Työhaastattelun syvin olemus

[Gostisbehere]

Itse olen tässä työskennellyt parisen viikkoa uudessa firmassa. Alku ollut oikein mukava ja työkaverit vaikuttavat myös ihan hyvälle porukalle. Vastuuta on myös annettu heti alusta alkaen. Heti alkuun lyötiin eteen suhteellisen iso asiakkaan tekemä tilaus. Itse menin pikkaisen sekaisin kun keskiviikkona puhelin pärisi töissä. En ollut tallentanut numeroon mitään yhteystietoa mutta näytti erittäin tutulle numerolle. Päätin tämän takia sitten vastata puheluun. Sieltä sitten soiteltiin eräästä toisesta firmasta. Olin tehnyt hakemuksen myös heidän firmaan viime vuoden lopulla. Silloin eivät vain hommat oikein natsanneet kummankaan osalta. Sieltä tuli varsin hyvä työtarjous tiskiin. Sanoin heti että olen juuri kyllä aloittanut jo hommat toisessa firmassa. Pyysivät rauhassa viikonlopun miettimään jospa kiinnostaisi sittenkin vaihtaa firmaa. Viikonlopun sitten mietin että mitä mahdollisesti teen. Ratkaisu oli hyvin helppo lopulta. Jatkan tässä nykyisessä työpaikassa. Jotta homma ei olisi liian helppoa niin sain tänään vielä yhden puhelun. Sieltä soiteltiin ja kyseltiin kuulumisia ja miten on vuosi alkanut. Sitten soittaja ilmoitti että oli saanut tietoonsa että olisin mahdollisesti etsimässä uusia haasteita. Tämän tarjouksen hylkäsin suoraan jo puhelimessa.

 

[Purkan Jauhaja]

Tuli käyty pitkästä aikaa työhaastattelussa, pystyi vetämään aika rennosti kun kyseessä oli siis nykyisen työpaikan sisäisen haun kautta avoinna ollut paikka. Haastis meni varsin hyvin, vaikka en siihen mitenkään valmistautunut. Vastenmielistä tuo itsensä kehuminen. Sitä täytyisi harjoitella.

Tämähän päättyi hyvin kun minut valittiin tehtävään. Palkkatoiveessa joutui tulemaan hieman vastaan ja vähän harmittaa etten jaksanut tingata enempää, mutta veroihin ne menee kuitenkin. Tehtävä on sellainen mikä näyttää hyvältä CV:ssä, joten pitää ottaa myös tulevaisuus huomioon. Ainahan sitä voi sitten pyytää lisää liksaa.

Nyt sitten saa osastojen päälliköt vääntää, että milloin siirryn pois nykyisestä tehtävästä. Oman hankaluuden tähän tuo se, että olen ainut, joka näitä hommia on tehnyt viimeiset pari vuotta, eli pääsen varmaan perehdyttämään seuraajaani.

 

[paki77]

Jos hakemukseen kysytään palkkatoivetta, niin mikä on mielipiteenne nykyisen palkan kertomisesta siinä samassa. Tilanne siis se, että kyseessä on myyntiala, jossa korkea palkka kertoo tehtävässä menestymisestä, eli periaatteessa sen pitäisi olla meriitti. Haettava tehtävä on kuitenkin esimiestehtävä (jossa vastuualue on juuri myynnin johtaminen), jossa muut työntekijät eivät ole varsinaisesti myyjiä, vaikka myyntiä tekevätkin. Eikä organisaatio ole puhtaasti myyntiorganisaatio, joten otettaisiinko siellä nykyisen palkan mainitseminen ehkä ylimielisyytenä? Finanssialan paikka siis haussa.

 

[Creed Bratton]

Jos hakemukseen kysytään palkkatoivetta, niin mikä on mielipiteenne nykyisen palkan kertomisesta siinä samassa. Tilanne siis se, että kyseessä on myyntiala, jossa korkea palkka kertoo tehtävässä menestymisestä, eli periaatteessa sen pitäisi olla meriitti. Haettava tehtävä on kuitenkin esimiestehtävä (jossa vastuualue on juuri myynnin johtaminen), jossa muut työntekijät eivät ole varsinaisesti myyjiä, vaikka myyntiä tekevätkin. Eikä organisaatio ole puhtaasti myyntiorganisaatio, joten otettaisiinko siellä nykyisen palkan mainitseminen ehkä ylimielisyytenä? Finanssialan paikka siis haussa.

