Edelleenkään en kiistä sitä huumorin merkitystä. Mutta otatteko te huomioon sitä, että huumoria on myös Mollbergin ja Louhimiehen elokuvissa?
No Mollbergin versiossa ei kyllä ole juuri nimeksikään. Sitä kai ne sotaveteraanit on kuin yhdestä suusta kritisoineet, ettei siellä olisi jaksanut jos noin ilottomia oltaisiin oltu. Ei se huono elokuva ole, mutta tuo huumorittomuus ja alkuun prozaceissa olevilta zombeilta vaikuttavat näyttelijät vievät kyllä sitä realismia jonkun verran pois. Lisäksi heiluva käsivarakuvaus ahtaalla rajauksella alkaa harmittaa pidemmän päälle.
Laineen versiossakin on puutteensa, ilmeisimpänä tietty kankeus ja joidenkin mielestä ylinäyttely (se voi olla vaan erilainen tyyli näytellä, ei välttämättä huonompi kuin nämä nykyiset vakavahenkiset tuijottelut), mutta toisaalta siinä on ikonisimmat kohtaukset (Lehdon kuolema, kovennetun seisominen, suolasilli jne.), joten myös ikimuistoisimmat näyttelijäsuoritukset. Sijoittaisin Laineen niukasti ykköseksi tästä johtuen, mutta sama arvosana 4/5 kelvatkoon kaikille kolmelle elokuvalle.
Niin tämä uusi Louhimiehen versio tuli nyt viimein tänään nähtyä. Hyvän elokuvan ne on (taas) saaneet aikaan, Linnan romaanista vissiin tulee väkisin hyvä käsikirjoitus. Tosiaan Rokan showksi tämä vähän muodostui, josta johtuen tietyt muut hahmot jäi vähemmälle huomiolle ja ikonisia kohtauksia oli jätetty välistä. Mieluummin olisin nähnyt karsittavan niistä kotirintamakohtauksista, ne ei mielestäni tuoneet mitään olennaista. Rokka sanoo, että on vaimo ja lapset Kannaksella, sitten näytetään että niinpä on. Kaiken lisäksi Vesala-vaimo ja kiiltokuvalapset ei ollut edes kovin uskottavan tuntuinen skenaario Rokan kotioloiksi jostain syystä.
Hietanen oli ehkä hieman totisemman oloinen poika kuin kirjassa saati Laineen versiossa, mutta ihan kelpo tulkinta. Lehdosta ja Lammiosta ei saatu tarpeeksi irti, lisää kusipäisyyttä olisi tarvittu. Koskelasta ei saanut oikein otetta, millainen tyyppi on kyseessä muuta kuin vaitelias tolkun mies. Mutta jokseenkin kaikki Rokan kohtaukset on onnistunut hyvin. Ja Vanhala on kyllä parempi tässä uudessa kuin aiemmissa filmiversioissa ja saa myös isomman roolin.
Tuntematon sotilas on kyllä sellainen runsaudensarvi, kun näitä mehukkaita rooleja riittää, että voidaan aina keskustella kuka missäkin osassa on onnistunut parhaiten.