Tuntematon sotilas (vuoden 2017 versio)

[Sistis]

Noh, toki se on oman aikansa versio ja sellaisenaan sitä täytyy kyllä arvostaa, koska alkuperäisessä Tuntemattomassa mukana näytelleet olivat pääasiassa sodan käyneitä itsekin, joten se toimii eräänlaisena dokumenttikuvauksena myöskin. Ilmeisesti sillä huumorilla on kuitenkin aika tärkeä rooli ollut vakavien tapahtumien keskellä.

On sillä ollut, mutta jotenkin minun on hyvin vaikea uskoa, että rintamalla huumori olisi ollut sellaista, kuin Laineen rillumarei-versiossa. Se ei vain vaikuta uskottavalta, kun kaveria kuolee vierestä, ja oma henki on koko ajan vaarassa. Mielestäni Mollbergin ja Louhimiehen elokuvissa huumori on paljon uskottavammin läsnä. Kyllä sitä niissäkin löytyy, mutta se ei ole niin epäaidosti pinnassa kuin Laineen versiossa, joka minusta on melkeinpä jo sotilasfarssiksi laskettavissa...

 

[Rinksu]

En tiedä millainen se kirjojen kuvaus Rokasta on, mutta varsinkin Laineen versiossa äijä on sellainen koko ajan juttua suoltava suupaltti, joka vitsailee jopa leffan lopussa kun miestä kannetaan paareilla kun on osumaa saanut.

Kyllähän siitä Laineen versiosta on ne Rokan hahmon synkemmät puolet karsittu pois, varmaan toki juuri ajan hengen mukaisesti. Kyllähän siinä Linnan Rokassa on ihan silkkaa revanssihenkeäkin, eli naapurit vei minun tilan, nyt saavat maksaa.Ymmärrettävää toki. Varsinkin kun tappio alkaa olla varmaa ja tietysti tarkoittaa taas uutta henkilökohtaistakin menetystä, muuttuu Rokkakin astetta synkemmäksi. Koskelan kuolema synkistää sitten vielä enemmän, kun pitää tuota täydellisen turhana, kuin "itemurhan olis tehny".

Kannattaa lukaista se kirja, siinähän se paras versio Rokasta on.

 

[Rinksu]

Vanhalan homostatusta,

Linnan alkuperäisestä on karsittu "sotilasrivoudet" pois, mutta siitä Sotaromaanista nuo löytyvät. Ja siitä kiljukohtauksesta on poistettu pätkä, jossa Rokka kyselee Vanhalalta, että jokos on naisissa tullut käytyä. Ja Vanhala vastaa, että kyllähän sitä lämpimäistä irtos. En tiedä kuka Vanhalaa homona on pitänyt, kun ujohan tuo vain aluksi on. Ei alkuun uskalla osallistua porukan läpänheittoon, mutta kun taistelut sitten koventavat, muuttuu porukan keskeiseksi hahmoksi juuri noiden mielialaa keventävien heittojensa takia.

 

[mjr]

On sillä ollut, mutta jotenkin minun on hyvin vaikea uskoa, että rintamalla huumori olisi ollut sellaista, kuin Laineen rillumarei-versiossa. Se ei vain vaikuta uskottavalta, kun kaveria kuolee vierestä, ja oma henki on koko ajan vaarassa. Mielestäni Mollbergin ja Louhimiehen elokuvissa huumori on paljon uskottavammin läsnä. Kyllä sitä niissäkin löytyy, mutta se ei ole niin epäaidosti pinnassa kuin Laineen versiossa, joka minusta on melkeinpä jo sotilasfarssiksi laskettavissa...

Suosittelen lukemaan esim. Päätaloa, joka kertoo suoraan omista kokemuksistaan, ei siellä juuri itku auttanut markkinoilla... Sodankäynyt sukupolvi tunsi Laineen version ihan omakseen vaikka varmasti osin sen takia, että vieläkin haluttiin etäisyyttä mutta myös siksi ettei sitä tunnettu kuitenkaan miksikään kevyeksi ja epätodelliseksi propagandaksi mikä kyllä ei olisi ollut suosittua.

