Tuntematon sotilas (vuoden 2017 versio)

[dana77]

Jotenkin ei oikein jaksaisi käydä läpi tuttua historiaa ja vieläpä aika raskaita tunnelmia.

Tiedän tunteen. Vaikka - kuten sanottua - pidin elokuvaa hyvänä, niin sen verran raskas katsottava se on, etten usko että ihan lähivuosiin tule siitä uudestaan katsomaan.

Mitä vielä tuohon Karjulan tapaukseen tulee, niin myönnän että suhtaudun siihen paradoksaalisesti. Toisaalta myönnän että saattaisin sotatilanteessa olla hyvinkin se joka vetäisi liipaisimesta tuollaista nähdessään. En alkuunkaan usko että Hytin tapaus olisi ainutlaatuinen ja etteikö omiakin upseereja oltaisi tarvittaessa ammuttu. Toisaalta en voi varmasti poissulkeakaan etteikö tuollaiselle piiskurille voisi tietyissä tilanteissa olla hetkellistä tarvetta (sama kuin karkureiden teloitus esimerkiksi). Äärimmäisissä olosuhteissa pelko on yksi motivaattori. Ymmärrettävämpää tuo on kuin Lammion luonnevikainen käytös. Tietenkään se ei voi tai saa tarkoittaa NKVD:n mallia että joukoilla on konekiväärit selkänsä takanakin, mutta myöskään ruotsalainen diskuteeraus ei tuollaisissa paikoissa toimi.

 

[Lone Wanderer]

Kävin katsomassa. Hyvä leffahan tuo oli. Vaikkakin tosiaan raskasta katsottavaa. Jotenkin vielä enemmän nyt, kun oma pitkähkö parisuhde meni poikki viime viikolla koska jonkun verran nuorempi nyt ex-muija haluaa "etsiä itseään ja miettiä mitä haluaa". Jotenkin peilasin näitä nykyajan ihmisiä ja varsinkin naisia noihin sodanajan naisiin tuota katsoessani. Ei silloin kitisty ja lähdetty jos oli vähän vaikeaa. Silloin odotettiin miestä sodasta joko arkussa tai elävänä. Pakostikin muutenkin tuon leffan katsottua miettii nykyajan heti joka asian suhteen luovuttamassa olevaa Suomen yhteiskuntaa. Miten me voidaan olla noiden sodassa taistelleiden jälkeläisiä?

 

[Jack's wasted life]

Harvoin kyllä näkee, että elokuvan päätyttyä lähes täysi elokuvateatteri on hiiren hiljaa. Kukaan ei puhunut mitään ja ihmiset poistuivat paikalta kuin hautajaissaattuessa. Kyllähän tuo monia puhutteli.. ja hyvä niin.

 

[Rankkari]

Elokuva kannattaa katsoa.
Se oli parempi, mitä pelkäsin, mutta ei niin hyvä, kuin toivoin.
Nykytekniikalla, ja hyvällä kuvausporukalla voi saada aikaan hyviä leffoja, kuten tämä. En pitänyt siitä, että moni hyvä kohtaus, oli jäänyt vähälle, tai kokonaan pois. Osa näyttelijöistä, ei sopinut elokuvaan. Mutta osa suoriutui erinomaisesti. Yhden kerran katsoneena totean.
Rokka oli paljon esillä tässä elokuvassa. Siksipä sijoitan mustan hevosen joukkoon, kun arvioin kirjojen ja elokuvien paremmuusjärjestystä.
1. Kirja, tuntematon sotilas. Ilman sensuuria.
2. Kirja hieman sensuroituna.
3. Ensimmäinen tuntematon elokuva.
4. Kirja Rokka, eli Viljami Pylkäs. (Rokan esikuva.)
5. Kolmas tuntematon elokuva
6. Toinen tuntematon elokuva.

Jääkiekkotermein tästä uudesta elokuvasta: Kaikki oli koottu niin, että joukkue tavoitteli pudotuspelien kotietua. Joukkue pääsee pudotuspeleihin, mutta kotietu jää niukasta saamatta.

Joo totta mitä osa kirjoitti. Elokuvasalissa oli ajoittain hiirenhiljaista kesken leffan, ja myös sen päättyessä oli melko hiljaista. Elokuva oli siis mennyt tunteisiin, ja se on hyvä merkki onnistumisesta.

 

[olkikuukkeli]

Tuli viimein raahauduttua elokuviin. En oikein tiennyt mitä odottaa, mutta (ehkä hieman valitettavasti) juuri sellainen se lopulta oli kun millaiseksi sen ajattelin muodostuvan jo tekovaiheessa. Ei missään nimessä huono elokuva kuitenkaan, nuo kahden tähden arviot eivät kyllä osu maaliinsa. Tämän elokuvan lähdeaineisto on sen verran vahva, että hankala siitä täyttä paskaa on vääntää.

