Tuli viimein raahauduttua elokuviin. En oikein tiennyt mitä odottaa, mutta (ehkä hieman valitettavasti) juuri sellainen se lopulta oli kun millaiseksi sen ajattelin muodostuvan jo tekovaiheessa. Ei missään nimessä huono elokuva kuitenkaan, nuo kahden tähden arviot eivät kyllä osu maaliinsa. Tämän elokuvan lähdeaineisto on sen verran vahva, että hankala siitä täyttä paskaa on vääntää.
Oli tuossa nähdäkseni selkeitä ongelmiakin, joten sinänsä kritiikki ei ole ollut aiheetonta. Ehkä silmiinpistävintä oli sellainen tietty rytmin puute. Jos elokuva on 3 tuntia pitkä, pitäisi sen olla katsojalle mahdollisimman helposti samaistuttava ja taistelukohtineen jännittävä, mutta etenkin jälkimmäisissä elokuva toisti itseään liikaa. Aikamoinen ero esim. Dunkirkiin, joka oli edellinen teatterin istuimelta näkemäni sotaelokuva.
Toiseksi tätäkin elokuvaa valitettavasti painoi se suomalaisista perisynneistä suomalaisin - näytelmällisyys. Elokuvassa oli niin paljon staattista kuvaa, että katsojan on helppo kuvitella kohtausten väliin ohjaaja huutelemaan "otto 4, käy". Ehkä Louhimies koki kansallisen merkkiteoksen paineet niskassaan niin raskaasti, että tyytyi "esittämään" sen suosikkikohtauksia katsojille kokonaisuuden kustannuksella. Joka tapauksessa sellaista oikein hyvän sotaelokuvan imua tässä ei ole.
Kolmanneksi paljon on hehkutettu modernia kuvanlaatua ja "päivitetyllä tekniikalla" kuvattua sodankäyntiä, mutta osittain tuohon ensimmäisenä mainitsemaani taistelukohtauksien junnaavuuteen kiinnitin itse huomiota jo elokuvan alkuhetkillä. Liian vähän pitkiä kamera-ajoja ja muutenkin aika kunnianhimotonta kuvausta nuo taistelukohtaukset olivat. Vaikka Linnan romaanissa rivimiehen näkökulma on perustellusti valittu ja olennainen osa tarinaa,
kolmannessa kirjasta tehdyssä elokuvassa voisi ehkä heittää välillä kaukaa tai ennen kaikkea ylhäältä otettua kuvaa taistelupaikoista? Voihan toki olla, että kyse on vision puutteen lisäksi budjetin rajoittavuudesta...
Puutteistaan huolimatta Louhimiehen versio kuitenkin oikeuttaa olemassaolonsa. Puheet turhuudesta ovat sikäli liioiteltuja, että tärkeästä aiheesta tehty
hyvä tarina voidaan minun puolestani heittää sukupolvikokemukseksi kolmen vuosikymmenen välein kaikille. Elokuvan suosio kertoo siitä, että tilausta on ollut. Lisäksi uusin versio toimii kyllä kelvollisesti elokuvallisestikin, siinä on vahvoja näyttelijäsuorituksia (Eero Aho etunenässä) ja selvästi se teki vaikutuksen elokuvayleisöön. Itse olisin vain toivonut elokuvallisesti jotain enemmän.
3/5
5. Kolmas tuntematon elokuva
6. Toinen tuntematon elokuva.
Täytyy kyllä ottaa asiakaseen katsoa nuo uudestaan. Lukioikäisenä pidin Mollbergin versiota parempana kuin Lainetta, jonka katsoin olevan yliarvostettu sen ikonisen aseman takia.