastaaan aiemmin alemman tason haastatteluissa näitä kyselty, mikä hieman yllätti ja olisin voinut olla paremminkin valmistautunut, kun kysyivät oikeasti tarkasti että mitä ja miten, eikä vaan voi sanoa että "tekisin paremmin tms". Eli ns. small talkilla ja supliikilla ei pärjää kun on tuollainen itsenäinen asiantuntijatyyppinen rooli missä iso (tulos)vastuu. Paikan saan joko minä tai toinen hakija, ja kummallakin meillä on ilmeisesti hyvin erilainen kokemus/vahvuudet, joista olisi kuitenkin hyötyä. Tai näin kertoivat.

Nykyinen pesti ja työkaverit on kivat ja muutenkin sopivan rento mutta haastava työ, mutta tuossa uudessa olisi korkeampi palkkaluokka ja parempi bonariohjelma. Ja homma olisi kuitenkin mukavan itsenäinen ilman alaisia niin kelpaisi täydellisesti. Toisaalta nykyisessä voisi olla myös hyvät mahdollisuudet edetä ja aikoinaan minut otettiin tähän YT-neuvotteluissa vaikken hakenut edes koko paikkaa ja sain käsityksen että oltiin seurattu pidemmällä aikavälillä kun olin pärjännyt hyvin aiemmassa roolissa. Tässä nyt sitten pohtinut, että jos saan tuon uuden paikan niin uskaltaako vanhasta lähteä, vai mitä tekisi koska rivien välistä on annettu ymmärtää, että ylemmän pomon eläköityminen avaa tuolileikin ja kai siinä olisi mahdollisuus. Toisaalta en halua kovinkaan paljon esimiesasemaan, koska siinä jäisi sitten päivittäinen tekeminen vähemmälle mistä tykkään eniten.

Odottavan aika on pitkä vaikka pitäisi saada lähipäivinä tieto.

 

[teroz]

Kaikille työhakijoille:

- Olkaa rehellisiä!
- Kaikki koulu- ja työtodistukset mukaan!
- Miettikää tarkoin mitä työnantajaa haluaa!
- Tuokaa referenssit (entistet työnantajat ja heidän yhteystietonsa) selkeäati näkyville!
- Olkaa valmiit haastattelun ikävinpiinkiin kysymyksiin ja vakuuttmaaan, että te olette se paras!

- Todetkaa, että omistajan mölö pikkuserkku saa paikan!

Näillä tekisi LinkedInissä miljoonia!

Mutta kuten Simpsoneissa aikanaan oli CVn oikeellisuudesta: ”They expect you to lie a little”. Noh ainakaan liian vaatimaton omasta työhistoriasta ei kannata olla.

 

[Mechalo]

Duunitorin YouTube-kanavalta ainakin löytyy jotain vinkkejä työhaastattelutilanteisiin, ja osaa niistä pääsin soveltamaan tänään kun käväisin Laajalahden Tokmannilla työhaastattelussa.

 

[Virveliä kainaloon]

Joskus teininä, kun haki mitä sattuu kesätöitä, niin oli kaikennäköisiä haastatteluja.

Sitten opiskeluaikaan kun sai ekaa kertaa nettihakemuksella jalan väliin, niin siinä oli ihan perus hr:n haastattelu missä juteltiin niitä näitä ja kyseltiin, että mitä kiinnostaisi tehdä.

Sen jälkeen tuleva esimies sitten soitti yks aamu joskus ysiltä ja olin vielä nukkumassa. Laittoi viestiä, ja sovittiin haastattelu. Kiertelin rakennusta ja ihmettelin mistä helvetistä mennään sisään (siellä oli aamusta vielä ulko-ovet lukossa). 5 min myöhässä soitin haastattelijalle, että mistä pääsee sisään. Haastattelussa valttikorttina oli Tapparan kannattaminen ja todennäköisesti se, että kysyin myös haastattelijalta jotain hankkeesta. Paperit tehtiin saman tien.

Sitten pari vuotta myöhemmin vaihdoin hommia, niin haastattelussa meikäläinen esitti käytännössä kaikki kysymykset. Minulta kysyttiin vain, että koska voin aloittaa (cv:n olin toki lähettänyt). Toki samassa paikassa työskennellyt kaveri oli ilmeisesti vähän alustanut hommaa. Sain paperit tuossa kesällä ja työsuhde muuttui vakituiseksi. Ehkä tässä joskus hurjempi haastattelukin tulee vastaan.