Oli tuossa nähdäkseni selkeitä ongelmiakin, joten sinänsä kritiikki ei ole ollut aiheetonta. Ehkä silmiinpistävintä oli sellainen tietty rytmin puute. Jos elokuva on 3 tuntia pitkä, pitäisi sen olla katsojalle mahdollisimman helposti samaistuttava ja taistelukohtineen jännittävä, mutta etenkin jälkimmäisissä elokuva toisti itseään liikaa. Aikamoinen ero esim. Dunkirkiin, joka oli edellinen teatterin istuimelta näkemäni sotaelokuva.

Toiseksi tätäkin elokuvaa valitettavasti painoi se suomalaisista perisynneistä suomalaisin - näytelmällisyys. Elokuvassa oli niin paljon staattista kuvaa, että katsojan on helppo kuvitella kohtausten väliin ohjaaja huutelemaan "otto 4, käy". Ehkä Louhimies koki kansallisen merkkiteoksen paineet niskassaan niin raskaasti, että tyytyi "esittämään" sen suosikkikohtauksia katsojille kokonaisuuden kustannuksella. Joka tapauksessa sellaista oikein hyvän sotaelokuvan imua tässä ei ole.

Kolmanneksi paljon on hehkutettu modernia kuvanlaatua ja "päivitetyllä tekniikalla" kuvattua sodankäyntiä, mutta osittain tuohon ensimmäisenä mainitsemaani taistelukohtauksien junnaavuuteen kiinnitin itse huomiota jo elokuvan alkuhetkillä. Liian vähän pitkiä kamera-ajoja ja muutenkin aika kunnianhimotonta kuvausta nuo taistelukohtaukset olivat. Vaikka Linnan romaanissa rivimiehen näkökulma on perustellusti valittu ja olennainen osa tarinaa, kolmannessa kirjasta tehdyssä elokuvassa voisi ehkä heittää välillä kaukaa tai ennen kaikkea ylhäältä otettua kuvaa taistelupaikoista? Voihan toki olla, että kyse on vision puutteen lisäksi budjetin rajoittavuudesta...

Puutteistaan huolimatta Louhimiehen versio kuitenkin oikeuttaa olemassaolonsa. Puheet turhuudesta ovat sikäli liioiteltuja, että tärkeästä aiheesta tehty hyvä tarina voidaan minun puolestani heittää sukupolvikokemukseksi kolmen vuosikymmenen välein kaikille. Elokuvan suosio kertoo siitä, että tilausta on ollut. Lisäksi uusin versio toimii kyllä kelvollisesti elokuvallisestikin, siinä on vahvoja näyttelijäsuorituksia (Eero Aho etunenässä) ja selvästi se teki vaikutuksen elokuvayleisöön. Itse olisin vain toivonut elokuvallisesti jotain enemmän.

3/5

5. Kolmas tuntematon elokuva
6. Toinen tuntematon elokuva.

Täytyy kyllä ottaa asiakaseen katsoa nuo uudestaan. Lukioikäisenä pidin Mollbergin versiota parempana kuin Lainetta, jonka katsoin olevan yliarvostettu sen ikonisen aseman takia.

 

[olkikuukkeli]

Kävin katsomassa. Hyvä leffahan tuo oli. Vaikkakin tosiaan raskasta katsottavaa. Jotenkin vielä enemmän nyt, kun oma pitkähkö parisuhde meni poikki viime viikolla koska jonkun verran nuorempi nyt ex-muija haluaa "etsiä itseään ja miettiä mitä haluaa". Jotenkin peilasin näitä nykyajan ihmisiä ja varsinkin naisia noihin sodanajan naisiin tuota katsoessani. Ei silloin kitisty ja lähdetty jos oli vähän vaikeaa. Silloin odotettiin miestä sodasta joko arkussa tai elävänä. Pakostikin muutenkin tuon leffan katsottua miettii nykyajan heti joka asian suhteen luovuttamassa olevaa Suomen yhteiskuntaa. Miten me voidaan olla noiden sodassa taistelleiden jälkeläisiä?

Ymmärrän, että asioita peilaa omassa elämässä tapahtuvien asioiden kautta, mutta aikamoinen perspektiiviharha tässä kyllä näkyy. Ensinnäkin, puhut elokuvasta. Louhimiehen kiiltokuvamaiset, siveydessä ja oman miehen kaipauksessa eläneet naiset muodostavat epärealistisen kuvan sota-aikojen kotirintamasta ja seksuaalisuudesta ylipäätään.

