Työhaastattelun syvin olemus

  • 518 801
  • 1 686

puuntakaa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ipa Ipandeerus
Yksi videohaastattelu pitäisi saada tänään tehtyä, mutta niissä olen aina ollut surkea. Vaikka olen yrittänyt tehdä hyvän käsikirjoituksen, niin lopputulos on ollut aina huono, eikä ole jatkohaastattelua tullut.

Sitten loppuviikosta taas parinsadan kilsan päässä rekryfirman alkuhaastattelu. Jotain toivoa ehkä vielä sittenkin on.
 

lasaleiko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Yksi videohaastattelu pitäisi saada tänään tehtyä, mutta niissä olen aina ollut surkea. Vaikka olen yrittänyt tehdä hyvän käsikirjoituksen, niin lopputulos on ollut aina huono, eikä ole jatkohaastattelua tullut.

Sitten loppuviikosta taas parinsadan kilsan päässä rekryfirman alkuhaastattelu. Jotain toivoa ehkä vielä sittenkin on.
En tiedä kannattaako niitä käsikirjoituksia juuri tehdä, kun haastatteluja on niin monenlaisia. Ehkä "kerro itsestäsi", "miksi olet kiinnostunut paikasta?" ja "miksi juuri sinut tulisi valita" ovat sellaisia mitä voi yleensä odottaa kysyttävän ja niihin voi vähän valmistella vastaustaan, mutta noin muuten ei kai haastateltavana edes pysty oikein tekemään mitään kässäriä.

Näin sanoisin omalta kokemuspohjalta, mikä kattaa kolme haastattelua viimeisen 8,5 vuoden ajalta. Kaikki ovat olleet saman alan toimijoilta, mutta jokainen kerta ollut omanlaisensa. Tuo viimeisin oli tosiaan puhelimen välityksellä juuri etäisyyden takia, kaksi muuta paikan päällä. Nuo edellä mainitut esimerkit on taidettu tosiaan kysyä joka kerta, joskin ensimmäistä haastattelua en enää juuri muista.

Tsemppiä kuitenkin tämän päivän ja loppuviikon haastatteluihin!
 

puuntakaa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ipa Ipandeerus
En tiedä kannattaako niitä käsikirjoituksia juuri tehdä, kun haastatteluja on niin monenlaisia. Ehkä "kerro itsestäsi", "miksi olet kiinnostunut paikasta?" ja "miksi juuri sinut tulisi valita" ovat sellaisia mitä voi yleensä odottaa kysyttävän ja niihin voi vähän valmistella vastaustaan, mutta noin muuten ei kai haastateltavana edes pysty oikein tekemään mitään kässäriä.

Näin sanoisin omalta kokemuspohjalta, mikä kattaa kolme haastattelua viimeisen 8,5 vuoden ajalta. Kaikki ovat olleet saman alan toimijoilta, mutta jokainen kerta ollut omanlaisensa. Tuo viimeisin oli tosiaan puhelimen välityksellä juuri etäisyyden takia, kaksi muuta paikan päällä. Nuo edellä mainitut esimerkit on taidettu tosiaan kysyä joka kerta, joskin ensimmäistä haastattelua en enää juuri muista.

Tsemppiä kuitenkin tämän päivän ja loppuviikon haastatteluihin!

Kiitos tsempistä! Tämä videohaastattelu on sellainen, että nauhoitaan omaa pärstää samalla, kun vastataan kysymyksiin. Minulle todella haastavia. Olisikin sellainen jossa olisi livenä joku haastattelija.
 

lasaleiko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Tämä videohaastattelu on sellainen, että nauhoitaan omaa pärstää samalla, kun vastataan kysymyksiin. Minulle todella haastavia. Olisikin sellainen jossa olisi livenä joku haastattelija.
Joo, mullakin piti se puhelinhaastattelu olla tosiaan videoyhteyden kera, mutta haastattelijan tekniikka petti ja puhuttiiin tunti puhelimessa. Ehkä jälkikäteen ajateltuna parempi noin, koska olisi ehkä ollut vaikea pitää katse kameraan noin pitkän aikaa.