Siinä oma kontribuutioni työhaastattelun syvimpään olemukseen. Kotona opetettiin, että pitää ainakin 2 tai 3 kysymystä kysyä haastattelijalta.

 

[dimmu]

Mitä hyötyä jostain ala-asteen papereista on? Tai no yleisesti, eipä minulta ole kuin kerran kysytty koulutodistuksia, sekin oli heti valmistumisen jälkeen. Enkä tiedä hyötyä on jostain ikivanhoista työtodistuksista, esimerkiksi kesätöistä 18v ikäisenä. CV:hen sen mainita, mutta muuten kyllä kuulostaa omituiselta.

Samaa mietin, miksi kantaa todistuksia mukana? Kysyykö niitä edes kukaan? Neljää työtä olen hakenut, neljässä haastattelussa ei ole ollut paperin paperia mukana ja kolme kertaa olen saanut työn. Viimeistä en ottanut vastaan. Ja selvennykseksi, työnkuvat ovat olleet 2x myyntiedustaja, 1x ylempi toimihenkilö ja 1x yksikön johtaja.

Olen myös pitänyt arviolta 30-40 työhaastattelua ja en ole kertaakaan edes miettinyt kysyväni työtodistuksia tai koulutodistuksia.

 

[Nickelback]

Samaa mietin, miksi kantaa todistuksia mukana? Kysyykö niitä edes kukaan?

Kymmeniä haastatteluja ja yksikään ei kysynyt paitsi sitten kun meninkin erääseen Rekryfirmaan haastatteluun. Siellä haluttiin paperit lähinnä siksi että oli ollut valelääkäreitä niin haluttiin todistus vaan katsoa läpi ja varmistaa.

 

[Alejandro]

Onneksi IT-alalla näyttää yleistyvän paljon yksinkertaisempi hakemisprosessi, jossa hakija täyttää vain nimensä ja yhteystietonsa lomakkeelle, johon myös ladataan hakemuskirje ja CV mukaan. Sitten vain painetaan Lähetä-nappulaa ja odotetaan jännittyneenä yhteydenottoa. Toinen hyvä innovaatio ja uudistus on ollut LinkedIn-hakuportaali, tykkään.

Opiskeluaikoina ärsyttivät todella yksityiskohtaiset ja aikaa vievät hakulomakkeet, johon piti laittaa aina pestikohtaisesti samat tiedot uudestaan. Täysin älytöntä. Sitten kun vielä tiesi, että eräällä isolla teleoperaattorilla ei edes jaksettu lukea hakemuksia (esimiesten mukaan niitä tuli niin paljon), vaan kysyttiin kivalta luottokesätyöntekijältä, että onkos suositella ketään kaveria tehtävään, niin kävi sääliksi näitä turhaan hakemukseensa panostaneita. Yritys kehtasi vielä olla mukana Vastuullinen kesäduuni -kampanjassa.

 

[Dynamo]

Jos työn hakemisessa joku asia on perseestä, niin rekryävien firmojen omat kupongit, jotka tulee täyttää. Täyttämiseen, vaikka sen tekisi suurelta osin copy+pastella, menee hyvinkin tunti tai pari. Se on ihan helvetin turhauttavaa, kun niihin kuponkeihin tulee kuitenkin ne samat vastaukset, nimi, osoite, ajokortti, opintotutkinnot, muut koulutukset, edelliset työpaikat -ja niiden keskeiset työtehtävät jne. On se varmaan rekrytoijalle helpompi lukea samasta kaavasta olevia kuponkeja, mutta ne samat tiedot voisi lukea esim. CV:stä, joka kuitenkin usein voidaan liittää mukaan. Ihme, ettei työmarkkinoilla ole olemassa valmista kuponkia, jonka voisi kerran täyttää, ja sitä sitten muokata työpaikkaan sopivaksi, jos kerran halutaan "samanlainen" kuponki jokaiselta halukkaalta. Yhdessä tuollaisessa kupongissa kysyttiin peruskoulutusta (vuosi, koska suorittanut), eikä ohjelma antanut siirtyä eteenpäin ilman että sen oli täyttänyt. Ajattelin, että se peruskoulutus oli yliopistotutkinto, jota paikkaan vaadittiin, ja olin jumissa kunnes tajusin, että sillä peruskoulutuksella tarkoitettiin ylioppilastutkintoa / peruskoulua. Joskus takavuosina ehdin täyttää yhtä tällaista kuponkia 45 minuuttia, kunnes järjestelmä totesi varoittamatta, että hakemuksen aikaraja on tullut täyteen. En osannut tähän varautua, eivätkä tietoni olleet automaattisesti tallentuneet siirtyessäni osiosta toiseen, joten syöttämäni tiedot lähtivät bittiavaruuteen. En lähtenyt täyttämään kuponkia uudelleen, vaan turhauduin niin, että hakemus jäi tekemättä.
Muokattu: Alejandro näemmä ehti kertomaan ihan samasta aiheesta, en siis ole näkemykseni kanssa yksin.