Esimerkiksi Sari Näreen käyttämät aineistot (esim. kirjassa Sota ja seksi*) kertovat ihan eri tarinaa, vaikka toki korsutarinoissa 90% oli puutteessa olevien miesten mielikuvituksesta lähtöisin. Kyllä kotirintamalla varmasti silti tapahtui kaikenlaista ja ihan todistetustikin komea saksalainen sotilas kotipiirissä vs. "luvattu" jossain kauempana päätyi monesti vähemmän yllättäen vaakapainimaaotteluiksi, jonka seurauksena vauvojakin syntyi.

Ylipäätään ajatus suomalaisista 100% velvollisuudentuntoisina kovina jätkinä (ja muijina) ei vastaa todellisuutta. Sota järkyttää kaikkia siihen osallistuvia, eikä esim. talvisotaa edeltävä maanpuolustustahto ollut kovinkaan korkealla. Kun ei ole vaihtoehtoja, niin onhan sinne silti mentävä. Juuri tästä kertoessaan Linna on parhaimmillaan ja siksi Tuntematon sotilas on niin merkittävä teos.

*Sota-aikana seksi oli ihmistoivon rakentamista – sankarihautajaiset puhkesivat orgioiksi - Kulttuuri - Helsingin Sanomat

 

[sampio]

Ylipäätään ajatus suomalaisista 100% velvollisuudentuntoisina kovina jätkinä (ja muijina) ei vastaa todellisuutta. Sota järkyttää kaikkia siihen osallistuvia, eikä esim. talvisotaa edeltävä maanpuolustustahto ollut kovinkaan korkealla. Kun ei ole vaihtoehtoja, niin onhan sinne silti mentävä. Juuri tästä kertoessaan Linna on parhaimmillaan ja siksi Tuntematon sotilas on niin merkittävä teos.

Näinhän se tahtoo olla. Suomessa tehtiin monia asioita oikein sodan aikaan, enkä missään tapauksessa vähättele veteraanien uhrauksia, mutta mielestäni heidän korottamisensa jonkinlaiseen kiiltokuvamaiseen sankariasemaan tekee vain hallaa heille itselleen kuin myös nykysuomalaisille. Jos myyttiä puhtoisesta patrioottisoturista pidetään yllä, muodostuu jälkipolville kuva ihmisistä, joilta ei muuta voinut odottaakaan kuin hurmehen vuodattamista isänmaan alttarille, toki ensin kymmeniä ryssiä niittäneenä. Tai vastaavasti epäinhimillistetään naiset jonkinlaisiksi liki seksuaalittomiksi sisarhentovalkoisiksi rintamalla tai miestään kaiholla odottaviksi yli-ihmisiksi kotirintamalla. Hauskaa on, että tämä saattaa kuulostaa monesta meistä itsestään selvältä, mutta eipä tästä ole paria viikkoakaan, kun viimeksi keskustelin yhden korkeakoulutetun keski-ikäisen miehen kanssa aiheesta, ja hänen puheessaan vilisi sankarit, talvisodan ihmeet ja isänmaat niin runebergiläisessä hengessä, että oli pakko tuoda esiin oma mielipiteeni. Tosin yritin olla mahdollisimman korrekti ja jätin jatkoaikamoodin kytkemättä päälle. En vain jaksa ymmärtää, mistä johtuu niin voimakas tarve nähdä historia itselleen myönteisin lasein, vaikka sota vaikuttaisi olleen varsinkin tuohon aikaan ilman kunnon viestintävälineitä paikoin melkoista koheltamista, jos nykytutkijoita on uskominen. Ja jos yhtään omia armeija-aikojaan muistelee, en erityisemmin ole yllättynyt tästä.

 

[mjr]

Näinhän se tahtoo olla. Suomessa tehtiin monia asioita oikein sodan aikaan, enkä missään tapauksessa vähättele veteraanien uhrauksia, mutta mielestäni heidän korottamisensa jonkinlaiseen kiiltokuvamaiseen sankariasemaan tekee vain hallaa heille itselleen kuin myös nykysuomalaisille. Jos myyttiä puhtoisesta patrioottisoturista pidetään yllä, muodostuu jälkipolville kuva ihmisistä, joilta ei muuta voinut odottaakaan kuin hurmehen vuodattamista isänmaan alttarille, toki ensin kymmeniä ryssiä niittäneenä.