Ja niin, kyllähän se haastattelu ehkä livenä kuitenkin on helpoin. Oma kokemus työhaastatteluista on tosin niin vähäinen, että sen pohjalta on vaikea sanoa. Samoin kuin ehkä noille edellisen viestini vinkeille ei sittenkään kannata antaa liikaa painoarvoa, koska kuten todettua, haastattelukokemukset ovat vähäiset.
 

Snakster

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Kiitos tsempistä! Tämä videohaastattelu on sellainen, että nauhoitaan omaa pärstää samalla, kun vastataan kysymyksiin. Minulle todella haastavia. Olisikin sellainen jossa olisi livenä joku haastattelija.

Pari vinkkiä:
- Katso kameraan
- Älä lue paperista
- Vastaa siihen mitä kysytään, vaikka mieli tekisi kertoa itsestä kaikkea muuta mielestäsi oleellista
- Älä ylitä annettua aikarajaa (jos aika loppuu, älä puhu nopeammin, vaan puhu vähemmän)
- Jaottele sanottavasi selkeiksi pointeiksi, esim kolme pointtia (jos kysytään, miksi joukkue x on hyvä jengi, niin vastaus voisi kuulua, että ensinnäkin hyökkäys on sitä ja tätä, toisekseen puolustus on tätä ja tuota ja sokerina pohjalla valmennus on saanut joukkueen pelitavan kuntoon.)
- Ole rento mutta asiallinen.
- Ja kertauksena: vastaa kysymyksiin!

Tsemppiä ja yleensä noissa voi sen vastauksen nauhoittaa niin monta kertaa kuin haluaa, joten iisisti ja rauhassa vaan. Ei ole kiire.
 

puuntakaa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ipa Ipandeerus
Pari vinkkiä:
- Katso kameraan
- Älä lue paperista
- Vastaa siihen mitä kysytään, vaikka mieli tekisi kertoa itsestä kaikkea muuta mielestäsi oleellista
- Älä ylitä annettua aikarajaa (jos aika loppuu, älä puhu nopeammin, vaan puhu vähemmän)
- Jaottele sanottavasi selkeiksi pointeiksi, esim kolme pointtia (jos kysytään, miksi joukkue x on hyvä jengi, niin vastaus voisi kuulua, että ensinnäkin hyökkäys on sitä ja tätä, toisekseen puolustus on tätä ja tuota ja sokerina pohjalla valmennus on saanut joukkueen pelitavan kuntoon.)
- Ole rento mutta asiallinen.
- Ja kertauksena: vastaa kysymyksiin!

Tsemppiä ja yleensä noissa voi sen vastauksen nauhoittaa niin monta kertaa kuin haluaa, joten iisisti ja rauhassa vaan. Ei ole kiire.

Kiitos, todella hyviä vinkkejä. Tosin itselle vaan pirun hankala tuo tyyli, eikä suoritus mitenkään nytkään häikäissyt, vaikka oli kolme yritystä/kysymys käytettävissä.

Ensi viikolle tuli vielä yksi haastattelu ihan paikallisesta firmasta, joten tässä on kyllä aihetta olla varovaisen toiveikas tulevaisuuden suhteen.
 

puuntakaa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ipa Ipandeerus
Vaikea arvioida itse, mutta omasta mielestä perjantain haastattelu meni hyvin. Motivaatio-, ja kompetenssiosio varsin putkeen. Jos olisi parempi CV niin toinen kierros olisi todennäköinen, mutta nyt on kova epävarmuus, kun paremman kategorian duunista on kyse.
 