 

[puuntakaa]

Ehkä noilla lomakkeilla testataan vähän viitseliäisyyttä/ ahkeruutta, että jaksaako hakija käyttää sen muutaman kymmenen minuuttia tietojen syöttämiseen? Itsekin kyllä kirosin niitä, kun työttömänä yritin kuumeisesti löytää töitä.

 

[sampio]

Ei helvetti. Linkkarissa nousi esiin avoin duuni, joka alkoi kiinnostaa välittömästi. Ongelma on siinä, että nykyisessä takana vasta reilu vuosi, isoja projekteja loppusuoralla ja aluillaan, joissa olen ihan rehellisesti sanottuna helvetin isossa roolissa, vaikka tiedän kyllä, ettei kukaan ole korvaamaton. Takana myös tuore ja reilu palkankorotus eli luottoa minuun on. Sitten pitäisi tietysti kysyä suosittelijat... Lievästi ikävä tilanne alkaa kysyä vastikään puolestani puhuneelta esimieheltä, että tulisitko juuri nyt näiden alkavien projektien keskellä suosittelemaan mua toiseen duuniin.

Itselleni uusi tilanne, monelle ehkä peruskauraa. Ajattelenko liian tunteella vai pitäisikö mieluummin vain hakea ilman suosittelijoita ja lisätä maininta, että annan suosittelijoiden tiedot mahdollisessa haastattelussa? Mitä sellaisesta tykkäisitte te, jotka rekryjä teette?

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Olen myös pitänyt arviolta 30-40 työhaastattelua ja en ole kertaakaan edes miettinyt kysyväni työtodistuksia tai koulutodistuksia.

En ole minäkään kysellyt, jotkut hakijat ovat kyllä halunneet esitellä todistuksiaan. Tunnin mittaisessa työhaastattelussa käy yleensä riittävän selvästi ilmi, ovatko ihmisen puheet ja CV samaa paria. Ikinä ei ole sattunut omalle kohdalle Suomessa tapausta, jossa ansioluetteloon olisi valehdeltu jotain kuviteltuja työsuhteita, tehtäviä tai taitoja. Ulkomailla kyllä.

Referenssejä olen kyllä kysellyt hakijoilta. Samoin olen pyytänyt saataville työnäytteitä, jos tällainen seikka on joskus harvoin ollut relevantti.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Opiskeluaikoina ärsyttivät todella yksityiskohtaiset ja aikaa vievät hakulomakkeet, johon piti laittaa aina pestikohtaisesti samat tiedot uudestaan. Täysin älytöntä.

Näitä joidenkin HR-sovelluspalvelujen mukana tulevia övereitä rekrytoimintoja käyttää valitettavasti vielä aika moni työnantaja, vaikka suunta on ollut jo pitkän aikaa työnhakuprosessin keventämiseen. Työvoimasta kiivaimmin taistelemista ja paljon rekryävissä firmoissa on varmaan ajat sitten jo ymmärretty luopua jättilomakkeista.

En voi kuin ihmetellä, mikä idea (etenkin muutaman henkilön vuodessa palkkaavalla) yrityksellä on pakkotäytättää työnhakijoilla lomakkeita, joihin ekaksi kopioidaan CV:n työhistoria, ja seuraavaksi näpytellään avovastauksia kysymyksiin ”miksi hait juuri tähän tehtävään”, ”mitkä ovat mielestäsi keskeisimmät vahvuudet hakemassasi työssä”, ja ”kerro vielä, miksi meidän tulisi valita sinut tähän tehtävään”. Kun samaan aikaan hakijalta odotetetaan sekä ceeveetä että hakemusta, niin tuo on pelkästään kakkua kakun päälle. Noihin avokysymyksiin pitää kuitenkin löytyä jotakin kulmaa myös hakemuksesta, ja motivaation kartoittaminen kannattaa viimeistellä muutenkin vasta haastattelussa. Moni firma käyttää noita lomakkeita edelleen ihan vaan laiskuuttaan ja välinpitämättömyyttään, koska ”meidän Sympassa on tällaiset rekrytoiminnot, ja niitä me käytetään, kun ne sisältyy hintaan”. Älkää käyttäkö.