Historiallinen muisti on lyhyt. Itse tunnen luullakseni melkoisen hyvin pitkin ja poikin tuon ajan mentaliteettia niin tutkimuksen, kaunokirjallisuuden kuin henkilökohtaisten kontaktienkin kautta eikä se tietenkään ollut mitään kiiltokuvamaista ylevyyttä vaan profaania, kansanomaista, melkoisen epäsankarillista selviytymistä - mutta runebergiläisyyttäkin esiintyi sivistyneissä piireissä, joissa toki oli vähemmistönä myös anglofiilistä liberalismiakin. Runebergiläisen isänmaallisuuden valossa tuollainen rehevä kansanomainen falstaffilaisuus voi näyttää nololta, eikä meillä oikein ole enää kosketuspintaa siihen maailmaan ja kulttuuriin ja olemme itsekin sivistyneitä niin jää jäljelle tämä aika ohut, latistunut ja totaalisen epärealistinen käsitys "puhtaasta" sankaruudesta.

Mutta jos ajattelee Rytin ja Mannerheimin Suomea kaikkine puutteineen ja epäsankarillisuuksineen ja Stalinin Neuvostoliittoa ja Hitlerin Saksaa niin todella tärkeitä sankaritöitä kuitenkin tehtiin ja esim. talvisodassa osin hyvin ihanteellisessakin hengessä - ja siis töitä ja tekoja jotka olivat kirjaimellisesti elintärkeitä tälle kansalle ja tälle maalle, joka aika kirjaimellisesti pelastui surman suusta valtaisin ponnistuksin ja uhrauksin. Varmaan tarvittaisiin joku Shakespeare näkemään niin korkeat kuin alhaisetkin tälläisessä valtavassa verisessä historiallisessa myllerryksessä mutta Linnaa ei ole meidän silti häpeäminen.

 

[Sistis]

Näinhän se tahtoo olla. Suomessa tehtiin monia asioita oikein sodan aikaan, enkä missään tapauksessa vähättele veteraanien uhrauksia, mutta mielestäni heidän korottamisensa jonkinlaiseen kiiltokuvamaiseen sankariasemaan tekee vain hallaa heille itselleen kuin myös nykysuomalaisille.

Olen toisinaan pohtinut puoliksi tosissani, että ehkä elokuvilla on jonkinlainen ansio siinä, että Eurooppa on toistaiseksi elänyt varsin pitkään rauhan aikakautta, vaikka kiristyneitä tilanteita ja alueellisia konflikteja onkin esiintynyt. Nykyajan elokuvien ansiosta sota tajutaan oikeasti sellaiseksi kansalliseksi onnettomuudeksi, että siitä on romantiikka kaukana. Aiemmin kirjallisuus ja teatteri pyrkivät usein juurikin toisenlaiseen, enemmänkin isänmaallisuutta nostattavaan ilmaisuun, jolloin sota esitettiin jotenkin jalona ja jopa upeana asiana.

Ehkä tästä syystä nationalismi on pysynyt edes jotenkin aisoissa Euroopassa (vaikka se valitettavasti nyt nousussa onkin), ja sen myötä suursodilta on onnistuttu välttymään.

Mitä tulee veteraaneihin, niin minusta heidän arvostus ei kärsi siitä mitenkään, että sodat esitetään negatiivisessa valossa. Oikeastaan päinvastoin: arvostus tulee siitä, että he täyttivät tehtävänsä, vaikka olosuhteet olivat sanalla sanoen sellaiset, että runebergilainen romantiikka oli kaukana.

Pilapiirtäjä Kari Suomalainen oli konservatiivinen ja isänmaallinen mies. Tuntematonta sotilasta hän ei Wikipedian mukaan edes lukenut. Silti hänkin lyttäsi kirjan pilapiirroksessaan, todeten suunnilleen, että "On kahdenlaisia sotakirjailijoita. Toiset tekevät ravasta ihanteita (ylväs kuva Vänrikki Stoolin joukoista), toiset taas ihanteista rapaa (kuva resuisesta konekiväärikomppanian porukasta). Kumpikohan lienee parempi tapa?". Vaikka Kari monesti nero olikin, niin tässä hän meni mielestäni pahasti metsään.

 

[Juhaht]

Vääränlainen isänmaallisuushan on puhdasta moukkamaisuutta ja toi Suomalaisen juttu on hyvä todiste siitä.

 

[sampio]

Mutta jos ajattelee Rytin ja Mannerheimin Suomea kaikkine puutteineen ja epäsankarillisuuksineen ja Stalinin Neuvostoliittoa ja Hitlerin Saksaa niin todella tärkeitä sankaritöitä kuitenkin tehtiin ja esim. talvisodassa osin hyvin ihanteellisessakin hengessä - ja siis töitä ja tekoja jotka olivat kirjaimellisesti elintärkeitä tälle kansalle ja tälle maalle, joka aika kirjaimellisesti pelastui surman suusta valtaisin ponnistuksin ja uhrauksin.