roskis

Jäsen
Suosikkijoukkue
IFK Helsinki, Detroit Red Wings
Reilun viikon päästä haastatteluun, jossa haastattelijoiksi saapuu joko Puolasta, Saksasta tai Itävallasta muutama tyyppi tai mahdollisesti sekoitettuna ja tekniikan ala kyseessä. Ymmärtääkseni Puolalaiset ovat hieman no-bullshit porukkaa ja Saksalaiset perinteisiä insinöörejä ja Itävaltalaisista ei kokemusta juurikaan ole eli onko kokemuksia minkä tyyppisiä "vastustajia" siis odottaa ja miten heidän kanssa kannattaa jutella? Kotimaisten kanssa menee hyvin, koska osaan ottaa haastattelut kevyesti ja laskea vähän huumoria mukaan, joka on tähän asti aina keventänyt tunnelmaa jäykästä miellyttäväksi, mutta arveluttaa kannattaako tuota tyyliä jatkaa näiden kansalaisuuksien kanssa vai onko suorastaan jopa ei-missään-nimessä tasoinen virhe.
 

Pausima

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Wild
Tsemppiä ja yleensä noissa voi sen vastauksen nauhoittaa niin monta kertaa kuin haluaa, joten iisisti ja rauhassa vaan. Ei ole kiire.

Hyviä pointteja. Nää videot on itsellekin aina vaikeita, mutta ehkä kusisin systeemi on tullut vastaan muutamalla EU-toimielimellä. Eli videolta kysymys, sen jälkeen minuutti aikaa kehitellä vastaus ja kerralla purkkiin. Toki simuloi ns. normihaastattelua, mutta normaalissa ihmisten välisessä kanssakäymisessä sanojen hakeminen ja pienet tauot on normaalia. Tommosesta ykspuolisessa videossa ne vaan korostuu ja kuulostaa kamalilta.
 

HPL76

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Reilun viikon päästä haastatteluun, jossa haastattelijoiksi saapuu joko Puolasta, Saksasta tai Itävallasta muutama tyyppi tai mahdollisesti sekoitettuna ja tekniikan ala kyseessä. Ymmärtääkseni Puolalaiset ovat hieman no-bullshit porukkaa ja Saksalaiset perinteisiä insinöörejä ja Itävaltalaisista ei kokemusta juurikaan ole eli onko kokemuksia minkä tyyppisiä "vastustajia" siis odottaa ja miten heidän kanssa kannattaa jutella? Kotimaisten kanssa menee hyvin, koska osaan ottaa haastattelut kevyesti ja laskea vähän huumoria mukaan, joka on tähän asti aina keventänyt tunnelmaa jäykästä miellyttäväksi, mutta arveluttaa kannattaako tuota tyyliä jatkaa näiden kansalaisuuksien kanssa vai onko suorastaan jopa ei-missään-nimessä tasoinen virhe.

Mä teen puolalaisten kanssa duunia melkein joka päivä. Ovat aika kovia suorittamaan ja ehkä vähän turhan totisia. Kyllä ne huumoriakin ymmärtää ja jos osaat hommat hyvin niin kunnioittaa kyllä sitä.
 

lasaleiko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
eli onko kokemuksia minkä tyyppisiä "vastustajia" siis odottaa ja miten heidän kanssa kannattaa jutella?
Nykyisessä työpaikassa meillä on ollut käynnissä semmonen kehitysprokkis, jossa on mukana ollut konsultteja mm. Puolasta ja Saksasta.

Jaan tuon @HPL76 näkemyksen puolalaisista, että ehkä hieman totisia ovat. Eikä ainakaan nuo yksilöt kenen kanssa olin tekemisissä, mitään small talkia harrastaneet, vaan menivät suoraan asiaan. Saksalaiset on sitten varmaan jotain robotteja. Työkaveri meni heidän jäjrestämäänsä palsuun oletettavan kohteliaasti pari minuuttia ennen alkamisajankohtaa, oli saanut sakemannilta nootit kun ei ollut saapunut paria minuuttia myöhemmin. No, ehkä mulle ei ihan kaikkea tapahtuneesta kerrottu, ja kyllä se yks niistä ihan huumoriveikkokin on.
 

ndal88a

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooVee, Tampere
Nykyisessä työpaikassa meillä on ollut käynnissä semmonen kehitysprokkis, jossa on mukana ollut konsultteja mm. Puolasta ja Saksasta.