No riippuu miten tuo keskustelu etenee ja tuleeko luonteva hetki tuoda se esille. Ja toki jos alalla palkka on tärkeässä roolissa, niin kannattaa tuoda esille mitä nykyään tienaat jotta ymmärtävät, että enemmän pitäisi maksaa jotta kannattaa vaihtaa.

Kun itse hain nykyistä paikkaa (Tuotespesialisti /myynti) ja tuli silloisen palkkaavan esimiehen kanssa puhe palkasta ja palkkatoiveesta niin mainitsin minkä verran nykyään tienaan ja tällöin palkkaava esimies ymmärsi, että minkälainen pohjapalkka piti olla, jotta suostun vaihtamaan. Lopulta tarjottu sopimus oli sen verran hyvä ettei tarvinnut harkita sekuntiakaan.

edit. Kirjoititkin hakemuksesta, no tuo on vähän hankalampi. En välttämättä laittaisi nykyistä palkkaa. Toki jos haluat päteä niin sano, että katsoo iltalehden verokoneesta nykyisen liksan.

 

[sampio]

Toki jos haluat päteä niin sano, että katsoo iltalehden verokoneesta nykyisen liksan.

Mä käytin tätä, kun siirryin opettajan pestistä muihin hommiin.

 

[Veijari]

Meikäläisen rekry-yritys jatkui siten, että noiden parin head-hunterin puhelinsoiton jälkeen kävin haastattelussa, jossa oli mukana tämä konsultti, sekä uuden yhtiön pääomistaja. Oli aika jännä tilanne, sillä en haastatteluun mennessä tiennyt uudesta työnantajasta mitään, enkä siitä kenet haastattelussa tapaan.

Kun neukkarin ovesta astuin sisään ja näin pöydän toisella puolella tutut kasvot, niin oli aika vapautunut fiilis siitä eteenpäin koko haastattelun ajan. Tämä omistajataho oli edellisen työnantajani ajalta tuttu yhteistyökumppani, joten oli oikeastaan ihan positiivinen asia, että tiedettiin toisemme entuudestaan, eikä tarvinnut ihan jokaista askelta työhistoriasta selittää.

Haastiksen jälkeen tutkailin hieman tarkemmin tuon yhtiön taloustietoja, jotka eivät mitenkään vakuuttaneet. Myös ajatus siitä, että pienten lasten isänä ottaisin uuden pestin myötä lisää vastuuta, huolta ja murhetta sekä pidentyneitä työpäiviä, niin oikeastaan tästä syystä ilmoitin tällä viikolla, että kiitos mutta ei kiitos. Konsultti kertoili viimeisessä puhelussamme, että mielikuva meikäläisestä oli erittäin positiivinen, joka oli mukana kuulla.

Menin tietysti nykyiselle pomolle ilmoittamaan ennen lopullista päätöstäni, että palveluksistani on oltu kiinnostuneita toisaalla. Kerroin mihin hommaan ja millaisin eduin. Pomo iski sen jälkeen pöytään suorastaan ruhtinaallisen palkankorotuksen, joten ei tuo haastattelu ihan hukkaan mennyt. Kiva myös huomata, että nykyisessä firmassa arvostetaan ja halutaan minun pysyvän talossa.

 

[sampio]

Asiaa liipaten, miten yksityisellä puolella kannattaisi toimia palkankorotusten kanssa? Odottelenko kiltisti, että sitä tullaan ehkä joskus tarjoamaan vai otanko puheeksi esim. kiihkeimmän kauden taittuessa kesälomiksi? Tuolloin tulisi vuosi täyteen pestissäkin. Mulla on bonuksille tietyt kriteerit sopparissa, mutta näin etäaikaan niitä on perustellusti ollut hiukan vaikea saavuttaa. Ja toki bonukset ja palkankorotus sinänsä ovat kaksi eri asiaa. Miksi tästä puhun on se, että teen firman kannalta oleellista duunia, mutta se ei näy suoraan esimiehilleni. Asiakkailta ja kollegoilta satelee kuitenkin kehuja toistuvasti, ja välillä tuntuu siltä kuin opeaikoina, että onko tästä riman asettamisesta korkealle lopulta mitään hyötyä. Mutta ehkä se viesti valuu pikkuhiljaa bossienkin korviin, kun jaksaa pyörittää vain tahkoa.