Tarkoitukseni ei missään tapauksessa ole vähätellä sota-ajan ponnistuksia sen enempää rintamalla kuin kabineteissakaan, kyllähän Suomen selviytyminen omanlaisensa ihme on ja siitä ainakin itse olen ylpeä. Lähinnä vain en ymmärrä sitä, mihin tarvitsemme kiiltokuvasotilaita, kun sellaisia lopulta harva oli. Toki Suomi oli erilainen yhteiskunta tuolloin, mutta ihminen oli kuitenkin tuntemuksineen samanlainen - pelkoa, toivoa, ikävää ja vihaa on tunnettu siinä missä nykyäänkin, ja se tuo mielestäni sen ihmisen sodassa hyvin läheiseksi, vaikkei tilanteeseen voi tai onneksi tarvitsekaan täysin samaistua.

 

[sampio]

Olen toisinaan pohtinut puoliksi tosissani, että ehkä elokuvilla on jonkinlainen ansio siinä, että Eurooppa on toistaiseksi elänyt varsin pitkään rauhan aikakautta, vaikka kiristyneitä tilanteita ja alueellisia konflikteja onkin esiintynyt. Nykyajan elokuvien ansiosta sota tajutaan oikeasti sellaiseksi kansalliseksi onnettomuudeksi, että siitä on romantiikka kaukana.

En minä pitäisi tätä mitenkään kaukaa haettuna. Elokuvat, sarjat, pelit, sarjakuvat yms. lisäävät historiatietoisuutta vaikka eivät täysin realistisia olisikaan. Tosin vääristävät myös yhtälailla näkemyksiä, jos ei viitekehys ole hallussa ja viihteessä otetaan merkittäviä vapauksia. Taistelutoverit, Sotamies Ryan, uusin Tuntematon ja vastaavat tuotokset ovat kuitenkin pääosin rehellisiä kuvauksia sodan luonteesta sikäli kun näin armeijakokemuksella ja asiantuntija-arvioihin pohjautuen voi todeta, ja kyllähän niillä mielialoja ja -kuvia muokataan. No, kuten viittasit, ei tällä voida tietenkään kaikkea selittää, mutta uskaltaisin väittää, että yksi osatekijä ihmismassoihin vaikuttamisessa sekin on.

 

[olkikuukkeli]

No, kuten viittasit, ei tällä voida tietenkään kaikkea selittää, mutta uskaltaisin väittää, että yksi osatekijä ihmismassoihin vaikuttamisessa sekin on.

Toiseksi toinen maailmansota ja siihen liittyvä kansojen massamurhaaminen jättivät niin syvän trauman eurooppalaisten mieliin (kyseessä oli kuitenkin kaksi aivan järkyttävää konfliktia niin lyhyen ajan sisällä toisistaan, että niissä taistelivat paikoitellen samat sotilaatkin), että La Belle Epoquen aikana noussut sotaromantiikka reippaalla nationalismilla ryyditettynä näytti varmasti lähes kaikista ihan naurettavalta.

Erittäin hyvä ratkaisu on ollut jättää myös Auschwitzin kaltaisia sotamuistomerkkejä, jotka ovat vielä massavierailujen kohteena nykyäänkin. Jos Auschwitzin muistomerkillä* ei mielensä sisällä nyökkää hitaasti ajatukselle, että tällaista ei saa enää koskaan tapahtua, täytyy olla jotenkin päästään vialla. Vaikka historioitsijapiireissä toinen maailmansota alkaa olla joskus keskusteluissa sellainen aihe, josta ei jaksa edes puhua, niin tuo paikka ei tuntunut yhtään kliseeltä. Sieltä palatessa oli ainakin meidän seurue ihan hiljaista poikaa joka iikka.

*For ever let this place be a cry of despair and a warning to humanity, where the Nazis murdered about one and a half million men, women, and children, mainly Jews from various countries of Europe. Auschwitz-Birkenau 1940 - 1945

 

[Meiken]

Nyt on sitten vihdoinkin käyty tämä teos katsomassa. Mitään syvällistä pohdintaa en osaa tästä kertoa. Tykkäsin kyllä. Ehkä kuitenkin takaraivossa liian usein jyskytti sellainen "ei tää näin menny aiemmissa versioissa"-lause, joka hieman häiritsi leffanautintoa. Muuten kyllä ihan mainio tekele. Roolihahmoista Rokan näyttelijä Eero Aho oli ylivoimaisesti paras.

 

[Musta Nuoli]

Ylipäätään ajatus suomalaisista 100% velvollisuudentuntoisina kovina jätkinä (ja muijina) ei vastaa todellisuutta. Sota järkyttää kaikkia siihen osallistuvia, eikä esim. talvisotaa edeltävä maanpuolustustahto ollut kovinkaan korkealla. Kun ei ole vaihtoehtoja, niin onhan sinne silti mentävä. Juuri tästä kertoessaan Linna on parhaimmillaan ja siksi Tuntematon sotilas on niin merkittävä teos.