Jaan tuon @HPL76 näkemyksen puolalaisista, että ehkä hieman totisia ovat. Eikä ainakaan nuo yksilöt kenen kanssa olin tekemisissä, mitään small talkia harrastaneet, vaan menivät suoraan asiaan. Saksalaiset on sitten varmaan jotain robotteja. Työkaveri meni heidän jäjrestämäänsä palsuun oletettavan kohteliaasti pari minuuttia ennen alkamisajankohtaa, oli saanut sakemannilta nootit kun ei ollut saapunut paria minuuttia myöhemmin. No, ehkä mulle ei ihan kaikkea tapahtuneesta kerrottu, ja kyllä se yks niistä ihan huumoriveikkokin on.
Oikeastaan mihin tahansa kansallisuuteen työelämän suhteen voi liittää seuraavanlaisen seikan eli kun olet kerran "pelastanut" jonkun toisen selkänahan, niin sitten ollaan parasta kaveria eli kyse on luottamuksen saavuttamisesta. Oman kokemuksen mukaan IT alalla tämä ei ole vaikeata, aina tapahtuu jotain, pitää esim palauttaa tietokanta takaisin johonkin pisteeseen, korjata virheitä jne.
Tämä ei tietenkään auta haastattelutilanteissa, aikaa ei ole paljon näppäriin ratkaisuihin. Omalla kohdallani kävi joskus takavuosina haastattelussa seuraavanlaisesti, haastattelijat pomo (kuubalainen, mielenkiintoinen tapaus, oli Kuubassa yliopiston professori, aukoi päähänsä liikaa, sai valita, vankila tai lähtö maasta, tuli sittemmin Miamiin) ja intialainen konsultti. Haastattelu ei mennyt kovin hyvin, mutta sain paikan. Jälkeenpäin pomo kertoi että intialainen
olisi hylännyt minut, hänellä on parempi ehdokas mutta pomo piti päänsä, näki jotain meikäläisestä. Sittemmin ymmärsin että intialaiset pitävät erittäin paljon toistensa puolta maailmalla, mutta niidenkin kanssa (tai kenen tahansa) tulee juttuun varsinkin kun on todistanut omat taitonsa. Tietenkään ei pidä masentua jos haastattelutilanteissa vastassa on raati intialaisia, pitää vaan pään kylmänä, ehkä niistä joku (tai ulkopuolinen) antaa sinulle mahdollisuuden

JOL
 

K.A.H

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Tätä ketjua on kamala lukea, koska täällä ihmiset ihan oikeasti miettii miten kannattaa työhaastattelussa käyttäytyä. En siis sinänsä kritisoi ihmisiä jotka niin miettii, vaan työkulttuuria, koska onhan se ihan hemmetin sairasta ettei voi olla oma itsensä, vaan pitää miettiä millaista roolia työhaastattelussa vetäisi jotta saa jonkun työpaikan. Tulee sellainen tunne, että tekisi mieli häipyä työelämästä niin kauaksi kuin mahdollista, jonnekin autioille saarelle missä saa olla ihan oma itsensä. Jos vielä joskus tulee sellainen tilanne eteen, että joudun hakemaan työpaikkaa, niin aion kirjoittaa työhakemukset ja hoitaa mahdollisen haastattelun niin rehellisesti kuin mahdollista. Voi olla, ettei sillä konstilla tärppää, mutta en suostu vetämään mitään roolia. Veljeni tosin sai muinoin työpaikan ollessaan rehellinen, kun häneltä kysyttiin että miksi kyseinen työ kiinnostaisi, niin hän vastasi että "ei kiinnosta pätkääkään, mutta rahaa on saatava". Ehkä siellä arvostettiin rehellisyyttä.
 