 

[Veijari]

Asiaa liipaten, miten yksityisellä puolella kannattaisi toimia palkankorotusten kanssa? Odottelenko kiltisti, että sitä tullaan ehkä joskus tarjoamaan vai otanko puheeksi esim. kiihkeimmän kauden taittuessa kesälomiksi?

Ota itse puheeksi, harvoin tullaan tarjoamaan kysymättä ja eikös tuollainen ”eka vuosi täynnä, kai olet huomannut kuinka hyvä ja tehokas olen?” -perustelu voisi toimia?
Itse olen nähnyt kun palkankorotusta tullaan kysymään sillä perusteella, että ”tuli ero ja lusikoiden mennessä jakoon asumiskustannukset nousee”, tai että ”lasten päivähoitomaksut nousi, tarttis saada lisää liksaa”. Voin sanoa että paskempia selityksiä en ole kuullut.

 

[444]

Asiaa liipaten, miten yksityisellä puolella kannattaisi toimia palkankorotusten kanssa? Odottelenko kiltisti, että sitä tullaan ehkä joskus tarjoamaan vai otanko puheeksi esim. kiihkeimmän kauden taittuessa kesälomiksi? Tuolloin tulisi vuosi täyteen pestissäkin. Mulla on bonuksille tietyt kriteerit sopparissa, mutta näin etäaikaan niitä on perustellusti ollut hiukan vaikea saavuttaa. Ja toki bonukset ja palkankorotus sinänsä ovat kaksi eri asiaa. Miksi tästä puhun on se, että teen firman kannalta oleellista duunia, mutta se ei näy suoraan esimiehilleni. Asiakkailta ja kollegoilta satelee kuitenkin kehuja toistuvasti, ja välillä tuntuu siltä kuin opeaikoina, että onko tästä riman asettamisesta korkealle lopulta mitään hyötyä. Mutta ehkä se viesti valuu pikkuhiljaa bossienkin korviin, kun jaksaa pyörittää vain tahkoa.

Ota ihan rohkeasti itse puheeksi. Tietenkin hyvien perustelujen kanssa. Olen itse viime vuonna tehnyt tuon kahdesti ja molemmilla kerroilla lopputuloksena oli reilun 6% korotus. Työnkuvani on monipuolistunut melko paljonkin kuluneiden 2,5 vuoden aikana, joten nuo pyynnöt oli helppo perustella. Oma roolini firmassa on sellainen, että suoraa korvaajaa tai edes tuuraajaa ei ole firman sisällä. En ole itse käyttänyt tuota minään tehosteena, vaan se on hyvin tiedossa. Toisaalta työnkuvani ei myöskään ole sellainen, etteikö korvaajaa olisi mahdollista kohtuullisessa ajassa löytää. Lähinnä tuo on itseäni ahdistava tilanne, kun poissaoloille ei hirveästi ole sijaa. Ei sillä että pitäisikään olla, mutta joku vähintään 2-3 viikon sairausloma olisi aika paha tilanne. Etenkin kun mahdollinen saikku olisi kaikkea muuta kuin miellyttävä asia oman itseni kannalta.

Mutta niin. Aika harvassa ovat varmaan ne hetket, joissa työnantaja toimii proaktiivisesti henkilöstön palkankorotusten suhteen. Siksi on hyvä ottaa asia aika ajoin itse framille. Järkevä työnantaja ymmärtää kyllä asian ja osaa myös perustella mahdollisen kieltävän vastauksensa.

No riippuu miten tuo keskustelu etenee ja tuleeko luonteva hetki tuoda se esille. Ja toki jos alalla palkka on tärkeässä roolissa, niin kannattaa tuoda esille mitä nykyään tienaat jotta ymmärtävät, että enemmän pitäisi maksaa jotta kannattaa vaihtaa.