*Sota-aikana seksi oli ihmistoivon rakentamista – sankarihautajaiset puhkesivat orgioiksi - Kulttuuri - Helsingin Sanomat

Tuli juuri luettua tuore tietokirja "Viinalla terästetty sota" (Jonna Pulkkinen ja Mika Wist), joka toi esiin toisen puolen sodasta eli paikoin aivan käsittämättömäksi menneen ryyppäämisen sota-aikana. Sota-aikana lotrattiin viinalla tuntuvasti, sekä laillisella (lupalaput, viinakortit, Alkon perustaminen jne) että laittomalla tavalla (kilju, pontikka, varastetut viinat, salakuljetus).

Moni koki sankarikuoleman joko kitatessaan konekiväärin jäähdytysnestettä, ties mitä bensaa tai ampuessaan/puukottaessaan rintamatoverinsa helvetinmoisessa kännissä. Äänislinnan valtauksen jälkeen viina virtasi, ja Lapin sodan kuuluisimpia episodeja oli ns. Tornion taikayö, jolloin Tornion vallanneet suomalaissotilaat alkoivat kiskomaan viinaa kuin sienet, aina upseereja myöten. Tästä mm. Iltasanomien jutussa.

Ehkä karuimmalta kuulostava esimerkki oli se, kun jatkosodan aikana korsun pontikkamestari keitteli näkkileivästä ja käymälässä muhineesta aineksesta eli suomeksi sanottuna paskasta pontikkaa. Sitä sitten rintamatoverit joivat ilolla.

Mutta vastapainona tosiaan se, että olihan sota monin paikoin yhtä helvettiä ja kesti vuosikausia. Kyllä siinä on kenen tahansa polla koetuksella eikä ihme, että monet ryyppäsivät jos vain mahdollista oli. Tuntemattoman sotilaan kohtaus "pojasta" on hyvinkin autenttinen, eikä jäänyt varmasti heidänkään porukallaan ainoaksi kerraksi. Toki sitten kun taisteltiin niin sitten taisteltiin, mutta varsinkin asemasotavaiheessa oli sotilailla aika paljon luppoaikaa ja kiljun keittelyksi se meni. Joku sotilas nuoli jopa kiljupönikän mäskitkin saadakseen lisäkänniä.

Puhtoisen sankarisotilaan myyttiä ei siis tarvita. Nämä rosoiset, ryyppäävät ja siviilissä naista kaipaavat sotilaat ovat myyttien sijasta aitoja ihmisiä ja meidän isovanhempiamme jotka tekivät ne teot mitä tarvitsi tehdä ja mitä oli pakko tehdä.

 

[Individual]

Ja nyt pääsi elokuva sitten Guinnessin ennätystenkirjaan. Koskaan elokuvan historiassa ei ole yhdessä otoksessa käytetty näin paljon räjähdysainetta. 64,8 kg.
Finnish war movie 'Unknown Soldier' sets explosives record, watch video (exclusive) | News | Screen
Guinness World Records attempt for Most high explosives detonated in a single film take on Vimeo

 

[-pasi-]

Elokuva kannattaa katsoa.
Se oli parempi, mitä pelkäsin, mutta ei niin hyvä, kuin toivoin.
Nykytekniikalla, ja hyvällä kuvausporukalla voi saada aikaan hyviä leffoja, kuten tämä. En pitänyt siitä, että moni hyvä kohtaus, oli jäänyt vähälle, tai kokonaan pois. Osa näyttelijöistä, ei sopinut elokuvaan. Mutta osa suoriutui erinomaisesti.

Veikkaan että kun Tuntemattomasta tulee se tunnin pitempi 5 osainen tv-sarja niin saadaan enemmän huomiota kohtauksille mitä ei ollut leffassa ja varmaan pitempiä kohtauksia. Saattaa toimia paljon paremmin vielä tv-sarjana. Tavallaan oli hyväkin ettei menä täysin kopiona, kukaan ei jaksaisi samoja kohtauksia ja vuoropuheluja.

Mutta oikeastaan itsekin tuossa näkisin miksi leffa ei olisi täyden 5 tähden leffa on nuo muutamat todella heikot näyttelijäsuoritukset, onneksi suurin osa heikoista suorituksia tekevistä oli sivuosassa ja vain hetken ruudussa. Toinen oli että vaikka leffa oli suomalaisittain isolla budjetilla tehty niin ehkä kameroiden kuvauskulmissa ja erikoistehoisteilla olisi vieläkin enemmän pystynyt mässäilemään, enemmän korkealta kuvattuja kohtauksia ja tehosteita kehiin. Toisaalta varmaan koko leffan piti hyvin kasassa juuri sen tasaisuus ja yllätyksettömyys, jos liikaa eri asialla olisi kikkailtu niin kokonaisuus olisi voinut kärsiä.