 

[Sistis]

Sodankäynyt sukupolvi tunsi Laineen version ihan omakseen vaikka varmasti osin sen takia, että vieläkin haluttiin etäisyyttä mutta myös siksi ettei sitä tunnettu kuitenkaan miksikään kevyeksi ja epätodelliseksi propagandaksi mikä kyllä ei olisi ollut suosittua.

Jos Laineen versiota peilaa sen aikakauden suosittuihin sotilasfarsseihin, niin onhan se toki vakavamielisempi, vaikkakin nykymittapuulla se tuntuu olevan lähempänä niitä kuin vakavasti otettavaa elokuvaa. Epäilen silti, että suurin syy sille, miksi sodankäynyt sukupolvi otti sen omakseen oli ihan jo siinä, että kyseessä oli suurelokuva, jossa kaikkia koskettanutta aihetta käsiteltiin, myös rankat aiheet huomioiden.

Laineen elokuva oli aikansa lapsi, ja ansioitunut kyllä sen ajan mittareilla mitattuna. Silti olen sitä mieltä, että nämä seuraavat versiot ovat realistisempia - myös huumorin osalta.

 

[LuKi]

Jos Laineen versiota peilaa sen aikakauden suosittuihin sotilasfarsseihin, niin onhan se toki vakavamielisempi, vaikkakin nykymittapuulla se tuntuu olevan lähempänä niitä kuin vakavasti otettavaa elokuvaa. Epäilen silti, että suurin syy sille, miksi sodankäynyt sukupolvi otti sen omakseen oli ihan jo siinä, että kyseessä oli suurelokuva, jossa kaikkia koskettanutta aihetta käsiteltiin, myös rankat aiheet huomioiden.

Laineen elokuva oli aikansa lapsi, ja ansioitunut kyllä sen ajan mittareilla mitattuna. Silti olen sitä mieltä, että nämä seuraavat versiot ovat realistisempia - myös huumorin osalta.

Kyllä se Laineen huumori löytyy Linnan tekstistä, joka taas on sodan käyneen miehen kirjoittamaa. Veteraanit ottivat teoksen omakseen juurikin sen realistisen kuvan takia. Linnan Rokalla on koko ajan pilke silmäkulmassa, vaikka sen takaa paljastuu kylmähermoinen tappaja ja sodan pitkittyessä myös katkeroituva mies. Vanhalasta ja Honkajoesta tulee suosittuja juuri tuon huumorin takia. Sensuroidut sotakuvat paljastavat tämän huumorin olleen välillä hyvinkin rankkaa, ruumiita yms. häpäisevää. Omien sukulaisten sotakertomukset, erityisesti ne joita pääsi kuulemaan puoliksi salaa, vahvistavat huumorin merkityksen kaiken hirveyden ja järjettömyyden keskellä. Samanlaista, "roisia" kovaa leikinlaskua se on ollut kaikilla työmailla työnteon ohessa, joissa olen päässyt seuraamaan sodankäyneiden miesten juttuja, miksei siis olisi ollut sodassakin. Sota kesti kuitenkin vuosia, ei kyse ollut yksittäisen hirveyden (tyyliin terrori-isku) traumasta, vaan jatkuvasta olotilasta.

 

[Sistis]

Kyllä se Laineen huumori löytyy Linnan tekstistä, joka taas on sodan käyneen miehen kirjoittamaa. Veteraanit ottivat teoksen omakseen juurikin sen realistisen kuvan takia. Linnan Rokalla on koko ajan pilke silmäkulmassa, vaikka sen takaa paljastuu kylmähermoinen tappaja ja sodan pitkittyessä myös katkeroituva mies.

Edelleenkään en kiistä sitä huumorin merkitystä. Mutta otatteko te huomioon sitä, että huumoria on myös Mollbergin ja Louhimiehen elokuvissa? Niissä se on huomattavasti luonnollisempaa, eikä sellaista ylinäyteltyä ja väärissäkin paikoissa esiin tulevaa, kuin Laineen versiossa. Olen minäkin lukenut Tuntemattoman muutamankin kerran, ja kyllä minä pidän Laineen versiota edelleen tässä suhteessa yliampuvana.

Esimerkiksi mainitsemaasi Rokan katkeroitumista ei minusta huomaa siinäkään vaiheessa, kun tämä haavoittuneena makaa paareilla kaiken menettäneenä. Päinvastoin, suu virneessä haastelee Jalovaaralle kuin ei mitään. Toki tuo keskustelu käytiin kirjassakin, mutta ei siinä muistikuvieni mukaan niitä käynyt reipas mies pilke silmäkulmassa, vaan haavoittumisen heikentämä sotilas.

 

[Roger Moore]

Esimerkiksi mainitsemaasi Rokan katkeroitumista ei minusta huomaa siinäkään vaiheessa, kun tämä haavoittuneena makaa paareilla kaiken menettäneenä. Päinvastoin, suu virneessä haastelee Jalovaaralle kuin ei mitään. Toki tuo keskustelu käytiin kirjassakin, mutta ei siinä muistikuvieni mukaan niitä käynyt reipas mies pilke silmäkulmassa, vaan haavoittumisen heikentämä sotilas.

Kyllä. Juurikin siinä Laineen versiossa ehkä pahiten se yliampuva huumori tulee esille tuossa Rokan haavoittumisessa, äijällä on tullut luoti lapaluihin niin kaveri vaan veistelee että perkele piti tämäkin päivä nähdä kun Rokan Anttia paareilla kannetaan, noh mie lähen Lyytin luo. Kaippa se osittain menee sen ajan ns. ylinäyttelemisen piikkiin, mutta silti.

 

[Rinksu]

Kyllä. Juurikin siinä Laineen versiossa ehkä pahiten se yliampuva huumori tulee esille tuossa Rokan haavoittumisessa, äijällä on tullut luoti lapaluihin niin kaveri vaan veistelee että perkele piti tämäkin päivä nähdä kun Rokan Anttia paareilla kannetaan, noh mie lähen Lyytin luo. Kaippa se osittain menee sen ajan ns. ylinäyttelemisen piikkiin, mutta silti.

Itse asiassa Rokka ei nimenomaan makaa alistuneena paareilla, vaan mekottaa minkä ehtii kaikille vastaantulijoille. Uhoaa Vanhalalle lavastaan, kun tuo esittelee saapastaan, johon tuli osuma. Sen jälkeen alkaa opettaa Jalovaaraa, että näetkös kuinka uitiin. Sitten ehtii kysellä Tassulta kuinka tämä voi. Sitten tehdään sovinto Jalovaaran kanssa ja lopultaa läksytetään vielä lääkintämiehetkin, että "perkele, minä en täältä jalat edellä lähde". Lopulta vielä mekastetaan sairasautossakin ja muu porukka jää tuijottamaan auton jälkeen Vanhalan tokaistessa vakavana, että "samanlaisen metelin se piti tullessaankin".

Se Rokan katkeroituminen tulee enemmän esille, kun sodan häviäminen alkaa olla selvää ja ja eturintamassa väännetään kaikennäköistä yleistä askaretta, jota mies pitää täysin turhanpäiväisenä. Oma tila tulee menemään ja kaikki se duuni mitä rintamalla tullut tehtyä tilan eteen sen myötä. Lisäksi perääntymisten aikana tapahtuvat omien ampumiset käyvät sielun päälle. Ja tietysti oman porukan tappiot. Varsinkin Koskelan kuolema käy mielen päälle, tuota kun mies pitää aivan itsemurhaan verrattavissa olevana itsensä uhraamisena.

Mutta lopussa tosiaan löytyy vielä se vanha mekottaja.

 

[Roger Moore]

Itse asiassa Rokka ei nimenomaan makaa alistuneena paareilla, vaan mekottaa minkä ehtii kaikille vastaantulijoille.

No en minä sanonutkaan että alistuneena olisi niillä paareilla maannut, vaan ihan yleisesti kommentoin tuota Laineen elokuvaversion kohtausta, joka oli kuin jostain sotilasfarssista.

 

[Rinksu]

No en minä sanonutkaan että alistuneena olisi niillä paareilla maannut, vaan ihan yleisesti kommentoin tuota Laineen elokuvaversion kohtausta, joka oli kuin jostain sotilasfarssista.

No joo, toki näinkin.

 

[SilentMan]

Kävin eilen katsomassa ja onhan tuo ihan ok. En nyt hirveästi saanut uutta kosketuspintaa tarinaan Louhimiehen version myötä, kun ei nuo kaikki kotirintamakohtauksetkaan olleet elokuvan kannalta niin onnistuneita. Joulukohtauksella oli varmasti paikkansa, mutta toteutus vähemmän onnistunutta. Malickit oli katsottu etukäteen ja saatiin vähän vehnäpelto-Gladiaattoriakin mukaan.

Ahon Rokka oli kyllä hyvä, joskin paikka paikoin tuntui siltä, että miehen suuhun oli pitänyt laittaa kaikki mahdolliset repliikit ja muutama vielä lisää. Useimmiten onnistui, välillä ei - kuten vaikkapa se kohtaus, jossa soitti rumpua nuorelle upseerinnulikalle tai sitten se, kun kiukutteli Lammiolle ja sai neljän ylimääräisen vuoron mittaisen rangaistuksen. Molemmat varsin vaatimattomasti toteutettu. Enkä saanut muutenkaan irti mitään lempeä koti-isä vs. armoton tappaja -fiiliksistä, joita on paljon kehuttu. Paavo Liski on edelleen paras Rokka. Hirviniemi oli huono, Vatanen oli hyvä. Holopainen onnistui Kariluotona erittäin hyvin.

Pieruhuumori oli ala-arvoista, eikä Vesalan tissikohtauskaan tuonut mitään tarvittavaa tarinaan. "Mitä, käyvätkö suomalaiset saunassakin?" Hietaselle kirjoitetty ylimääräinen kohtaus oli tyypillistä Louhimiestä, mutta mihinkäs seepra raidoistaan pääsee?

Kaikille Tuntemattoman versioille kriitikkomaisesti 3 tähteä. Jokaisessa on hetkensä.

 

[Kirjoittelija]

Lotta Kotilainen elokuvassa olisi tosiaan saanut melkoisen tulimyrskyn aikaan feministikaadereissa, joten varsin järkevää jättää hänet kirjan lehdelle. Vanhalan homostatusta, miksei vaikkapa Honkajoenkin saavat halukkaat pohtia jatkossakin, minä en vaivaudu siihen lähtemään.

Kyllä saat luvan lähteä, kun kerran asian otit puheeksi. Miksi homous tulee sinun mieleesi juuri Vanhalan ja Honkajoen kohdalla? Minusta he olivat kirjan hauskimmat hahmot, ja Honkajoen "varjele Suomen herroja, etteivät toista kertaa löisi päätään Karjalan mäntyyn" -monologi koko romaanin kohokohta. Tuon romaanin julkaisun aikoihin vielä Suomessakin aika moni taisi uskoa kristillisen kirkon satuihin, ja siksi moinen jumalan pilkkaaminen oli silloin sopimattomampaa kuin nykyään.

 

[Individual]

Runoilija Arno Kotron mielestä Tuntematon Sotilas antaa väärän kuvan maanpuolustuksesta vuosia kestävine taisteluineen, taisteluhautoineen ja sankarisotilaineen. Ainakin jos maansa puolustuksen perustaa siihen, tai vanhojen poliitikkojen horinoihin. Olemme velkaa sodankäyneelle sukupolvelle sen, että järjestämme puolustuksen parhaalla mahdollisella tavalla ja siihen ei kuulu se vuosia hellitty ajatus, että jokaisen pojan pitää käydä armeija. Kotro peräänkuuluttaa sopivia tyyppejä ja motivaatiota sukupuoleen katsomatta. Siis laatua ja teknisyyttä muuttuneessa maailmantilanteessa heikosti varustellun ja koulutetun reserviläismassan sijaan.

Kirjailija pamauttaa: "Tuntematon sotilas pilaa Suomen puolustuksen" | Turkulainen
Ja blogi, mihin juttu perustuu sis. myös NATO-kannan:
Tuntematon sotilas on vaarallinen elokuva — ArnoKotro

 

[Individual]

Ja lisätään vielä sekin, että itsenäisyyspäivänä nähdään telkkarista siis edelleen tuo Laineen versio, mutta nyt restauroituna versiona. Haastiksessa näytetään vanhaa ja tätä entisöityä kuvaa vierekkäin ja ainakin omiin silmin ero on kyllä suuri. Tähän nyt 6.12. esitettävään versioon on myös lisätty uusia, ennennäkemättömiä kuvia ja koko urakka vei konservaattori Jani Jäderholmilta siis vuoden.

Laineen Tuntemattomasta löytyi paljon kärpäsiä – elokuvan restauroinnissa digipensseli sai töitä kun kärpäsiä ja kuvia lisättiin | Yle Uutiset | yle.fi

 

[BlackWolf]

Runoilija Arno Kotron mielestä Tuntematon Sotilas antaa väärän kuvan maanpuolustuksesta vuosia kestävine taisteluineen, taisteluhautoineen ja sankarisotilaineen. Ainakin jos maansa puolustuksen perustaa siihen, tai vanhojen poliitikkojen horinoihin. Olemme velkaa sodankäyneelle sukupolvelle sen, että järjestämme puolustuksen parhaalla mahdollisella tavalla ja siihen ei kuulu se vuosia hellitty ajatus, että jokaisen pojan pitää käydä armeija. Kotro peräänkuuluttaa sopivia tyyppejä ja motivaatiota sukupuoleen katsomatta. Siis laatua ja teknisyyttä muuttuneessa maailmantilanteessa heikosti varustellun ja koulutetun reserviläismassan sijaan.

Kirjailija pamauttaa: "Tuntematon sotilas pilaa Suomen puolustuksen" | Turkulainen
Ja blogi, mihin juttu perustuu sis. myös NATO-kannan:
Tuntematon sotilas on vaarallinen elokuva — ArnoKotro

No Kotro nyt vaan on aivan helvetin pihalla kaikesta mahdollisesta. Kun jo lähtökohtaisesti pohjautuu koko juttu huuhaalle ja saduille, niin on vaikeaa rakentaa uskottavaa tekstiä sen ympärillekkään. Ennemminkin tässä tekee mieli kyseenalaistaa se, että milläs meriiteillä filosofian opettaja näitä juttujaan veistelee? En edes ymmärrä miksi tuo saa yhtään millimetriäkään palstatilaa näille jutuilleen. Jokainen voi katsella miten ISIStä vastaan on sodittu, todellisia täsmäiskuja ja ei ole rintamalinjoja jada jada, eihän? Vielä kun pystyisi Kotro kertomaan yhdenkin sodan missä sitä maa-aluetta mikä ollaan pyritty valloittamaan, ei olla fyysisesti valloitettu, niin aletaan olemaan keskustelun äärellä. Vähiin taitaa jäädä ne esimerkit.

 

[Individual]

@BlackWolf Joo, noin niin kuin runoilijaksi aika kärkäs ottamaan kantaa puolustuspolitiikkaan. Eihän se toki ole kiellettyä runoratsuiltakaan. :)

 

[Byvajet]

Ennemminkin tässä tekee mieli kyseenalaistaa se, että milläs meriiteillä filosofian opettaja näitä juttujaan veistelee?

Kotro tuli tunnetuksi fiksuilla kirjoituksillaan ja jutuillaan, mutta hänelle on käynyt niin kuin käy liki kaikille julkisuudesta osansa saaneille. He eivät ymmärrä kommentoida harvakseltaan ja harkiten, vaan rupeavat ajamaan näkemyksiään kärjistäen ja totuudesta tinkien. Samalla heidän uskottavuutensa murenee.

Kotron juttuhan on ihan tuubaa, mielipide, jonka ajamiseen hän käyttää hyväksi Tuntemattoman saamaa huomiota. Yhdenlaista huomiohuoraamista.

 

[BlackWolf]

Joku tuolla myös mainitsi että tämä Kotro olisi siviilipalveluksen käynyt. En toki tiedä miehen kontakteista, mutta aika vaikeaa on ymmärtää että mistä hän näitä näkemyksiään kaivelee, kun oma kokemus armeijasta on ilmeisestikin nolla. Enkä nyt viittaa, että se armeijan käyminen tekisi yhtän viisaammaksi, mutta antaa se nyt edes vähän perspektiiviä siihen puolustuksen sisältöön, edes yhden aselajin osalta.

 

[Dee Snider]

Kotrohan on Huhtasaaren linjoilla, turhaa touhua koko maanpuolustus. Putin heittää ainaski satakyt ydinpommia Suomeen, jos huvittaa.

Kotro ei vissiin ole tietoinen, että naapurissa toimittiin juuri hänen visioillaan ja meni pitkin vittuja koko homma. Palkka-armeijaan ei ole halukkaita ja vihervasemmistohallitus palautti maaliskuussa asevelvollisuuden. Ooh, the irony...

 

[adolf]

Vertaan tässä nyt siihen ekaan osaan. Tässä oli minusta onnistunut paljon paremmin sen esille tuominen minkälaista kauhua se sota on. Ei sitä nyt tietenkään vielä tuostakaan voi sotaa käymätön ymmärtää, mutta kuitenkin lähemmäs jo päästään kuin siinä rempseässä ilottelussa mitä Laineen versio oli. Rupesi itkettämään pari kertaa ja oltiin tosi syvissä vesissä. Se tuvan pöydän ääressä kuollutta poikaansa itkevä äiti oli ihan hurjan voimakas kohtaus. Vieläkin meinaa tulla tippa linssiin. Toinen oli lopun finlandiat ja 3 pojan kuvat siinä piirongin päällä vai missä ne nyt olikaan.

Sotakohtaukset oli näyttäviä ja ihan realistisen oloisia.

Roolisuorituksista ainoa pitkä miinus minulta. Kaikki olivat ihan samanlaisia pökkelöitä ja mitään niistä persoonista joita Laineen versiossa nähtiin, ei tässä nähty ollenkaan. Petelius oli esimerkiksi ihan paska, vain yhden mainitakseni.

Alussa tuli fiilis että onpas muuten huono leffa. Hypittiin kohtauksesta toiseen ja kaikki oli jotenkin kauhean kiirehdityn näköistä. Mutta tämä paransi kuitenkin kuin sika juoksuaan, mitä pidemmälle eteni.

 

[regularflex]

Pätevä leffahan tämä uusin Tuntematon oli, mutta jotenkin odotin vieläkin enemmän. Ehdottomat plussat luonnon nostamisesta kuvissa keskiöön. Samaten keskittyminen Rokkaan toimi yllättävän hyvin. Etenkin kohtauksessa, jossa Rokka raivoaa päällystölle rangaistuksesta, leffa tuntui lähtevän lentoon. Ihan siinä lennossa ei silti koko ajan pysytty. Erityismaininnan ansaitsee vielä lentokonekohtaukset. Jotenkin tuo lentokoneiden "uhka ilmasta" oli saatu erinomaisesti vangittua. Siksi olikin sääli, että se kovennettu oli jätetty pois elokuvaversiosta.

3/5, joka on kyllä suomileffalle varsin hyvä saavutus.

 

[A Siente]

Pieni pettymys jäi tästä pätkästä. Ehkä odotin hieman liikoja ja jotain erilaista kosketuspintaa. Nyt tuntu kun olis katsonut saman elokuvan jo sadannen kerran. Tietenkin samasta materiaalista, niin eihän sitä voi ja pidäkkään liikaa muutella. Komeat paukut ainakin oli. Elokuvana ei toki huono teos, meni kolme tuntia nopeasti. Onneksi Rokalla oli uskottava näyttelijä.

 

[arvee]

Kyllä saat luvan lähteä, kun kerran asian otit puheeksi. Miksi homous tulee sinun mieleesi juuri Vanhalan ja Honkajoen kohdalla? Minusta he olivat kirjan hauskimmat hahmot, ja Honkajoen "varjele Suomen herroja, etteivät toista kertaa löisi päätään Karjalan mäntyyn" -monologi koko romaanin kohokohta. Tuon romaanin julkaisun aikoihin vielä Suomessakin aika moni taisi uskoa kristillisen kirkon satuihin, ja siksi moinen jumalan pilkkaaminen oli silloin sopimattomampaa kuin nykyään.

Kulduuripersoonien uuden näkökulman vaatiminen kuulostaa minusta nykyään useinmiten sen seitsemän sukupuoli-identiteetin säätämiseltä joka jumalan paikkaan. Kimmokkeen sain YLE Puheen Kulttuuricocktail-ohjelmasta, KulttuuriCocktail | Radio | Areena | yle.fi jossa Suvi Aholan piti päästä kertomaan ystävänsä lohkaisu ensi-illan jälkeen: " olikohan Vanhala homo?" tjsp. Minä sitten itse vedin Tarmo Mannin inspiroimana tietoisesti, alleviivaavasti yli. En ole hoksannut tai vaivautunut etsimään Tuntemattomasta mitään sen kummempia suuntauksia, tasa-arvon merkkejä, sukupuolen tutkijatytöt saavat sen parissa puuhastella Opistoillaan. Sotimisessa, miesten selviytymisesssä on ollut minulle kelattavaa riittämiin.

Laineen version Honkajoen iltarukous korsun väelle on klassikko.

 

[Juhaht]

Ja lisätään vielä sekin, että itsenäisyyspäivänä nähdään telkkarista siis edelleen tuo Laineen versio, mutta nyt restauroituna versiona. Haastiksessa näytetään vanhaa ja tätä entisöityä kuvaa vierekkäin ja ainakin omiin silmin ero on kyllä suuri. Tähän nyt 6.12. esitettävään versioon on myös lisätty uusia, ennennäkemättömiä kuvia ja koko urakka vei konservaattori Jani Jäderholmilta siis vuoden.

Laineen Tuntemattomasta löytyi paljon kärpäsiä – elokuvan restauroinnissa digipensseli sai töitä kun kärpäsiä ja kuvia lisättiin | Yle Uutiset | yle.fi

Ei kyllä kiinnosta tipan tippaa. Tuntemattomasta on tehty kaksi parempaa leffaversiota ja jos sitä on pakko jokaikisenä itsenäisyyspäivänä näyttää niin voisi näyttää edes niitä laadukkaampia elokuvia.

Etenkin kohtauksessa, jossa Rokka raivoaa päällystölle rangaistuksesta, leffa tuntui lähtevän lentoon.

Tää oli ylivoimaisesti leffan hienoin kohtaus, ainoa joka meni ihon alle. Ja sellainen, joka pyörii mielessä vieläkin leffaa miettiessä.