Tuntematon sotilas (vuoden 2017 versio)

[sampio]

Ei se mikään Rokka-show ole. Noustetaan esiin ihan tarkoituksella pääosaan, mutta Aho onnistuu roolissaan hyvin ja tuo Rokan mielenmaisemaa esille. Kirjahan keskittyy keskeisiin miehiin melko tasapuolisesti eikä siinä mielestäni läpikaluta Rokkaa sen enempää.

 

[Punainen Vaara]

Itse petyin pahasti. Ei mitään uutta kulmaa lähestymisessä vaan tehtiin käytännössa vanha tuntematon vain värillisenä.

 

[Uuhis #97]

En kyllä taida viitsiä mennä katsomaan, jos kerran kyseessä on Rokka-show. Todella läpikaluttu jo kirjassa ja ensimmäisessä elokuvassa. Ei varsinaisesti kiinnosta mennä katsomaan "uutta näkemystä" Rokasta.

Spoileri

No jaa, enemmän tässä maalataan kokonaiskuvaa Rokasta ihmisenä kuin kirjassa noilla muutamilla kohtauksilla kotona. Tosin ehkä nuo lisätyt kohdat joissa Rokka "sattumalta" todistaa tuon kirjassa kuvatun teloituksen ja mönkään menevät Viirilän ja Honkajoen rangaistussulkeiset ovat vähän päälleliimattuja. Eivät mielestäni tehneet kuitenkaan elokuvasta huonoa. Omasta mielestäni Kariluoto ehkä hahmona hieman lässähti, alku oli lupaava, mutta tuo ei oikein loppuun asti toiminut vaikka Jorma-poikaakin nostettiin esille Rokan ja Koskelan lisäksi. Hietanen putoaa täysin, alussa hahmo on voimakkaastikin esillä, mutta sitten Petroskoin jälkeen katoaa vain käydäkseen kerran katsomassa Veerukkaa turhaan ja sitten kuolee jo pois.

 

[heketsu88]

Katsoin tuossa eilen illalla huvikseni pätkiä Laineen Tuntemattomasta, ja lähinnä näitä Rokan kohtauksia katselin ja hain pientä vertailua. Onhan noissa ihan jäätävä ero, toki aika on eri mutta kyllä se Laineen Tuntematon Sotilas on melkoinen rillumarei-elokuva sotalavasteissa. En tiedä millainen se kirjojen kuvaus Rokasta on, mutta varsinkin Laineen versiossa äijä on sellainen koko ajan juttua suoltava suupaltti, joka vitsailee jopa leffan lopussa kun miestä kannetaan paareilla kun on osumaa saanut.

Parissa kohdassa Tolvasen Rokka kyllä hyvinkin vertailukelpoinen tähän Ahon Rokkaan, eli niissä kohtauksissa kun Rokka vähän kiihtyy ja avautuu upseereille kivien keräämisestä yms. Muutenhan tuo on kyllä tänä päivänä melkoinen sketsihahmo.

Noh, toki se on oman aikansa versio ja sellaisenaan sitä täytyy kyllä arvostaa, koska alkuperäisessä Tuntemattomassa mukana näytelleet olivat pääasiassa sodan käyneitä itsekin, joten se toimii eräänlaisena dokumenttikuvauksena myöskin. Ilmeisesti sillä huumorilla on kuitenkin aika tärkeä rooli ollut vakavien tapahtumien keskellä.

Kotoa löytyisi tuo Sotaromaani, pitää kyllä varmaan lukea pois viimeistään joulukuussa kun pääsee "kesälomaa" viettämään.

Kyllähän Tuntematon sotilas-teossessakin Rokka on ainakin aluksi suupaltti, mutta alkaa sodan loppupuolella lopullisenkin toivon sodan voitosta mentyä ja varsinkin silloin kun Koskela kuolee tehtyään Rokan mielestä "itsemurhan" synkistymään pikkasen. Mutta samalla tavalla se vitsailee siitä haavoittumisestaan kirjassakin, mitä Laineen Tuntemattomassa sotilaassa. En tiiä sitten, että kokiko Rokka jonkinlaisen helpotuksen tuossa haavoittumisessaan, kun pääsee pois sodan keskeltä takaisin perheen luo?

