Tsemppiä
@alwahla, aika veikeitä muuttujia tuommoiset sähkökatkot ja vastaavat tekniset murheet haastattelutilanteissa.
Itsellä alkoi viime keväänä uuden työpaikan etsintä, kun nykyisessä hommassa omien arvojen vastainen toiminta tappoi motivaation aikalailla kokonaan. Aika nirsoillen uusia paikkoja katselin ja noin hakemus/kk tahtia tuli uusia hommia etsittyä. Tuossa tuli nähtyä jokunen erilainen hakuprosessi, alla kolme tuoreinta tapausta. Kaikissa kyseessä nykyistä hommaa vastaava asiantuntijatyö.
a) Firman rekrytoija bongasi meikäläisen linkedinistä ja laittoi viestiä, jossa lyhyesti mainitsi heidän kaipaavan minunlaista osaamista ja perään linkkasi itse työpaikkailmoituksen. Tuohon kun tutustuin niin ihan en yrityksestä ja heidän tuotteesta innostunut, mutta ajattelin että aina kannattaa kuunnella mitä on tarjolla, etenkin jos yritys on osoittanut kiinnostusta minua kohtaan. Siitä sitten noin vartin puhelu rekrytoijan kanssa, josta ohjasi minut vielä haastatteluun. Haastattelussa piti olla mukana esihenkilö, mutta olikin yksi tiimin projektipäällikkö (Suomesta) ja yksi kollega Briteistä. Projari aloitti haastattelun kiittämällä, että hain juuri heille töihin ja mainitsi hakemukseni olleen hyvä (mitään hakemusta en ollut jättänyt). Yleisesti projari oli täysin eri maailmasta kuin minä, mutta brittiläinen kollega vaikutti hyvältä tyypiltä. Haastattelun loppupuolella projari kyseli miten taipuu toinen kotimainen, kun olin maininnut hakemuksessa sitä puhuvani ja heille tuo on tärkeätä. Vastasin, että kuten cv:ssä/linkedinissä näkyy niin hyvin heikosti taipuu. Haastattelun jälkeen tuli meiliä seuraavana päivänä, että omalta osalta prosessi päättyy tähän, ja syynä juuri tuo ruotsinkieli. Ei tuo pahemmin harmittanut, kun ei tosiaan ehtinyt kyseinen yritys hirveästi sytyttää missään vaiheessa, mutta hieman ihmettelin että miksi tähän piti tuhrata kaikkien aikaa kun rekrytoija olisi tuon voinut nähdä jo ennen yhteydenottoa tai viimeistään ennen haastattelua.
b) Tähän firmaan laitoin itse hakemusta ja melko nopeasti tuli vastausta, että haluaisivat keskustella enemmän. Pari lyhyttä teams-tapaamista ensin rekrytoijan ja sitten esihenkilön kanssa, joissa kiinnostus oli molemminpuolista ja siitä kutsu case-haastatteluun paikan päälle. Tuohon piti ennakkotehtävän mukaan laatia projektisuunnitelma kuvitteelliseen asiakaskeissiin. Omaa aikaa käytin 3-4 tuntia tuohon tehtävään, jonka jälkeen sitten livenä esitys esihenkilölle ja muille tiimiläisille. Meikäläistä ei valittu hommaan ja palautteissa mainittiin joitakin asioita mitä olisivat esitykseen kaivanneet vielä lisää. Oman arvion mukaan nuo olisivat vaatineet 1,5-2 tuntia lisätyötä vielä esitykseen, joka omasta mielestä olisi jo kokonaisuutena melko paljon, ottaen vielä huomioon että ennakkotehtävä toimitettiin perjantaina ja itse case-haastis oli torstaina. Sillä hetkellä harmitti, mutta näin jälkiviisaana ei niinkään paljoa.
c) Tähänkin paikkaan hain itse, mutta kesälomista johtuen hakemuksen käsittelyyn meni noin kuukausi, ja hieman olin jo luopunut tästä paikasta ajatuksissani, kunnes kutsu haastatteluun tuli. Alusta alkaen keskusteluissa paistoi läpi heidän halu saada minut töihin ja tunnuin jopa itse olevan haastattelijana tapaamisissa. Aiemmin olen pitänyt haastatteluiden nimeämistä keskusteluiksi hieman huuhaana, mutta tällä kertaa tuo todella oli niin, että perinteistä haastattelurakennetta ei ollut. Parin teams- ja yhden livetapaamisen lisäksi pariin kertaan esihenkilö soitteli ja kyseli omia fiiliksiäni yrityksestä ja paikasta ja kertoi myös itse mitä ajatuksia meikäläisestä oli jäänyt. Lopulta sain heiltä hyvän työtarjouksen johon oli helppo tarttua ja uudet hommat alkaa ensi vuoden alussa.
Näiden esimerkkien lisäksi muutama muukin keskustelu tuli käytyä ja voi sanoa, että hyvin erilaisia rekrytointiprosesseja yrityksillä on vielä tänä päivänä. Tällä "kierroksella" ei tullut onneksi vastaan enää yhtään videohakemusta, mutta muuten erilaisia haastatteluita, keskusteluita, "keskusteluita", soveltuvuustestejä ja -tehtäviä tuli koettua.