 

[Scipio]

Veikkaan että kun Tuntemattomasta tulee se tunnin pitempi 5 osainen tv-sarja niin saadaan enemmän huomiota kohtauksille mitä ei ollut leffassa ja varmaan pitempiä kohtauksia. Saattaa toimia paljon paremmin vielä tv-sarjana. Tavallaan oli hyväkin ettei menä täysin kopiona, kukaan ei jaksaisi samoja kohtauksia ja vuoropuheluja.

Elokuvan lopussa olevassa kohtauksessa kun Rokka ja kumppanit valtaavat komentopaikan takaisin, niin valtauksen jälkeen Rokka kääntää katseensa tielle. Siellä näkyy tulessa oleva, ojaan ajanut ambulanssi. Saattaisiko kysessä olla Hietasta kuljettanut ambulanssi?? Tuostahan saataisiin mahdollisesti hyvinkin voimakas kohtaus, kun Koskela ja Rokka löytävät Hietasen ruumiin ja joutuvat hyvästelemään hänet.

Elokuva tuli tosiaan nähtyä pari viikkoa sitten ja meinasin tännekin kirjoittaa pitkän arvion. Kuitenkin luettuani ketjun, niin totesin että kaikki mietteeni oli täällä jo vähintään kertaalleen sanottu.
Kerrataan nyt kuitenkin joitan asioita: Elokuvan alku oli selvästi Hietasen tarina ja elokuvan loppu taas Rokan tarina. Alun Hietas-keskeisyys hieman häiritsi, ei Hirviniemen vuoksi, joka oli loistava, vaan sen takia, että muut keskeiset hahmot jäivät todella ohuiksi esim. Lehto. Tämän uskon kuitenkin korjaantuvan tv-sarjan myötä.

Elokuva oli hyvä, ajoittain loistava, mutta ei elokuvasta kuitenkaan mikään maailmanparasikinämissään-tyyppinen reaktio tullut.

Itseäni ei elokuvassa häirinnyt yksikään näyttelijä, mutta yhden hahmon syväntäminen oli mielestäni mennyt pieleen, eli Matti Ristisen esittämä Sarastie. Heilastelu lotan kanssa vielä menisi, mutta sitten mukana oli joitain aivan ihmeellisiä repliikkejä siellä täällä ja jossain kohtauksessa mentiin jo runon lausunnan puolelle. Tätä en ymmärtänyt lainkaan ja itse asiassa kauhulla odotan tv-sarjaa, jossa 100-varmasti Sarastien romanssia lotan kanssa tullaan näyttämään vielä enemmän. En muista kirjan kuvausta Sarastiestä, mutta tuskin sieltä näitä ihmeellisyyksiä löytyy.

 

[Individual]

Paukkumaakareiden työstä showreeliä lisää sis. muun muassa tuon em. ambulanssin tuhoutumisen.
IFX Showreel Final Tuntematon Sotilas on Vimeo

 

[-pasi-]

Elokuva tuli tosiaan nähtyä pari viikkoa sitten ja meinasin tännekin kirjoittaa pitkän arvion. Kuitenkin luettuani ketjun, niin totesin että kaikki mietteeni oli täällä jo vähintään kertaalleen sanottu.
Kerrataan nyt kuitenkin joitan asioita: Elokuvan alku oli selvästi Hietasen tarina ja elokuvan loppu taas Rokan tarina. Alun Hietas-keskeisyys hieman häiritsi, ei Hirviniemen vuoksi, joka oli loistava, vaan sen takia, että muut keskeiset hahmot jäivät todella ohuiksi esim. Lehto. Tämän uskon kuitenkin korjaantuvan tv-sarjan myötä.

Lienee tosiaan tv-sarjassa enemmän tuo Lehtokin esillä, nyt sen huomasi kunnolla vasta kun oli jo kuoleena maassa. Alkuperäisessä versiossa on melkeinpä se tärkein roolihahmo joka kannatteli elokuvaa. Varmaan tuo rokan tarina on osittain myös ulkomaita varten, paljon helpompi sen avulla varmaan leffaa mainostella kun vaikka lehdon ympärille jos olisi rakennettu, oli kuitenkin vaan lopulta "rivisotilas". Toki ulkomaalainen versio voi taas olla ihan erilainen, mutta voisi olettaa että rokka on siinäkin avainroolissa.

 

[Undrafted]

Toivottavasti ulkomainenkin versio näytetään telkkarissa jossain välissä. Kaikkiaan tykkäsin elokuvasta ja oli minusta hyvin tehty sekä näytelty. Tv-sarjaa odotellessa pitänee katsoa V1 joku ilta.