Mitä Reino Tolvasen näyttelemiseen tulee, niin hänhän ei ollut ammatiltaan näyttelijä, vaan teki sitä harrastuspohjalta. Hänethän valittiin Rokan rooliin kuulema sillä perusteella, että oli ainoa Rokan rooliin pyrkijöistä, joka osasi Kannaksen murretta. Mutta onhan Tolvanen jättänyt roolistaan Rokkana ikimuistoisen kuvan, varsinkin sen iskeminen nyrkillä pöytään siinä kohtauksessa, missä Rokka hermostuu Lammiolle.

 

[mjarkko]

Jussit on jaettu jonkun iltapulun mukaan kun tämä tuli ensi-iltaan. Kuitenkin Ikitie on mielestäni vuoden paras kotimainen.

Tämä tuntematon on parempi kuin Laineen versio. Tosin en en ole muita versioita teatterissa katsonut.

 

[El Gordo]

Edelleenkään en kiistä sitä huumorin merkitystä. Mutta otatteko te huomioon sitä, että huumoria on myös Mollbergin ja Louhimiehen elokuvissa?

No Mollbergin versiossa ei kyllä ole juuri nimeksikään. Sitä kai ne sotaveteraanit on kuin yhdestä suusta kritisoineet, ettei siellä olisi jaksanut jos noin ilottomia oltaisiin oltu. Ei se huono elokuva ole, mutta tuo huumorittomuus ja alkuun prozaceissa olevilta zombeilta vaikuttavat näyttelijät vievät kyllä sitä realismia jonkun verran pois. Lisäksi heiluva käsivarakuvaus ahtaalla rajauksella alkaa harmittaa pidemmän päälle.

Laineen versiossakin on puutteensa, ilmeisimpänä tietty kankeus ja joidenkin mielestä ylinäyttely (se voi olla vaan erilainen tyyli näytellä, ei välttämättä huonompi kuin nämä nykyiset vakavahenkiset tuijottelut), mutta toisaalta siinä on ikonisimmat kohtaukset (Lehdon kuolema, kovennetun seisominen, suolasilli jne.), joten myös ikimuistoisimmat näyttelijäsuoritukset. Sijoittaisin Laineen niukasti ykköseksi tästä johtuen, mutta sama arvosana 4/5 kelvatkoon kaikille kolmelle elokuvalle.

Niin tämä uusi Louhimiehen versio tuli nyt viimein tänään nähtyä. Hyvän elokuvan ne on (taas) saaneet aikaan, Linnan romaanista vissiin tulee väkisin hyvä käsikirjoitus. Tosiaan Rokan showksi tämä vähän muodostui, josta johtuen tietyt muut hahmot jäi vähemmälle huomiolle ja ikonisia kohtauksia oli jätetty välistä. Mieluummin olisin nähnyt karsittavan niistä kotirintamakohtauksista, ne ei mielestäni tuoneet mitään olennaista. Rokka sanoo, että on vaimo ja lapset Kannaksella, sitten näytetään että niinpä on. Kaiken lisäksi Vesala-vaimo ja kiiltokuvalapset ei ollut edes kovin uskottavan tuntuinen skenaario Rokan kotioloiksi jostain syystä.

Hietanen oli ehkä hieman totisemman oloinen poika kuin kirjassa saati Laineen versiossa, mutta ihan kelpo tulkinta. Lehdosta ja Lammiosta ei saatu tarpeeksi irti, lisää kusipäisyyttä olisi tarvittu. Koskelasta ei saanut oikein otetta, millainen tyyppi on kyseessä muuta kuin vaitelias tolkun mies. Mutta jokseenkin kaikki Rokan kohtaukset on onnistunut hyvin. Ja Vanhala on kyllä parempi tässä uudessa kuin aiemmissa filmiversioissa ja saa myös isomman roolin.