Temptation

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Mä teen puolalaisten kanssa duunia melkein joka päivä. Ovat aika kovia suorittamaan ja ehkä vähän turhan totisia. Kyllä ne huumoriakin ymmärtää ja jos osaat hommat hyvin niin kunnioittaa kyllä sitä.
Puolalais-caseen pieni kevennys omasta takaa. Olin ulkomaanreissulla ja firmassa sattui myös olemaan joukko totisia puolalaisia, joiden kanssa en ollut juurikaan sanoja vaihtanut. Mentiin sitten eräs ilta työkaverin kanssa ryypylle ja spotattiin pubissa pari tämän joukon puolalaista karpaasia istuskelemassa. Ei muuta kuin samaan pöytään, jospa onnistuisi murtamaan jään edes silloin kun herrat ovat pienessä maistissa ja saamaan jotain sanojakin irti. Keskustelu ei sitten lähtenyt rullaamaan odotetulla tavalla, turhauduin ja päätin rauhoittaa hieman hermoja pistämällä mörön ullakolle - kaivoin sitten esille generalin extra strongin. Tästähän herrat yllättäen innostuivat, alkoivat kyselemään ihan hirveästi ja olivat hyvinkin vaikuttuneita kuvauksesta "extra strong". Olin onnekkaasti sekoittanut samaan purkkiin myös muutaman odensin, jotka toki tarjosin heille maistiaisiksi. Äijät oli ihan ällikällä lyötyjä, että miten tuollaista voi käyttää ihan muina miehinä ja pysyä tolpillaan.

Sittemmin homma lähtikin rullaamaan mukavasti, ja saatiin jopa kunnon bileet heidän kanssa aikaseksi, mutta se on toinen tarina. Kaverit kutsuivat meikäläistä loppureissun ajan extra strongiksi ja jäivät aina jubailemaan tavatessa. Pienestä se on näköjään kiinni, se "ensivaikutelma" :)
 

lasaleiko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Tätä ketjua on kamala lukea, koska täällä ihmiset ihan oikeasti miettii miten kannattaa työhaastattelussa käyttäytyä.
Niin no, käyttäytyminen on tietysti eri asia kuin roolin vetäminen. Voihan sitä olla aivan oma itsensä mutta käyttäytyä joko hyvin tai huonosti. Ymmärrän kyllä työnantajan näkökulmaa, jos eivät innostu hakijasta joka sanoo "ei kiinnosta, mutta rahaa tarvitsen" ja se huokuu hänestä muutenkin. Toki näköjään toisinkin voi käydä

Ymmärrän tosin pointtisi myös tuosta rehellisyydestä. En tiedä onko mulla käynyt ehkä tuurikin omien haastattelujen kanssa mutta en ole mielestäni juuri mainostanut tai liioitellut omia taitojani, vaan ollut rehellinen. Tuossa viimeisimmässä haastattelussakin kerroin heti suoraan, että yksi osa-alue, minkä osaamista tehtävässä odotetaan, on sellainen missä tarvitsen kyllä vielä lisää koulutusta. Lisäksi totesin melko suoraan senkin, etten pidä osasta työtehtäviä mitä tuo työ saattaa pitää sisällään. Joskin heti perään totesin, että ei kai työstään ole tarkoitus ihan joka päivä tykätäkään, koska se on työtä ja se on vain tehtävä. Oli siellä joku muukin kysymys missä olisi varmaan voinut promota itseään ja antaa sitä kautta kenties paremman kuvan, itse pysyin siinäkin kohtaa rehellisyydessä.

Tiedä sitten miten hessu hopoja ne muut hakijat ovat olleet. Mutta itse pysyn samalla linjalla, että rehellisyydellä mennään ja katsotaan mihin asti päästään. Toistaiseksi hyvin on päästy mihin on haettu.
 

K.A.H

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Ymmärrän tosin pointtisi myös tuosta rehellisyydestä. En tiedä onko mulla käynyt ehkä tuurikin omien haastattelujen kanssa mutta en ole mielestäni juuri mainostanut tai liioitellut omia taitojani, vaan ollut rehellinen.