Joo ja ei. Kaikille korkeampi palkka ei välttämättä ole syy vaihtaa työpaikkaa. Monesti esim. pitkän uran myynnin parissa tehneille voi tuntua hyvinkin houkuttelevalta tilanne, jossa myyntivastuu vähenee ja esim. esimiesvastuu lisääntyy. Enemmän hallinnollista vastuuta ja vähemmän aktiivista myyntityötä. Toki varmasti iso osa haluaa vaihtaa työpaikkaa, mikäli kokee jämähtäneensä palkan osalta ns. paikalleen. Mikäli palkka on selkeä kriteeri vaihtamiselle ja hakemukseen pyydetään liittämään palkkatoive, niin se kannattaa ehdottomasti tuoda esille. Ja jos palkkatoive vaikuttaa siltä, että se menee yläkanttiin, niin se on hyvä pystyä perustelemaan lyhyesti ja ytimekkäästi. On kuitenkin hyvä huomioida, että uusi työnantaja ei ole asiasta välttämättä samoilla linjoilla ja heillä voi olla hyvinkin selkeä käsitys siitä, minkälaista palkkaa uudelle työntekijälle on mahdollista maksaa. Kaikilla ei ole varaa palkata parasta mahdollista työntekijää, vaan täytyy valita niistä hakijoista paras, johon on varaa.

 

[MacRef]

...teen firman kannalta oleellista duunia, mutta se ei näy suoraan esimiehilleni. Asiakkailta ja kollegoilta satelee kuitenkin kehuja toistuvasti...

Toivottavasti asiakkaat ja kollegat joskus laittavat palautetta myös esimiehillesi. Vaikka laittaisivat, niin jos itse saat kirjallisesti hyvää palautetta, niin kannattaa rohkeasti myös itse välillä laittaa sitä tiedoksi lähiesimiehelle (ainakin). Ei toki kaikkia viestejä, mutta aina joskus. Kukas sen kissan hännän nostaisi jos ei kissa itse. Saa ainakin joitain palautteita sitten pomokin tietoonsa.

 

[paki77]

Sain työpaikan määräaikaiseen työsuhteeseen alkaen 1.2. No tänään iltapäivällä tuli tieto eri työpaikasta ja pääsystä vakituiseen työsuhteeseen, joka alkaisi 1.3. ja on työnäkin aivan mahtavaa. Huomenna pitäisi soittaa sinne 1.2. alkavaan paikkaan, että josko en tulisikaan. Kai ne suostuu?

Määräaikaisessa sopimuksessa koeaika on puolet työsopimuksen kestosta, kuitenkin enintään 6kk. Eli ei ole mitään suostumista, sinä saat lähteä kesken koeajan.

 

[MacRef]

Määräaikaisessa sopimuksessa koeaika on puolet työsopimuksen kestosta, kuitenkin enintään 6kk. Eli ei ole mitään suostumista, sinä saat lähteä kesken koeajan.

Ei kai siinä pakosti ole koeaikaa ollenkaan.

 

[obi-wan]

Asiaa liipaten, miten yksityisellä puolella kannattaisi toimia palkankorotusten kanssa? Odottelenko kiltisti, että sitä tullaan ehkä joskus tarjoamaan vai otanko puheeksi esim. kiihkeimmän kauden taittuessa kesälomiksi? Tuolloin tulisi vuosi täyteen pestissäkin. Mulla on bonuksille tietyt kriteerit sopparissa, mutta näin etäaikaan niitä on perustellusti ollut hiukan vaikea saavuttaa. Ja toki bonukset ja palkankorotus sinänsä ovat kaksi eri asiaa. Miksi tästä puhun on se, että teen firman kannalta oleellista duunia, mutta se ei näy suoraan esimiehilleni. Asiakkailta ja kollegoilta satelee kuitenkin kehuja toistuvasti, ja välillä tuntuu siltä kuin opeaikoina, että onko tästä riman asettamisesta korkealle lopulta mitään hyötyä. Mutta ehkä se viesti valuu pikkuhiljaa bossienkin korviin, kun jaksaa pyörittää vain tahkoa.

Mä otin loparit. Ja kun alkoivat puhua jäämään tuli ihan mukava korotus

 

[paki77]

Ei kai siinä pakosti ole koeaikaa ollenkaan.

Ainoastaan jos on ollut töissä aiemmin samassa yrityksessä niin koeaika voi olla mennyt. Ei koeajasta voine poiketa työntekijän vahingoksi muuten.

 

[MacRef]

Ainoastaan jos on ollut töissä aiemmin samassa yrityksessä niin koeaika voi olla mennyt. Ei koeajasta voine poiketa työntekijän vahingoksi muuten.

Työsopimuslain mukaan koeajasta voidaan sopia. Ei se koeaika pakollinen ole. Jos koeajasta ei ole sovittu mitään (viimeistään työsopimuksessa), ei koeaikaa ole ollenkaan.