Tuntematon sotilas on kyllä sellainen runsaudensarvi, kun näitä mehukkaita rooleja riittää, että voidaan aina keskustella kuka missäkin osassa on onnistunut parhaiten.

 

[Stigu]

Mieluummin olisin nähnyt karsittavan niistä kotirintamakohtauksista, ne ei mielestäni tuoneet mitään olennaista. Rokka sanoo, että on vaimo ja lapset Kannaksella, sitten näytetään että niinpä on.

Omasta mielestäni tässä uudessa Tuntemattomassa oli nimenomaan hyvää se, että a) siinä paneuduttiin yhden henkilön (Rokka) sielunmaisemaan hieman tarkemmin ja b) että siinä kuvattiin hieman myös kotioloja.

Tuo b-kohta siksi, että siinä tuotiin esille myös kotirintaman ahdistusta. Ja erityisesti sitä, miten ristiriitaista sotilaan kannalta varmaankin lomille pääsy on ollut: Tavallaan varmaan helpotti, mutta kun ajatukset oli koko ajan sodassa ja sen mielettömyydessä, niin ajatukset olivat kotonakin jossain muualla. Ja sitten se vitutus, että pitää palata sinne rintamalle takaisin.

Ihan OK leffa oli, tosiaan nuo yllä olevat pointit toivat hieman uutta kulmaa jo hieman kaluttuun aiheeseen. Lisäksi visuaalinen toteutus oli luonnollisesti "hieman" parempaa kuin Laineen versiossa. Kyllähän Suomen (ja ryssän) luonto vaan on todella hieno.

 

[Sistis]

No Mollbergin versiossa ei kyllä ole juuri nimeksikään. Sitä kai ne sotaveteraanit on kuin yhdestä suusta kritisoineet, ettei siellä olisi jaksanut jos noin ilottomia oltaisiin oltu.

No jaa, kyllä Mollbergin versiossakin Hietanen ja Rahikainen huulta heittävät pitkin elokuvaa. Viirilä, joka itsessään on varsin koominen hahmo, on isossa roolissa muihin elokuvaversioihin nähden. Salo yksinkertaisena idealistina on niin ikään hauska persoona. Ja kyllä Liskin Rokkakin pilke silmäkulmassa kulkee, vaikkei sellainen paikoin röyhkeäkin rellestäjä olekaan kuin Tolvasen Rokka.

Edit: autocorrect ei osaa yhdyssanoja

 

[Sistis]

Tuo "Sotaveteraanit kritisoineet kuin yhdestä suusta" on aika mielenkiintoinen väittämä, josta en ole löytänyt totuuspohjaa. Sellaisen väittämän olen kuitenkin löytänyt, että sodassa rivimiehinä olleet olisivat pitäneet elokuvaa pääsääntöisesti realistisena, mutta sodan aikainen upseeristo ei olisi suhtautunut siihen aina niinkään positiivisesti.

Löysin muuten aiheeseen liittyvän julkaisun, jonka Jyväskylän yliopisto on tehnyt jokunen aika elokuvan tekemisen jälkeen. Tämä on todella pitkä, joten en todellakaan lukenut sitä kokonaan, ja tuskin kukaan muukaan sitä jaksaa tehdä. Sivuilla 85-95 (tai jossain noilla paikkeilla) oli kohtia, jotka vähän tukevat tuota omaa mielikuvaani.

Katsotaan, toimiiko linkki:
https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream...78-951-39-5768-1_Nykykulttuuri_julkaisu_4.pdf

Linkki vie Jyväskylän yliopiston julkaisuun, pdf-muodossa.