Tarkoitan myös sellaista, että työelämässä kaikki tuntuu sellaiselta tietynlaiselta roolin vetämiseltä. En tiedä, osaanko pukea sitä sanoiksi mutta se koko homma tuntuu yhdeltä isolta teatterilta. Saako ihminen olla työelämässä ihminen? Sellainen kun on? Voiko rehellisesti kertoa, että on vaikka sellainen luonne, ettei aina jaksa toisia ihmisiä, ns. erakkoluonne? Tai on taipumusta esim. masennukseen? Itselläni noin ei ole, mutta mietin vaan. Omien kykyjen suhteen toki kannattaa olla rehellinen, koska nurkkaanhan siinä itsensä ajaa jos valehtelee.
 

Creed Bratton

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
@roskis itävaltalaisista sen verran, että tykkäävät korostaa omaa tutkintoaan ja esim joku perusekonomi saattaa tuoda sen esille eri tilanteissa. Eli vielä korostetumpaa kuin Saksassa.
 

Dead Star

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät
Nyt on jännät paikat, josko tällä kertaa vihdoin tärppäisi työpaikan saannin suhteen. Mahdollisuudet on ainakin kohtuu hyvät, kun haastattelussa totesivat, että haastattelevat vielä paria tyyppiä minun lisäkseni ja palkkaavat vähintään yhden. Mielestäni itse haastattelu meni hyvin, tai ainakin paljon paremmin kuin rekrytointifirman suorittama alkuhaastattelu. Onneksi kuitenkin pääsin jatkoon myös itse firman haastatteluun.

Vähän päivitystä tilanteeseen, eli firma pyysi vielä jatkohaastatteluun, jossa pyydettiin työnäytteitä ja keskusteltiin tekemistäni projekteista. Tämän jälkeen tulikin sitten nopeasti tieto, että haluavat tarjota työsopimusta. Näyttää siis vahvasti siltä, että tässä on vihdoinkin edessä paluu työelämään.
 

MPN

Jäsen
Suosikkijoukkue
Johtaja Virran Dream Team
Ymmärrän kyllä työnantajan näkökulmaa, jos eivät innostu hakijasta joka sanoo "ei kiinnosta, mutta rahaa tarvitsen" ja se huokuu hänestä muutenkin.
Tuosta toinen johdettu kysymys on muuten melkein aina täysin typerä, eli se klassinen "miksi sinä haluat meille firmaan X töihin?"

Suomessa ei ole kauhean montaa sellaista yhtiötä jotka nauttivat niin kovaa arvostusta, että juuri niihin halutaan erityisesti töihin, tai itse ainakin näen asian siten. En tiedä mitä tuolla koitetaan saavuttaa että kysytään että miksi haluat työskennellä Pekan pallo ja pultissa? Ymmärrän sen että kysytään että miksi haluat kyseiseen positioon yms, mutta kuinka moni oikeasti on halunnut juuri kyseiseen yritykseen työskentelemään?
 

JZZ

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Piraattiryhmä, Caps, ManU
Tarkoitan myös sellaista, että työelämässä kaikki tuntuu sellaiselta tietynlaiselta roolin vetämiseltä. En tiedä, osaanko pukea sitä sanoiksi mutta se koko homma tuntuu yhdeltä isolta teatterilta. Saako ihminen olla työelämässä ihminen? Sellainen kun on? Voiko rehellisesti kertoa, että on vaikka sellainen luonne, ettei aina jaksa toisia ihmisiä, ns. erakkoluonne? Tai on taipumusta esim. masennukseen? Itselläni noin ei ole, mutta mietin vaan. Omien kykyjen suhteen toki kannattaa olla rehellinen, koska nurkkaanhan siinä itsensä ajaa jos valehtelee.
Ymmärrän todennäköisesti mitä tarkoitat, ja itse ainakin näen esim LinkedInin käytännössä tuollaisena itsetehostetun roolin vetämisenä. En tykkää itsekään siitä, ja mitä paremmin tutustun omiin asiakkaisiini, niin sitä rehellisemmin olen kyllä oma itseni. Kyllä mielestäni on tärkeää myös kertoa suhteellisen rehellisesti siitä millainen on, kunhan nyt vaan sopii työnkuvaan ja muuten työporukkaan. Hyvällä työpaikalla jokainen saa olla oma itsensä ja osataan ottaa huomioon jokaisen erilaisuus. Pakotetut muotit eivät toimi pitkällä aikavälillä ja toisaalta ihmisten erilaisuus on rikkaus kunhan sen vaan osaa hyödyntää.