 

[nevins]

Ja yksi vaihtoehtohan on, että ei vaan mene sinne töihin. Kertoo tilanteen. Toimivat sitten miten toimivat. Siis se toinen työ on tosiaan aivan paras mahdollinen työpaikka mitä olen ikinä voinut itselleni kuvitellakaan. En ala 6 kk määräaikaisen työn takia sitä hommaa skipata.

Sitten vain luuri kouraan ja kerro rehellinen syy tälle työnantajalle. Kaikki ymmärtää tuon tilanteesi, eikä kanna siitä kaunaa. Pahinta mitä teet on se ettet ilmoita heille.

 

[KiVi]

Sitten vain luuri kouraan ja kerro rehellinen syy tälle työnantajalle. Kaikki ymmärtää tuon tilanteesi, eikä kanna siitä kaunaa. Pahinta mitä teet on se ettet ilmoita heille.

Tämä. Kyllä ne ymmärtää, että otat vakipaikan vastaan, jos sellaisen saat. Mahdollisimman ajoissa vaan yhteyttä sinne.

 

[sampio]

Mä otin loparit. Ja kun alkoivat puhua jäämään tuli ihan mukava korotus

Tämä olisi tietenkin hyvä keino varsinkin näin koeajan päätteeksi - en tule perjantaina töihin, ellei palkka nouse, perkele!

Itselläni on vähän sama tilanne kuin @Ishmael kuvasi eli osaamisellani ja työnkuvallani olen ainoa lafkassa, ja vaikka freelancereilla voisi paikata joitain duunejani sekä sisäisesti joitain, olisivat ainakin akuutisti kusessa. Suht osaaviakin korvaajia on kyllä saatavilla, mutta ei sekään prosessi aivan hetkessä tapahdu eikä varsinkaan niiden palasten kokoaminen, mitä olen tässä pyöritellyt.

No, en nyt ole irtisanoutumassa, kun ei sinänsä syytä ole ja viihdyn duunissani. Täytyy ottaa palkka puheeksi ja miettiä fiksut perustelut sille myöhemmin. Tälläkin elän ja ylöspäin se opehommista pomppasi jo aloittaessani, mutta enemmän tämä on periaatekysymys, kun tiedän arvoni ja palaute on tosiaan hyvää ollut. Kirjallisesti sitä löytyy myös.

Kiitokset myös @Veijari ja @MacRef jo linkkaamieni lisäksi.

 

[CreaseMonkey]

Eli ei ole mitään suostumista, sinä saat lähteä kesken koeajan.

Koeaikapurkuun pitää kuitenkin olla hyväksyttävä syy, eli noin periaatteessa aivan vapaasti ei voi lähteä lampsimaan ilman pelkoa seuraamuksista.

@Palstalegenda kehottaisin sinua olemaan yhteydessä määräaikaispaikkaan ja kertomaan tilanteen avoimesti.

 

[MacRef]

Koeaikapurkuun pitää kuitenkin olla hyväksyttävä syy, eli noin periaatteessa aivan vapaasti ei voi lähteä lampsimaan ilman pelkoa seuraamuksista.

Tämä on hyvä huomio ja työntekijänkin kannattaa tämä tosiaan muistaa. Jos koeajalla lähteekin toisiin töihin, niin ei kannata kertoa toista työtä sen koeaikapurun syyksi, sillä se ei ole hyväksyttävä syy. Hyväksyttävä syy sitten on esimerkiksi se, että tämä työ nyt ei tunnukaan oikealta minulle.

 

[obi-wan]

Tämä on hyvä huomio ja työntekijänkin kannattaa tämä tosiaan muistaa. Jos koeajalla lähteekin toisiin töihin, niin ei kannata kertoa toista työtä sen koeaikapurun syyksi, sillä se ei ole hyväksyttävä syy. Hyväksyttävä syy sitten on esimerkiksi se, että tämä työ nyt ei tunnukaan oikealta minulle.

Minä kokeilin kyllä rehellisyyttä. Olin irtisanonut itseni, uusi soppari oli allekirjoitettu. Vanhasta paikasta tarjottiin suht haastavaa projektia jonka halusin ottaa vastaan. Soitin paikkaan johon oli soppiari, totesivat että täysin ymmärrettävää, eivät voi samaa tarjota ja jos mieli muuttuu, soita niin jatketaan keskustelua.