 

[Unkka]

Itselle parhaimmuusjärjestys on nuorimmasta vanhimpaan. Toki olen vain tämän uuden nähnyt elokuvateatterissa. Laineen ja Molbergin Tuntemattomat olen nähnyt vain TV:n kautta. Johtuneeko tuosta, en tiedä. Mutta kyllä tämä uusi Tuntematon on kirvoitanut paljon keskusteluja arkielämässä. Yksi kaverini sanoi, että Mollen Tuntematon kuvaa parhaiten sodan ankeutta yleensä, vaikea tuota on kiistää. Tässä uusimmassa ehkäpä on kirjan teksti kaikkein kauimpana, mutta siitä huolimatta aika uskollinen. Uusimmassa on parasta muihin verrattuna tuo lopun torjuntataistelukohtaukset, oikeasti ryssä torjuttiin ja itsenäisyys säilytettiin. Ei niinkään hävitty, tai hävittiin mutta vihollinen torjuttiin, jopa b-luokan miehillä.

 

[kiekkoaktivisti]

Ihan kysymyksenä, oliko teatterissa missä tuntemattoman kävin katsomassa kyseessä joku huono kuuloisten/kuurojen versio? Kun koko elokuvan ajan vuorosanat oli tekstitetty ja vuorosanojen lisäksi oli tekstitetty paljon, että mitä tapahtuu esim. "venäläistä vaikerrusta, konekiväärin ammuntaa, luotien vinkunaa, tankkien jylinää" jne. Itseä ainakin häiritsi ja olisin paljon mieluummin katsonut version ilman minkäänlaista tekstitystä. Vai oliko kyseessä vain yksi versio mikä sattui osumaan omalle kohdalle?

 

[Uuhis #97]

Ei tuollaisia ainakaan omassa näkemässäni näytöksessä ollut.

 

[Musta Nuoli]

Ihan kysymyksenä, oliko teatterissa missä tuntemattoman kävin katsomassa kyseessä joku huono kuuloisten/kuurojen versio? Kun koko elokuvan ajan vuorosanat oli tekstitetty ja vuorosanojen lisäksi oli tekstitetty paljon, että mitä tapahtuu esim. "venäläistä vaikerrusta, konekiväärin ammuntaa, luotien vinkunaa, tankkien jylinää" jne. Itseä ainakin häiritsi ja olisin paljon mieluummin katsonut version ilman minkäänlaista tekstitystä. Vai oliko kyseessä vain yksi versio mikä sattui osumaan omalle kohdalle?

Onhan elokuvasta toki myös tekstitettyjä versioita jotka on tarkoitettu huonokuuloisille ja kuuroille. Olet sitten päätynyt sellaiseen näytökseen.

Hyvä, että näitä näytöksiä on, sillä suomalaisten elokuvien äänituotanto on perinteisesti heikkotasoista ja lisäksi Tuntemattoman sotilaan yleisössä on paljon vanhempaa väkeä. Veteraanithan pääsevät tietääkseni ilmaiseksi ja muutenkin monella suomalaisella on kuulon alenemaa. En minäkään Tuntemattoman repliikeistä kaikista selvää saanut, tekstitys suomeksi olisi ollut muuten paikallaan ellen tietäisi tarinan kulkua ennestään niin hyvin.

Paljon vähemmän minua haittaa elokuvan suomenkielinen tekstitys selityksien kera kuin ruotsinkielinen tekstitys. Huonokuuloisia ja kuulo-ongelmaisia on joka tapauksessa Suomessa enemmän kuin vain ruotsia osaavia joten saisi oikeastaan olla niin, että valtaosassa suomalaisia elokuvia olisi tekstitys ja tukitekstit suomeksi ja valikoiduissa näytöksissä sitten ruotsinkieliset tekstit niitä kaipaaville.

 

[TrafficIsland]

Tuntematon katsottuna täälläkin. Katsomisen arvoinen, mutta ei mielestäni alkuperäisen veroinen.

Rokka oli hyvinkin isossa roolissa, kuten täälläkin on monet todenneet. Hieman itseäni jäi Rokan hahmossa häiritsemään sellainen chucknorrismainen virheettömyys. Täydellinen soturi oli kotirintamallakin täydellinen maanviljelijä, aviomies ja perheenisä. Hiukan lisää säröä olisin kaivannut.

