En tiedä kannattaako niitä käsikirjoituksia juuri tehdä, kun haastatteluja on niin monenlaisia. Ehkä "kerro itsestäsi", "miksi olet kiinnostunut paikasta?" ja "miksi juuri sinut tulisi valita" ovat sellaisia mitä voi yleensä odottaa kysyttävän ja niihin voi vähän valmistella vastaustaan, mutta noin muuten ei kai haastateltavana edes pysty oikein tekemään mitään kässäriä.Yksi videohaastattelu pitäisi saada tänään tehtyä, mutta niissä olen aina ollut surkea. Vaikka olen yrittänyt tehdä hyvän käsikirjoituksen, niin lopputulos on ollut aina huono, eikä ole jatkohaastattelua tullut.
Sitten loppuviikosta taas parinsadan kilsan päässä rekryfirman alkuhaastattelu. Jotain toivoa ehkä vielä sittenkin on.
En tiedä kannattaako niitä käsikirjoituksia juuri tehdä, kun haastatteluja on niin monenlaisia. Ehkä "kerro itsestäsi", "miksi olet kiinnostunut paikasta?" ja "miksi juuri sinut tulisi valita" ovat sellaisia mitä voi yleensä odottaa kysyttävän ja niihin voi vähän valmistella vastaustaan, mutta noin muuten ei kai haastateltavana edes pysty oikein tekemään mitään kässäriä.
Näin sanoisin omalta kokemuspohjalta, mikä kattaa kolme haastattelua viimeisen 8,5 vuoden ajalta. Kaikki ovat olleet saman alan toimijoilta, mutta jokainen kerta ollut omanlaisensa. Tuo viimeisin oli tosiaan puhelimen välityksellä juuri etäisyyden takia, kaksi muuta paikan päällä. Nuo edellä mainitut esimerkit on taidettu tosiaan kysyä joka kerta, joskin ensimmäistä haastattelua en enää juuri muista.
Tsemppiä kuitenkin tämän päivän ja loppuviikon haastatteluihin!
Joo, mullakin piti se puhelinhaastattelu olla tosiaan videoyhteyden kera, mutta haastattelijan tekniikka petti ja puhuttiiin tunti puhelimessa. Ehkä jälkikäteen ajateltuna parempi noin, koska olisi ehkä ollut vaikea pitää katse kameraan noin pitkän aikaa.Tämä videohaastattelu on sellainen, että nauhoitaan omaa pärstää samalla, kun vastataan kysymyksiin. Minulle todella haastavia. Olisikin sellainen jossa olisi livenä joku haastattelija.
Kiitos tsempistä! Tämä videohaastattelu on sellainen, että nauhoitaan omaa pärstää samalla, kun vastataan kysymyksiin. Minulle todella haastavia. Olisikin sellainen jossa olisi livenä joku haastattelija.
Pari vinkkiä:
- Katso kameraan
- Älä lue paperista
- Vastaa siihen mitä kysytään, vaikka mieli tekisi kertoa itsestä kaikkea muuta mielestäsi oleellista
- Älä ylitä annettua aikarajaa (jos aika loppuu, älä puhu nopeammin, vaan puhu vähemmän)
- Jaottele sanottavasi selkeiksi pointeiksi, esim kolme pointtia (jos kysytään, miksi joukkue x on hyvä jengi, niin vastaus voisi kuulua, että ensinnäkin hyökkäys on sitä ja tätä, toisekseen puolustus on tätä ja tuota ja sokerina pohjalla valmennus on saanut joukkueen pelitavan kuntoon.)
- Ole rento mutta asiallinen.
- Ja kertauksena: vastaa kysymyksiin!
Tsemppiä ja yleensä noissa voi sen vastauksen nauhoittaa niin monta kertaa kuin haluaa, joten iisisti ja rauhassa vaan. Ei ole kiire.
Tsemppiä ja yleensä noissa voi sen vastauksen nauhoittaa niin monta kertaa kuin haluaa, joten iisisti ja rauhassa vaan. Ei ole kiire.
Reilun viikon päästä haastatteluun, jossa haastattelijoiksi saapuu joko Puolasta, Saksasta tai Itävallasta muutama tyyppi tai mahdollisesti sekoitettuna ja tekniikan ala kyseessä. Ymmärtääkseni Puolalaiset ovat hieman no-bullshit porukkaa ja Saksalaiset perinteisiä insinöörejä ja Itävaltalaisista ei kokemusta juurikaan ole eli onko kokemuksia minkä tyyppisiä "vastustajia" siis odottaa ja miten heidän kanssa kannattaa jutella? Kotimaisten kanssa menee hyvin, koska osaan ottaa haastattelut kevyesti ja laskea vähän huumoria mukaan, joka on tähän asti aina keventänyt tunnelmaa jäykästä miellyttäväksi, mutta arveluttaa kannattaako tuota tyyliä jatkaa näiden kansalaisuuksien kanssa vai onko suorastaan jopa ei-missään-nimessä tasoinen virhe.