Masennuksesta kertominen on toki riski, mutta kyllä minullakin on yksi kollega, jolla on stressinhallinnan kanssa vakavia ongelmia, josta syystä hänelle ei esim voi yliresursoida töitä lainkaan. Normaalin työkuorman alla tuo suoriutuu esimerkillisesti tehtävistään, mutta kiireessä ja aliresursseilla toimiessaan menee lukkoon ja saattaa palaa puhki ihan muutamassa päivässä. Toki monessa työpaikassa tuolla historialla ei pääsisi edes töihin, koska jotenkin tuntuu, että nykyaikana painetaan palkatta ylitöitä kellon ympäri koska pitää olla niin firman miehiä että lepääminen sitten haudassa on ainoa sallittu tapa rentoutua. Meillä onneksi ei asiat näin ole.

Siinä mielessä kyllä työhaastattelu on tärkeä paikka myös haistella sitä, että millainen työpaikka on. Kyllähän tuossa on kyse myös siitä, että haluatko sinä sinne töihin, siinä missä että haluavatko he sinut. Toki valinnanvapaus kapenee jos olet jo työttömänä, mutta sitten taas työpaikkaa vaihdettaessa kehotan kyllä oikeasti puntaroimaan tarkasti että miltä se fiilis mennä johonkin tiettyyn paikkaan tuntuu. Itse olen ollut n. 20 vuotta työelämässä, ja nyt kolmannessa työpaikassani. Tämä on mielestäni ensimmäinen, jossa työntekijä nähdään tärkeänä voimavarana, eikä vain numerona excelissä tai kuluna.
 

Snakster

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Tuosta toinen johdettu kysymys on muuten melkein aina täysin typerä, eli se klassinen "miksi sinä haluat meille firmaan X töihin?"

Suomessa ei ole kauhean montaa sellaista yhtiötä jotka nauttivat niin kovaa arvostusta, että juuri niihin halutaan erityisesti töihin, tai itse ainakin näen asian siten. En tiedä mitä tuolla koitetaan saavuttaa että kysytään että miksi haluat työskennellä Pekan pallo ja pultissa? Ymmärrän sen että kysytään että miksi haluat kyseiseen positioon yms, mutta kuinka moni oikeasti on halunnut juuri kyseiseen yritykseen työskentelemään?

Tuohan on ihan hyvä kysymys ja vastaus kertoo mm. siitä, miten on jaksanut ottaa selvää siitä, minne on hakemassa. Itse muistan esimerkiksi nykyiseen työpaikkaani hakiessani vastanneeni tähän kysymykseen niin, että käsittelin vastauksessani toimijan kokoa, etenemismahdollisuuksia sekä strategiasta ja arvoista tiettyjä nostoja, joihin minun on erityisen helppo sitoutua. Myöhemmin jengiä haastatellessani olen myös tämän kysymyksen kysynyt ja esimerkiksi vastaus "työmatka lyhenisi" ei ole sellaine, joka erityisesti houkuttelisi palkkaamaan hakijaa, kun taas vaikkapa "kehittämishankkeenne x on näyttänyt ulospäin hyvältä tekemiseltä" on huomattavasti parempi vastaus.
 

MPN

Jäsen
Suosikkijoukkue
Johtaja Virran Dream Team
Miten voit tietää kyseisen firman etenemismahdollisuuksista tarkemmin etukäteen? Ja yleisesti nuo strategiat ja arvot ovat melkoista diipaadaapaa, tietysti tietynlaisissa tehtävissä noihin tutustuminen voi kai olla myös etu. Toimijan koko on periaatteessa ainoa minkä itse luokittelisin merkittäväksi vastaukseksi, eikä sekään ole erityisemmin syy työskennellä juuri firmassa X.

Itse olen aina kysellyt hyvinkin aktiivisesti kysymyksiä myös vastapuolelta, mutta koittanut välttää tuollaisia (omasta mielestäni) typeriä kysymyksiä.