Rekrytointia tukevat videohaastattelupalvelut (mm. RecRight) ovat yleistyneet kovasti viime aikoina. Nämä ovat ihan ok juttuja hakijoiden nopeaan läpikäyntiin, varsinkin jos palkkaava taho on saanut ison kasan erittäin hyviä hakemuksia. Ekan videokierroksen voi helposti pyöräyttää vaikka 10-15 hakijan kanssa, mikä ei ole yleensä järkevää ajankäyttöä, jos sama määrä pitäisi haastatella henkilökohtaisesti. Näitäkin palveluja voi käyttää oikein ja väärin. Jos käytetään oikein, niin työnhakijalle esitetään esim. 2-4 fiksua kysymystä niin, että ne voi puhua sisään 1-2 minuutissa per kysymys. Väärä tapa on se, että hakija laitetaan vastaamaan yli 30 kysymykseen, joista osa on hyvin laajoja ja käsitteellisiä, osassa pitää kertoa suunnilleen elämäntarina, ja lopuksi jotain tyyliin ”miten ratkaisisit seuraavan haasteen uudessa työssäsi”. Noita on sitten hakijan mukava videoida kerta toisensa jälkeen sisään, kun on ensin kirjoittanut itselleen käsikirjoituksen paperille pääasioista. Olen kerran ollut tuollaisessa ”väärässä” haastattelussa, kyseessä oli suuri suomalaistaustainen ja Keilaniemessä pääkonttoriaan pitävä yritys. Vittumainen videohaastattelu, ja oli hakua päälliköineeltä ihmiseltä vittumaista toimintaa muutenkin koko touhu.

 

[Tuamas]

En ole minäkään kysellyt, jotkut hakijat ovat kyllä halunneet esitellä todistuksiaan. Tunnin mittaisessa työhaastattelussa käy yleensä riittävän selvästi ilmi, ovatko ihmisen puheet ja CV samaa paria. Ikinä ei ole sattunut omalle kohdalle Suomessa tapausta, jossa ansioluetteloon olisi valehdeltu jotain kuviteltuja työsuhteita, tehtäviä tai taitoja. Ulkomailla kyllä.

Nyt kun aikaa on kulunut, niin voi kertoa kotimaastamme yhdestä keissistä, jossa toki suurena syyllisenä oli yrityksen omistajan toimintakyky.

Eli teollisuudessa tarvittiin tehtaalle uutta toimaria, tarjontaa oli melko vähän ja omistaja haastatteli ehdokkaat.
Päätyi sitten yhteen jannuun, joka mielestään vaikutti pätevältä ja työhistoriaakin oli isomman kilpailijan johtajatasolta.

Noh, kului vuosi-pari ja bisnes rullasi samaa tahtia kuin leipääntyneen entisen toimarin kanssa oli mennyt, sitten löytyi pieniä (oikeasti pieniä) epäselvyyksiä ja suhmurointeja.
Näiden selvittelyn yhteydessä sitten kävi ilmi, että tämä kaveri ei ollut johtaja-, saati päällikkötasoa työurallaan nähnytkään, vaan oli ollut linjatyöntekijänä vanhassa työpaikassaan ja kaikki dokumentit olivat olleet enemmän tai vähemmän satuilua. Kenkäähän siitä sitten toimarille tuli ja uusi toimari sai homman jopa kulkemaan.

Toki hyvin harvinaisia nämä ovat, kun itsellekin tuo yksi keissi on ainoa vastaantullut ja kuitenkin aika paljon firmoja on tullut nähtyä.

 

[Näkkäri]

Työhaastattelusta olen aiemminkin täällä tainnut kertoa, että aivan ehdoton pääasia ja tärkein yksittäinen seikka on osoittaa motivaationsa haettavaa tehtävää kohtaan. 99 kertaa 100:sta (ilman tutkimustietoa tai lähteitä) palkataan kahdesta tasaväkisestä kandidaatista se, joka on osoittanut olevansa motivoituneempi tehtävään. Motivaatio, joka sisältää toki myös oikean asenteen, ylittää usein jopa sen hetkiset työtaidot. Työnantaja ymmärtää, että motivoinut henkilö haluaa myös oppia enemmän ja nopeammin mikäli kehitettävää on. Useinhan on.

Eli lyhyesti mikäli haluat töihin, osoita olevasi motivoitunut!

Nyt kun pääsette tämän yksinkertaisen vinkin avulla töihin niin yv:llä saa tilitiedot, johon saa suorittaa rahalliset palkkiot.