Nykyisessä työpaikassa meillä on ollut käynnissä semmonen kehitysprokkis, jossa on mukana ollut konsultteja mm. Puolasta ja Saksasta.eli onko kokemuksia minkä tyyppisiä "vastustajia" siis odottaa ja miten heidän kanssa kannattaa jutella?
Oikeastaan mihin tahansa kansallisuuteen työelämän suhteen voi liittää seuraavanlaisen seikan eli kun olet kerran "pelastanut" jonkun toisen selkänahan, niin sitten ollaan parasta kaveria eli kyse on luottamuksen saavuttamisesta. Oman kokemuksen mukaan IT alalla tämä ei ole vaikeata, aina tapahtuu jotain, pitää esim palauttaa tietokanta takaisin johonkin pisteeseen, korjata virheitä jne.Nykyisessä työpaikassa meillä on ollut käynnissä semmonen kehitysprokkis, jossa on mukana ollut konsultteja mm. Puolasta ja Saksasta.
Jaan tuon @HPL76 näkemyksen puolalaisista, että ehkä hieman totisia ovat. Eikä ainakaan nuo yksilöt kenen kanssa olin tekemisissä, mitään small talkia harrastaneet, vaan menivät suoraan asiaan. Saksalaiset on sitten varmaan jotain robotteja. Työkaveri meni heidän jäjrestämäänsä palsuun oletettavan kohteliaasti pari minuuttia ennen alkamisajankohtaa, oli saanut sakemannilta nootit kun ei ollut saapunut paria minuuttia myöhemmin. No, ehkä mulle ei ihan kaikkea tapahtuneesta kerrottu, ja kyllä se yks niistä ihan huumoriveikkokin on.
Puolalais-caseen pieni kevennys omasta takaa. Olin ulkomaanreissulla ja firmassa sattui myös olemaan joukko totisia puolalaisia, joiden kanssa en ollut juurikaan sanoja vaihtanut. Mentiin sitten eräs ilta työkaverin kanssa ryypylle ja spotattiin pubissa pari tämän joukon puolalaista karpaasia istuskelemassa. Ei muuta kuin samaan pöytään, jospa onnistuisi murtamaan jään edes silloin kun herrat ovat pienessä maistissa ja saamaan jotain sanojakin irti. Keskustelu ei sitten lähtenyt rullaamaan odotetulla tavalla, turhauduin ja päätin rauhoittaa hieman hermoja pistämällä mörön ullakolle - kaivoin sitten esille generalin extra strongin. Tästähän herrat yllättäen innostuivat, alkoivat kyselemään ihan hirveästi ja olivat hyvinkin vaikuttuneita kuvauksesta "extra strong". Olin onnekkaasti sekoittanut samaan purkkiin myös muutaman odensin, jotka toki tarjosin heille maistiaisiksi. Äijät oli ihan ällikällä lyötyjä, että miten tuollaista voi käyttää ihan muina miehinä ja pysyä tolpillaan.Mä teen puolalaisten kanssa duunia melkein joka päivä. Ovat aika kovia suorittamaan ja ehkä vähän turhan totisia. Kyllä ne huumoriakin ymmärtää ja jos osaat hommat hyvin niin kunnioittaa kyllä sitä.
Niin no, käyttäytyminen on tietysti eri asia kuin roolin vetäminen. Voihan sitä olla aivan oma itsensä mutta käyttäytyä joko hyvin tai huonosti. Ymmärrän kyllä työnantajan näkökulmaa, jos eivät innostu hakijasta joka sanoo "ei kiinnosta, mutta rahaa tarvitsen" ja se huokuu hänestä muutenkin. Toki näköjään toisinkin voi käydäTätä ketjua on kamala lukea, koska täällä ihmiset ihan oikeasti miettii miten kannattaa työhaastattelussa käyttäytyä.
Ymmärrän tosin pointtisi myös tuosta rehellisyydestä. En tiedä onko mulla käynyt ehkä tuurikin omien haastattelujen kanssa mutta en ole mielestäni juuri mainostanut tai liioitellut omia taitojani, vaan ollut rehellinen.
Eli ovat samanlaisia kuin teekkarit.@roskis itävaltalaisista sen verran, että tykkäävät korostaa omaa tutkintoaan ja esim joku perusekonomi saattaa tuoda sen esille eri tilanteissa. Eli vielä korostetumpaa kuin Saksassa.
Eli ovat samanlaisia kuin teekkarit.
Nyt on jännät paikat, josko tällä kertaa vihdoin tärppäisi työpaikan saannin suhteen. Mahdollisuudet on ainakin kohtuu hyvät, kun haastattelussa totesivat, että haastattelevat vielä paria tyyppiä minun lisäkseni ja palkkaavat vähintään yhden. Mielestäni itse haastattelu meni hyvin, tai ainakin paljon paremmin kuin rekrytointifirman suorittama alkuhaastattelu. Onneksi kuitenkin pääsin jatkoon myös itse firman haastatteluun.