Muutenkin urakehitys sopii paremmin kyseisen tehtävän mukaan, eli jos kysytään miksi kyseinen tehtävä kiinnostaa, niin siihen sopii että on uralla eteenpäin menoa ja toivottavasti mahdollistaa urakehityksen. Kuin että työpaikka Kållen kakluunissa mahdollistaa urakehityksen.

Jos itse olisin haastattelemassa työnhakijaa, niin tuo työmatka-argumentti kuulostaisi kyllä ihan pätevältä, eli on tyytyväinen nykyisessä työssään, muuttaminen ei onnistu ja työmatka on vain liian pitkä, mutta uudessa työssä työmatka olisi lyhyt. Verrattuna siihen että joku rupeaisi kertomaan organisaation arvoista sekä tavoitteista. Toki ehkä oma ala ja ihmistyyppi vaikuttaa tähän suhtaumiseen.

edit. "Työmatka lyhenisi" on myös rehellinen vastaus (tai helposti tarkistettava ainakin), organisaation arvot-argumentti kuulostaa taas enemmän jonkun mainoshessu-geelitukan vastaukselta, johon voi luottaa yhtä paljon kuin Antti Rinteen puheisiin.

Myös sekin toki vaikuttaa että tiedän muutamia henkilöitä jotka ovat työmatkan takia vaihtaneet firmaa, kaikki asiat oli vanhassa firmassa ihan hyvin ja viihtyivät siellä, mutta kun päivittäinen ajomatka vähenee muutamalla tunnilla, on sillä iso vaikutus yleiseen jaksamiseen ja viihtymiseen.
 
Viimeksi muokattu:

Snakster

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Miten voit tietää kyseisen firman etenemismahdollisuuksista tarkemmin etukäteen? Ja yleisesti nuo strategiat ja arvot ovat melkoista diipaadaapaa, tietysti tietynlaisissa tehtävissä noihin tutustuminen voi kai olla myös etu. Toimijan koko on periaatteessa ainoa minkä itse luokittelisin merkittäväksi vastaukseksi, eikä sekään ole erityisemmin syy työskennellä juuri firmassa X.

Itse olen aina kysellyt hyvinkin aktiivisesti kysymyksiä myös vastapuolelta, mutta koittanut välttää tuollaisia (omasta mielestäni) typeriä kysymyksiä.

Muutenkin urakehitys sopii paremmin kyseisen tehtävän mukaan, eli jos kysytään miksi kyseinen tehtävä kiinnostaa, niin siihen sopii että on uralla eteenpäin menoa ja toivottavasti mahdollistaa urakehityksen. Kuin että työpaikka Kållen kakluunissa mahdollistaa urakehityksen.

Jos itse olisin haastattelemassa työnhakijaa, niin tuo työmatka-argumentti kuulostaisi kyllä ihan pätevältä, eli on tyytyväinen nykyisessä työssään, muuttaminen ei onnistu ja työmatka on vain liian pitkä, mutta uudessa työssä työmatka olisi lyhyt. Verrattuna siihen että joku rupeaisi kertomaan organisaation arvoista sekä tavoitteista. Toki ehkä oma ala ja ihmistyyppi vaikuttaa tähän suhtaumiseen.

edit. "Työmatka lyhenisi" on myös rehellinen vastaus (tai helposti tarkistettava ainakin), organisaation arvot-argumentti kuulostaa taas enemmän jonkun mainoshessu-geelitukan vastaukselta, johon voi luottaa yhtä paljon kuin Antti Rinteen puheisiin.

Myös sekin toki vaikuttaa että tiedän muutamia henkilöitä jotka ovat työmatkan takia vaihtaneet firmaa, kaikki asiat oli vanhassa firmassa ihan hyvin ja viihtyivät siellä, mutta kun päivittäinen ajomatka vähenee muutamalla tunnilla, on sillä iso vaikutus yleiseen jaksamiseen ja viihtymiseen.

Asia selvä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös