Mua ihmetyttää työnantajien toiminta rekrytoinneissa.
1. Rekryfirmojen käyttö. Jos paikka on asiantuntijatehtävä, johon parhaat hakijat on äkkiä seulottu (alle 10 hyvää joka tapauksessa), niin mihin tarvitaan rekryfirmaa? Asiantuntijatehtäviin luulisi työnantajaa kiinnostavan ketä on palkkaamassa, eikä vain ota sitä, jota joku ulkopuolinen suosittelee. Jos mä olen vaihtamassa työpaikkaa, niin koitan saada kuvan työnantajasta etukäteen. Koitan saada kuvan myös tulevista esimiehistä työhaastattelussa. Jos tulevat esimiehet ovat pönttöjä, niin en ole kiinnostunut. No, miten helvetissä voit saada kuvan tulevista esimiehistä, jos ovat ulkoistaneet haastattelun ulkopuolisille? Et mitenkään.
Lähtökohtaisesti en hae tehtäviin, joihin haetaan rekryfirman kautta, ellei rekryfirman headhunter ota ensin yhteyttä. Rekryfirmojen haastatteluissa ei pääse keskustelemaan työn sisällöstä pintapuolta tarkemmin, kun rekryfirman heebot eivät osaa sanoa tehtävän substanssista mitään, olipa haussa oleva asiantuntija sitten lääkäri, juristi, ydinfyysikko, ohjelmoija, IT-arkkitehti, tai about mikä vaan. Rekryfirman käyttö näyttäytyy siis sille, että työvoima on "karjaa", jota ostetaan ja myydään miten nyt sattuu tarve olemaan. Se voi toimia jossain perusjutussa, johon ei koulutusta / kokemusta paljoa vaadita (esim. perus-varastomies), mutta muutoin se ei vaan toimi. Jos rekryfirmaa taas käytetään siksi, ettei tulevilla esimiehillä ole aikaa käydä hakemuksia läpi, niin se on jo sellaisenaan syy jättää hakemus lähettämättä. Alaiset eivät kiinnosta, tai pomolla on omien töidensä organisoinnissa sellaisia ongelmia, että niitä ongelmia on taatusti paljon muutoinkin.
Rekryfirmojen (tai rekryosaajien) julkiset palautteet/tylytykset huonoista työhakemuksista ovat oma luku sinänsä. Tämä on vähän ihmeellistä, sillä asiantuntija (vaikkapa lääkäri) ei ole työn hakemisen ammattilainen vaan sen oman koulutuksensa, joten ei kai sen hakemuksen tarvitse olla kuin rekryammattilaisen laatima? Asian nurinkurisuus tulisi hyvin esille jos joku (vaikkapa lääkäri) pitäisi blogia siitä, kuinka vähän rekryihmiset tietävät lääketieteestä. Ihme oman erinomaisuuden hehkutusta ko. ammattialaan on pesiytynyt.
2. Kysymysten esittäminen tuleville esimiehille. Jos kysyt, miten olet päätynyt tähän positioon, mitkä ovat urasuunnitelmasi tai onko mahdollisia suosittelijoita - siis nämä perusjutut, joita jokaiselta hakijalta kysytään - on seuraus usein totaali jäätyminen ja haastattelijat ovat monttu auki, "etteivät he ole hakemassa duunia". Kun kerron, että haluaisin sellaisen esimiehen, josta pidetään tai jonka kanssa näen kehitystä yms. niin haastattelu onkin jo ohi - siis käytännössä. Onneksi, sillä tuollaisten esimiesten alaisuuteen en olisi noilla reaktioilla halunnutkaan. Ihmetyttää vaan, että näitä jäätymisiä tulee vieläkin, vaikka ymmärtääkseni on nykypäivää kysyä tällaisia, siis jos hakija on valmiiksi jo töissä ok-paikassa, josta ei ole kiire vaihtaa, mutta esim. liksan tai urakehityksen vuoksi olisi jossain vaiheessa syytä lähteä. Työttömien valinnanvara on tietysti suppeampi ja nämä kysymykset jäävät siten kysymättä.
3. Palkka. Kun toivetta kysytään, niin siitä esitetystä toiveesta ei sitten neuvotella. Jos liksatoive on liian korkea, poistetaan hakemuksesi (sillä oletuksen kukaan ei halua tulla asiantuntijatehtävään alennuksella, tai ainakaan kauaa paikassa viihdy). Jos taas liksatoive on matala, niin se katsotaan joko a) osaamattomuudeksi omasta ammattitaidosta (hylky) tai b) sitten tätä osaamattomuutta käytetään hyväksi antamalla vain se mitä on pyydetty. Sitten ihmetellään, miksi tuore rekry lähti alle puolessa vuodessa, kun sai tietää olevansa firman muihin työntekijöihin nähden alipalkattu. Aika usein tuohon kohtaan saa laittaa haarukan, joka onkin hyvä, sillä työhön voi kuulua esim. matkustamista tms. asioita, jotka tietty nostavat liksaa perustasosta.
4. Kun olet selaillut duunihakemuksia, tehnyt hakemuksen ja kutsun jälkeen päässyt haastatteluun, niin haastattelija kysyy: "oletko kiinnostunut tästä paikasta". Siis mitä vittua? Lähettelevätkö ihmiset noita työhakemuksia myös paikkoihin, joista eivät ole kiinnostuneita? AAARGH. Joskus vielä vastaan tuohon: "tein hakemuksen, tulin haastatteluun, ja ... en enää, kiitos ja näkemiin".
1. Rekryfirmojen käyttö. Jos paikka on asiantuntijatehtävä, johon parhaat hakijat on äkkiä seulottu (alle 10 hyvää joka tapauksessa), niin mihin tarvitaan rekryfirmaa? Asiantuntijatehtäviin luulisi työnantajaa kiinnostavan ketä on palkkaamassa, eikä vain ota sitä, jota joku ulkopuolinen suosittelee. Jos mä olen vaihtamassa työpaikkaa, niin koitan saada kuvan työnantajasta etukäteen. Koitan saada kuvan myös tulevista esimiehistä työhaastattelussa. Jos tulevat esimiehet ovat pönttöjä, niin en ole kiinnostunut. No, miten helvetissä voit saada kuvan tulevista esimiehistä, jos ovat ulkoistaneet haastattelun ulkopuolisille? Et mitenkään.
Lähtökohtaisesti en hae tehtäviin, joihin haetaan rekryfirman kautta, ellei rekryfirman headhunter ota ensin yhteyttä. Rekryfirmojen haastatteluissa ei pääse keskustelemaan työn sisällöstä pintapuolta tarkemmin, kun rekryfirman heebot eivät osaa sanoa tehtävän substanssista mitään, olipa haussa oleva asiantuntija sitten lääkäri, juristi, ydinfyysikko, ohjelmoija, IT-arkkitehti, tai about mikä vaan. Rekryfirman käyttö näyttäytyy siis sille, että työvoima on "karjaa", jota ostetaan ja myydään miten nyt sattuu tarve olemaan. Se voi toimia jossain perusjutussa, johon ei koulutusta / kokemusta paljoa vaadita (esim. perus-varastomies), mutta muutoin se ei vaan toimi. Jos rekryfirmaa taas käytetään siksi, ettei tulevilla esimiehillä ole aikaa käydä hakemuksia läpi, niin se on jo sellaisenaan syy jättää hakemus lähettämättä. Alaiset eivät kiinnosta, tai pomolla on omien töidensä organisoinnissa sellaisia ongelmia, että niitä ongelmia on taatusti paljon muutoinkin.
Rekryfirmojen (tai rekryosaajien) julkiset palautteet/tylytykset huonoista työhakemuksista ovat oma luku sinänsä. Tämä on vähän ihmeellistä, sillä asiantuntija (vaikkapa lääkäri) ei ole työn hakemisen ammattilainen vaan sen oman koulutuksensa, joten ei kai sen hakemuksen tarvitse olla kuin rekryammattilaisen laatima? Asian nurinkurisuus tulisi hyvin esille jos joku (vaikkapa lääkäri) pitäisi blogia siitä, kuinka vähän rekryihmiset tietävät lääketieteestä. Ihme oman erinomaisuuden hehkutusta ko. ammattialaan on pesiytynyt.
2. Kysymysten esittäminen tuleville esimiehille. Jos kysyt, miten olet päätynyt tähän positioon, mitkä ovat urasuunnitelmasi tai onko mahdollisia suosittelijoita - siis nämä perusjutut, joita jokaiselta hakijalta kysytään - on seuraus usein totaali jäätyminen ja haastattelijat ovat monttu auki, "etteivät he ole hakemassa duunia". Kun kerron, että haluaisin sellaisen esimiehen, josta pidetään tai jonka kanssa näen kehitystä yms. niin haastattelu onkin jo ohi - siis käytännössä. Onneksi, sillä tuollaisten esimiesten alaisuuteen en olisi noilla reaktioilla halunnutkaan. Ihmetyttää vaan, että näitä jäätymisiä tulee vieläkin, vaikka ymmärtääkseni on nykypäivää kysyä tällaisia, siis jos hakija on valmiiksi jo töissä ok-paikassa, josta ei ole kiire vaihtaa, mutta esim. liksan tai urakehityksen vuoksi olisi jossain vaiheessa syytä lähteä. Työttömien valinnanvara on tietysti suppeampi ja nämä kysymykset jäävät siten kysymättä.
3. Palkka. Kun toivetta kysytään, niin siitä esitetystä toiveesta ei sitten neuvotella. Jos liksatoive on liian korkea, poistetaan hakemuksesi (sillä oletuksen kukaan ei halua tulla asiantuntijatehtävään alennuksella, tai ainakaan kauaa paikassa viihdy). Jos taas liksatoive on matala, niin se katsotaan joko a) osaamattomuudeksi omasta ammattitaidosta (hylky) tai b) sitten tätä osaamattomuutta käytetään hyväksi antamalla vain se mitä on pyydetty. Sitten ihmetellään, miksi tuore rekry lähti alle puolessa vuodessa, kun sai tietää olevansa firman muihin työntekijöihin nähden alipalkattu. Aika usein tuohon kohtaan saa laittaa haarukan, joka onkin hyvä, sillä työhön voi kuulua esim. matkustamista tms. asioita, jotka tietty nostavat liksaa perustasosta.
4. Kun olet selaillut duunihakemuksia, tehnyt hakemuksen ja kutsun jälkeen päässyt haastatteluun, niin haastattelija kysyy: "oletko kiinnostunut tästä paikasta". Siis mitä vittua? Lähettelevätkö ihmiset noita työhakemuksia myös paikkoihin, joista eivät ole kiinnostuneita? AAARGH. Joskus vielä vastaan tuohon: "tein hakemuksen, tulin haastatteluun, ja ... en enää, kiitos ja näkemiin".