 

[Kiekkokatsoja]

Asteikolla 0-5, annan 3.5 tähteä.
Rooleista onnistuneita Rokan ja Vanhalan näyttelijät. Epäonnistuneita Hietala, Koskela ja osittain myös Kariluotoa näytelleet.

Kehuja taustamaisemista, kuvakulmista ja paikoin leikkauksesta. Kehuja myös siitä, että elokuva paikoin pysäytti katselijan ajattelemaan sodan todellisuutta. Ja elokuva herätti ajatuksia, myös päättymisen jälkeen.

Moitteita siitä, että moni hyvä kohtaus jätetty vähälle/pois. Moitteita, että Lehdon (uhoaja) ja Riitaoja (pelkuri) rooli jäi liian vähälle.
Ohjaaja väitti, että kenestäkään ei tehty sankaria tässä elokuvassa, mutta kyllä Rokka sitä kuitenkin oli. Vastapainoksi olisi tullut siis esittää enemmän pelkureita ja uhoajiakin.

Katson elokuvan vielä uudestaan mielelläni.

 

[LuKi]

Asteikolla 0-5, annan 3.5 tähteä.
Rooleista onnistuneita Rokan ja Vanhalan näyttelijät. Epäonnistuneita Hietala, Koskela ja osittain myös Kariluotoa näytelleet.

Kehuja taustamaisemista, kuvakulmista ja paikoin leikkauksesta. Kehuja myös siitä, että elokuva paikoin pysäytti katselijan ajattelemaan sodan todellisuutta. Ja elokuva herätti ajatuksia, myös päättymisen jälkeen.

Moitteita siitä, että moni hyvä kohtaus jätetty vähälle/pois. Moitteita, että Lehdon (uhoaja) ja Riitaoja (pelkuri) rooli jäi liian vähälle.
Ohjaaja väitti, että kenestäkään ei tehty sankaria tässä elokuvassa, mutta kyllä Rokka sitä kuitenkin oli. Vastapainoksi olisi tullut siis esittää enemmän pelkureita ja uhoajiakin.

Katson elokuvan vielä uudestaan mielelläni.

Linnan tekstissä Lehto ei ole kyllä mikään "uhoaja", tai sitten ymmärrämme suomen kielen käsitteen eri tavalla. Uhoaminen suomalaisessa sotakontekstissa tarkoitti kyllä ryssän vähättelyä ja Suur-Suomi haaveita. Näistä Lehto ei välitä mitään, uhmakas hän on ja kapinassa koko maailmaa vastaan. Salo on uhoaja, vaikkei henkilkohtaiset ominaisuudet puheita pidemmälle riitä. Myös Hietanen (ei Hietala) on aluksi nulikkamainen uhoaja, mutta tämä suuntautuu leikinlaskuisena kaikkea kohtaan. Hietanen kasvaa kirjassa selvimmin aikuiseksi ja uhoaminen jää pois. Kariluotokin on uhoaja, vaikka tuo sen esiin ideologisessa muodossa. Siltä pohjalta hän lopuksi kaatuu haaveidensa mukana. Koskela kaatuu väsymyksen ja vastuuntunnon tuloksena, Kariluodon tai Salon mielialoille ei Koskelassa ole tilaa. Mielestäni Vatanen näyttelee erinomaisesti juuri näitä Koskelan mielialoja, huomaa että kaveri osaa kirjan lähes ulkoa.

Elokuvan erinomaisuus oli juuri sodan todellisuuden pohtimen ja sitä jäi miettimään moneksi päiväksi katsomisen jälkeen. Vieläkin täytyy näköjään kommentoida tänne ketjuun....

 

[dana77]

Kävin eilen katsomassa leffan ja pidän sitä selvästi parhaana kolmikosta. Tämä oli ensimmäinen joissa henkilöhahmoista oli onnistuttu löytämään moniulotteisuutta ja syvyyttäkin ja sitä tuo kotirintaman näyttäminen aina välillä korosti hienosti. Tykkäsin elokuvassa myös siitä, ettei se ihan orjallisesti noudattanut alkuperäistä vaan vuorosanoja oli hieman nykyaikaistettu ja saatu siten realismin vaikutelmaa lisättyä entuudestaan. Pari kohtausta olisin nähnnyt mielelläni toteutettavan toisin ja joitain leikkauspäätöksiä olisin voinut tehdä toisin, mutta pääsääntöisesti hyvin vedetty.

 

[Rinksu]

Linnan tekstissä Lehto ei ole kyllä mikään "uhoaja", tai sitten ymmärrämme suomen kielen käsitteen eri tavalla. Uhoaminen suomalaisessa sotakontekstissa tarkoitti kyllä ryssän vähättelyä ja Suur-Suomi haaveita. Näistä Lehto ei välitä mitään, uhmakas hän on ja kapinassa koko maailmaa vastaan.

Lehto on enemmänkin sellainen karujen olojen raaistama misantropi. Tuohan kasvoi orpona Tampereella 30-luvun pula-aikana ja siitä lähtien kun jakoi ilmaista papusoppaa nälkää näkeville, alkoi suhtautua ihmisiin joko täydellisen yhdentekevinä tai sitten vihaamaan heitä. Kaikenlaista heikkoutta mies vihaa ja Riitaoja saa sitten olla sen katkeruuden kohde komppaniassa. Vedetäänhän kirjan lopussa vielä vähän yhtäläisyysviivoja Lehdon ja Karjulan välille. Että todennäköiseti Lehto olisi ollut samanlainen, jos olisi everstiluutnantin natsat kaulassa. Vaikka Kaarna alussa toisin ajatteleekin (siis ajattelee, että Lehdon hurjuuden kun saisi jotenkin valjastettua, alkaisi se toimimaan yhteiskuntaa hyödyttävällä tavalla). .

 

[dana77]

Minusta elokuvaa olisi täydentänyt kivasti se, että joku oma olisi ampunut Karjulan. Kirjassahan kerrottiin, että joku jo tähtäsi häntä, mutta sitten yhtäkkiä jostain armollisesti ilmaantuikin sopivasti vihollinen hänet ampumaan. En tiedä perustuuko tuo kohta tositapahtumiin (tuskin sillä Linna ei tuossa vaiheessa rintamalla ollut), mutta jos olisi perustunut niin noinhan siinä olisi oikeasti käynyt. Miksipä sitä ei voisi ääneen sanoa.

 

[Uuhis #97]

En tiedä perustuuko tuo kohta tositapahtumiin (tuskin sillä Linna ei tuossa vaiheessa rintamalla ollut), mutta jos olisi perustunut niin noinhan siinä olisi oikeasti käynyt. Miksipä sitä ei voisi ääneen sanoa.

Linna perusti nuo loppupään tapahtumat veljensä ja vanhan yksikkönsä palvelustovereiden kokemuksiin, joten todellisuuspohja ei ole mahdonton.

 

[Individual]

Minusta elokuvaa olisi täydentänyt kivasti se, että joku oma olisi ampunut Karjulan. Kirjassahan kerrottiin, että joku jo tähtäsi häntä, mutta sitten yhtäkkiä jostain armollisesti ilmaantuikin sopivasti vihollinen hänet ampumaan.

Melkein odotti, että joku olisi posauttanut hänet, sen verta oli intensiiviset ilmeet Viirilän asetovereilla. Mutta olihan siinäkin twistiä, että ilmeisesti, vaikkei sitä näytetty suoraan, eversti Karjulasta taisi tulla eversti Lättänä, kiitos venäläisen tankin. Kaikkien kolmen leffaversion riipaisevin kohtaus on minulle edelleen Hietasen haavoittuminen ja lopulta kuolema sairasauton väijytyksessä ja huh, kuinka vistosti se oli tässäkin saatu toteutettua. Tuskin tulee elokuvateatteriin mentyä uudelleen tätä katsomaan, eli se on sitten vissiin odotettava kunnes leffa ilmestyy Elisa Viihteeseen, tai muualle. Telkkarisarja taisi näkyä vasta 2018-2019 taitteessa.

 

[Musta Nuoli]

Minusta elokuvaa olisi täydentänyt kivasti se, että joku oma olisi ampunut Karjulan. Kirjassahan kerrottiin, että joku jo tähtäsi häntä, mutta sitten yhtäkkiä jostain armollisesti ilmaantuikin sopivasti vihollinen hänet ampumaan. En tiedä perustuuko tuo kohta tositapahtumiin (tuskin sillä Linna ei tuossa vaiheessa rintamalla ollut), mutta jos olisi perustunut niin noinhan siinä olisi oikeasti käynyt. Miksipä sitä ei voisi ääneen sanoa.

Karjulan kuolema ei välttämättä perustu todellisuuspohjaan, mutta sen sijaan Karjulan hahmo saattaa hyvinkin mahdollisesti perustua todellisuuspohjaan. Eiköhän vastaavanlaisia ns. kusipääkapiaisia ja rivimiesten koettelemuksesta vieraantuneita korkeamman upseeriarvon sotahulluja tuolla riittänyt.

Moni upseerihan oli lisäksi vielä jonkinlaisessa pilleritokkurassa, esimerkiksi jatkosodan aikana everstiluutnanttina (myöhemmin jalkaväenkenraalina) toiminut Adolf Ehrnrooth määräsi Äyräpään taistelussa 1944 tykistökeskityksen omiin asemiin ja oli ainakin aikalaisupseerin mukaan suht tokkurassa pervitiinin ja unilääkkeiden vuorovetoisen popsimisen johdosta. Ylen sivuillahan oli tästä pari vuotta sitten artikkelikin, tässä katkelma siitä:

Ehrnroothin piriste-unilääkekierteestä on todisteena vain yksi aikalaiskuvaus: hänen oman rykmenttinsä valistusupseerin, Matti Kuusen muistelmat: "Everstiluutnanttimme, josta 6.7. oli tullut täysi eversti, johti viimeistä taistoamme pervitiinin ja unilääkkeiden vuoroviljelyn varassa. Kun tilanne vaati, Niilo Usvasalo, Kalle Niemistö, joskus minäkin, ravistelimme hänet hereille. Tuskallisesti tajuihinsa palaavan esimiehen vihanpurkaukset eivät meidän suunnassamme johtaneet sanankäyttöä pahempaan. Mutta kun tykistön yhteysmies viestitti, että Äyräpään kirkonmäellä heilutettiin valkoista lippua, miltei tajuton everstimme viestin tajuttuaan tilasi sikäläisiin asemiimme patteriston iskun."

Vaihdoin ajatuksia tästä tunteita herättävästä tiedosta myös Ehrnroothin pojan, everstiluutnantti Hans Adolfin kanssa. Hän piti akateemikko Kuusen näkemyksiä isästään todennäköisesti objektiivisina ja tosina.

Nythän tuoreeltaan julkaistiin myös dosentti Lasse Laaksosen tietokirja sodanjohdon ja ylempien upseerien alkoholinkäytöstä nimeltään "Viina, hermot ja rangaistukset 1918–1945". Iltasanomissa oli siitä juttua.

Eli en pitäisi yhtään mahdottomana, että tosielämän "Karjula" olisi ollut juuri tuollainen kusipää, sen sijaan tuskin häntä ainakaan omat hoitivat pois päiviltä. Eiväthän Linnan kirjalliset hahmot aina kokeneet samaa kohtaloa kuin tosielämään perustuvat suorat esikuvansa. Esimerkiksi varsinaissuomalaisen Hietasen hahmo perustui varsinaissuomalaiseen Santaseen, mutta Santanen selvisi hengissä toisin kuin hänen kirjallinen versionsa Hietanen.

Koska Linna ei suoraan sanottuna juurikaan mielikuvitusta käyttänyt hahmojensa nimeämisessä (Santanen=Hietanen, Rummukainen=Rahikainen, Kaarna=Kärnä jne jne) niin joku JR8:n sotataipaleesta ja jatkosodan perääntymisvaiheen eversteistä paremmin perillä oleva voisi selvitellä, oliko tuolloin olemassa jotain eversti Karjulan tapaista tyyppiä? Kurjala? Pukkila? Galt?