Ei mitään känää missään vaiheessa

 

[MacRef]

Minä kokeilin kyllä rehellisyyttä. Olin irtisanonut itseni, uusi soppari oli allekirjoitettu. Vanhasta paikasta tarjottiin suht haastavaa projektia jonka halusin ottaa vastaan. Soitin paikkaan johon oli soppiari, totesivat että täysin ymmärrettävää, eivät voi samaa tarjota ja jos mieli muuttuu, soita niin jatketaan keskustelua.

Ei mitään känää missään vaiheessa

Aika monessa paikassa toimii varmasti noin. Ja sinä et ilmeisesti ollut vielä edes aloittanut siellä uudessa?

Eihän se työnantaja voi töissä väkisin pitää, jos sinne ei vaan mene. Mutta noin niin kuin teoriassa toinen työ ei ole hyväksyttävä syy koeaikapurulle.

 

[obi-wan]

Aika monessa paikassa toimii varmasti noin. Ja sinä et ilmeisesti ollut vielä edes aloittanut siellä uudessa?

Eihän se työnantaja voi töissä väkisin pitää, jos sinne ei vaan mene. Mutta noin niin kuin teoriassa toinen työ ei ole hyväksyttävä syy koeaikapurulle.

Ei tosiaan ole, tuon itsekin kävin silloin tarkasti läpi. Mutta halusin pelata rehellisen kortin ja on siitä sen verran hyötyä ollut, että viikko sitten viimeksi juteltiin voisiko meillä sittenkin olla tulevaisuudessa yhteinen osoite

 

[JYP#44]

Lainataan tätä ketjua, koska parempaakaan en keksinyt. Aiheena työhaastattelun toinen pääty, eli viimeinne keskustelu työnantajan kanssa. Olen vaihtamassa työpaikkaa ja nykyinen työnantaja haluaa pitää kanssani vielä syvällisen "lähtökeskustelun" ennen poistumistani. Talossamme on ovi käynyt kovaan tahtiin ulospäin, joten ilmeisesti nyt halutaan selvittää syitä miksi työntekijät poistuvat muihin haasteisiin.

Takana on rankka syksy. Koin työuupumuksen ja minut laitettiin sairaslomalle. Työkyky ei ole vieläkään parantunut lähellekään vanhaan, vaan väsyn todella herkästi ja hoidan asiat sieltä missä aita on matalin. Ennen uupumusta valitin toistuvasti tilannetta esimiehille, mutta mitään konkreettista ei saatu aikaan. Joskus uupumuskeskusteluja seurasi heti uusia isoja työtehtäviä pöydälle. Ai väsyttää? No voi hitsi, tässä nyt ois kuitenkin nää jutut mitkä pitäisi hoitaa. Työhönpaluu ei sekään ole onnistunut kovin hyvin. Sovittiin esimiesten kanssa säännölliset palaverit, joissa seurataan minun omaa jaksamista. Kaksi kertaa ehdittiin pitää alkuperäisen suunnitelman mukaan, kunnes alkoi tulla siirtoja, peruutumisia, myöhästymisiä jne. Myöhemmin sitten palaverit jäivät hiljalleen kokonaan ulos kalenterista. Sekin on huomioitavan arvoista, että esimiehet ovat hirveän kriittisiä omalle kritiikilleen. Työuupumiseni jälkeen meillä oli työhyvinvointikysely, josta en tietenkään antanut mairittelevia pisteitä. Esimies otti kritiikin henkilökohtaisesti ja siitä seurasi ikävä keskustelu. Esimies korosti miten tämä on vain miten olet itse kokenut asian, asia ei välttämättä ole oikeasti noin, ja niin edespäin.

Näillä taustoilla en tiedä sitä, miten kannattaisi toimia lähtökeskustelussa? Vaihtoehtoina on puhua suu puhtaaksi, tai väittää kaiken olevan mahtavasti (tai jotain siitä väliltä). Helpoimmalla pääsisin menemällä kehulinjalla. Kritiikin nostaminen tikunnokkaan saa aikaan kipinöintiä. Työnantajan kannalta paras palaute olisi rehellinen, mutta onko se paras minun kannaltani? Minulla ei ole jaksamista eikä intoa lähteä muistelemaan vanhoja. Eikä etenkään riidellä siitä. Helpoin tie olisi kehua firmaa ja molemmat osapuolet poistuvat keskustelusta hymyillen omiin suuntiinsa. Tällä tavalla pidetään myös sillat ehjinä mahdollisesti tulevaisuutta varten.