Tuosta toinen johdettu kysymys on muuten melkein aina täysin typerä, eli se klassinen "miksi sinä haluat meille firmaan X töihin?"Ymmärrän kyllä työnantajan näkökulmaa, jos eivät innostu hakijasta joka sanoo "ei kiinnosta, mutta rahaa tarvitsen" ja se huokuu hänestä muutenkin.
Ymmärrän todennäköisesti mitä tarkoitat, ja itse ainakin näen esim LinkedInin käytännössä tuollaisena itsetehostetun roolin vetämisenä. En tykkää itsekään siitä, ja mitä paremmin tutustun omiin asiakkaisiini, niin sitä rehellisemmin olen kyllä oma itseni. Kyllä mielestäni on tärkeää myös kertoa suhteellisen rehellisesti siitä millainen on, kunhan nyt vaan sopii työnkuvaan ja muuten työporukkaan. Hyvällä työpaikalla jokainen saa olla oma itsensä ja osataan ottaa huomioon jokaisen erilaisuus. Pakotetut muotit eivät toimi pitkällä aikavälillä ja toisaalta ihmisten erilaisuus on rikkaus kunhan sen vaan osaa hyödyntää.Tarkoitan myös sellaista, että työelämässä kaikki tuntuu sellaiselta tietynlaiselta roolin vetämiseltä. En tiedä, osaanko pukea sitä sanoiksi mutta se koko homma tuntuu yhdeltä isolta teatterilta. Saako ihminen olla työelämässä ihminen? Sellainen kun on? Voiko rehellisesti kertoa, että on vaikka sellainen luonne, ettei aina jaksa toisia ihmisiä, ns. erakkoluonne? Tai on taipumusta esim. masennukseen? Itselläni noin ei ole, mutta mietin vaan. Omien kykyjen suhteen toki kannattaa olla rehellinen, koska nurkkaanhan siinä itsensä ajaa jos valehtelee.
Tuosta toinen johdettu kysymys on muuten melkein aina täysin typerä, eli se klassinen "miksi sinä haluat meille firmaan X töihin?"
Suomessa ei ole kauhean montaa sellaista yhtiötä jotka nauttivat niin kovaa arvostusta, että juuri niihin halutaan erityisesti töihin, tai itse ainakin näen asian siten. En tiedä mitä tuolla koitetaan saavuttaa että kysytään että miksi haluat työskennellä Pekan pallo ja pultissa? Ymmärrän sen että kysytään että miksi haluat kyseiseen positioon yms, mutta kuinka moni oikeasti on halunnut juuri kyseiseen yritykseen työskentelemään?
Miten voit tietää kyseisen firman etenemismahdollisuuksista tarkemmin etukäteen? Ja yleisesti nuo strategiat ja arvot ovat melkoista diipaadaapaa, tietysti tietynlaisissa tehtävissä noihin tutustuminen voi kai olla myös etu. Toimijan koko on periaatteessa ainoa minkä itse luokittelisin merkittäväksi vastaukseksi, eikä sekään ole erityisemmin syy työskennellä juuri firmassa X.
Itse olen aina kysellyt hyvinkin aktiivisesti kysymyksiä myös vastapuolelta, mutta koittanut välttää tuollaisia (omasta mielestäni) typeriä kysymyksiä.
Muutenkin urakehitys sopii paremmin kyseisen tehtävän mukaan, eli jos kysytään miksi kyseinen tehtävä kiinnostaa, niin siihen sopii että on uralla eteenpäin menoa ja toivottavasti mahdollistaa urakehityksen. Kuin että työpaikka Kållen kakluunissa mahdollistaa urakehityksen.
Jos itse olisin haastattelemassa työnhakijaa, niin tuo työmatka-argumentti kuulostaisi kyllä ihan pätevältä, eli on tyytyväinen nykyisessä työssään, muuttaminen ei onnistu ja työmatka on vain liian pitkä, mutta uudessa työssä työmatka olisi lyhyt. Verrattuna siihen että joku rupeaisi kertomaan organisaation arvoista sekä tavoitteista. Toki ehkä oma ala ja ihmistyyppi vaikuttaa tähän suhtaumiseen.
edit. "Työmatka lyhenisi" on myös rehellinen vastaus (tai helposti tarkistettava ainakin), organisaation arvot-argumentti kuulostaa taas enemmän jonkun mainoshessu-geelitukan vastaukselta, johon voi luottaa yhtä paljon kuin Antti Rinteen puheisiin.
Myös sekin toki vaikuttaa että tiedän muutamia henkilöitä jotka ovat työmatkan takia vaihtaneet firmaa, kaikki asiat oli vanhassa firmassa ihan hyvin ja viihtyivät siellä, mutta kun päivittäinen ajomatka vähenee muutamalla tunnilla, on sillä iso vaikutus yleiseen jaksamiseen ja viihtymiseen.