 

[Mauri-Antero]

Elokuvan lopussa olevassa kohtauksessa kun Rokka ja kumppanit valtaavat komentopaikan takaisin, niin valtauksen jälkeen Rokka kääntää katseensa tielle. Siellä näkyy tulessa oleva, ojaan ajanut ambulanssi. Saattaisiko kysessä olla Hietasta kuljettanut ambulanssi?? Tuostahan saataisiin mahdollisesti hyvinkin voimakas kohtaus, kun Koskela ja Rokka löytävät Hietasen ruumiin ja joutuvat hyvästelemään hänet.

Elokuva tuli tosiaan nähtyä pari viikkoa sitten ja meinasin tännekin kirjoittaa pitkän arvion. Kuitenkin luettuani ketjun, niin totesin että kaikki mietteeni oli täällä jo vähintään kertaalleen sanottu.

Vähän sama juttu, itse kävin itsenäisyyspäivänä katsomassa, eikä tässä oikein viitsi samoja kirjottaa kattavasti, minkä muut ovat tehneet. Tuota ambulanssi- kohtausta en pystynyt katsomaan, jotenkin järkytys oli liian suuri, kun aikanaan Mollbergin versiosta tuon näin. Vaikka eräänlainen sotahistorian suurkuluttaja- olenkin, niin haavoittuneiden ja aseettomien ihmisten silmitön tulitus kertakaikkiaan pysäyttää.

Ajatus oli itsellä odottaa tuota tv- sarjaa, josta saa kyllä paljon enemmän irti kuin pätkitystä versiosta. Mutta emäntä oli liput mennyt tilaamaan porukoilleen ja meille, joten ei kehdannut kieltääkkään. Jotenkin olen tullut elokuva- teatteri vastaiseksi viime vuosina, koska tykkään nauttia oluesta ja levottomana ihmisenä välillä jaloittelusta ja yleisestä pyörimisestä elokuvan aikana. Eikös nyt sitten kesken elokuvan iskenyt järkyttävä kusihätä, joka osaltaan pilasi tämän kokemuksen. Onneks ei tarvii vähään aikaan mennä elokuviin. Paskoja paikkoja.

 

[Individual]

Vähän sama juttu, itse kävin itsenäisyyspäivänä katsomassa, eikä tässä oikein viitsi samoja kirjottaa kattavasti, minkä muut ovat tehneet. Tuota ambulanssi- kohtausta en pystynyt katsomaan, jotenkin järkytys oli liian suuri, kun aikanaan Mollbergin versiosta tuon näin. Vaikka eräänlainen sotahistorian suurkuluttaja- olenkin, niin haavoittuneiden ja aseettomien ihmisten silmitön tulitus kertakaikkiaan pysäyttää.

Tämä on ollut järkyttävin kohtaus aikoinaan kun Laineen version ekan kerran näin, se oli sitä Mollen pätkässä ja se oli sitä myös nyt Louhimiehen Tuntemattomassa. Kirjassahan ainakin Koskela käy ns. "toteamassa tilanteen" ja sitten Mollen versiossa sidottu ja haavoilla oleva Hietanen kävelee suolla Koskelan unessa. En muista mitä juuri siitä kirjassa kerrottiin, vai kerrotiinko mitään. Maanantaina esitetyssä Antti Jokisen Kätilö-elokuvassa oli minun mielestä enemmän ehkä jenkkileffoista tuttua kuvausta ja leikkausta. Jotenkin se leffa vaikutti hyvinkin sellaiselta rapakon takaiselta, ainakin osin, mutta siellähän Jokinen kannuksensa sai. Muuten Suomessa mennään aika lailla silmien korkeudella. Toki ilmakuvat ovat olleet kalliita toteuttaa ja ehkä sen takia niistä ei ole täällä kamalasti kokemusta. Nykyään on sitten dronet ja kaikki. :)

Laineen oli YYA-henkeen toteuttava ambulanssin väijytys niin, että lentokone tuhosi sen, koska olisihan se antanut puna-armeijasta turhan raa´an kuvan jos noin vain metsän laidasta räiskivät.

 

[sampio]

Käsittääkseni kv-versiossa selitetään tapahtumien kulkua kartoilla, tai näin kuulin puhuttavan. Olisi ihan mielenkiintoista nähdä se ulkkariversio.

 

[Roger Moore]

Käsittääkseni kv-versiossa selitetään tapahtumien kulkua kartoilla, tai näin kuulin puhuttavan. Olisi ihan mielenkiintoista nähdä se ulkkariversio.

Tuohan tulee nähtäväksi myös Suomen elokuvateattereihin, ainakin suurimmissa kaupungeissa tuon näkee. En toki tiedä missä böndellä asut.