 

[Vili#16]

Lainataan tätä ketjua, koska parempaakaan en keksinyt. Aiheena työhaastattelun toinen pääty, eli viimeinne keskustelu työnantajan kanssa. Olen vaihtamassa työpaikkaa ja nykyinen työnantaja haluaa pitää kanssani vielä syvällisen "lähtökeskustelun" ennen poistumistani. Talossamme on ovi käynyt kovaan tahtiin ulospäin, joten ilmeisesti nyt halutaan selvittää syitä miksi työntekijät poistuvat muihin haasteisiin.

Takana on rankka syksy. Koin työuupumuksen ja minut laitettiin sairaslomalle. Työkyky ei ole vieläkään parantunut lähellekään vanhaan, vaan väsyn todella herkästi ja hoidan asiat sieltä missä aita on matalin. Ennen uupumusta valitin toistuvasti tilannetta esimiehille, mutta mitään konkreettista ei saatu aikaan. Joskus uupumuskeskusteluja seurasi heti uusia isoja työtehtäviä pöydälle. Ai väsyttää? No voi hitsi, tässä nyt ois kuitenkin nää jutut mitkä pitäisi hoitaa. Työhönpaluu ei sekään ole onnistunut kovin hyvin. Sovittiin esimiesten kanssa säännölliset palaverit, joissa seurataan minun omaa jaksamista. Kaksi kertaa ehdittiin pitää alkuperäisen suunnitelman mukaan, kunnes alkoi tulla siirtoja, peruutumisia, myöhästymisiä jne. Myöhemmin sitten palaverit jäivät hiljalleen kokonaan ulos kalenterista. Sekin on huomioitavan arvoista, että esimiehet ovat hirveän kriittisiä omalle kritiikilleen. Työuupumiseni jälkeen meillä oli työhyvinvointikysely, josta en tietenkään antanut mairittelevia pisteitä. Esimies otti kritiikin henkilökohtaisesti ja siitä seurasi ikävä keskustelu. Esimies korosti miten tämä on vain miten olet itse kokenut asian, asia ei välttämättä ole oikeasti noin, ja niin edespäin.

Näillä taustoilla en tiedä sitä, miten kannattaisi toimia lähtökeskustelussa? Vaihtoehtoina on puhua suu puhtaaksi, tai väittää kaiken olevan mahtavasti (tai jotain siitä väliltä). Helpoimmalla pääsisin menemällä kehulinjalla. Kritiikin nostaminen tikunnokkaan saa aikaan kipinöintiä. Työnantajan kannalta paras palaute olisi rehellinen, mutta onko se paras minun kannaltani? Minulla ei ole jaksamista eikä intoa lähteä muistelemaan vanhoja. Eikä etenkään riidellä siitä. Helpoin tie olisi kehua firmaa ja molemmat osapuolet poistuvat keskustelusta hymyillen omiin suuntiinsa. Tällä tavalla pidetään myös sillat ehjinä mahdollisesti tulevaisuutta varten.

Muutama vuosi sitten olin samassa tilanteessa, eli vaihtamassa duunia ja oli edessä myös tämä "exit-keskustelu". Mulla syynä vaihtoon oli se, että aiemmassa paikassa etenminen oli omasta mielestäni tehty aika mahdottomaksi. Palkkaus tietysti oli myös yksi iso asia, uudessa paikassa se nousi merkittävästi ja vastuu myös kasvoi. Kerroin tästä rehellisesti entiselle esimiehelleni ennen kuin kirjoitin uutta sopparia, mutta eipä tullut mitään tarjouksia jatkon suhteen, joten se oli heippa. Halusivat toki, että olisin jatkanut siellä, mutta eipä sen eteen mitään tehty.

Exit-haastiksessa olin rehellinen ja kerroin tuntemukseni ja HR-osasto voivoitteli, että olisit heille kertonut asiasta aiemmin. No, esimieheni oli tietoinen ja johto myös, enempää en mielestäni olisi asian eteen voinut tehdä. Vituttaa muutenkin noi voivottelut jo siinä vaiheessa kun puntista valuu lämpöistä.

Siltoja ei toki kannata polttaa, itsekin voin nähdä itseni vielä joskus edellisessä firmassa töissä jos asiat menevät jostain syystä siihen suuntaan, mutta nyt olen todella tyytyväinen, että vaihdon tein. Tsemppiä!