Tietäisikö esim. @Freddie Freeloader tai @Pisin Kääpiö 186cm näistä mitään?

 

[Huerzo]

Karjulan kuolema ei välttämättä perustu todellisuuspohjaan, mutta sen sijaan Karjulan hahmo saattaa hyvinkin mahdollisesti perustua todellisuuspohjaan.

Googlailin Karjulan hahmosta lisätietoja joskus itsekin ja törmäsin tähän Wikipedian artikkeliin:
Sotamies Hytin tapaus – Wikipedia

Sotamies Hytin ampumistapaus tapahtui jatkosodan loppuvaiheessa Ilomantsin mottitaistelujen aikana kun 21. prikaatin I pataljoonan komentaja majuri S. O. Lindgren ampui pistoolilla sotamies Eemil Hytin 5. elokuuta 1944 sotaväen järjestyssäännön 5. pykälän nojalla,...Väinö Linna käytti tapausta kirjassaan Tuntematon sotilas: everstiluutnantti Karjulan tekemä sotamies Viirilän ampuminen pistoolilla pohjautuu sotamies Hytin tapaukseen.

Edit: Kun tarkemmin mietin, kysymys taisi koskea Karjulan hahmoa laajemmin, eikä pelkkää elokuvassa nähtävää yksityiskohtaa? Joka tapauksessa Karjulan kuolema taitaa olla pikemminkin symbolinen vertauskuva - Suur-Suomen mahtailijat rusentuvat rautamöykyn alle.

 

[Musta Nuoli]

Googlailin Karjulan hahmosta lisätietoja joskus itsekin ja törmäsin tähän Wikipedian artikkeliin:
Sotamies Hytin tapaus – Wikipedia

Se on varmasti tämä tapaus, kiitos tiedosta. Aika epävakaa tapaus tuo majuri Lindgren:

"Lindgren sai Hytin ampumisen ohella lisää kuuluisuutta syksyllä 1959 kun hän tapasi mailleen Pernajassa Kjällön saaressa metsästysretkellään eksyneen olympia-ampuja Pentti Linnosvuon seurueineen, syytti näitä salametsästyksestä ja pakotti haulikolla uhaten heidät kävelemään kädet ylhäällä ja housut kintuissa. Hän sai tapauksesta lisänimen ”Housut kintuissa -eversti”. Lindgren tuomittiin myöhemmin Linnosvuon seurueen uhkailusta seitsemän kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.
S. O. Lindgreniä pidettiin yleisesti myös vuonna 1962 valmistuneessa Mika Waltarin Tähdet kertovat, komisario Palmu -elokuvassa esiintyvän majuri Carl Gustaf Vadenblickin (esittäjä Helge Herala) esikuvana.
Lindgren teki itsemurhan ampuma-aseella 18. tammikuuta 1968."

Lindgren oli myös Vadenblickin esikuva, ja näköjään myös Mauri Sariolan Susikoski-tarinan inspiraationa kirjassa Susikoski ja elämän kevät. Tuon kirjan olen lukenutkin, siinä oli suht kahjo upseerismies.

Tuollaisille Lindgreneille saisi kyllä jo sota-aikana järjestää odottamattoman sankarikuoleman jos ryhtyvät noin vain omiansa ampumaan ilman ihmeempää syytä.

 

[mjr]

Jaa, enpä ole vieläkään saanut äntiin katsomista, sama Ikitien kohdalla. Jotenkin ei oikein jaksaisi käydä läpi tuttua historiaa ja vieläpä aika raskaita tunnelmia. Kai sitä on silti pakko vääntäytyä katsomaan. Tällä hetkellähän konsensus vaikuttaisi olevan 3,5-4/5 eli ei tarvitse hävetä, mutta ei kuolematon mestariteoskaan.